Voiko edes epäsuoraan ja osin arvioida presidentin älykkyyden siitä, miten onnistuneita hänen kabinettinsa nimitykset - usein muiden valintana - ovat ja täten, miten onnistunutta presidentin toiminta on kokonaisuutena ollut?
Nimitysten suhteen en osaa sanoa, sillä en tiedä tarkalleen, mikä osuus presidenteillä on erilaisten kandidaattien arvioinnissa. Tuohon tutkimukseen presidentin suorittamista ja saavutuksia ovat arvioineet toisistaan riippumattomasti erilaiset politiikan asiantuntijat.
En usko minäkään ja otan tutkimuksen vakavasti. Olen siis väärässä, mutta näkemykseni mukaan USA:n presidentin osalta tuloksen ilman asianmukaista (kuten Mensa) USA-pohjaista testiä tai ilman heidän onnistunutta opiskeluaan huippuopinahjossa ratkaisee pitkälti se, millainen kabinetti on ja millaisia linjauksia kabinetti tekee. Presidentti lausuu sitten näitä ajatuksia tai lukee itselleen kirjoitetun puheen prompterista. Myös presidentin mahdolliset kirjat tai julkiset esiintymiset on usein enemmän tai vähemmän muiden valmistelemia ja jopa kirjoittamia.
Viihteenä ja yksinkertaistaen sanoisin, että Trumpin linjaukset ja esiintyminen olivat luokkaa ÄO 110-120 kun hän pysyi ensimmäisten kabinettiensa linjalla. Mutta kun hän veteli sokkona omiaan, matemaattiset, kvantitatiiviset ja sanalliset taidot ylsivät jonnekin AO 80-90.
Tähän voidaan liittää tutkimuksessa esitetty arvio Clintonista:
Clinton's intellectual attainments as a Rhodes Scholar and Yale Law School graduate, his demonstrated capacity for mastering impressive amounts of complex and detailed information, his verbal eloquence and fluency, and his logical adroitness and sophistication-at times, as during the Monica Lewinsky scandal, verging on sophistry-places Clinton head and shoulders above his successor in terms of intellectual power.
Tämäntyyppisistä asioista sitten johdetaan abstraktimmille tasolle ominaisuuksia, kuten intellektuaalinen avoimuus, josta voidaan edelleen luoda yhteyksiä toisiin ominaisuuksiin ja luoda lopulta yhteyden presidentilliseen johtamiseen jne. Tutkimuksessa on käytetty erilaisia matemaattisia analyyseja, joiden korrelointi toisiinsa muodostaa pohjan sille, mitä tutkimuksessa väitetään. Keskeinen väite on, että älykkyydellä on merkittävä osuus presidentin toiminnassa ja saavutuksissa. Pitääkö väite paikkansa, riippuu siitä, miten arvioimme tietyt asiat nimenomaan presidentin saavutuksina.
Olen lukenut jonkin verran arvioita Trumpin toiminnasta presidenttinä kabinetissa (erittäin suosittu kirjallinen lajityyppi) ja toisaalta myös Clintonin vastaavasta toiminnasta. Näistä käy ilmi merkittävä ero presidenttien välillä. Miten tämä ero sitten käytännössä näkyy hallinnon toiminnassa on vaikeampi arvioida. Fiksu presidentti luottaa neuvonantajiinsa ja pyrkii pitämään homman kasassa, mutta hän myös aktiivisesti luo toimintatapoja ja visioita hallinnolle. Yhteistyöstä on tietenkin kysymys, mutta jos Trumpia esimerkiksi luonnehditaan hallinnon taholta idiootiksi, niin tämä viittaa ainakin siihen, ettei hän aktiivisesti pyrkinyt ottamaan haltuun asioita. Hänellä oli oma totuutensa ja niiden mukaan asioita vietiin eteenpäin.
Eikä ÄO:sta voi muutenkaan vetää suoria linkkejä menestymiseen tai siihen kuinka "järkevä" ihminen on kyseessä. Vaikkapa Ted Kaczynski (tunnetaan paremmin Unabomberina) sai lapsena älykkyystestistä 167 pistettä. Sitten kävi nappaamassa itselleen matematiikan tohtorin paperit kunnes päässä lähti jokin vinksalleen ja päätti muuttaa keskelle metsään ja lähettelemään kirjepommeja ihmisille.
Nürenbergissä kun tuomittiin Natsien sotarikollisia niin siellä näille isoille pomoille tehtiin ÄO testejä. Parhaiten pärjäsivät Albert Speer ja Hermann Göring, molemmilla yli 130. Kuitenkin näistä vain Speeriä voisi pitää edes etäisesti pätevänä työssään, toki Göring oli morfiini ja alkoholikoukussa suunnilleen aikavälin 1925-1945 niin se saattoi haitata hänen pärjäämistään. Varmaan löytyy lukuisia muitakin esimerkkejä ihmisistä joilla on hyvin korkea älykkyysosamäärä mutta sitten eivät pärjää elämässä tai ovat tietyillä tavoilla tyhmiä. Yleensä johtuen siitä että uskovat omaan erinomaisuuteensa koska heillä on korkea älykkyysosamäärä.
Tässä suhteessa tutkimusnäyttö on vahva sille, että älykkyys ja menestys elämässä korreloivat keskenään:
https://www.cnbc.com/2022/07/11/does-iq-determine-success-a-psychologist-weighs-in.html
Suomi nyt kuuluu osin poliittisista syistäkin (olemme kaikki demareita) sellaiseen kulttuuriin, jossa varsinkaan älykkyyseroista ei puhuta minään elämän hallintaan tai menestykseen vaikuttavana tekijänä. Olemme kaikki samanlaisia, syynä on aina ympäristö, joka erottaa menestyjät ja menestymättömät. Kuitenkin vaikkapa oma havainnointi menestyneistä ihmisistä voi tukea ajatusta, että yleensä menestyjät ovat fiksuja.
Tuo natsitesti oli sikäli hauska, että sen tarkoituksena oli osoittaa natsien olevan myös älyllisesti vajaita, moraalisia hirviöitä kun toki olivat. Mutta tulokset osoittivat muuta. Ainakin testi kertoi sen, että monet natsipomot olivat älykkäitä ja olivat nousseet hierarkiassa älynsä ansiosta (ja Hitlerille uskollisina). Onko sitten älykkyyttä olla kyseenalaistamatta koko hallintoa, on toinen kysymys. On persoonallisuuksia, jotka haluavat seurata sääntöjä ja totella.
Totta on sekin, että älykkyys ei ole ainoa eikä välttämätön tekijä elämässä menestymiseen. On muitakin tekijöitä, kuten vaikkapa motivaatio, hyvät kotiolot, ympäristön tuki, mahdollisuus kouluttautua, erilaiset suhteet ja sattumatekijät. Tavallinen ihminen voi luoda menestyvän firman, jos on työteliäs ja muutkin tekijät natsaavat. Huippuälykäs voi pilata elämänsä vaikkapa alkoholilla, katkeruudella tai olemalla sosiaalisesti lahjaton.
Aina on myös niin, että jotkut haluavat menestyä, toiset eivät. Joku hyvin fiksu tyytyy tosi vähään, koska saa olla omissa oloissaan ja tehdä työkseen jotakin yksinkertaista, alisuoriutujat siis. Kaikesta huolimatta yleensä fiksut menestyvät elämässään ja heidän ansiotasonsa on muita korkeampi.