Juurikin näin, Bryssell mielletään hyvin kaukaiseksi asiaksi, josta pääasiassa tulee vain kuraa meille. Ne asiat, jotka europäättäjät kokevat tärkeiksi, eivät välity täysin toisenlaisissa olosuhteissa eläville ihmisille, yrittäjille, duunareille, työttömille. Esimerkiksi tiukka ilmastopolitiikka välittyy monelle suomalaiselle korkeana bensan hintana, joka aiheuttaa aika suurta kuormitusta arjen talouteen.Hyviä oivalluksia. Mitä Trump dokumentteja olen katsonut, niin mieleltään hän tosiaan oikeasti on tuollainen duunari-miljardööri. New Yorkissa hänen urallaanhan paikallinen vakiintunut kiinteistö-eliitti vihasi Trumpia, eikä häntä pidetty osana tätä eliittiä. Hän vain tuli jostain röyhkeästi ja alkoi rakennuttamaan ties mitä ja minne, röyhkein keinoin. On annettu ymmärtää, että tuolta juontaa juurensa Trumpin eliitin vastaisuus, kun hän kohtasi vakiintuneen kiinteistö-eliitin vastustuksen ja halveksunnan.
Ja tosiaan tuo amerikkalaisten liittovaltio-epäilys on helpompi ymmärtää, kun lopettaa esimerkiksi Suomen ja Yhdysvaltojen vertaamisen. Järkevämpää on verrata Yhdysvaltoja Euroopan Unioniin. Valtaosalle meistäkin se Bryssel on siellä jossain kaukana, ei oikein tiedetä mitä kaikkea siellä säädetään ja suhmuroidaan. Aina jotain uutta sääntelyä, ja tuskin siellä tavallista havumetsien suomalaista ainakaan ajatellaan. Tältä sille Kentuckyn maaseudun asukkaalle se Washington tuntuu, samalla lailla kuin Bryssel tuntuu Kainuun metsurille.
Harrisin kampanjaviesti oli jotakuinkin tämäntyyppinen, lainattu häviöpuheestaan: "Taistelu vapaudesta, mahdollisuuksista, oikeudenmukaisuudesta ja kaikkien ihmisten arvokkuudesta. Taistelu kansakuntamme ytimessä olevien ihanteiden puolesta, jotka kuvastavat Amerikkaa parhaimmillaan."
Hienoja asioita, mutta kun tällaista viestiä antaa epäsuositun Bidenin hallinnon oikea käsi, niin viestin perillemeno ei ole aina niin selvää. Bill Clintonin oivallus näyttää edelleenkin toimivan ja molemmat naisehdokkaat tuntuivat kompastuvan samaan asiaan: talousasioiden vähättelyyn. Harrisin olisi pitänyt kertoa selvemmin, miten hän aikoo parantaa työväenluokan elämää. Joku voi hyvinkin kokea em. viestinnän holhoavana: työväestö ei kuulu samaan pöytään demokraattien kanssa.
Teidän pitää nyt ajaa samoja asioita, vaikka meillä menee ihan hyvin ja me ollaan huolestuneita noin yleisellä tasolla siitä, että nämä ideat ei oikein toimi USA:ssa. Mitäpä jos ensin vaikuttaisitte siihen, millaiselta palkkakuitti näyttää, niin sen jälkeen voidaan kyllä kuunnella hienoja julistuksiakin. Harrisin kunniaksi on toki sanottava, että lähtökohdat olivat aika haastavat. Demokraatit olivat sählänneet valintaprosessin totaalisesti vihkoon. Sekin täytyy tunnustaa, että Trump tuntui poikkeuksellisen helpolta vastustajalta, ottaen huomioon hänen historiansa.