Yöketju (klo 24:00–06:00)

[Musta Nuoli]

Tosiaan eipä ole kerrottavaakaan ketjuun ollut, mutta nyt on. Duunissa eletään myös agraariyhteiskunnan kellonajoilla ja uusin asiaan liittyvä tempaus sai aikaan pienen raivostumisreaktion. Esimies lähetti sähköpostia, että sairaslomat tulee ilmoittaa hänelle viimeistään klo 8:00 ensimmäisenä päivänä sairastumisesta, muuten ei saa palkkaa kyseiseltä päivältä. Ihan äkkiseltään väittäisin tämän olevan laitonta, kuten myöskin käytettynä vain pelotteluna, mutta nosti karvat pystyyn joka tapauksessa. Ihminen, joka tekee päivä/iltavuoroja, ei ole herännyt ennen kahdeksaa eikä välttämättä edes tietoinen sairastumisestaan tuohon aikaan. Koska tämä yöihmisten kiusaaminen loppuu?

Kyllä tuommoinen laittomalta haiskahtaa, ei tuo noin mene. Varsinkin jos hankkii vielä lääkärintodistuksen sairaudestaan, niin ei kukaan voi noin vain omin luvin palkkaa pidättää.

Nyt olen harvinaisemmin Yöketjun kirjoitusajankohdan loppupäässä eli viimeisellä tunnilla. En siksi, että olisin valvonut tappiin asti vaan siksi, että heräsin puoli viideltä. Aamulla pitäisi mennä töihin normaalisti, ja itse asiassa pitäisi lähteä tavallistakin aikaisemmin, sillä käyn hakemassa vanhempani jotka palaavat sukulaisreissulta aamulaivalla satamasta. Mutta ei minun tähään aikaan pitäisi hereillä olla. Aivan liian vähän unta, ja nytkin sen takia pöhnäinen olo ja niskat jumissa. Yleensä en saa unta ajoissa, nyt sen vastapainoksi sitten heräsin noin neljän tunnin yöunien jälkeen.

Voin tässä vielä yrittää hetken nukkua, mutta saa nähdä saanko unta. Jos saan, niin vajoan makeimpaan ja syvimpään uneen juuri siksi, että kello soi ja pitää lähteä koomassa ajamaan autoa. Autoahan minulla ei normaalisti edes ole koska sitä en arjessa tarvitse, auto on isäukon auto joten ajotuntumakaan ei ole niin tuore kuin voisi olla.

Kyllä minä niin vain mieleni pahoitin, kun varhain heräsin. Eilisillasta en mieltäni pahoittanut sillä kävin katsomassa Mielensäpahoittajan, joka oli oikein hyvä elokuva ja Antti Litjan huikeaa näytöstä alusta loppuun. Ei ihme, jos Litjalle on peräti Golden Globe -ehdokkuutta mietitty. Parhaita suomalaisia elokuvia aikoihin ja koskettavan tragikoominen elokuva ihan ilman suomalainen-etuliitettäkin.

 

[ms.qvist]

Nyt olen harvinaisemmin Yöketjun kirjoitusajankohdan loppupäässä eli viimeisellä tunnilla. En siksi, että olisin valvonut tappiin asti vaan siksi, että heräsin puoli viideltä.

Ehdin kirjoittaa ketjuun tämän yö aikana ensimmäisen tunnin aikana ja nyt sitten uudemman kerran viimeisen tunnin kuluessa. Tässä välillä ehdin nukkua muutaman tunnin verran mutta tuossa jokunen minuutti sitten jäytävä särky tempaisi minut viimein hereille. Hetken jos tässä istuisin ja huoahtaisin, ottaisin buranaa ja sitten kokeilisin tuleeko uni uudelleen. Olisihan se hyvä jos saisin nukuttua vielä muutaman tunnin ennen päivän koitoa, edes tuonne aamukymmeneen saakka niin sekin olisi parempi kuin ei mitään. Vaan saas nähdä kuinka "pojan" käy...

Onneksi päivällä ei sen kummempaa menoa ole mihinkään, pieniä valmisteluja syytä tehdä ja lepäillä jotta jaksan sitten lauantaina lähteä käymään Lahden kaupungin ulkopuolellakin. Muutama päivä muissa maisemissa tekee ihan hyvää tässä vaiheessa syksyä ja samalla pääsen hetkeksi eroon netinkin julmetusta käytöstä - orjuuttajahan tämä on tässä viimeisinä kuukausina ollut mutta josko pientä muutosta saisin aikaan tässä syksyn kuluessa.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Toivottavasti särkysi hellittäisi ja ennen kaikkea sen rakenteellinen syy selviäisi. Tuollainen on minusta jo sen väärti, että pistää rahaa yksityiseen tutkimukseen asiasta. Kallistahan se on, ja on kohtuutonta, ettei julkisen sektorin terveydenhuolto enää ole mistään kotoisin, mutta koska asiaan ei tuskin muutosta tule niin ennemmin tili nollilla ja tutkittu/hoidettu ja kivuton selkä kuin jatkuvaa kärvistelyä särkylääkkeiden ja toistuvien sairauslomien myötä. Ns. paska hommahan se on, ettei verovaroillaan enää oikein hoitoa ja apua saa paitsi akuuteissa erityissairaanhoitoa vaativissa tapauksissa.

 

[Musta Nuoli]

Päivät lyhenevät, syysvitutus syvenee. Loma olisi taas tarpeen. Pitäisiköhän sitä ottaa edes joku pidennetyn viikonlopun kaltainen lomareissu jonnekin? Kauas ei ehdi, matkustusajat vievät liikaa aikaa, mutta lähikohteissa on yhtä pimeää ja synkkää kuin täälläkin. Siltikin voisi olla paikallaan vaikka Gdanskin viikonloppu viimeistään ensi kuussa, tai sitten joku Viron tai Ruotsin reissu.

Sellaisen loman ottaisin, jossa minut vaivutettaisiin koomaan joksikin aikaa, jolloin voisin levätä rauhassa. Samalla kehoani voisi voimistelluttaa ja siihen voisi kytkeä elektrodeja, joiden sähköimpulssit kehittäisivät lihaksistoa. Voisin sitten herätä päivettyneen ruskeana, hyväkuntoisen lihaksikkaana ja aivot levänneenä joskus kesän koittaessa. Tai sitten voisi odottaa nanoteknologian kehitystä ja herätellä vasta sitten kun aivoni on saatu siirrettyä nanokyberneettiseen androidin ruumiiseen. Part man, part machine - all Jatkoaika.

Vaihtaisiko joku muukin mielellään kehonsa kyberneettiseen versioon jos teknologinen kehitys sen mahdollistaisi? Ei minulla ole erityistä kiintymystä nykyiseen kehooni tai sen surkeisiin aisteihin, heikkoon terveydentilaan ja keskimääräistä lyhyempään ja hennompaan varteen.

 

[Captain Slow]

Kylläpä on nykyään yöketjukin hiljainen - johtuuko tämä uudesta palstasta ja sen myötä olennaisesti vähentyneestä kirjoittajakunnasta vai ovatko jatkoaikalaiset ruvenneet käymään nukkumaan ajallaan?

Sekä että.

Ei syksyllä jaksa oikeen valvoa. Muutenkin tää syksy vähän vituttaa. Päivät pimenee, aamulla on kylmä ja muutenkin vituttaa enemmän kevääseen verrattuna. Tulis nyt talvi. Tai oispa koomassa siihen asti kunnes kelit taas lämpenee. (kummiskin jinxaan ja huomenna jään jonkun perkeleen pakettiauton yliajamaksi..)

 

[Musta Nuoli]

Ei vain jaksa. Syysväsymys iskee jo nyt, ja odotan riemulla tulevaa marraskuuta jolloin en ihmettele jos kansalaiset kautta maan vetävät itsensä jojoon. Se onkin todennäköisesti parasta, mitä syksyn pimeydessä voi ihminen tehdä.

Omakohtaisesti vituttavat pidempään jatkuneet vatsavaivat eli vatsanväänteet ja -kivut sekä tukala olo. Mikä lie vatsahaava, tai voihan se olla syöpäkin. Ehkä se on lähdön aika, vittumaisella ja kivuliaan nöyryyttävällä tavalla.

 

[Kaiuni Alen]

Onkohan kukaan ikinä voittanut mitään noista television visailuohjelmista? Näitä on joskus aamuyöllä kiva katsoa kun känniset äijät örveltävät naisjuontajalle. Paljonkohan juontajan hommista tienaa?

 

[Musta Nuoli]

Tällä viikolla on menossa jo yöpakkasen puolelle. Taas sekin riesa alkaa, eikä loppua näy puoleen vuoteen. Jahka fuusioreaktoritekniikka saadaan hiottua kuntoon niin Suomi pitäisi täyttää reaktoreilla ja lämmittää pysyvästi. Voisi samalla peittää kaupungit isoilla kuvuilla, jotta turha lumi ja räntäpaska pysyisi loitolla.

 

[Captain Slow]

Huomentapäivää.

Tavallaan huomaa että vlad on 1vkon pelikiellossa, ei ole yötopic noussut tällä viikolla juurikaan parrasvaloihin.

Siitä onkin hetki kun näin myöhään tullut valvottua. Onko sitä tullut vanhaksi vai eikö vaan jaksa/viitti olla koneella yötä putkeen, vaan arvostaa yöunia paljon enemmän?

Pari biisiä voisi pistää soimaan vielä ja sitten peiton alle koisaamaan. Hyvää yötä tai huomenta vaan kaikille jotka tämän lukaisevat.

 

[Musta Nuoli]

Toivottavasti ei netti räksähdä rikki ja koti-tv-pömpeli tuhoudu. Nyt tuli nimittäin kaksi vuotta täyteen Soneran laajakaista/koti-tv-paketin sopimuksen alkamisesta. Sopimusaika umpeutuu, ja samalla takuuaika loppuu. Yleensähän näissä käy juuri niin, että kunhan takuuaika loppuu ja diili on ohi, niin laitteen kuin laitteen elinaika voidaan laskea minuuteissa.

Täysin asiasta toiseen. Pohdin tässä sanonnan "hyvää päivää kirvesvartta" etymologiaa ja netistä löytyi seuraava sananlasku aiheeseen:

"Kuuro ukko ei olisi millään halunnut ilmaista olevansa kuuro. Niinpä hän kerran kirvesvartta vuoleskellessaan mietti itseksensä: "Jos tähän nyt tulisi vieras, niin tottapa se ensimmäisenä kysyisi, mitä minä vuolen. Minä vastaisin että kirvesvartta. Sitten se varmaan kysyisi, onko talossa hevosia. Minä sanoisin, että onhan niitä kaks pattipolovee, vaan ne on pellolla kyntämässä. Sitten se kysyisi, että onkohan talossa venettä. Siihen minä, että onhan se, mutta se on niin vanha ja laho, että se piti viedä järven toiselle puolelle tervattavaks. Ja sitten se kysyisi, että mitenkä sinne järven toiselle puolelle pääsee ja minä vastaisin, että yltympäri!"

Kohta siihen saapuikin vieras mies, joka sanoi ensimmäisenä: "Hyvää päivää." "Kirvesvartta", vastasi ukko. Sitten mies kysyi: "Mahtaakohan talossa olla tyttäriä?" Ukko vastasi: "Onhan niitä kaks pattipolovee, vaan ne on pellolla kyntämässä." Vieras vähän kummastui vastausta, mutta kysyi sitten: "Entäs onko talossa emäntää?" "Onhan se", vastasi ukko, "mutta se on niin vanha ja laho, että se piti viedä järven toiselle puolelle tervattavaks." "Oletteko te hullu?" äimisteli vieras. "Yltympäri!""

Minä olin aina olettanut, että tähän liittyy joku sellainen variaatio, jossa turha tunkeutuja tulee häiritsemään kotirauhaa joutavilla kysymyksillään, ja hänelle tarjotaan välittömästi kirveenvartta ohimoon, ja lyödään sen jälkeen ensin hamarapuolella ja lopulta teräpuolella jos ei häiriköinti ja lätinä lopu. Samantapainen ajattelumalli kuin "lastuja joessa"-ajattelumallissa, jossa lastu joessa merkitsee muukalaista lähistöllä joka pitää hoidella pois päiviltä ennen kuin se rakentaa kesämökkinsä tai kyntää peltonsa liian liki.

 

[Meeps]

Juuri sain kuuden tunnin urakan päätökseen ja pari kouluhommaa tehtyä. Huomenna pitäis vielä jaksaa pari esseetä värkätä, niin sitten voi hyvillä mielin lähteä lomalle ja reissuun. Ei ole ollut tällä viikolla aikaisia herätyksiä, niin rytmikin on taas kääntynyt normaaliksi eli siinä kolmen maissa nukkumaan. Tänään ei ole ehtinyt jatkoaikaakaan lukea, jäinkö jostain paitsi?

 

[chubster]

Kahden tunnin päästä soi herätyskello ja töihin pitäis mennä. Unta vaan ei ole saanu koko yönä ja meni maku jo yrittämiseenki. Onneks tulee nhl:ää.

 

[Musta Nuoli]

Talvi on tulossa, sanoisi Eddard Stark ellei olisi päätä lyhyempi. Tänään tuntui ulkona huomattavan kylmältä. Raaka tuuli ja keli vähän nollan yläpuolella. Kestää taas kauan tottua tähän suht lämpimän syksyn jälkeen. Tai eihän tähän totu koskaan, koska veri ei vain kierrä elimistössä tarpeeksi. Nytkin sormet olivat kuin vainajalla eli kylmät ja kankeat siitä huolimatta, että hansikkaat olivat kädessä ja pipo päässä. Verenkierto varmaan vähän elpyisi jos jättäisin pakolliset betasalpaajat ynnä muut sykettä ja verenpainetta alentavat mömmöt syömättä, mutta ne ovat syystäkin pakollisia joten pumppu ei tykkäisi hyvää moisesta.

Aiemmin aina sisään tullessa vähän ajan päästä alkoi veri kiertämään ja sormet lämpiämään niin että kohina vain kävi ja sormia pisteli. Nykyisin ei auta kuin iskeä kädet kuuman vesihanan alle useaksi minuutiksi, jotta nakit elpyvät ja väri palaa kunnolla. Ja tämä siis olosuhteissa, jossa lämpötila on ulkona vielä plussan puolella. Paskempaan suuntaan tämä menee päivä päivältä eikä toivoa paremmasta ole ennen kuin joskus maaliskuun loppupuolella tai huhtikuun alkupuolella, jolloin aurinko alkaa enemmän lämmittää.

Talvea odotellessa.

 

[Musta Nuoli]

Ei ole kyllä kaksista Amazonin työntekijöiden arki, asiasta voi lukea Jani Kaaron tiedekolumnista Hesarista:
http://www.hs.fi/tiede/a1413864950568

Työn valvomiseksi kaikki Amazonin työntekijät saavat henkilökohtaisen tietokoneen sekä GPS-paikantimen. Tietokone rekisteröi minuutti minuutilta kaikki työntekijän työvaiheet, ja paikannin lähettää dataa työntekijän liikkeistä ja ajankäytöstä käytävillä, vessassa tai kahvilassa.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa Amazonin työntekijöille? Pennsylvanian Allentownin pakkaamossa työskennellyt Kate Salasky teki 11-tuntisia työpäiviä. Hänen tehtävänään oli hakea tavaraa hyllystä pakkaamolinjalle. Syksyllä 2011 hän sai tekstiviestin, jonka mukaan hän oli jäänyt tavoitteistaan useita minuutteja, ja hänet erotettiin.

Samassa yksikössä työskenteli myös 22-vuotias Mark Zweifel, joka avasi pahvilaatikoita, skannasi viivakoodeja ja toimitti tuotteet eteenpäin. Hänen päivätavoitteensa oli 250 yksikköä. Yhtäkkiä se nostettiin 500 yksikköön. Zweifel onnistui pääsemään uuteen tavoitteeseen, mutta 97 muuta eivät, ja heidät erotettiin.

Yksi erotetuista oli viisikymppinen mies, joka hyllytti tuotteita. Kymmenen tunnin vuoron aikana hän oli kävellyt yli 20 kilometriä, noutanut 1 200 yksikköä eli yhden joka 30. sekunti ja joutunut kyykistymään 250–300 kertaa. Korotettuun tavoitteeseen hän ei enää päässyt.

Eipä tee erityisesti mieli Amazonilta tämän jälkeen mitään tilailla. Täysin järjenvastaista ihmisten orjuuttamista ja nöyryyttämistä, joku GPS-paikannin vessassakin lähettämässä dataa ja tekstaripotkut jos jää muutaman minuutin jälkeen tappotahdista.

 

[KiVi]

Äläs nyt. Siellä on vain sovittu työn ehdoista kahden neuvotteluosapuolen, työnantajan ja työntekijän, kesken ilman valtiovallan holhoavaa lainsäädäntöä ja ammattiliittojen mädättävää sopimusjärjestelmää. Reilu sopimus onkin saatu aikaan!

 

[Musta Nuoli]

Uusi toimintaelokuva John Wick oli kelpo edustaja lajityypissään, venäläismafiosoita pistettiin halki, poikki ja pinoon - nämä kun olivat murhanneet Keanu Reevesin esittämän hahmon koiranpennun.

Kelpaisi minullekin perusteeksi pistää tämän maailman venäläiset roistot nurin, olivat he sitten Venäjän virallisia poliittisia ja sotilaallisia edustajia tai mafiosoita muuten vain. Se on sinänsä hyvä suuntaus muutenkin, että monessa laadukkaassa tuoreessa toimintaelokuvassa (mm. The Equalizer) roistoina ovat jälleen kerran rehellisesti ryssät eivätkä mitkään satunnaisterroristit tai ties mitkä mielikuvitusryhmät. Kylmän sodan aikanakin ja erityisesti 1980-luvulla tehtiin paljon hyviä elokuvia samaan vastakkainasetteluun nojautuen, ja se tekee huonommastakin elokuvasta katsottavan kun tiedostaa Venäjän olevan tosielämässäkin ainainen arvaamaton uhkatekijä. Niin se oli Neuvostoliiton aikoinakin ja niin se on valitettavasti nykypäivänäkin. No, ainakin vastakkainasettelu tuottaa astetta parempia elokuvaroistoja.

 

[Musta Nuoli]

No nyt se siirtyi, kello nimittäin. Neljästä kolmeen. Nyt voi taas valvoa lisää.

 

[Musta Nuoli]

"Annoin pikkusormen. Se vei koko käden. Annoin pikkusormen. Se vei koko käden", se lauloi Aki Sirkesalo ennen kuin tuli tsunami ja vei koko Akin.

Jostain syystä tuo renkutus on soinut koko illan päänsisäisessä jukeboxissa. Ainoa positiivinen asia tässä on se, että pääni sisällä ei soi yksikään J. Karjalaisen kappale. Näin yö(ketju)n pimeydessä voinen tunnustaa, että kammoksun valtaosaa J. Karjalaisen renkutuksista. Ankkurinnappi on kamala, Väinö samaten - ja jokaisesta Sankarit-kappaleen hoilaamisesta urheilutapahtumien jälkeen tulisi antaa vuosi kuritushuonetta, ja itse Karjalaiselle kaksi vuotta. Doris-biisi aiheuttaa myös lähinnä kuvotusta.

 

[Oijennus]

Pakko varmistua vielä, että paljonko antaisit Vain Elämää sakille, jotka laulavat tuota Samuli Edelmanille?
Siis me ollaan sankareita biisiä.

 

[Musta Nuoli]

Pakko varmistua vielä, että paljonko antaisit Vain Elämää sakille, jotka laulavat tuota Samuli Edelmanille?
Siis me ollaan sankareita biisiä.

Onneksi en ole tuommoista nähnyt, olisin saanut varmaan halvauksen ja lyyhistynyt näppäimistöni ääreen.

Tuommoisesta yhdistelmästä joutaisi seurata sen verran sanktioita, että kaikki osapuolet itkisivät kerrankin kunnon syystä. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen kappaleen Kuusikymmentäkaksi sanoituksista löytyy sopiva sanoma tuomiota pohdittaessa:

toivottavasti sinua varten
on olemassa oikeus
tuomioistuin, joka lopettaa
maallisen vaelluksesi
sillä sinua odottaa
palkkio työstäsi
pätsi tulikuuma
ikuinen kärsimys

 

[Musta Nuoli]

Oli jotenkin yllättävän rankka sunnuntaipäivä. Tein pitkästä, pitkästä aikaa sunnuntaivuoron joka oli erittäin vilkas. Ilmeisesti kansan syville riveille on nykyisin muutenkin kauhistus jos sattuu joku yksittäinen pyhäpäivä olemaan, jonka aikana eri paikat ja palvelut ovat kiinni, ja tämä täytyy välittömästi kompensoida seuraavana päivänä parveilemalla kaksin verroin. Taktisesti sitten nukuin työpäivän jälkeen torkut jotka venyivät kolmeen tuntiin, mistä johtuen olen Yöketjussa vaikka pitäisi herätä taas ma-aamuksi töihin eli ei niin kovinkaan monen tunnin päästä.

No, onneksi en sentään ole töissä missään tavaratalossa jossa tallataan pikkulapsia jalkoihin sen takia, että jotkut mulkut rynnivät kiimassa noutamaan jotain parin euron ilmaista karkkipussia. Tuollaisessa työpaikassa tulisi ennemmin tai myöhemmin mieleen ryhtyä harventamaan ihmispopulaatiota sen paskimmasta päästä eliminoimalla ne aikuiset ihmiset, joiden mielestä pienten lasten yli voi rynniä väkivalloin karkkipussin takia. Eivät tuollaiset ansaitse karkkipusseja vaan rajun potkun kivespusseille niin että suvunjatkokyky menee eikä moista itsekästä kusipääluonnetta saada enää jälkipolville.

 

[ms.qvist]

Pitkästä aikaa yöketjuun kirjoittelemassa...

...heräsin uniltani jo jokin tovi sitten, näin todella todentuntuisen painajaisen jossa riidan päätteeksi puukotin kahta miestä ja samassa yhteydessä pahoinpitelin joukon mukana useampaa muuta. Toinen puukottamistani miehistä ehti kuolla paikan päällä ennen poliisin saapumista ja toinen kiidätettiin vakavasti loukkaantuneena sairaalaan. Koko tilanne oli todella todentuntuinen, tunsin hyvin elävästi sen kuinka iskin toista miehistä puukolla ensin solisluun alapuolelta vinosti kohden rintaa ja sen jälkeen iskin toisen kerran rintaan ja kuinka mustanpunainen veri pulppusi käsilleni. Ja kuinka tämä mies kuoli siihen nurmikolle verta suusta sylkieä ja kakoen. Toista miehistä puukotin pariin otteeseen vatsan seudulle, iskut olivat voimakkaita ja repiviä - likimain tappavia. Tämän jälkeen löin nyrkillä useampaa muuta mistä, yksi heistä oli kehitysvammainen... Tilanne oli kaaottinen, väkivaltainen ja todella aidon tuntuinen, heräsin tunteeseen, että nyt joudun vankilaan vuosiksi - sen jälkeen tajuntaani iski välähdyksenomaisesti ajatus, että nyt tapoin ihmisiä. Uni ei enää tullut.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Pitkästä aikaa yöketjuun kirjoittelemassa...

...heräsin uniltani jo jokin tovi sitten, näin todella todentuntuisen painajaisen jossa riidan päätteeksi puukotin kahta miestä ja samassa yhteydessä pahoinpitelin joukon mukana useampaa muuta. Toinen puukottamistani miehistä ehti kuolla paikan päällä ennen poliisin saapumista ja toinen kiidätettiin vakavasti loukkaantuneena sairaalaan. Koko tilanne oli todella todentuntuinen, tunsin hyvin elävästi sen kuinka iskin toista miehistä puukolla ensin solisluun alapuolelta vinosti kohden rintaa ja sen jälkeen iskin toisen kerran rintaan ja kuinka mustanpunainen veri pulppusi käsilleni. Ja kuinka tämä mies kuoli siihen nurmikolle verta suusta sylkieä ja kakoen. Toista miehistä puukotin pariin otteeseen vatsan seudulle, iskut olivat voimakkaita ja repiviä - likimain tappavia. Tämän jälkeen löin nyrkillä useampaa muuta mistä, yksi heistä oli kehitysvammainen... Tilanne oli kaaottinen, väkivaltainen ja todella aidon tuntuinen, heräsin tunteeseen, että nyt joudun vankilaan vuosiksi - sen jälkeen tajuntaani iski välähdyksenomaisesti ajatus, että nyt tapoin ihmisiä. Uni ei enää tullut.

vlad.

Minä näin noin 3,5 vuotta sitten hieman vastaavanlaisen unen, jonka aiheuttaman ahdistuksen muistan vieläkin. Valitettavasti en ollut siinä tappajana tai puukottajana vaan tapettavana, ja nimen omaan puukolla. Kävelin inhorealistisessa unessa Turun puutorin kohdalla Aninkaistenkatua ylös, kun jostain tuli haiseva, likainen ja pelkoa herättävän aggressiivinen laitapuolen kulkija tai vastaava, joka äkkiarvaamatta ja ilman ennakkovaroitusta kävi mölisten päälle ja löi minua rintakehään useita kertoja leipäveitsellä. Hyökkääjä puhkoi rintakehääni ja keuhkojani ja kaoottisen, tuskaisan tilanteen jälkeen sitten sumeni kunnes heräsin henkeä haukkoen sängystäni tuskanhiessä.

Olin tuolloin toipumassa keuhkokuumeesta, mikä saattoi alitajuisesti myötävaikuttaa siihen, että myös unessa koin äkillistä tuskaa samalla alueella, mutta tunnelma oli niin väkivaltaisen kammottava, että tuo jäi pyörimään pitkiksi ajoiksi mieleen.

Jos elämä olisi elokuvaa, niin olisin kuollut oikeastikin sänkyyni unessa tapahtuneen murhani jälkeen, jonka jälkeen Nightmare On Elm Street -elokuvan lopputekstit olisivat alkaneet rullaamaan. Freddy Kruegerin hahmohan ja elokuvan tarina sai inspiraationsa kun Wes Craven luki artikkelia aasialaisopiskelijoista jotka olivat kuolleet unissaan pelkoon, tämä on kuulemma sikäläisessä kulttuurissa länsimaita yleisempää.

Mutta en ihmettele, jos painajaisuneen väkeä menehtyy. Jos on heikompi elimistö tai pumppu huonossa kunnossa, niin vastaavan unen aiheuttama adrenaliiniryöppy ja pelko/tuska saattaa hyvinkin aiheuttaa niin paljon fyysistä järkytystä ja rasitusta, että henkikin voisi lähteä. Sitten muistokirjoituksessa lukee "hän kuoli rauhallisesti nukkuessaan." Kuinka moni rauhallisesti nukkuessaan kuolee oikeasti rauhallisessa unessa ja kuinka moni vaihtaa hiippakuntaa kun viikatemies vierailee unessa leipäveitsen kanssa?

 

[godspeed]

Minä en ole mikään unitutkija, mutta tiedostan stressin eli kortisolihormonin ylituotannon vaikutuksen kehossani viimeistään kun alitajuntanikin siihen reagoi toistuvakuvioisin painajaisin. Enää näitä murhaunia, joissa siis itse olen tekijä, ei ole tullut paljoakaan nähtyä, ehkä olosuhteidenkin muututtua, mutta jonkinlaisista tietoisuuden käsittelemättömistä ongelmista tai niitä ongelmia tiedostamattomiin lokeroihin ajavista tilanteista on kuitenkin väistämättä kyse. Noita painajaisia näki tuossa taannoin parikin vuotta yhtäjaksoisesti - joskin välillä kuukausien välein - aina stressaantuneena sillä kaavalla, että tappamiani henkilöitä olin haudannut erinäisiin paikkoihin kerrostalojen leikkikentiltä kesämökin rantahietikkoon asti. Tapahtumapaikka vain muuttui ja nimenomaan sen perusteella missä asuin. Viimeisimmässä tämän vuoden puolella nähdyssä hautausunessa ruumis löytyi ja kun ruumissäkki puhkaistiin, niin haju oli kuvottava ja tiesin joutuvani vankilaan. Sitten heräsin ja tajusin, että roskapussi oli jäänyt lojumaan eteiseen, josta on riittävä etäisyys suoran hajun leijailemiseksi unenomaiseenkin tajuntaan asti. Varmasti muokkasi näkemystä.

Juju näissä tappo/hautausunissa on ylipäätään siinä, että unissa pelkäsi lähinnä sitä, että löytääkö ruumiita kukaan ja joutuuko tuomiolle. Tadaa, siinä silloin vain etsii ratkaisua ongelmaan, johon ei sitä välttämättä valveilla ollessa löydä. Tunnistamaton ruumis vain symboloi sitä ongelmaa. Tässä lieneekin kyse suoraan tietystä riittämättömyyteen liittyvästä seikasta tai siitä, että hautaa tunne-elämänsä rationaalisuuden taakse - lokeroi typeryyden kauaksi siitä mikä ei käytännössä tunnu toimivan. Ei löydä keinoa kanavoida ajatuksiaan, joten niistä tulee "kuolleita".

Ihmiset yleensä nauravat, kun heille kertoo mahdollisesta liiallisesta itsetietoisuudesta tai ongelmiensa ymmärtämisestä myös alitajunnan suhteen, mutta tämän asian suhteen olen kyllä osoittanut olevani oman aivotoimintani asiantuntija tietyiltä osin, kun yleensä ne liittyy käytännön elämään ihan konkreettisesti. Jos osaa selittää omat unensa, niin ymmärtää itseään. Jos ei muista uniaan, mitään henkisiä ongelmia tuskin on. Jos muistaa unensa, mutta osaa ne käsitellä, niin sitten voi palata takaisin robotiksi yhteiskuntaan.

En tosin ole sitten lapsuuden nähnyt unia, joissa olisin ollut väkivallanteon kohde. Niitä pitäisin lähinnä muualta tulevaa uhkaa ilmentävinä, mutta henkilössä itsessään epävarmuutta lietsovina skenaarioina. Ne olivat yleensä älyttömyyden mukanaan tuomia täysin fiktiivisiä pelkotiloja. Näin vanhempana jos näkisin unta, että joku käy kimppuun moottorisaha kädessään ja jopa onnistuisi lävistämään suolistoni, niin varmaan kyse olisi jonkinlaisesta valveunimaisesta tiedostamisen tilasta ja lopulta heräisi tietynlaiseen nautinnolliseen painajaismaiseen olotilaan, jossa vähän sydän tykyttää, mutta ajattelee että oli muuten aika saatanan villi uni. Lisää tällaisia kokemuksia siis.

 

[Musta Nuoli]

En tosin ole sitten lapsuuden nähnyt unia, joissa olisin ollut väkivallanteon kohde. Niitä pitäisin lähinnä muualta tulevaa uhkaa ilmentävinä, mutta henkilössä itsessään epävarmuutta lietsovina skenaarioina. Ne olivat yleensä älyttömyyden mukanaan tuomia täysin fiktiivisiä pelkotiloja.

Näin omakohtaisesti kyllä yhdistäisin tuon puukotusuneni ja rintakehäni raastamisen unessa siihen, että minulla oli tosiaan tuolloin keuhkokuume (ja sydänlihastulehduskin, kuten myöhemmin ilmeni), ja siinä ei alitajunnan tarvitse kauheasti töitä edes tehdä yhdistääkseen keuhkojen ja rintakehän kivut ja raastavasti rohisevan hengityksen siihen, että myös unessa koin vakavia vaurioita ja kipua samaan kohtaan. Eli unen pelko- ja tuskatila ei ollut suinkaan fiktiivinen. Veikkaisin muutenkin, että jos näkee vastaavia unia niin ne voivat olla heijastumia kehon tuntemuksista, myös sellaisista joita ei välttämättä tietoisesti havaitse tai käsittele.