Luulee, koska epätoivoinen ja näköalaton ihminen takertuu jopa täysin typeriltä vaikuttaviin oljenkorsiin. Kun rahat on loppu, työpaikat menneet, hinnat nousee koko ajan ja turvaverkostot olemattomat, niin jonkun oranssin komeljanttarin lupaukset siitä, miten asioita parannetaan 24 tunnissa alkavat kuulostaa houkuttavilta vaikka järjen ääni takaraivossa hakkaisi, että eihän tuo paviaani nyt voi mitenkään puhua totta.
Kyllähän tämä systeemi itse on tässä luonut hirviön, kun on menty markkinoiden ehdolla ja annettu omaisuuden vaan keskittyä.
Nyt pitää kuitenkin muistuttaa toisesta puolesta, onnistuneesta kampanjasta. Vaalit ovat demokratiaa ja niiden voittamiseen tarvitaan onnistunut kampanja. Tämä puolestaan edellyttää, että luodaan kansalaisiin vetoavia mielikuvia. Moni ihminen, John Doe, kaipaa sitä, että hänet huomioidaan. Elämä voi olla materiaalisesti raskasta, mutta ihminen tarvitsee muutakin kuin materiaa. Hän saattaa kaivata sitä, että hänet tunnustetaan ihmisenä, merkityksellisenä olentona valtavan suuren systeemin rattaissa.
En kuulu itse näihin, koska minua eivät poliitikkojen viestit kiinnosta. En jonota kättelemään jotakin ehdokasta saadakseni sen 10 sekuntia mukahuomaamista osakseni. Mutta voin kuvitella, että monille ihmisille juuri tällainen on tärkeää. Jos kokee olevansa kuin vanki lukemattomien muiden joukossa, niin silloin jonkun merkittävän ihmisen kosketus tai huomaaminen voi auttaa jaksamaan arjessa paremmin. Hän suo sinulle ystävällisen hymyn, kysyy mitä kuuluu ja voit ehkä kertoa jopa huoliasi ehdokkaalle.
Ehdokkaan näkökulmasta tällaiset tapaamiset eivät ole kovin tehokkaita. Ja kaikki eivät niihin saavu. Mutta kuvitellaanpa, että on maa X, jossa jokaiselle opetetaan, että jokainen voi tulla rikkaaksi, menestyväksi, vaikutusvaltaiseksi. Ja sitten joku, vaikkapa ihan kriminaalikin, on onnistunut siinä. Hän itse asiassa kylpee rikkaudessa ja julkisuudessa, on ollut koko elämäsi ajan läsnä. Kuten Kekkonen monille meille. Hän elää sinulle tavoittamatonta elämää, mutta näin vaalien alla, kaikki tuntuu muuttuvan.
Tämä rikas heppu ihan pienen hetken ajaksi identifioituu juuri sinuksi, juuri sinä olet tärkeä, juuri sinun ongelmasi kiinnostavat häntä. Hän on feikisti töissä siinä kurjassa duunipaikassa, hän ottaa sinun roolisi muutamaksi tunniksi. Vaikka tiedät, että tuo on feikkiä, se silti auttaa jaksamaan. Hän saa sinun äänesi, koska on jotenkin ymmärtänyt sinua.
Eli kyse ei ole pelkästään lupauksista, vaan myötäelämisestä. Ensi vaaleihin mennessä tiedät, että lupaukset on petetty. Ehkä äänestät uudelleen toista ehdokasta, toisesta puolueesta. Minusta Trump sai joitakin loistavia oivalluksia kampanjassaan ja hän oli duunariroolissaan aidompi kuin Harris omassaan. Duunarien äänien saamiseksi on todella huomioitava heidät. Harva heistä on kiinnostunut säätämään arvojaan joidenkin ideoiden takia, mutta kuuntelu menee päälle, jos joku kumartuu heidän puoleensa, huomioi heidät ja vieläpä antaa täysin poskettomia lupauksia paremmasta tulevaisuudesta.
Miljardööriduunari kuulostaa meiltä kornilta. Mutta Trump on aidosti katujen kasvatti kielenkäytöltään. Varmaan hänen isänsä raksafirmassa kaikki tyypit pomoista alaisiin puhuivat toisilleen tuohon tyyliin. Se ei vetoa keskiluokkaisiin, mutta työväkeen kyllä. Trump on uskomaton yhdistelmä, juuri amerikkalaiseen systeemin sopiva tyyppi, joka onnistuu viestimään sellaisille ihmisille, joita hän ei ajattele sekuntiakaan normielämässään.
Myös se suhde, mikä ihmisillä on liittovaltioon, kannattaa pitää mielessä. Olemmeko mekään kovin aktiivisia EU-vaaleissa. Kiinnostaako vaivautua lainkaan niihin. Harvoja tavallisia ihmisiä kiinnostaa, että joku rikollinen säätää jotain Washingtonissa, mutta jos tämä säätäjä lupaa meille jotakin konkreettista, silloin menee kuuntelu päälle. Toisaalta, jos ihmisellä menee hyvin, silloin hän on paljon vastaanottavaisempi korkealentoisimmille viesteille. Hän ei itse tarvitse mitään, mutta ymmärtää hyvin, että Trumpin kaltaisen tyypin valitsemiseen sisältyy aikamoisia riskejä.
www.washingtontimes.com
amp.cnn.com
amp.theguardian.com
