Kuitenkin asiat, joista Trump puhuu ovat todellisia ongelmia ja hyvin tärkeitä amerikkalaisille. Rajakriisi on totta, vaikka se ei ehkä ole ”worst in history”. Inflaatio on oikeasti ja faktisesti kurittanut rajusti amerikkalaisten ostovoimaa, vaikka sekään ei ole ”worst in history”. Tuommoista räikeää liioittelua hän toki harrastaa, mutta aiheet joista hän puhuu on todellisia ja ovat tärkeitä tavallisille amerikkalaisille, ja hän esittää niihin todellisia ratkaisuja. Tai itse ainakin uskon, että Trumpin kaudella esimerkiksi laittomat rajanylitykset laitetaan laskuun.
Vasemmiston ongelma taas on, että monia heidän peräänkuukuttamia ongelmia valtaosa amerikkalaisista ei edes näe todellisiksi ongelmiksi.
Itse asiassa, kun puhutaan Vancesta, joka kuuluu puolueensa ja valitettavasti myös trumpistien älykköihin, huomataan, että hänen poliittinen filosofiansa on hyvinkin ymmärrettävää. Voisi sanoa, että perinteinen suomalainen vasemmistolainen duunari voisi hyvin antaa äänensä tuollaiselle talouspoliittiselle ajattelulle. Pyritään turvaamaan amerikkalaisten työpaikkoja nostamalla tullimaksuja ja myös estämällä laitonta maahanmuuttoa. Taloudellisen liberalismin vastustaminen on monen muunkin toimijan agendalla, poliittisen kentän toisella laidallakin.
Republikaanit puolueena on yhtä lailla sateenvarjo hyvin monenlaisille suuntauksille ja tämä varmaan on pelastanut puolueen, jonka perinteisen kannattajakunnan osuus USA:ssa on huomattavasti vähentynyt. Mutta nykyään puolueessa suvaitaan hyvin monenlaisia poliittisia suuntauksia, samalla sen kannattajakunta laajenee kattamaan myös ns. rodullisia vähemmistöjä. Puolueessa on vielä se kaikkein perinteisin ryhmä, varakkaat valkoiset, jotka kannattavat rikkaille myönnettäviä verohelpotuksia. Vanhaa bushilaista rahaa siis. Mutta tämä on enää pieni vähemmistö puolueessa.
Trumpin myötä puolueeseen integroitiin kuitenkin hyvin työväenluokkaista väestöä, joista osa on jäänyt varsin osattomaksi taloudellisesta menestyksestä. Näille ihmisille arvoliberalismin vastustaminen on hyvinkin tärkeä asia. Toisaalta, vastakkaisilla puolilla ovat uskonnolliset konservatiivit ja maalliset neoconit, joiden tausta saattaa olla marxilaisessa ajattelussa. Yhteistä kai näille kaikille ryhmille on vain liberalismin eri muotojen vastustaminen. Huikeaa on sekin, että yhtä lailla sikarikas tai köyhälistöön kuuluva voivat äänestää samaa puoluetta. Uskonnoton tai äärikonservatiivinen kristitty voivat olla samassa rivissä, kuten eri "rodutkin" tai seksuaalivähemmistöjen edustajat.
Ja tietenkin, nykiläinen, kalifornialainen tai texasilainen rebu saattavat arvomaailmoiltaan poiketa toisistaan aika lailla. Arvojen kilpailuissa yhteistä on kuitenkin se, että ihmisten vapaus valita omat arvonsa hyväksytään. Ei ole olemassa ideologista pakkosyöttöä tässä mielessä. Toisaalta, jokaisen rebun pitäisi nyt palvoa Trumpia, mikä taas puolestaan on melkoinen ongelma puolueessa.
Trumpilaisuus on yhtä aikaa pelastanut puolueen ja tuhonnut puolueen. Trump on houkutellut laittomuuksillaan puolueen varsin kaltevalle pinnalle, jossa edes perustuslaki ei enää, korkeimman oikeuden sitä fiksatessa, tunnu olevan esteenä valtapyrkimyksille. Toisaalta, trumpilainen populismi on nostanut puolueen kilpailemaan myös edustajainhuoneen herruudesta.
Trumpin yksi menestyksen salaisuus on yksinkertainen kieli, joka uppoaa tavalliseen kansaan, mutta myös koulutettuihin. Hän osaa puhua kuin ihminen ihmiselle, ilman, että puheeseen tulee nk. akateemista lisää, varauksia, monimutkaistamisia. Ja hän puhuu asioista, joista tavalliset ihmiset ovat kiinnostuneita, kuten julkkiksista tai painista tms. Vancekin omalla tavallaan pyrkii mataloittamaan duunarin kynnystä äänestämiseen kertomalla omasta kovasta elämästään työväenluokkaisella taustalla.
Jos Suomen politiikkaan rebut kytkisi, niin varmaan puolue on jonkinlainen kokoomuksen, persujen ja kristillisten ristisiitos, kepulaisiakin sieltä löytyy. Sillä varauksella, että todennäköisesti republikaani pitäisi meitä kaikkia sosialisteina, puoluekentän laidasta toiseen.