Donald Gumpin ajatusgeneraattori tuottaa ehtymättömästi uusia ideoita. Maailman toiveista huolimatta tämä ajatusten kuollut meri on jatkuvasti ajan hermoilla, kuten nyt tuo idea hirmumyrskyjen ydinpommituksesta osoittaa. Jos Forrest Trump tosiaan osoittaisi muussa elämässä viileää rationaalisuutta, voisi epäillä, että hän ihan huvikseen provosoi ihmisiä kipeillä ajatuksillaan, mutta kun muukin toiminta on pääsääntöisesti duplolegoilla rakentamista ilman hyvää ideaa, silloin tämäkin teoria romahtaa.
Lisättäköön tähän vielä, että Trump oli jo aiemmin tiedustellut Pommin mahdollisuutta turvallisuusviranomaisilta, mutta nämä eivät olleet pitäneet asiasta. Eikö sitten kukaan ollut selittänyt asiaa Trumpille tai eikö hän ymmärtänyt selitystä, jää arvailujen varaan. Joka tapauksessa pölyimurikauppias tiedusteli asiaa sitten uudestaan ja sai aikaan Amerikassa aika harvinaisen hiljaisen hetken - edes Gandhin kuolema ei olisi saanut aikaan moista, joskaan hiljaisuutta ei ehkä kannattaisi kuvailla "syvänä kunnioituksen hetkenä".
Voimme toki konstruoida esoteerisen psykedeelisen selityksen kaikelle: Trump ei syystä tai toisesta halua olla presidentti. Niinpä hän tiedostamattaan etsii netistä yhä uusia typeriä ideoita ja jalostaa niitä omassa ajatushautomossaan. Hän tällä tavoin epäsuorasti viestii kannattajilleen, että nämä eivät enää äänestäisi häntä. Valitettavasti Trump ei ota huomioon, että monet hänen kannattajistaan omaavat Hessu Hopon ajatuspotentiaalin. Kuten sekin poliisi, jota Trump haukkui lihavaksi vain siitä syystä, että piti tätä mielenosoittajana itseään vastaan: poliisi rakasti Trumpia kommenttien jälkeenkin.
Trumpin pitäisi siis keksiä oikeasti hyviä ideoita, jonka vuoksi hänen kannattajansa hylkäisivät hänet. Aloittaisi nyt alkuun Amazonin sademetsien pelastamisesta ja etenisi siitä moniin muihin luonnonsuojeluun ja ilmastonmuutokseen liittyviin ideoihin sekä muuhun maapallon suojeluun. Ja kun vielä antaisi antirasistisia kommentteja, niin eiköhän vaalit sillä tavoin hävitä väkisinkin. Sieluni silmillä näen Trumpin ylistämässä Äiti Maata ja antamassa feministisiä kommentteja asiaan kuin asiaan.
Valitettavasti vaara piilee siinä, että näiden tekojen jälkeen demokraatit ryntäävät pussaamaan Trumpin öh... parempaa puolta, valtaa kun hamuavat hekin.
Trumpin ongelmana on vieläkin se, että kaikki eivät rakasta häntä. Hän ei voi olla huomaamatta tätä, toisin kuin toimiessaan Trumpkonsernin johdossa. (Hän ei kenties voi kuvitellakaan, että todellisuudessa tuskin kukaan on koskaan rakastanut häntä). Trump pyrkii tietysti maksimoimaan saamansa rakkauden määrän, mutta törmää tässä syvään ristiriitaan. Rakkautta olisi enemmän tarjolla demokraattien agendalla, mutta historia ei tunne presidenttiä, joka olisi vaihtanut "puoluekantaa" kesken kauden. Mitään suurta periaatteellista estettä siihen ei ole, mutta ilmeisesti kuitenkin kammo tummenevaa Amerikkaa kohtaan pitää hänet rebujen leirissä. Demokraattien kanta tuskin palaa 1800-luvulle rotuasiassa.
Näin ollen voimme empatisoida Trumpin kokemaa syvää ristiriitaa presidenttinä ollesssaan. Demokraattisessa maassa valtionpäämiehen on vaikea saavuttaa Niinistön tai Kekkosen kannatuslukemia. Vaihto Kimin kanssa saattaisi houkuttaa, silläkin on ydinase (jolla ampua myrskyjä ja Japania sivutuotteena), mutta vaihtoprosessin hankaluus yhdistettynä globaaliin vallan vähenemiseen saattaa saada Trumpin empimään. Emme tosiaan tiedä, mitä ei julkistettuja ideoita Trumpin ajatuspaja on jo tuottanut, joten voimme vain luottaa vaistoomme tässä pohdinnassa.
Tuossa lähde niille, joiden mielestä Trumpin idea on hyvä: taas syytä suotta kritisoidaan Trumpia:
https://www.aoml.noaa.gov/hrd/tcfaq/C5c.html