Olenpa jälleen tavanomaiseen aikaan ylhäällä pitämässä monologia tässä ketjussa - kovin on hiljaiseksi ketju muuttunut viimeisimpien kuukausien aikana, Musta Nuolikin perin harvoin enää ketjuun kirjoittelee. Eikä ketjussa muutoinkaan enää erityisemmin keskustelua käydä - yksittäisiä lauseita, jokunen havainto ja vladin kitinää - eipä juuri muuta. Ketju kuihtuu ja hiljenee samalla tapaa kuin tuntuu palstakin hiljentyneen tämän syksyn aikana - sitten palstauudistuksen meno tuntuu rauhoittuneen, ihmiset kaikonneen ja kenties keksineen muuta tekemistä palstalle kirjoittelun sijaan.
Ehkäpä minunkin kannattaisi näin yöllä keksiä muuta tekemistä kuin avata tietokone ja kirjoitella (mitättömyyksiä) palstalle - avata kirja ja lukea kirjaa, se jos mikä saattaisi olla olennaisesti kehittävämpää puuhaa tähän toimenpiteeseen verrattuna.
Toivottavasti saat nyt nukuttua paremmin, kun vaivuit palstalepoon. Yöketju ei ole enää entisensä ilman sinua, kuomaseni.
Hiljaiseksi on ketju minunkin osaltani käynyt, monestakin syystä. Joko vietän yöt uuden rakkaani kainalossa tai sitten nukun kerätäkseni voimia arkista aherrusta varten. Juuri nyt en tee kumpaakaan vaan valvon omituisen levottomana sairasvuoteellani. Tai siis jos olisin vuoteessani, se olisi sairasvuode, mutta kun en ole vaan istun koneella.
Pitäisi varmasti hyvästä syystä levätä, mutta juuri nyt olen kumman energinen ja virkeä. Toisaalta se kai on hyvä merkki, sillä kenties elinvoimani ovat hiljalleen elpymässä ja pahin aallonpohja ohitettu. Vielä kun saisi nukuttua ilman, että herään kahden tunnin välein kusemaan verta ja ilman, että napsin särkylääkkeitä neljän tunnin välein. Jospa huomenna myös pääsisin sen verran jalkeille, että uskaltautuisin jopa asunnostani ulos ensi kertaa sitten lauantain, jolloin kävelin omin jaloin sairaalasta ulos autokyytiin ja sen jälkeen romahdin kotiin.
Kuolemansairas en sentään ole, mutta koville tuntuu munuaiskivien tähystysleikkaus jälkivaikutuksineen ottavan, varsinkin kun homma jäi puolitiehen ja vain toinen munuainen saatiin putsattua, toisessa on edelleen munuaiskivi aiheuttamassa kipua. Ja vihlontaa aiheuttavat stenttiletkutkin, jotka munuaisiini viritettiin samalla kun runnellun virtsaputkeni läpi ronkittiin kiviä vasemmasta munuaisaltaasta.
Plussaa:
+en ole enää sairaalassa
+ei kuorsaavaa huonekaveria korisemassa
+ei ole enää katetria
+en saa enää sairaalaruokaa, jolla ei elä
+vasemman munuaisen pitäisi olla nyt putsattu, toivottavasti ainakin
+kustessa ei enää tänään ole kirvellyt
+ei enää kovia kipuja vasemmassa kyljessä
+saikkaa vuoden loppuun asti
+tekivät kuitenkin "vain" tähystyksen virtsaputken kautta, eivät iskeneet reikää kyljestä läpi ja avanneet sitä kautta munuaisia.
Miinuksia:
-kusen edelleen verta, viidettä päivää. Enää en tosin kuin vähäsen verrattuna aiempien päivien karmiininpunaiseen kauhuun.
-kustessa sattuu välillä helvetisti sisäelimiin kiitos stenttien aikaansaaman "imun" sekä oikean puolen munuaiskiven
-se oikean puolen munuaiskivi, joka vaatii joko toisen samanmoisen operaation tai vähintään ulkoisen ultraäänimurskauksen
-ne stentit, jotka tullaan poistamaan vasta joskus kuukauden parin päästä ja silloinkin luultavasti varsin tuskaisesti paikallispuudutuksessa
-en saa rasittaa itseäni, en nostaa kovin painavia esineitä, en oikeastaan edes ostaa kaupasta mitään isompaa ostosmäärää.
-en saa mennä edes saunaan juuri nyt, jää joulusauna väliin.