Yöketju (klo 24:00–06:00)

[Kumielvis]

Vituttaa työnhaku, työttömyys ja työttömäksi valmistuminen. Vituttaa politiikka ja poliitikot. Vituttaa maahanmuuttokeskustelu ja natsipartiot. Vituttaa jeesustelijat. Vituttaa kylmyys ja pimeys.
Kaikkeen tuohon vitutukseen nähden mun elämänlaatu ja mieliala on ollut yllättävän hyviä. Aurinko paistaa nykyään aika paljon, ulkona on kaunista ja pääsen pian taas tekemään sitä mistä ehkä eniten elämässä tykkään, seikkailemaan. Elämä vois olla paljon huonomminkin.
Miksikö tätä tänne jauhan. En tiedä. Teki mieli sanoa. En ole saanut nukutuksi ennen puoltayötä varmaan kymmeneen vuoteen joten tämäkään yö ei ole poikkeus.

 

[KiVi]

@Kumielvis

Haluatko avata vähän enemmän, mitä mainitsemasi seikkailu on? Jotenkin tulee mieleen jonkun lakanamajan rakentaminen ja Aku Ankan luku siellä taskulampun valossa.

 

[Kumielvis]

@KiVi tokihan,
Seikkailuja on monenlaisia. Noi majanrakennukset voi olla huiseja seikkailuja myös. Tällä hetkellä seikkailua miettii sillai puolittain ammattilillisesti (voi vittu mikä sana, lillilllilllilliii) seikkailu- ja elämyspedagogiikan kannalta. Et millasta henkilökohtasta kasvua voi saada seikkailuista, esim jostain high ropes- köysiradoista tai vaikka lapissa vaeltamisesta. Lähinnä nuorisotyö näkökulmasta mut miks ei muutenki. Tuo on sellanen osa mun alaa mihin haluan panostaa. Oman elämän seikkailuja on enempi ollut kaikki ex tempore -päätökset. Koitan tehdä sellasia mahdollisimman paljon, ns elää hetkessä. Tänään sain yllättäen työpaikan, niin se eilinen työvitutus väistyi. Tuo työ taas estää sen juuri tuossa edellisessä viestissä tarkoittamani seikkailun, oli tarkotus lähteä kavereiden kanssa Romaniaan erasmus+ seikkailuretkelle.
Seikkailu on mun mielestä eniten sellainen asennekysymys. Aina kun on mahdollisuus, kannattaa käyttää viittaa, noin esimerkiksi. Opiskellessa on tullut paljon erilaisia teemabileitä, ja on tullut huomattua että viittasankarina elämä on jotenkin vaan hienompaa. Pienistä asioista voi saada suuria seikkailuja :)
Tuo koko seikkailun filosofinen luonne kiehtoo mua kovin. Oon aina ollut niitä ihmisiä, jotka nähdessään jonkun kivan nyppylän tai vuoren haluaa kiivetä sen huipulle, ihan vaan nähdäkseen maisemat. Musta on hieno ajatus että voisin käyttää seikkailua aktiivisena elementtinä mun tulevissa duuneissa ja kun joskus saa muksuja niin sitten se vasta lähteekin räpylästä.

 

[Jaws]

Okei, Daddy's Home -leffassa juoni oli vähän stereotyyppinen "isä vs. isäpuoli" ja huumori oli paljon klassista alapääjuttua, mutta silti ihmettelen kriitikoiden negatiivisia arvioita. Kyllä minä tuosta pidin. Toki osasyy voi olla se, että edellinen leffateatterissa näkemäni elokuva oli Tyttökuningas, joka oli kaikessa karmeudessaan aivan hirvittävä tekele, mutta silti. Mark Wahlberg on yksi suosikkinäyttelijöistäni, joten ehkä siinäkin yksi syy sille, että pidin äsken näkemästäni leffasta. Ihan onnistunut oli.

Francis Paré teki sopimuksen Tepsin kanssa, joten hyvien päivien listalle tämä menee. Sillä listalla on aivan liian vähän täytettä alkaneelta vuodelta.

 

[Jaws]

Opiskelu on alkanut tympäännyttää toden teolla. Tunnen oloni turhautuneeksi, ja opiskeltavat asiat tuntuvat pakkopullalta. En ole koskaan ollut mieleltäni lukutoukka, enkä nyt koe olevani sellaisessa tilanteessa, jossa olisin täysin onnellinen. Päivät yliopistolla kuluvat muissa ajatuksissa, kun mietteissäni olen jo esimerkiksi jäähallilla. Vapaa-aikanani saan tehdä sitä, mitä todella haluan. Pänttääminen tuntuu kaikin puolin turhalta, on kuin haaskaisin aikaani. Olen alkanut pohtia, haluanko haaskata aikaani vielä neljä ja puoli vuotta, jos en tunne oloani hyväksi?

Aiheet iloon ovat muutenkin pienen ihmisen elämässä nykyään niin harvoissa asioissa. Muualla olisin ja muuta tekisin, jos kaikki haluamani voisi olla mahdollista.

 

[Kumielvis]

@Jaws ooks kokeilla eri opiskelutekniikoita? Oppimista tapahtuu monella tapaa, se kirjallapäähänhakkauspänttäys ei välttämättä ole se tehokkain tai miellyttävin.
Ja niin, ootko valmistumassa sellaiseen hommaan mitä haluat tehdä?

 

[Eikka86]

Opiskelu on alkanut tympäännyttää toden teolla. Tunnen oloni turhautuneeksi, ja opiskeltavat asiat tuntuvat pakkopullalta. En ole koskaan ollut mieleltäni lukutoukka, enkä nyt koe olevani sellaisessa tilanteessa, jossa olisin täysin onnellinen. Päivät yliopistolla kuluvat muissa ajatuksissa, kun mietteissäni olen jo esimerkiksi jäähallilla. Vapaa-aikanani saan tehdä sitä, mitä todella haluan. Pänttääminen tuntuu kaikin puolin turhalta, on kuin haaskaisin aikaani. Olen alkanut pohtia, haluanko haaskata aikaani vielä neljä ja puoli vuotta, jos en tunne oloani hyväksi?

Aiheet iloon ovat muutenkin pienen ihmisen elämässä nykyään niin harvoissa asioissa. Muualla olisin ja muuta tekisin, jos kaikki haluamani voisi olla mahdollista.

Tämän jälkeen siirryt työelämään ja mietit täysin samoja asioita. Miksi tuhlaan x tuntia päivässä olemalla paikassa y ja saan tästä summan z tililleni kerran tahi kaksi kuussa. Kotona muija vittuilee illat tai vaihtoehtoisesti mietit, mistä sitä piparin reunaa mahdollisesti olisi saatavilla. Tätä samaa jatkuu noin 40 vuotta, jonka jälkeen pääset eläkkeelle ja enää jäljellä on muijan vittuilu.

Tämä kaikki on kuulemma elämää, toki on mahdollista tehdä @pettter it ja tehdä ihan mitä haluaa.

Pienenä vinkkinä kuitenkin suosittelen opiskelemaan niin voi hieman enemmän valita missä ja milloin nuo x tunnit viettää, tilille kilahtava summa z on pääsääntöisesti hieman isompi ja mahdollisesti saatavilla oleva piparikin on parempaa.

 

[julle-jr]

Opiskelu on alkanut tympäännyttää toden teolla. Tunnen oloni turhautuneeksi, ja opiskeltavat asiat tuntuvat pakkopullalta. En ole koskaan ollut mieleltäni lukutoukka, enkä nyt koe olevani sellaisessa tilanteessa, jossa olisin täysin onnellinen. Päivät yliopistolla kuluvat muissa ajatuksissa, kun mietteissäni olen jo esimerkiksi jäähallilla. Vapaa-aikanani saan tehdä sitä, mitä todella haluan. Pänttääminen tuntuu kaikin puolin turhalta, on kuin haaskaisin aikaani. Olen alkanut pohtia, haluanko haaskata aikaani vielä neljä ja puoli vuotta, jos en tunne oloani hyväksi?

Aiheet iloon ovat muutenkin pienen ihmisen elämässä nykyään niin harvoissa asioissa. Muualla olisin ja muuta tekisin, jos kaikki haluamani voisi olla mahdollista.

Ei opiskelusta mitenkään erityisesti kuulu nauttia. Kestää vaan sen noin 5 vuotta sitä vitutusta niin sitten se on ohi. Ja kuten @Eikka86 vähän toi ilmi, todennäköisesti samansuuntaiset fiilikset jatkuvat opiskelujen jälkeenkin, joten on hyvä totuttautua asiaan jo opiskeluaikoina. Uskoakseni lopulta melko harva ihminen maailmassa pystyy tekemään jotain mistä erityisesti pitää tai nauttii, siis siten, että joku toinen on valmis siitä jotain maksamaan.

Meillä juuri duunissa keskusteltiin esimiehen ja kollegoiden kanssa toimenkuvista ja muista ja joku neropatti keksi, että olisi tärkeää, että jokainen meistä tekisi jotain sellaista mitä haluaa ja mistä tykkää. Sanoin että ok, mä alan sitten työpäivien aikana kalastamaan, urheilemaan ja silloin tällöin vaikka sniffaamaan kokaiinia enkä matkusta siten, että joudun olemaan yötä poissa kotoa.

Todellisuudessa meidän asiakkaat eivät maksa meille siitä että me tehdään sitä mistä tykätään vaan he maksavat meille siitä että autamme heitä. Ja ainakin minun on vaikea uskoa, että nuo esimerkinomaiset asiat mistä minä tykkään auttaisivat asiakasta. Sen sijaan että tekisin sitä mistä tykkään, remuan ympäri palloa jatkuva perusvitutus päällä. Hyväksyn kuitenkin sen, koska tarvitsen vähän rahaa elämiseen. En minäkään halua maksaa kenellekään siitä että hän tekee jotain mikä ei auta minua, joten miksi minun työnantajani tai meidän asiakas siitä maksaisi?

Vitutuskin on vain tunne ja sitä itse asiassa tarvitaa, jotta hyvät hetket tuntuvat oikeasti hyvältä. Vituttaa minua lenkkeilykin, mutta silti lenkkeilen säännöllisesti, koska sen jälkeen fiilis on erittäin hyvä. Jos en juokse, tulee saamaton olo, nousut ja laskut ovat paljon parempi yhdistelmä kuin tasapaksu mitäänsanomaton turtuminen.

 

[sampio]

Pakko kyllä todeta, että oma duunini harvemmin tuntuu erityisen vituttavalta. Seitsemän vuotta olen tätä tehnyt ja pari kertaa on sinä aikana tuntunut, että mikäs tämän homman nimi nyt olikaan, mutta sekin on mennyt ohi, kun ei ole jäänyt märehtimään liikoja. Alalle kun nyt pätevöidyn viimeisimmilläni, on sanottava, että opinnotkin kiinnostavat todella paljon siihen nähden että hoidan ne duunin, perheen ja harrastusten lisäksi. Ehkä se on niin, että muu arki tasapainottaa opintoja vaikka kiire onkin jatkuva, eikä tule niin palloiltua niissä tuntemuksissa, mitä joku rasittava opintojuttu ehkä voisi aiheuttaa. Asenne on enemmänkin se, että paska kuuluu elämään tavalla tai toisella ja on oma valinta, jääkö siihen lätäkköön istuskelemaan vai loikkaako yli, vaikka vähän lahkeet likaantuisivatkin. Tai sit kiertää, kuten itse tapaan toisinaan tehdä. Elämä on lopulta aika hieno juttu duuneineen, perheineen ja harrastuksineen. Onnelliseksikin mua kai voisi kutsua siis.

 

[Musta Nuoli]

Opiskelu on alkanut tympäännyttää toden teolla. Tunnen oloni turhautuneeksi, ja opiskeltavat asiat tuntuvat pakkopullalta. En ole koskaan ollut mieleltäni lukutoukka, enkä nyt koe olevani sellaisessa tilanteessa, jossa olisin täysin onnellinen. Päivät yliopistolla kuluvat muissa ajatuksissa, kun mietteissäni olen jo esimerkiksi jäähallilla. Vapaa-aikanani saan tehdä sitä, mitä todella haluan. Pänttääminen tuntuu kaikin puolin turhalta, on kuin haaskaisin aikaani. Olen alkanut pohtia, haluanko haaskata aikaani vielä neljä ja puoli vuotta, jos en tunne oloani hyväksi?

Aiheet iloon ovat muutenkin pienen ihmisen elämässä nykyään niin harvoissa asioissa. Muualla olisin ja muuta tekisin, jos kaikki haluamani voisi olla mahdollista.

Aina voi vaihtaa opiskelualaa jos ei nykyinen kiinnosta, ja yliopistossakin voi lukea kandin paperit pääaineesta ja sen jälkeen joko siirtyä työelämään tai lukea maisteriksi vaikka ihan toisessa ohjelmassa.

Mitä vapaa-ajan ja työn/opiskelun suhteeseen tulee, niin opiskeluaikanahan - erityisesti yliopistossa - sitä vapaa-aikaahan on erityisen paljon, kun päivärytmit ovat joustavia, kursseja voi tenttiä, viikkorytmi on erittäin löysä ja lukukaudet lyhyitä. Ai että kaipaisin opiskeluaikojen rytmiä, jolloin ehti keskittyä harrastuksiin ja muuhun paljon nykyistä enemmän. Jos teki mieli keskellä viikkoa mennä vaikka myöhään alkavaan konserttiin tai vaikkapa esimerkiksi jääkiekon vierasmatkalle, niin sen kuin meni, ei sitä kukaan kaivannut missään yliopistossa eikä se ollut mistään pois. Ei moinen perinteisessä palkkatyössä enää onnistu, erilaisista pätkätöistä, freelancerhommista tai määräaikaisuuksista puhumattakaan.

Sitä en toisaalta opiskeluajoista kaipaa, että rahaa oli koko ajan käytössä niin niukasti. Nytkin palkka on melkoisen pieni verrattuna näihin tilastollisiin keskiansioihin ja SSS-hallitus haluaa viedä tuhkatkin pesästä, mutta on se silti parempi kuin opintotuella ja/tai pakkolainalla kituuttaminen.

Siinäpä sitä dilemmaa: jos ei tee töitä, on aikaa jolloin voisi tehdä mitä todella haluaa, mutta ei ole siihen rahaa. Jos tekee töitä saadakseen rahaa, niin sitten ei ole sitä aikaa ainakaan samalla tavalla.

Jos haluaa tehdä todella paljon rahaa toteuttaakseen isompia unelmia ja/tai varhaiseläköitymisen jonnekin Portugaliin veropakolaiseksi, niin sitten saa joko paiskia parhaimmat vuosikymmenensä töitä hiki hatussa todella pitkiä päiviä tai ryhtyä poliitikkojen, yrityskonsulttien, uskonnollisten lahkojohtajien yms. kaltaiseksi paatuneeksi kusipäähuijariksi, mikä voi tuottaa omantunnontuskia muille kuin sosiopaateille.

On lottovoitto syntyä Suomeen (4+1 oikein), mutta täällä elääkseen tarvittaisiin isompi lottovoitto. Kyllä kelpaisi minullekin vaikka pienempikin miljoonavoitto vaikka Eurojackpotista. Muuttaisin jonnekin Krakovaan elämään herroiksi ja syömään zurek-keittoa kotikokin valmistamana.

 

[Jaws]

Kiitoksia kaikille vastauksista, nyt vasta kykenen tänne tuon jälkeen kirjoittamaan. Ihan asiaa tuossa oli. Siihen en kuitenkaan usko, että joutuisin tekemään elämässäni sellaista työtä, josta en nauti. Pidän todennäköisenä, että saan tehdä juuri sitä, mistä pidän. Harmi vain, ettei asioita voi noin vain äkkiä jouduttaa. Mutta se siitä.

Olen pitänyt huvikseni listaa alkaneelta vuodelta näkemistäni kiekkopeleistä, kuuntelemistani albumeista ja katsomistani leffoista. Tilanne on se, että 27 päivän aikana olen ehtinyt nähdä 21 lätkämatsia, kuunnella 24 eri albumia, joista kolmea useammin kuin kerran, ja katsoa kuusi leffaa, joista kaksi elokuvateatterissa. Lisäksi kävin Slipknotin keikalla Hartwallilla.

Äsken kuuntelin Slipknotin albumin .5 The Gray Chapter neljännen kerran tänä vuonna. Erittäin hyvä pitkäsoitto. Sellaista tähän yöhön - esitelmää pitäisi tehdä, ja voi hyvä luoja, miten inhoan esiintymistä. Mutta ei mahda mitään, pakko sekin on kitua.

 

[Vuokralainen]

Tilanne on se, että 27 päivän aikana olen ehtinyt nähdä 21 lätkämatsia, kuunnella 24 eri albumia, joista kolmea useammin kuin kerran, ja katsoa kuusi leffaa, joista kaksi elokuvateatterissa.

Tämä on muuten positiivista, että ihmiset tajuavat albumien yleensä olevan kokonaisuuksia ja ne pitääkin kuunnella kokonaisuuksina. Liian monelle musiikki on kertakäyttötavaraa yksittäisten biisien muodossa. Ei sekään kai väärin ole, mutta itse olen kyllä saanut parhaat kiksi albumikokonaisuuksista.

 

[Karhunkulta]

En mä tiiä, mutta alkaa olla jo koko vartalo täynnä tätä työpaikkaa. Itse hommahan on ihan jees, mutta kun viedään työkalut työn tekemiseen ja sitten kun tuot epäkohtia ilmi, niin saat ripityksen ettei noin saa kirjoittaa ja pitää nyt vaan olla hyshys ja uskotella, että kaikki toimii ja on hyvin. Tuntuu että mikään muu ei kiinnosta, kuin se että saa tehtyä mahdollisimman paljon, mahdollisimman pienellä porukalla ja kaiken pitää ulospäin näyttää kuin oltaisiin siellä strömsöössä. Väliäkö sillä voiko sitä henkilöstöltä odottaa millään realismilla tai jaksaako tällaista touhua, kun ketään ei kiinnosta kommentoida tai korjata asioita edes sitä vähää alusta. Riittää että paikalla olet.... mutta tietysti teet kaiken hetitässäjustnyt ja samalla tehokkuudella kuin ennen ja jos jokin ei toimi, niin olet vaan hiljaa ja kerrot pelkästään ne sateenkaarilta ja poneilta tuoksuvat positiiviset asiat. Niitäkin alkaa olla pian vaikea keksiä.

Miten voikin olla, että odotetaan täydellistä työpanosta, mutta mitään ei tehdä sen eteen että voisit suorittaa sen työn sillä hyvällä tasolla mitä osaat jos joku vain korjaisi aina ne työntekoa rajoittavat asiat? Huomautat asiasta, niin mitään ei kuulu perästä tai jos kuuluu, niin kerrotaan ettei nyt noin saa sanoa, näyttää nyt tosi huonolta ulospäin!

Helvetti kun sen toisen työpaikan saaminenkin on niin julmetun vaikeaa. Oman alan töitä, joissa olisi edes jokseenkin täyttä työaikaa tarjolla, ei tunnu oikein olevan ja muuhun ei oikein tunnu pääsevän, kun ei ole sitä ja tätä ja tota korttia taskussa tai paperia koulusta. Kai se on pakko sitten roikkua tässä niin kauan ku pää pysyy kasassa. Joo, tällainen avautuminen yön ratoksi. Toivottavasti muilla on vähän paremmat fiilikset.

 

[Musta Nuoli]

Olen pitänyt huvikseni listaa alkaneelta vuodelta näkemistäni kiekkopeleistä, kuuntelemistani albumeista ja katsomistani leffoista. Tilanne on se, että 27 päivän aikana olen ehtinyt nähdä 21 lätkämatsia, kuunnella 24 eri albumia, joista kolmea useammin kuin kerran, ja katsoa kuusi leffaa, joista kaksi elokuvateatterissa. Lisäksi kävin Slipknotin keikalla Hartwallilla.

Ihan mielenkiinnosta: miten paljon ehtisit katsoa pelejä, elokuvia ja kuunnella levyjä jos et opiskelisi ja se ei rajoittaisi vapaa-aikaasi? Aika paljon sinulla nimittäin nytkin mahtuu vuorokauteen opiskeluiden ja muun ohella.

Hyvä tietysti, että mahtuu ja että jaksat. Ehdin minäkin vielä muutama vuosi sitten kuunnella työnteon ohella parikymmentä uutta albumia kuussa, katsoa tukuittain leffoja, kirjoitella kaikenlaista (myös jatkikseen paljon enemmän) ja käydä keikoillakin. Ei sitä enää vain jaksa, lienen tullut vanhaksi ja väsyneeksi.

Heitän summittaisen arvion vastaavista kulttuurielämyksistä:
-1 leffa elokuvateatterissa (Creed)
-kolmisen leffaa kotona
-televisiosarjoista Doctor Who'n joulujakso, Sherlockin joulujakso, yli puoli kautta Arrow-sarjaa, vanhan 1970-luvun Doctor Who -seriaalin (2,5h), ehkä jotain muutakin vastaavaa jota en nyt muista
-1 Megadethin Dystopia-albumi
-1 Carmina Burana -konsertti Turun konserttitalolla
-paksuja sarjakuva-albumeita puolen tusinaa, mm. Grant Morrisonin Multiversity, Neil Gaimanin Free Country ja 1980-luvun Vihreää Nuolta
-nipun kirjoja, sekä tietokirjallisuutta että fiktiota Bondin historiasta Stephen Kingiin.
-televisiosta 2,5 lätkämatsia nuorten MM-kisoja

No, on sitä tuossakin. Livenä ei ole lätkämatseja kertynyt yhtään tammikuussa, meno on toista takavuosiin verrattuna jolloin oli kausikorttikin ja kaikkea. Mutta eipä ole Mestis tai suomalainen sarjajääkiekkoilu ylipäätään juuri kiinnostanut viimeistään sen jälkeen kun sarjat suljettiin ja Mestiksestä tuli epämääräinen farmiporukoiden sekametelisarja. Kai sitä sitten voi pudotuspelit käydä kuitenkin katsomassa, vaikkei niissä mitään panosta olekaan.

 

[Captain Slow]

Mitähän mä tänne kirjoittaasin. En varmaan mitään.

-paksuja sarjakuva-albumeita puolen tusinaa

Tästä tuli mieleen että on vähän sarjakuvienkin lueskelu jäänyt itellä taka-alalle. Joskus tuli Viiviä ja Wagneria lueskeltua aikalailla urakalla yms samankaltaista. Nyt jaksaa lueskella vaan Fingerporia ja sitäkin vähän puolivillaisesti. Itseasiassa en oo pariin kolmeen vuoteen ees lukenut hesarin sivuilta V&W:tä.

 

[Jaws]

Ihan mielenkiinnosta: miten paljon ehtisit katsoa pelejä, elokuvia ja kuunnella levyjä jos et opiskelisi ja se ei rajoittaisi vapaa-aikaasi? Aika paljon sinulla nimittäin nytkin mahtuu vuorokauteen opiskeluiden ja muun ohella.

Kaikenlaista kerkeää touhuta. Musiikkia pystyy kuuntelemaan samassa kun toteuttaa muita harrastuksiaan (lue: kirjoittaa). Leffoja en olekaan hirvittävää määrää katsonut, ja lätkäpelit ovat se harrastus, josta voisin itselleni ammatin ottaa. Vapaa-aika on kivaa, mutta tavoitteeni on se, että saan tehdä työkseni sitä mistä pidän. Olen hyvällä tiellä, opiskelin tai en.

 

[KiVi]

tavoitteeni on se, että saan tehdä työkseni sitä mistä pidän.

Tätä kuulee usein, mutta kuinkakohan moni lopulta onnistuu? Minun junani on ainakin jo mennyt, kun ammattilaisurheilijaa minusta ei enää tule. Nyt tuntuu siltä, että kunhan on kelvollinen työ, josta saa kelvollista palkkaa ja jonka jälkeen jää aikaa ja energiaa toteuttaa intohimojaan vapaa-ajalla, on pullat hyvin uunissa. Jossain vaiheessa painotus saattaa tietysti muuttua enemmän työn suuntaan, mutta näyttää selvältä, että elämäni tärkeimmät ja parhaat hetkeni vietän joka tapauksessa vapaa-ajallani.

 

[Jaws]

Tätä kuulee usein, mutta kuinkakohan moni lopulta onnistuu?

Ei ole väliä, moniko minun lisäkseni onnistuu, sillä minä onnistun kyllä. Se riittää.

 

[KiVi]

Ei ole väliä, moniko minun lisäkseni onnistuu, sillä minä onnistun kyllä. Se riittää.

Go get 'em

 

[ZayWest]

Tätä kuulee usein, mutta kuinkakohan moni lopulta onnistuu? Minun junani on ainakin jo mennyt, kun ammattilaisurheilijaa minusta ei enää tule. Nyt tuntuu siltä, että kunhan on kelvollinen työ, josta saa kelvollista palkkaa ja jonka jälkeen jää aikaa ja energiaa toteuttaa intohimojaan vapaa-ajalla, on pullat hyvin uunissa. Jossain vaiheessa painotus saattaa tietysti muuttua enemmän työn suuntaan, mutta näyttää selvältä, että elämäni tärkeimmät ja parhaat hetkeni vietän joka tapauksessa vapaa-ajallani.

Etkös sinä ole rap hipidihopmiehiä? Silloinhan elo on. Ellei Eero viimeistele.

 

[ZayWest]

Te runkut määrittelette eloa liikaa. Sanon vain.

 

[KiVi]

Te runkut määrittelette eloa liikaa. Sanon vain.

Äläs nyt.

Jos vielä jatketaan aiheesta "kunpa saisin tehdä työkseni sitä mistä pidän". Kuinka vähään ne ihmiset ovat tyytyväisiä, jotka pääsevät tavoitteeseensa? Minulla "kunpa saisin tehdä mistä pidän" sisältäisi Stanley Cupin seitsemännen ottelun jatkoaikavoiton nollapelillä, Beatles-luokan suosion rokkikukkona tai Michael Corleone -luokan aseman raha/alamaailmassa.

Todellisuuskatsauksen jälkeen sitten ymmärtää, ettei noihin tavoitteisiin pääse ja vähempi on aika yhdentekevää, joten miksi nähdä suurta ammatillista intohimoa mihinkään. Ilmeisesti siis kunnianhimoni suuruus tappoi kunnianhimoni ja nyt sitten sluibaillaan kansan syvissä riveissä.

EDIT: Esimerksi nämä start up -heebot. Miten he ovat niin vakuuttuneita siitä, että on hieno juttu tehdä joku kännykkäsovellus tai muu turhanpäiväinen pilvipalvelu, jota kukaan ei oikeastaan edes tarvitsisi, että siihen laitetaan vapaa-ajat ja asunnot kiinni?

 

[Musta Nuoli]

Huonosti on taas nukuttanut, ja aamulla pitäisi herätä töihin. Se siinä vapaa-ajassa on hyvä puoli, että ei ole niin väliä milloin nukkuu ja milloin herää. Huono puoli taas on siinä, että jos ei satu olemaan herroiksi elelevä rikas perijä tai vastaava, niin jostain pitää saada rahaa elämiseen eikä sitä yleensä nukkumalla kerry, ellei ole töissä jossain patja- ja vuodefirman koenukkujana.

Saisi olla takaraivossa joku sleep mode -kytkin jota voisi painaa ja josta seuraisi noin 7-8h yöunet.

 

[Jaws]

Huomenna vain yksi tylsistyttävä aamuluento, voisi jättää väliin. Tänään oli esitelmä, meni miten meni - pääasia, että se on ohi. Musiikki maistuu tänäkin yönä. Tuumailin tässä, että mikä mahtaa olla tällä hetkellä järjestys suosikkibändieni suhteen. Top kolmonen oli aika selvä, loppujen osalta menee vähän arvonnaksi, niin tasaista on.

1. In Flames
2. Five Finger Death Punch
3. Slipknot

Ketään ei välttämättä kiinnosta, mutta olipa taas yksi tapa kuluttaa hetki elämästä. Huomenna voisi hoitaa yhden postituksen ja katsoa illemmalla Ässien pelin KalPaa vastaan. Ei nyt mitään järisyttäviä suunnitelmia, mutta tarvitseeko aina olla?

 

[Jeffrey]

Tuumailin tässä, että mikä mahtaa olla tällä hetkellä järjestys suosikkibändieni suhteen. Top kolmonen oli aika selvä, loppujen osalta menee vähän arvonnaksi, niin tasaista on.

1. In Flames
2. Five Finger Death Punch
3. Slipknot

Ketään ei välttämättä kiinnosta, mutta olipa taas yksi tapa kuluttaa hetki elämästä. Huomenna voisi hoitaa yhden postituksen ja katsoa illemmalla Ässien pelin KalPaa vastaan. Ei nyt mitään järisyttäviä suunnitelmia, mutta tarvitseeko aina olla?

FFDP menee kyllä tällä hetkellä nyky metallista ihan sinne kärkeen, osin jopa valitettavasti. Ihan ok musaa tekee, mutta vähän liian angstista jotta sitä voisi enempää hehkuttaa.

Slipknot taas mennyt liian radiokamaksi sekin, joka on johtanut lyriikoiden kesyyntymiseen, laahaamiseen ja biisien yksitoikkoistumiseen.

Hevi ja metalli on nykyään valitettavan alhaalla, ja omasta mielestäni pitkälti siitä syystä, että sitä yritetään vieläkin tehdä samalla sapluunalla kuin silloin 80-luvulla.