Yöketju (klo 24:00–06:00)

[ms.qvist]

Näin omakohtaisesti kyllä yhdistäisin tuon puukotusuneni ja rintakehäni raastamisen unessa siihen, että minulla oli tosiaan tuolloin keuhkokuume (ja sydänlihastulehduskin, kuten myöhemmin ilmeni), ja siinä ei alitajunnan tarvitse kauheasti töitä edes tehdä yhdistääkseen keuhkojen ja rintakehän kivut ja raastavasti rohisevan hengityksen siihen, että myös unessa koin vakavia vaurioita ja kipua samaan kohtaan. Eli unen pelko- ja tuskatila ei ollut suinkaan fiktiivinen. Veikkaisin muutenkin, että jos näkee vastaavia unia niin ne voivat olla heijastumia kehon tuntemuksista, myös sellaisista joita ei välttämättä tietoisesti havaitse tai käsittele.

Minulla nämä väkivaltaiset unet liittyvät yleensä hyvin olennaisesti kehoni että mieleni voimakkaaseen stressitilaan ja tämä sitten purkautuu unissa aggressioina - toisinaan, tai hyvinkin usein, se unen aggressio juontaa suoraa juurensa päivän tai niiden päivien tapahtumiin (ei siis väkivaltaisiin tekoihin kuitenkaan) ja päivien myötä kertynyt ahdistus ja vaikkapa viha jotain asiaa kohtaan purkautuu sitten unissa voimakkaana aggressiona toisia, usein kuvitteellisia ihmisiä kohtaan mutta toisinaan myös todellisia oikeita ihmisiä kohtaan. Tuolloisessa maanantain väkivaltaisessa puukotusunessa mukana oli myös todellisia henkilöitä, mutta puukotetut ja pahoinpidellyt hnkilöt olivat "fiktiivisiä".

Tällä hetkellä näiden väkivaltaisten ja jopa hyvin brutaalien unien jäljet on johdettavissa työelämään - en ole laisinkaan tyytyväinen työhöni, tai oikeammin ilmapiiriin työpaikalla, jonka eräät "mätämunat" ovat totaalisesti pilanneet ja tämä tunne sitten lisää stressaantumista päivittäisessä elämässä ja aina silloin tällöin voimakas stressaantuneisuus purkautuu sitten unissa väkivaltana.

vlad.

 

[ms.qvist]

Reilun tunnin verran jo valveilla... (muutamien tuntien heikohkon nukkumisen jälkeen).

Vilunväristykset kulkevat pitkin kehoa, yskittää yhtämittaisesti, nenästä valuu räkää solkenaan ja kuumetta pukkaa oikein urakalla - ja siihen liittyen, iki-ihanat nivelkivut ovat alkaneet. Olettaisin, että se keuhkoputkentulehdus ei ehtinyt parantua kunnolla ennen töihin menoa ja nyt kärsin sitten seuraamuksista.

Tänään olisi työpäivä mutta se taitaa vaihtua lääkärillä asiointiin - meillä kun jokaisesta yksittäisestäkin flunssapoissaolosta vaaditaan se lääkärin todistus, joten kuormitetaan sitten työterveyshuoltoa tai jos sinne ei pääse niin akuuttia. Kiittävät varmaan minua suuresti!

vlad.

 

[ernestipotsi]

Kello on jo yli yhden ja Youtube ja muut videopalvelut pitävät hereillä. Itse asiassa nyt on niin häiriintynyttä materiaalia, etten nuku varmaan viikkoon. Jos luet tämän viestin ja katsot alle linkitetyt videot, niin et sinäkään.
(videot itsessään ovat varsin siveellisiä ja sinällään julkaisukelpoisia, mutta tausta niiden löytämiseksi tai niiden katsomiseen joutumiseksi on vähintäänkin kyseenalainen)

Japanilainen TV-sarja. Suihinottokilpailu. Linkki uutiseen.
http://www.voice.fi/ilmiot/hammenta...ailu-studioyleison-edessa-katso-video/8/55870

Japanilaista huumor....tai jotain. Mitä helvettiä?
https://www.youtube.com/watch?v=q5SZzFaAZyY

Ei onneksi ihan sitä miltä tämä alkuksi kuulostaa. Jokin kuitenkin sai minut katsomaan tämän. Linkki uutiseen.
http://www.stara.fi/2014/11/04/miehen-peraaukosta-vedettiin-ulos-ankerias/

Miehen päässä on toukka. Miten helvetissä mä tätä videota katsomaan ajauduin?
https://www.youtube.com/watch?v=d7Iw0-7EMUo


Hyvää yötä.

 

[Musta Nuoli]

"Jokin ihmisessä saa kaipaamaan kuolemaa."
(Jouni Hynynen/Kotiteollisuus: Jokin ihmisessä)

Oikeaan osui Hynynen. Se toki vaihtelee, kenen kuolemasta on kulloinkin kyse. Omasta vai muiden?

Toisinaan öisin kiteytyy se tosiasia, että kovin harva asia tuntuu enää miltään. Ehkä jonain päivänä mikään ei enää tunnu miltään eikä mitään elämän kiinnekohtia tai valopilkkuja enää ole. Lieneekö se sitten elävää kuolemaa, fyysisen olemassaolon jatkumista rutiinivaihteella ilman suurempaa väliä siitä, jatkuuko se ylipäätään. Toki kurjemmaksi asiat voivat aina muuttua ja yleensä muuttuvatkin, entropian laki pätee myös ihmiselämiin.

Edith Piaf lauloi, ettei kadu mitään. Kyllä minä vain kadun, mutta toisaalta en silti haluaisi joutua elämään aikaisempia vuosiani alusta asti uudestaan nykytietojeni ja -kokemuksieni turvin. Olisi kauhea ajatus joutua vaikkapa käymään peruskoulu ja aiemmat oppilaitokset uudestaan ja viettämään vuosia sellaisessa ympäristössä mihin lapset ja nuoret alistetaan. Luultavasti tuo Twilight Zone -mysteerikokemus päättyisi jonkinlaiseen henkirikokseen tai mielisairaalajan suljetulle osastolle passittamiseen, kun aikuisen aivot eivät kestäisi enää nuoruuden raadollista maailmaa.

 

[Skeleton Crew]

Kello 1.11...eikä nukuta pätkääkään. Joku voisi epäillä, että oppari aiheuttaa hieman stressiä...Tiedä tuosta...Vaan eipä se haittaa mikäli pysyy huomenna - tai siis tänään - hereillä duunissa. Pienelläkin trukilla voi saada jotain tuhottua, jos alkaa ajaessa nukuttamaan...

 

[Falling Star]

Toisinaan öisin kiteytyy se tosiasia, että kovin harva asia tuntuu enää miltään. Ehkä jonain päivänä mikään ei enää tunnu miltään eikä mitään elämän kiinnekohtia tai valopilkkuja enää ole. Lieneekö se sitten elävää kuolemaa, fyysisen olemassaolon jatkumista rutiinivaihteella ilman suurempaa väliä siitä, jatkuuko se ylipäätään. Toki kurjemmaksi asiat voivat aina muuttua ja yleensä muuttuvatkin, entropian laki pätee myös ihmiselämiin.

Edith Piaf lauloi, ettei kadu mitään. Kyllä minä vain kadun, mutta toisaalta en silti haluaisi joutua elämään aikaisempia vuosiani alusta asti uudestaan nykytietojeni ja -kokemuksieni turvin. Olisi kauhea ajatus joutua vaikkapa käymään peruskoulu ja aiemmat oppilaitokset uudestaan ja viettämään vuosia sellaisessa ympäristössä mihin lapset ja nuoret alistetaan. Luultavasti tuo Twilight Zone -mysteerikokemus päättyisi jonkinlaiseen henkirikokseen tai mielisairaalajan suljetulle osastolle passittamiseen, kun aikuisen aivot eivät kestäisi enää nuoruuden raadollista maailmaa.

Mulla ei tarvi olla edes yö, että tuohon samaan tunteettomuuteen alkaa havahtumaan. Hyvin, hyvin harva asia elämässä saa enää aikaan suurempia tunteita, oli sitten kyse positiivisista tai negatiivisista. Ennen kaikkea jälkimmäisten puuttuminen on jo todella huolestuttavaa, ennen sentään edes vitutus tuntui. Nyt päivät menevät tunteettomassa haahuilussa, eikä mikään tunnu miltään. Viikonloppuna oli ennen niin suuria tunteita, suuntaan tai toiseen, aiheuttanut pelireissu. Nyt ei sieltäkään tarttunut mitään tunnetta paluumatkalle, vaikka aiemmin olisi saattanut syke hakata lähemmäs kahtasataa moisella lopputuloksella.

Olen tässä ihan miettimällä miettinyt, miten saisi jotain sellaista elämään, joka herättäisi jotain tuntemuksia. Edes jotain, negatiivisetkin lasketaan. Nyt on koukussa molempiin äärilaitoihin mahdollisesti päätyviä täkyjä pari kappaletta. Eiköhän tässä parin kuukauden päästä olla viisaampia, saatiinko sieltä jotain tunnetta aikaan. Jollei näistäkään tule mitään, ei varmaan mistään tule.

Vastoin Mustan Nuolen viimeistä kappaletta, mä en ainakaan myönnä katuvani mitään merkittävää. Ja kääntäen, voisin mielelläni elää aikaisemmat vuodet alusta, niin ei tarvitsisi vähän varttuneempana elää elämäänsä jälkiteininä. Liian kiltti ja turvallinen elämäntapa jätti paljon kokematta, jota nyt sitten on suuri tarve paikata. Osan kokemuksista on tainnut saada jälkikäteenkin, todennäköisesti jotain merkittävää tulee jäämään välistä. En tiedä, olisiko minun elämä ollut erilaista, jos olisin saanut kasvaa nykyisessä älylaitekulttuurissa. Luulen, että helpompaa se ainakin olisi ollut.

 

[RogerTaylor-38]

Pitkästä aikaa yöketjussa mukana. Jokainen ilta tässä viime aikoina yöksi on muuttunut.

Aloin tuossa pohtia, että onko kukaan palstatovereista kokenut elämänsä aikana "deja-vu"- tyyppisiä kokemuksia? Tämän vuoden alusta kesän loppuun tunsin hämmästyttävän usein näitä kokemuksia. Tai ainakin luulin tuntevani, voiko sitä nyt edes tieteellisesti todistaa kuka kokee mitäkin?

Wikipedia määrittelee deja-vun seuraavin sanoin:
"Déjà-vu eli entiselämys tarkoittaa hämmentävää ja vahvaa tuttuuden tunnetta jossakin tilanteessa. Henkilö tuntee varmasti kokeneensa nykyisen tilanteen jo aiemminkin, vaikka usein tietääkin sen mahdottomaksi."
Kuulostaa tutulta. Varsinkin tuo mahdottomuuden tunne. Esimerkiksi lomamatkalla ulkomailla eräs ravintolan tarjoilija näytti uskomattoman tutulta. Aivan kuin olisin nähnyt hänet useasti lapsuudessa, vaikka tiesin sen olevan mahdotonta. Tai ei tietenkään mahdotonta, mutta kun näitä mahdottomia esimerkkejä on vielä paljon enemmän, ja niin montaa sattumaa ei vaan ole voinut käydä.

Vähintään yhtä outoa oli kokea deja-vuita arkipäiväisissä tilanteissa. Niitä tuli nostaessa juustohöylää pöydältä, sitoessa kengän nauhoja ja kirjoittaessa tekstiä paperille. Näissä tilanteissahan tuttuuden tunnetta on, sillä sama tilanne on koettu tuhansia kertoja. Mutta tämä tunne oli täysin erilainen.

Deja-vut kestivät itselläni noin sekuntin ajan. Sinä aikana tuijotin tavaraa, ihmistä tai mitä vaan mikä sai minulle tämän deja-vun ikäänkuin päälle. Tunnetta on hyvin vaikea kuvailla, mutta se on erittäin sekava ja todentuntuisuus on hyvin vahvasti läsnä.

No sittemmin nämä tunteet ovat vähentyneet. Niitä on tullut paljon harvemmin. Katsoin kesän lopussa Lostin kaikki tuotantokaudet ja sarjassa henkilöiden kokemat deja-vut ovat hieman samankaltaisia omieni kanssa.

Voitte pitää hulluna, mutta en ole. Hyvää yötä.

 

[ms.qvist]

Minäkin pitkästä aikaa kirjoittelen ketjuun... tai ei tätä kirjoitteluksi voi sanoa, en pitä tällaista "lätinää" kummoisena puunaja, jolle kirjoittelun-tittelin suostuisin antamaan.

Muutaman tunnin nukuin, todella huonosti. Heräsin ahdistuneena ja voipuneena - ei tullut uni uudelleen ei ja hetken pyörimisen jälkeen päätin nousta jalkeilleni ja vartoa hetken.

Kuinka pitkäksi hetki mahtaakaan venyä - toivottavasti ei aamuun saakka!

vlad.

 

[ms.qvist]

Kömmin takaisin vuoteeseeni, tunninko siellä pyörin huomatakseni sen ettei uni tule millään...

Taloyhtiö on hiljainen, eipä juuri liikettä rappukäytävässä viiden jälkeen - ennen kuutta. Istuksin koneen äärellä - apaattisena - hörppien teetä ja nautiskellen juustovoileivästä.

Tulisipa jo aamu, päivän kirkkaus - vaikka taitaa olla edessä jälleen yksi harmaa sumuinen päivä, josta ei liiemmin iloa minulle koidu. Mutta, jotenkin mielekkäämpää olla valveilla päivällä kuin valvoa tuntikausia aamun hiljaisina tunteina.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Minulla on sattuneesta syystä harvinaisen hyvä, kevyt ja pirteä olo, joskin varsin mietteliäs. Silti tämä ketju on väärä paikka: oikea paikka olisi sänky, koska ylös pitäisi päästä aamulla ja aamu koittaa turhan nopeasti. Sinänsä valvoisin mielelläni aamuyöhön asti, mutta se päivä (tai yö) ei ole tämä päivä.

 

[Meeps]

Kiitos naapurit ihan vitusti. Koskaan ette pidä mitään meteliä, mutta totta kai juuri sinä yönä, kun minulla on herätys kolmelta, päätätte alkaa metelöimään keskellä yötä. Kyllähän sitä nyt puolen tunnin yöunilla jaksaa hyvin, varsinkin kun edellisenä yönä tuli nukuttua sentään kaksi tuntia.

 

[ms.qvist]

Olen valveilla... jälleen kerran.

Nykyään unet ovat todella katkonaisia, saatan nukkua muutaman tunnin oikein hyvin ja sitten herään ollen hereillä tunnin, kaksi tai jopa kolmekin kunnes uni jälleen tulee.

Olen ollut nyt pari viikkoa (palkattomalla) lomalla, mutta edelleen keho käy voimallisilla ylikierroksilla ja tuntuu siltä, että stressitila on kovinkin voimakas. Lomaillessa aika on oikeastaan mennyt toipumiseen, mitään ennalta suunnittelemaani en ole kyennyt tekemään - ei ole voimia tahi haluja moiseen. Ainoa asia jota jaksan (mielessä) hiukan aprikoida on töiden etsiminen - muuhun en juurikaan kykene.

vlad.

 

[ms.qvist]

Kovin on hiljaista nykyään Yöketjussakin - ovatko kaikki purreet myrkkyomenaa ja vaipuneet satavuotiseen uneen? Siitäkö koko Jatkoaikaa vaivaava apaattisuus johtuukin, ei kyllästymispisteen saavuttamisesta vaan näppynenäisen noidan tarjoaman myrkkyomenan pureskelusta? Ja mitä jatkoaikalaisia ulkonäöltä tunnen niin eipä taida löytyä sitä prinssiä - tai tässä tapauksessa kenties prinsessaa - joka heidät ikiunesta herättäisi - sinne saavat jäädä nukkumaan lopultonta untansa villiintyneiden orjantappura ynnä ruusupensaiden keskelle.

Hyvää yötä itse kullekin säädylle...

vlad.

 

[ms.qvist]

Kylläpä todellakin tämä ketju on kuollut, nyt oli painunut jo kolmannelle sivulle saakka kunnes riensin sen pelastamaan sieltä.

Mietin, että mitä on mahtanut Musta Nuolelle (vai Mustalle Nuolelle) tapahtua kun ei enää ketjuun kirjoittele? Johonkin ketjuun taisi viittauksenomaisesti mainita jostain ongelmista joiden kanssa on joutunut elämässään painimaan - nekö ovat vieneet hänet pois tästä ketjusta, ja oikeastaan muistakin ketjuista? On nimittäin tainnut kirjoitustahti hiukan hiipua tässä viimeisimpien viikkojen kuluessa.

Toisaalta itsekin koen olevani hukkuva, joka viimeisin keinoin räpiköi pinnalla ennen uppeluksiin painumistaan. (Joskin tosielämässä tilanne on ymmärtääkseni se, että se joka todellakin on hukkumassa on jo ohittanut tämän "paniikkivaiheen" ja ennemminkin "katoaa" veden alle yllättävänkin tyynenä).

Niin...

...nyt olen taasen hereillä kun hetken nukuttuani heräsin ja tuli tunne ettei unesta ole tietoakaan - en ole virkeä mutta en uneliaskaan. Ennemminkin stressaantuneen ahdistunut.

vlad.

 

[hcp27]

Yöt menee valvoessa, mikäs sen mukavempaa kuin herätä puoleltapäivin ja nukkua tarvittaessa päikkärit. Harvoin tulee onneks valvottua näin pitkään, mutta jäin etsimään itselleni uutta elämää netin syövereistä. Mikähän on se ala mihin kannattaisi reiluna kolmekymppisenä kouluttamattomana hakea, tää nykyinen ala on niin nähty ettei pysty päivääkään enää tekemään, onneksi myös työllisyys tilanne on huono joten ei niitä töitäkään ole hirveästi tarjolla ja liitto nyt elämisen maksaa vielä ens syksyyn ettei sillain ole hätää mutta mieli töihin tekisi jo.

 

[ms.qvist]

Ahdistuneena hereillä...

Nukuin muutaman tunnin verran, en kovinkaan hyvin vaan usein heräillen - olo on ahdistunut.

Minun pitäisi levätä, palautua ja kerätä voimia, jotta jaksaisin sitten palata takaisin työelämään noin parin viikon kuluttua, mutta kas kummaa palautumisesta ei tule mitään, koska kovin ahdistuneena pohdin tilannettani ja sitä kuinka joudun palaamaan takaisin siihen samaan epätyydyttävään tilanteeseen työpaikalla.

Työpaikkaakin voisin tietty vaihtaa, mutta tietyistä syistä johtuen se on kenties vaikeaa tässä vaiheessa - muutama kuukausi lisää ja tuolloin oma tilanteeni on sellainen, että kenties se työpaikan vaihto sujuisi ongelmitta - vaikka se tietäisi sitten sitä, että kesälomat menisivät sen siliän tien. Jollen sitten keväällä paria kolmea viikkoa lomailisi ja aloittaisi sen jälkeen puhtaalta pöydältä - uudessa työpaikassa.

Mutta nykyinen työpaikka ei tunnu omimmalta - minulle sopivalta. Enkä oikein tiedä alastakaan - enää. En näe mitään mieltä dementoituneiden vanhusten parissa työskentelyssä - tuntuu hukkaan heitettävältä ajalta koska koen työn hyödyttömänä, merkityksettömänä.

vlad.

 

[ms.qvist]

Tällaista tämä nukkuminen nykyään on...

Muutaman tunnin unien jälkeen hereille vaille yksi - sen jälkeen jokunen viesti Jatkoaikaan ja ketjujen lueskelua sekä yleistä netissä surffaamista parin tunnin verran.

Vuoteeseen.

Vuoteessa pyöriskelyä ja ajatusten kiertoa pientä rataa myöten. Ei tullut uni vaikka kuinka toivoin ja yritin, joten turhautuneena ylös ja istuksimaan koneen äärelle.

Talossa kaikki hiljaista, ei kuulu rappukäytävästä hiiskahdustakaan.

vlad.

 

[kananlento]

Vuoteessa pyöriskelyä ja ajatusten kiertoa pientä rataa myöten. Ei tullut uni vaikka kuinka toivoin ja yritin, joten turhautuneena ylös ja istuksimaan koneen äärelle.

Siellä pyörii NHL-pelit. Eikun striimit tulille.

 

[ms.qvist]

Siellä pyörii NHL-pelit. Eikun striimit tulille.

Ollakseni rehellinen - mielummin katson vaikka maalin kuivumista kuin NHL-kiekkoa joulukuulta 2014.

vlad.

 

[kananlento]

Ollakseni rehellinen - mielummin katson vaikka maalin kuivumista kuin NHL-kiekkoa joulukuulta 2014.

vlad.

Heh, no tietysti se uni silläkin tulee, kunhan maalia löytyy kaapista.

 

[ms.qvist]

Edellisyönä nukuin aina sinne viiden kieppeille kunnes heräsin päivään - vai oliko se hiukan yli neljään. Tämä yö onkin mennyt sitten olennaisesti heikommin eli oli jo siinä kolmen kieppeillä ylhäällä ja sen jälkeen onkin ollut aivan turha yrittää nukkumista. Tuntuu, että keho käy ylikierroksilla kaiken aikaa. Ei hyvä, ei todellakaan!

Hiukan tässä jo söin ja josko koht' puolin lähtisin vuoteeseen loikoilemaan ja toivomaan, että se uni vielä tulisi ja saisin (levollisesti) nukkua useamman tunnin ennen päivän koittoa. Vähäiset ovat toiveet tässäkohdin ihmislapsella!

vlad.

 

[ms.qvist]

Eilen sitten todellakin nukahdin aamuyön puolella ja nukuin sikeästi ja todella hyvin pitkälle aamuun - heräsin siinä yhdentoista kieppeillä eilispäivään ja senkin jälkeen olo oli vielä sellainen, että uni olisi maittanut paremmin kuin hyvin.

Heräsin tämän yön puolella tunti sitten, tai hiukan yli, siinä vuoteessa loikoillessa tuntui siltä, että olen nukkunut jo ties kuinka kauan ja vilkaisin kännykkääni - se näytti aikaa hitusen yli kahden. Ja vitut!

Syöpöttelin tässä samalla hiukan kirjoitellessani viestejä tänne Jatkoaikaan. Seuraavaksi ajattelin painut takaisin vuoteeseen, yrittää vajota uneen ja nukkua ainakin aamupäivän tunneille - josko se edes hiukan helpottaisi oloa ja vähentäisi vitutusta!

vlad.

 

[ms.qvist]

Olenpa jälleen tavanomaiseen aikaan ylhäällä pitämässä monologia tässä ketjussa - kovin on hiljaiseksi ketju muuttunut viimeisimpien kuukausien aikana, Musta Nuolikin perin harvoin enää ketjuun kirjoittelee. Eikä ketjussa muutoinkaan enää erityisemmin keskustelua käydä - yksittäisiä lauseita, jokunen havainto ja vladin kitinää - eipä juuri muuta. Ketju kuihtuu ja hiljenee samalla tapaa kuin tuntuu palstakin hiljentyneen tämän syksyn aikana - sitten palstauudistuksen meno tuntuu rauhoittuneen, ihmiset kaikonneen ja kenties keksineen muuta tekemistä palstalle kirjoittelun sijaan.

Ehkäpä minunkin kannattaisi näin yöllä keksiä muuta tekemistä kuin avata tietokone ja kirjoitella (mitättömyyksiä) palstalle - avata kirja ja lukea kirjaa, se jos mikä saattaisi olla olennaisesti kehittävämpää puuhaa tähän toimenpiteeseen verrattuna.

Tuolla "yöpöydällä" on luettavana parikin teosta, mielenkiintoiselta vaikuttava teos "”Laskette varmaankin leikkiä, Mr Feynman!” Kummallisen tyypin seikkailuja" Pietiläisen KImmon suomentamana - kannattaa lukea, oivaltava ja opettavainen teos. Samaten käsillä - luettavana - on olennaisesti toisenlainen teos, ortodoksimunkki Father Seraphim Rosesta kertova teos, teoksen sain lahjaksi ystävältäni ja sitä aina säännönmukaisesti luen. Vaikka uskonnollisuus ei minua sinänsä kiinnosta, kirjan (ja Eugene Rosen, sittemmin Isä Seraphim Rose) esittelemä oman tien etsiminen, filosofinen tutkinta ja pohdinta ovat mielenkiintoista luettavaa - ehkäpä se avaa minulle yhden kokemusperäisen maailman lisää.

Tällaista yömyöhällä klo. 01:26, maanantaina.

vlad.

 

[Eikka86]

Tällaista yömyöhällä klo. 01:26, maanantaina.

vlad.

Täällä kello rupeaa lähentelemään aamukahta. Vuorossa viimeinen yövuoro ennen joulua, ilta ja aamu olisi vielä luvassa ennen aattoa.

Öisin nämä tauot tulee pääsääntöisesti vietettyä ABC huoltamoilla ja olen kyllä ihmetellyt nuorison notkumista näissä paikoissa, varsinkin näin koulujen loma-aikoina. Varmaan nuorimmat ovat vajaan viisitoista mutta pyörivät ympäri kaupunkia mautojen tai autojen kyydissä, täytyy taas ihmetellä kotikasvatusta nykyaikana.

Täältä tähän, kello on 01:45 ja matka jatkuu.

 

[Fordél]

Oisko eka kerta kun kirjoitan tähän ketjuun? Kenties. Uni ei vaan tahdo tulla, kun pää käy liian kovilla kierroksilla. Liikaa asioita, jotka pyörivät päässä eikä silloin nukkumisesta tahdo tulla mitään. Tosin en tiedä onko kovinkaan järkevää tulla silloin pyörimään nettiin ja etenkään Jatkoaikaan.