Mikä olisi suuntasi? Taitaa joka puolella löytyä valtavasti huonompia vaihtoehtoja.
Tässä olisi oikeastaan kaksi vaihtoehtokokonaisuutta:
1. Joko johonkin vielä demokraattiseen maahan. Jos EU:ssa ja Yhdysvalloissa demokratia romahtaa, ehkä se vielä jatkuisi Sveitsissä, Islannissa, Uudessa-Seelannissa jne. Kanadakin voisi olla, jos Donald J. ei hyökkää sinne.
2. Tai sitten muuttaisin johonkin ilmastollisesti miellyttävään ympäristöön poliittisesta tilanteesta suuremmin välittämättä, ja keskittyisin hedonistisesti omaan hyvinvointiin.
***
No joo, tästä nyt ollaan vielä kaukana, mutta historia on osoittanut, että demokratia voi tuhoutua nopeasti. Se ei ole automaatio, vaan sitä pitää todellakin suojella ja vaalia.
Demokraattisten arvojen puolustaminen on todellakin juuri sitä kovien miesten ja naisten hommaa. Meillä Suomessakin on tästä esimerkkejä:
1910-luvulta toiseen maailmansotaan asti Euroopassa oli valloillaan ajattelu, jolloin demokratia ei ollut suurten kansanjoukkojen suosima vaihtoehto. Ihmiset olivat viehättyneitä erilaisista autoritaarisista liikkeistä ja demokratiat olivat kuilun partaalla.
Meillä demokratia, perustuslaillisuus ja inhimilliset vapausoikeudet säilyvät, koska
kourallinen poliitikkoja äärimmäisen rohkeasti, epäpopulistisesti ja itseään säästämättä puolustivat niitä kynsin hampain. Näitä poliitikkoja olivat esimerkiksi K.J. Ståhlberg, Väinö Tanner, Risto Ryti ja Heikki Ritavuori. Myös P.E. Svinhufvud, joka hieman keikkui jossakin välimaastossa, asettui tiukassa paikassa liberaalidemokratian takuumieheksi.
Näitä poliitikkoja pidettiin aikanaan "pehmeitä arvoja" tyrkyttävinä suvakkeina ja hyysääjinä, jotka halusivat estää "modernien, kansallismielisten tuulien" rantautumista Suomeen muualta Euroopasta, jossa oli kehitetty "jotakin uutta". Heitä pilkattiin pehmeydestä ja heitä uhkailtiin. Yksi heistä maksoi tinkimättömästä demokratian puolustamisesta hengellään (Ritavuori) ja yksi muilutettiin (Ståhlberg).
No, miten kävi?
He onnistuivat puolustamaan liberaalidemokratiaa ja yksilöiden tasa-arvon sekä yksilönvapaudet turvaavaa demokraattista perustuslakia autoritaarista kohkaamista vastaan sillä seurauksella, että rikkonainen kansakunta alkoi eheytymään jopa hämmästyttävän nopeasti, ja lopulta suomalaisten ylivoimainen valtaosa oikealta vasemmalle oli valmis puolustamaan maata Stalinin hyökkäykseltä. Ilman näiden poliitikkojen henkilökohtaista panosta Suomi olisi ollut toiseen maailmansotaan tultaessa autoritaarinen ja hajanainen eikä ikinä olisi selvinnyt itsenäisenä Neuvostoliiton hyökkäyksestä.
/img-s3.ilcdn.fi/2f0aee308f9adef6e281114ce2f75e06384735b88ca82af2070b64bf5c4a7b76.jpg)
