Kaikkien tulisi hyväksyä, että matematiikalla on lähes järjenvastainen tehokkuus (Wigner) ja taas toisaalta, että filosofian kaikenpuolinen hyödyttömyys on ihmiskielelle käsittämätöntä. Mutta nämä näkökohdat koskevat (luonnon)tieteitä, eivät sinällään tässä ketjussa käsiteltäviä kysymyksiä tai nimimerkki varjon esittämiä näkökohtia edellisessä viestissään.
Filosofia sinällään voi olla hyödyttömyyden lisäksi myös vahingollista, ei pelkästään itsenäiselle ajattelukyvylle, mutta ihmiskunnan historia myös laajemmin osoittaa, että kaikki metatasolle ankkuroitu tarpeeton "rigiditeetti", jota siis meille opinkappaleina esitetään, ei ole pelkästään nollan "arvoista" (toisin sanoen ei olisi edes falsifioitavissa), joskus mennään negatiiviselle puolelle, ja rankasti.
Filosofiassa on pääasiallisesti kysymys kantojen lyömisestä lukkoon ennakolta, ajattelun voimalla, siis aivan toisin kuin mitä tapahtuu luonnontieteellistä metodia ja empirismiä sovellettaessa. Toisinaan siinä on kysymys tarkoituksellisesta sekavuudesta ja vaikeaselkoisuudesta, mannermaisen filosofian ja postmodernismin tapaan. (Ks. esimerkiksi Hesarin juttu eräästä alalle adoptoituneesta "Taavi Ankasta" viikko pari sitten.)
Käytännöllisellekään(!) tasolle vietynä pseudofilosofisten "peukalosääntöjen" soveltaminen, esimerkiksi tarpeettomien rinnastusten mielessä, kuten varjon viittaama artikkeli tekee, ei ole "hyvästä". Totalitarismi uhkaa.
Tieteen historia, mutta myöskin poliittinen historia, kertovat tämän.
Ydinvoiman vastustaminen on tyhmää, ja erityisen tyhmää on naamioida tämä viettien ja vaistojen tasolla oleva tekniikanvastaisuus muka "tiedettä" tai muita faktoja sivuaviksi argumenteiksi. Siltikin, vaikka monet vihreistä ovat vankasti totalitaristiseen ja holistiseen perinteeseen sitoutuneita (esimerkiksi DI(!) Satu Hassi, fiilistelevä "bailujengi" on erikseen), meidän mahdollisesti laajemmalta pohjalta asioita ihmettelevien ei tule itse sortua samaan.
Sillä tiedeyhteisökin voi "erehtyä", sortua filosofiaan, kuten on käymässä molemmin puolin yhteinäisteorioiden kehittelyn osalta. Toiset tukeutuvat liikaa empirimismiin ja toiset liikaa teoreettisen ja matemaattisen rakennelman kauneuteen... Ja nyt puhutaan kaikkein älykkäimmistä ihmisistä, mitä maa päällään kantaa, ja taas toisaalta, jos laatu korvataan määrällä, miljoona (postmodernia) naistutkimuksen harjoittajaa voi olla ja on mitä ilmeisemmin "väärässä". Tai kymmenen miljoonaa vihreätä. Tätä voisi jatkaa myös melko lähelle relevantimpiakin "ryhmiä".