No helvetti voidaanhan se määritellä ihan miten tahansa halutaan mutta se onko siinä mitään järkeä on eri asia. Jos haluat viisastella niin Suomen sähkömarkkinat ovat sidoksissa Algeriasta Kiinaan siirtolinkkien kautta, ollaanko omavaraisia jos Saharan aurinkosähkö teoreettisesti kattaa koko Euroopan sähköntarpeen?
Tuo on ihan täyttä älyllistä perseilyä. Energiaomavaraisuusaste = Suomessa tuotettava energia/Suomen kokonaiskulutus. Piste.
Äläs nyt taas hermostu. Totta kai järki pitää säilyttää. Mutta jos tästä investointilamasta oikeasti halutaan ulos, pitäisi päättää tehdäänkö se markkinoiden ehdoilla vai poliittiset päämäärät edellä. Kuten Finrgridin tiedotteessa todetaan:
"Suomi on osa Itämeren alueen sähkömarkkinoita. Markkinamekanismi ohjaa sähköä sinne missä sille on eniten kysyntää ja varmistaa, että sähkö tuotetaan tehokkaimmalla tavalla. Yhteismarkkinoilla kotimaisella sähköntuotannolla ei tarvitse kattaa kaikkea Suomen sähköntarvetta, vaan sähköä voidaan tuoda naapurimaista Fingridin siirtoyhteyksien avulla. Hintapiikit ovat sähkömarkkinoiden keino kertoa siitä, että tehosta on niukkuutta ja tarvitaan investointeja siirto- ja tuotantokapasiteetin lisäämiseksi. Myös sähkön kysynnän odotetaan laskevan kun hinta nousee korkealle tasolle."
Joten, jos energiaomavaraisuutta lähdetään tavoittelemaan, pitää ymmärtää se kokonaisuus, jossa sitä lähdetään tavoittelemaan. Ettei meillä ole kohta kapasiteettia, jota pitää tukea. (Tätähän itse asiassa huudetaan jo nyt.) Jos Suomen (sähkö)energiaomavaraisuudelle ei ole tarvetta, niin turha siihen on silloin investoida. (Ja tätä ei pidä sekoittaa siihen, että voimalaitoskapasiteetille on kohta puoleen kovasti tarvetta.) Mutta toki, jos energiaomavaraisuus on valtiolle arvo, jota halutaan tukea, niin sitten toimitaan niin.
Näkemyskysymys. Veikkaan että Kallion punavihreät hipsteritkin alkavat huudella asiasta jos säännöstelyn takia ei enään iPhonea pysty lataamaan halutessaan. Ruoka ja energia ovat ne kaksi asiaa jossa on hyvä olla mahdollisimman omavaraisia.
Ja onhan kyseessä myös kansantaloudellinen asia, jokaikinen euro joka valuu piuhoja pitkin Ruotsiin tai Venäjälle energiamaksuina on pois kotimaisesta kierrosta.
Näkemyskysymyksiä kyllä. Asian voi laskea niinkin päin, että jos Suomeen tuotu halpa tuonti leikattaisiin pois, niin paljonko kalliimaksi se tulisi käyttäjille, kun tehtäisiin itse, eli paljonko vähemmän sähkön käyttäjillä olisi rahaa muihin asioihin. Vuorokausikäyrällä tuonti tasaa tällä hetkellä myös kysynnän lisäyksiä, joita päiväsaikaan tulee. Tilanne olisi aivan eri, jos meille virtaisi naapurista fossiilisilla tuotettua kalliimpaa"säätökykyistä sähköä". Sitä vastaan kilpaileminen ei olisi ongelma, investointeja tulisi Suomeen kyllä. Ydinvoiman ongelma taas on se, että se ei kelpaa tähän "taisteluun", koska se ei ole säätövoimaa. YV:lle pitää olla tasainen kysyntä järjestettynä tai tiedossa.
Pidemmällä tähtäimellä ne ovat suoraan verrannollisia eli jos katsot esim. 12-36kk mittareilla niin Nordpoolin FIN-tukkuhinnalla ja sähkön kuluttajahinnalla on about 100% positiivinen korrelaatio.
Näin on, koska sähkön myyjien joukossa on "valitettavasti" niitäkin, jotka vievät näitä asioita omiin hintoihinsa.
Itseasiassa sanoin hieman väärin lainaamassani viestissä ja olet tässä oikeassa pienen mutkan kautta kuten sanoitkin.
Pidemmällä tähtäimellä voimme ajatella Ruotsin siirtokaapelia yhtenä isona vesivoimalaitoksena joka tuottaa halpaa energiaa Suomen markkinoille. Ilman siirtokaapelia hinnat olisivat korkeammalla (kysyntä-tarjontakäyrä). Tämä "vesivoimala" sulkee Suomessa laitoksia kalleimmista yksikkötuotantokustannuksista alkaen (oletetaan 100% toimivat markkinat jossa tappiollista toimintaa ei sponssata pääomituksella) ja pakottaa kaikki mahdolliset uudet laitokset Suomessa alempiin yksikkökustannuksiin eli käytännössä sulkee valinnoista kaiken fossiilisen joka on hyvä asia sinänsä.
Voihan sitä näinkin ajatella. Jolloin ei varmaan tarvitse ihmetellä, miksi Suomeen ei investoida juuri nyt.
Mutta, mielenkiintoista on nähdä miten tämä Ruotsin ydinvoima pois, tuuli tilalle -politiikka muuttaa koko juttua. Perusjuntin silmään näyttää kovalta riskiltä pohjoismaisen järjestelmän kokonaiskustannuksen kannalta, mutta tiedä sitten. Vaikka energia olisi halpaa, niin jos tuulisähkö laittaa kantaverkkoyhtiöille kovia vaatimuksia toimitusvarmuuden osalta, niin ne kovat vaatimukset ovat jatkossa siirtohinnoissa. Ja sama koskee myös jakeluverkkoja.
Veikkaan että puuta saataisiin Suomestakin helposti jos puun myynti saataisiin paremmin liikkeelle, esim. metsäverolla jossa tietyn ikäistä metsää verotettaisiin kiinteistöveron tapaisesti (ei tule tapahtumaan kun Kepu on hallituksessa toim.huom.) Suomessa tälläkin hetkellä puumassa kasvaa jatkuvasti (metsien kasvu miinus hakkuut) eli noin leikkisästi sanottuna metsitymme kiihtyvää tahtia ja tämä tahti kiihtyy sitä mukaa kun ilmasto lämpenee. Ongelma on hinta.
Onhan se sinänsä aika helvetin tragikoomista että Suomi joutuu tuomaan puuta ulkomailta mutta siihen vaikuttaa meidän sisäpolitiikka ja ulkoparlamentaariset vaikutusryhmät.
Puun ongelma on myös osittain lämpöarvo, säilyvyys Suomen talvessa, taloudelliset kuljetusmatkat jne. Ja sitten se, että rannikkokaupunkien ympärillä on pirusti vettä eikä puuta. Tai esim. Turussa saaristo, josta sen tuominen on lievästi sanottuna haaste. Toivottavasti Suomessa nähdään "metsä puilta" (heh), että ei oltaisi ikuisessa tukiviidakossa näiden investointien kanssa. Toki, onhan kotimaisuus kova sana tämän päivän politiikassa ja ehkäpä väki on valmis maksamaan esim. 10-20 €/MWh korkeampia hintoja, jos kyljessä on "made in Finland". Tai niin päin, että verotuksen ja tukien kautta autetaan tämä sähkö pörssiin asti. Molemmissa tapauksissa käyttäjät maksavat.
Tarkoitin Venäjän tuontia, talvella tulee putket kuumina ja kesällä ei juuri yhtään, se kertoo että se on energiamuodoista kalleimpien joukossa ja siksi ydinvoima, jolla on vesivoiman jälkeen halvin yksikkötuotantokustannus, korvaa juuri Venäjän tuontia ensimmäiseksi.
Noh, toivottavasti näin käy.