Trumpin asenteen ymmärtämiseksi voidaan yrittää pohdiskella hänen eroavuuksiaan toisiin milljardööreihin.
Jotkut näistä menestyjistä ovat tarvinneet paljon faktoja menestyäkseen. Gates opiskeli matematiikkaa ja tietotekniikkaa ja joutui soveltamaan monenlaisia teknologian faktoja luodessaan omaa menestystietään. Gates ei toisin sanoen voinut jättää huomioitta tietyntyyppisiä matematiikan ja tekniikan faktoja. Buffetin menestys sijoittajana luultavasti perustuu poikkeukselliseen kykyyn käsitellä suurta määrää yritysten tunnuslukuihin liittyvää matemaattista informaatiota. Näitä menestyjiä yhdistää poikkeuksellinen kyky tietyntyyppisen faktapohjaisen informaation käsittelyssä.
Entä Trump? Trump opetteli jo nuorena sen tavan, millä hänen isänsä raivasi tietään Nykin kovassa grynderimaailmassa. Bisnes ei ollut kovinkaan monimutkaista, tietointensiivistä. Rakennusteknologia oli kaikille tuttua ja Trumpien menestys ei perustunut uuden teknologian käyttöönottoon. Trumpien menestys perustui sinnikkyyteen, hyvään verkostoitumiseen ja äärimmäiseen röyhkeyteen. Tämä bisnes oli todella kovien kaverien bisnes, missä herkällä luonteella ei ollut mitään palaa. Oli joko murskattava kilpailija keinollla millä hyvänsä tai tultava itse murskatuksi.
Ei ole kovin yllättävää, että faktoilla ei ollut kovin suurta roolia tässä bisneksessä. Tärkeämpää oli vaikuttaa ihmisiin, eritoten urakoista päättäjiin ja pitää palkkakustannukset alhaalla. Ay-liike oli murskattava alkuunsa. Trump tarvitsi menestykseensä kykyä vaikuttaa ihmisiin, saada heidät uskomaan itseensä ja omiin kykyihinsä. Hänellä on varmasti psykologista silmää ihmisten heikkouksille. Koulukiusaajan prototyyppi, iso, kovaääninen, täysin piittaamaton säännöistä. Monet hän alisti valtaansa ja ne jotka eivät alistuneet, olivat sitten solvauksien kohteena.
Faktat ja myös koulumaailma näyttäytyvät Trumpille pikemminkin vihollisena. Hänen ei tarvitse alistua sääntöihin, joita myös faktat edustavat. Faktojen sisäistäminen vaatii paljon työtä ja se on tavallaan nöyryyttävää. Fakta voi kiistää oman persoonasi, mielipiteesi, se on jotakin sinua suurempaa. Koska Trump ei ole paras tällä alueella, hän ei halua pelata tätä peliä lainkaan. Joku instituutio arvioi sinut, kykysi ja antaa arvosanoja. Ei superrikkaan arvolle sopivaa.
Kun Trump pääsi 80-luvulla perheen bisneksen johtoon, hän saavutti aseman, jossa hän itse asemoitui faktojen lähteeksi, auktoriteetiksi. Superrikas voi sanella faktat henkilökunnalleen. Trumpilla oli tapana pitää henkilöstölleen monologeja, jotka eivät useinkaan liittyneet mitenkään bisneksiin. Hän vain esitteli päähänpistojaan. Kuka järkevä alainen argumentoisi firman johtajan suohon tässä tilanteessa?
Niinpä Trump tottui 30 vuodessa (kuten Sipiläkin pienessä mitassa) asemaansa. Hänellä oli sananvalta ja totuus hallussaan. Vaikka hän olikin paljon julkisuudessa, tämä julkisuus oli hömppää. Kuuluisa ja rikas saa sanoa mitä hyvänsä, aiheuttaa kohuja eikä tällä ole mitään vaikutusta henkilön statukseen. Kukaan älykkö ei lähde kiistelemään julkkisten mielipiteistä.
Tilanne muuttui radikaalisti (ainakin sen olisi pitänyt muuttua), kun Trumpista tuli ehdokas ja viimein presidentti. Ollakseen presidentti, Trumpin olisi pitänyt muuttaa toimintatapaansa. Hänen olisi pitänyt ottaa asioista selvää ja hankkia todella osaavia avustajia. Mutta Trump ei viitsinyt tehdä tätä, varmaan hän ei edes olisi kyennyt sisäistämään faktoja laajassa mitassa.
Jotkin myös hyvin yllättävät tekijät vaikuttivat siihen, että Trump kuitenkin voi jatkaa omaa linjaansa tappiin asti. Nyt hän ei enää muuta linjaansa. Hän on tottunut siihen, että saa julkisuudessa lävitse kaikki typerät mielijohteensa ja kuitenkin rebut pitävät hänen hallintonsa pystyssä. Trump saa pysyvästi elää faktojen jälkeistä todellisuutta. Osa hänen kansansuosiotaan varmaan selittyy sillä, että hän todellakin puhuu ja twiittaa kuin jokamies. Hänen mielipiteensä ovat joko todella latteita ja arkisia tai sitten pähkähulluja.
Trumpin metodi presidenttiyden hoidossa ovat p-puheet kansalle ja halu tehdä diilejä valtion johtajien eli kaverien kanssa. Trump ei koskaan ole huomannut, että osassa maailmaa johtajat ovat alisteisia demokraattiselle järjestykselle. Ja ne jotka eivät sitä ole, eivät ole oikeastaan salonkikelpoista kaveriporukkaa.
Trump jatkaa siitä mihin isänsä jäi: hänelle Amerikka (ja muu maailma) on suuri rakennusurakka, piti vain löytää joku, joka oli tarpeeksi hullu palkatakseen Trumpin tehtävään, joka jakaa Trumpin tylsän vision maailmasta, jossa vihreyden korvaavat golfklubit ja liiketuttavuudet korvaavat ihmisyyden. Valitettavasti sellainen löytyi Amerikan kansasta.
Jotkut näistä menestyjistä ovat tarvinneet paljon faktoja menestyäkseen. Gates opiskeli matematiikkaa ja tietotekniikkaa ja joutui soveltamaan monenlaisia teknologian faktoja luodessaan omaa menestystietään. Gates ei toisin sanoen voinut jättää huomioitta tietyntyyppisiä matematiikan ja tekniikan faktoja. Buffetin menestys sijoittajana luultavasti perustuu poikkeukselliseen kykyyn käsitellä suurta määrää yritysten tunnuslukuihin liittyvää matemaattista informaatiota. Näitä menestyjiä yhdistää poikkeuksellinen kyky tietyntyyppisen faktapohjaisen informaation käsittelyssä.
Entä Trump? Trump opetteli jo nuorena sen tavan, millä hänen isänsä raivasi tietään Nykin kovassa grynderimaailmassa. Bisnes ei ollut kovinkaan monimutkaista, tietointensiivistä. Rakennusteknologia oli kaikille tuttua ja Trumpien menestys ei perustunut uuden teknologian käyttöönottoon. Trumpien menestys perustui sinnikkyyteen, hyvään verkostoitumiseen ja äärimmäiseen röyhkeyteen. Tämä bisnes oli todella kovien kaverien bisnes, missä herkällä luonteella ei ollut mitään palaa. Oli joko murskattava kilpailija keinollla millä hyvänsä tai tultava itse murskatuksi.
Ei ole kovin yllättävää, että faktoilla ei ollut kovin suurta roolia tässä bisneksessä. Tärkeämpää oli vaikuttaa ihmisiin, eritoten urakoista päättäjiin ja pitää palkkakustannukset alhaalla. Ay-liike oli murskattava alkuunsa. Trump tarvitsi menestykseensä kykyä vaikuttaa ihmisiin, saada heidät uskomaan itseensä ja omiin kykyihinsä. Hänellä on varmasti psykologista silmää ihmisten heikkouksille. Koulukiusaajan prototyyppi, iso, kovaääninen, täysin piittaamaton säännöistä. Monet hän alisti valtaansa ja ne jotka eivät alistuneet, olivat sitten solvauksien kohteena.
Faktat ja myös koulumaailma näyttäytyvät Trumpille pikemminkin vihollisena. Hänen ei tarvitse alistua sääntöihin, joita myös faktat edustavat. Faktojen sisäistäminen vaatii paljon työtä ja se on tavallaan nöyryyttävää. Fakta voi kiistää oman persoonasi, mielipiteesi, se on jotakin sinua suurempaa. Koska Trump ei ole paras tällä alueella, hän ei halua pelata tätä peliä lainkaan. Joku instituutio arvioi sinut, kykysi ja antaa arvosanoja. Ei superrikkaan arvolle sopivaa.
Kun Trump pääsi 80-luvulla perheen bisneksen johtoon, hän saavutti aseman, jossa hän itse asemoitui faktojen lähteeksi, auktoriteetiksi. Superrikas voi sanella faktat henkilökunnalleen. Trumpilla oli tapana pitää henkilöstölleen monologeja, jotka eivät useinkaan liittyneet mitenkään bisneksiin. Hän vain esitteli päähänpistojaan. Kuka järkevä alainen argumentoisi firman johtajan suohon tässä tilanteessa?
Niinpä Trump tottui 30 vuodessa (kuten Sipiläkin pienessä mitassa) asemaansa. Hänellä oli sananvalta ja totuus hallussaan. Vaikka hän olikin paljon julkisuudessa, tämä julkisuus oli hömppää. Kuuluisa ja rikas saa sanoa mitä hyvänsä, aiheuttaa kohuja eikä tällä ole mitään vaikutusta henkilön statukseen. Kukaan älykkö ei lähde kiistelemään julkkisten mielipiteistä.
Tilanne muuttui radikaalisti (ainakin sen olisi pitänyt muuttua), kun Trumpista tuli ehdokas ja viimein presidentti. Ollakseen presidentti, Trumpin olisi pitänyt muuttaa toimintatapaansa. Hänen olisi pitänyt ottaa asioista selvää ja hankkia todella osaavia avustajia. Mutta Trump ei viitsinyt tehdä tätä, varmaan hän ei edes olisi kyennyt sisäistämään faktoja laajassa mitassa.
Jotkin myös hyvin yllättävät tekijät vaikuttivat siihen, että Trump kuitenkin voi jatkaa omaa linjaansa tappiin asti. Nyt hän ei enää muuta linjaansa. Hän on tottunut siihen, että saa julkisuudessa lävitse kaikki typerät mielijohteensa ja kuitenkin rebut pitävät hänen hallintonsa pystyssä. Trump saa pysyvästi elää faktojen jälkeistä todellisuutta. Osa hänen kansansuosiotaan varmaan selittyy sillä, että hän todellakin puhuu ja twiittaa kuin jokamies. Hänen mielipiteensä ovat joko todella latteita ja arkisia tai sitten pähkähulluja.
Trumpin metodi presidenttiyden hoidossa ovat p-puheet kansalle ja halu tehdä diilejä valtion johtajien eli kaverien kanssa. Trump ei koskaan ole huomannut, että osassa maailmaa johtajat ovat alisteisia demokraattiselle järjestykselle. Ja ne jotka eivät sitä ole, eivät ole oikeastaan salonkikelpoista kaveriporukkaa.
Trump jatkaa siitä mihin isänsä jäi: hänelle Amerikka (ja muu maailma) on suuri rakennusurakka, piti vain löytää joku, joka oli tarpeeksi hullu palkatakseen Trumpin tehtävään, joka jakaa Trumpin tylsän vision maailmasta, jossa vihreyden korvaavat golfklubit ja liiketuttavuudet korvaavat ihmisyyden. Valitettavasti sellainen löytyi Amerikan kansasta.
Viimeksi muokattu: