Yöketju (klo 24:00–06:00)

[Musta Nuoli]

Toivottavasti ei netti räksähdä rikki ja koti-tv-pömpeli tuhoudu. Nyt tuli nimittäin kaksi vuotta täyteen Soneran laajakaista/koti-tv-paketin sopimuksen alkamisesta. Sopimusaika umpeutuu, ja samalla takuuaika loppuu. Yleensähän näissä käy juuri niin, että kunhan takuuaika loppuu ja diili on ohi, niin laitteen kuin laitteen elinaika voidaan laskea minuuteissa.

Täysin asiasta toiseen. Pohdin tässä sanonnan "hyvää päivää kirvesvartta" etymologiaa ja netistä löytyi seuraava sananlasku aiheeseen:

"Kuuro ukko ei olisi millään halunnut ilmaista olevansa kuuro. Niinpä hän kerran kirvesvartta vuoleskellessaan mietti itseksensä: "Jos tähän nyt tulisi vieras, niin tottapa se ensimmäisenä kysyisi, mitä minä vuolen. Minä vastaisin että kirvesvartta. Sitten se varmaan kysyisi, onko talossa hevosia. Minä sanoisin, että onhan niitä kaks pattipolovee, vaan ne on pellolla kyntämässä. Sitten se kysyisi, että onkohan talossa venettä. Siihen minä, että onhan se, mutta se on niin vanha ja laho, että se piti viedä järven toiselle puolelle tervattavaks. Ja sitten se kysyisi, että mitenkä sinne järven toiselle puolelle pääsee ja minä vastaisin, että yltympäri!"

Kohta siihen saapuikin vieras mies, joka sanoi ensimmäisenä: "Hyvää päivää." "Kirvesvartta", vastasi ukko. Sitten mies kysyi: "Mahtaakohan talossa olla tyttäriä?" Ukko vastasi: "Onhan niitä kaks pattipolovee, vaan ne on pellolla kyntämässä." Vieras vähän kummastui vastausta, mutta kysyi sitten: "Entäs onko talossa emäntää?" "Onhan se", vastasi ukko, "mutta se on niin vanha ja laho, että se piti viedä järven toiselle puolelle tervattavaks." "Oletteko te hullu?" äimisteli vieras. "Yltympäri!""

Minä olin aina olettanut, että tähän liittyy joku sellainen variaatio, jossa turha tunkeutuja tulee häiritsemään kotirauhaa joutavilla kysymyksillään, ja hänelle tarjotaan välittömästi kirveenvartta ohimoon, ja lyödään sen jälkeen ensin hamarapuolella ja lopulta teräpuolella jos ei häiriköinti ja lätinä lopu. Samantapainen ajattelumalli kuin "lastuja joessa"-ajattelumallissa, jossa lastu joessa merkitsee muukalaista lähistöllä joka pitää hoidella pois päiviltä ennen kuin se rakentaa kesämökkinsä tai kyntää peltonsa liian liki.

 

[Meeps]

Juuri sain kuuden tunnin urakan päätökseen ja pari kouluhommaa tehtyä. Huomenna pitäis vielä jaksaa pari esseetä värkätä, niin sitten voi hyvillä mielin lähteä lomalle ja reissuun. Ei ole ollut tällä viikolla aikaisia herätyksiä, niin rytmikin on taas kääntynyt normaaliksi eli siinä kolmen maissa nukkumaan. Tänään ei ole ehtinyt jatkoaikaakaan lukea, jäinkö jostain paitsi?

 

[chubster]

Kahden tunnin päästä soi herätyskello ja töihin pitäis mennä. Unta vaan ei ole saanu koko yönä ja meni maku jo yrittämiseenki. Onneks tulee nhl:ää.

 

[Musta Nuoli]

Talvi on tulossa, sanoisi Eddard Stark ellei olisi päätä lyhyempi. Tänään tuntui ulkona huomattavan kylmältä. Raaka tuuli ja keli vähän nollan yläpuolella. Kestää taas kauan tottua tähän suht lämpimän syksyn jälkeen. Tai eihän tähän totu koskaan, koska veri ei vain kierrä elimistössä tarpeeksi. Nytkin sormet olivat kuin vainajalla eli kylmät ja kankeat siitä huolimatta, että hansikkaat olivat kädessä ja pipo päässä. Verenkierto varmaan vähän elpyisi jos jättäisin pakolliset betasalpaajat ynnä muut sykettä ja verenpainetta alentavat mömmöt syömättä, mutta ne ovat syystäkin pakollisia joten pumppu ei tykkäisi hyvää moisesta.

Aiemmin aina sisään tullessa vähän ajan päästä alkoi veri kiertämään ja sormet lämpiämään niin että kohina vain kävi ja sormia pisteli. Nykyisin ei auta kuin iskeä kädet kuuman vesihanan alle useaksi minuutiksi, jotta nakit elpyvät ja väri palaa kunnolla. Ja tämä siis olosuhteissa, jossa lämpötila on ulkona vielä plussan puolella. Paskempaan suuntaan tämä menee päivä päivältä eikä toivoa paremmasta ole ennen kuin joskus maaliskuun loppupuolella tai huhtikuun alkupuolella, jolloin aurinko alkaa enemmän lämmittää.

Talvea odotellessa.

 

[Musta Nuoli]

Ei ole kyllä kaksista Amazonin työntekijöiden arki, asiasta voi lukea Jani Kaaron tiedekolumnista Hesarista:
http://www.hs.fi/tiede/a1413864950568

Työn valvomiseksi kaikki Amazonin työntekijät saavat henkilökohtaisen tietokoneen sekä GPS-paikantimen. Tietokone rekisteröi minuutti minuutilta kaikki työntekijän työvaiheet, ja paikannin lähettää dataa työntekijän liikkeistä ja ajankäytöstä käytävillä, vessassa tai kahvilassa.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa Amazonin työntekijöille? Pennsylvanian Allentownin pakkaamossa työskennellyt Kate Salasky teki 11-tuntisia työpäiviä. Hänen tehtävänään oli hakea tavaraa hyllystä pakkaamolinjalle. Syksyllä 2011 hän sai tekstiviestin, jonka mukaan hän oli jäänyt tavoitteistaan useita minuutteja, ja hänet erotettiin.

Samassa yksikössä työskenteli myös 22-vuotias Mark Zweifel, joka avasi pahvilaatikoita, skannasi viivakoodeja ja toimitti tuotteet eteenpäin. Hänen päivätavoitteensa oli 250 yksikköä. Yhtäkkiä se nostettiin 500 yksikköön. Zweifel onnistui pääsemään uuteen tavoitteeseen, mutta 97 muuta eivät, ja heidät erotettiin.

Yksi erotetuista oli viisikymppinen mies, joka hyllytti tuotteita. Kymmenen tunnin vuoron aikana hän oli kävellyt yli 20 kilometriä, noutanut 1 200 yksikköä eli yhden joka 30. sekunti ja joutunut kyykistymään 250–300 kertaa. Korotettuun tavoitteeseen hän ei enää päässyt.

Eipä tee erityisesti mieli Amazonilta tämän jälkeen mitään tilailla. Täysin järjenvastaista ihmisten orjuuttamista ja nöyryyttämistä, joku GPS-paikannin vessassakin lähettämässä dataa ja tekstaripotkut jos jää muutaman minuutin jälkeen tappotahdista.

 

[Hippi Hiiri]

Äläs nyt. Siellä on vain sovittu työn ehdoista kahden neuvotteluosapuolen, työnantajan ja työntekijän, kesken ilman valtiovallan holhoavaa lainsäädäntöä ja ammattiliittojen mädättävää sopimusjärjestelmää. Reilu sopimus onkin saatu aikaan!

 

[Musta Nuoli]

Uusi toimintaelokuva John Wick oli kelpo edustaja lajityypissään, venäläismafiosoita pistettiin halki, poikki ja pinoon - nämä kun olivat murhanneet Keanu Reevesin esittämän hahmon koiranpennun.

Kelpaisi minullekin perusteeksi pistää tämän maailman venäläiset roistot nurin, olivat he sitten Venäjän virallisia poliittisia ja sotilaallisia edustajia tai mafiosoita muuten vain. Se on sinänsä hyvä suuntaus muutenkin, että monessa laadukkaassa tuoreessa toimintaelokuvassa (mm. The Equalizer) roistoina ovat jälleen kerran rehellisesti ryssät eivätkä mitkään satunnaisterroristit tai ties mitkä mielikuvitusryhmät. Kylmän sodan aikanakin ja erityisesti 1980-luvulla tehtiin paljon hyviä elokuvia samaan vastakkainasetteluun nojautuen, ja se tekee huonommastakin elokuvasta katsottavan kun tiedostaa Venäjän olevan tosielämässäkin ainainen arvaamaton uhkatekijä. Niin se oli Neuvostoliiton aikoinakin ja niin se on valitettavasti nykypäivänäkin. No, ainakin vastakkainasettelu tuottaa astetta parempia elokuvaroistoja.

 

[Musta Nuoli]

No nyt se siirtyi, kello nimittäin. Neljästä kolmeen. Nyt voi taas valvoa lisää.

 

[Musta Nuoli]

"Annoin pikkusormen. Se vei koko käden. Annoin pikkusormen. Se vei koko käden", se lauloi Aki Sirkesalo ennen kuin tuli tsunami ja vei koko Akin.

Jostain syystä tuo renkutus on soinut koko illan päänsisäisessä jukeboxissa. Ainoa positiivinen asia tässä on se, että pääni sisällä ei soi yksikään J. Karjalaisen kappale. Näin yö(ketju)n pimeydessä voinen tunnustaa, että kammoksun valtaosaa J. Karjalaisen renkutuksista. Ankkurinnappi on kamala, Väinö samaten - ja jokaisesta Sankarit-kappaleen hoilaamisesta urheilutapahtumien jälkeen tulisi antaa vuosi kuritushuonetta, ja itse Karjalaiselle kaksi vuotta. Doris-biisi aiheuttaa myös lähinnä kuvotusta.

 

[Oijennus]

Pakko varmistua vielä, että paljonko antaisit Vain Elämää sakille, jotka laulavat tuota Samuli Edelmanille?
Siis me ollaan sankareita biisiä.

 

[Musta Nuoli]

Pakko varmistua vielä, että paljonko antaisit Vain Elämää sakille, jotka laulavat tuota Samuli Edelmanille?
Siis me ollaan sankareita biisiä.

Onneksi en ole tuommoista nähnyt, olisin saanut varmaan halvauksen ja lyyhistynyt näppäimistöni ääreen.

Tuommoisesta yhdistelmästä joutaisi seurata sen verran sanktioita, että kaikki osapuolet itkisivät kerrankin kunnon syystä. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen kappaleen Kuusikymmentäkaksi sanoituksista löytyy sopiva sanoma tuomiota pohdittaessa:

toivottavasti sinua varten
on olemassa oikeus
tuomioistuin, joka lopettaa
maallisen vaelluksesi
sillä sinua odottaa
palkkio työstäsi
pätsi tulikuuma
ikuinen kärsimys

 

[Musta Nuoli]

Oli jotenkin yllättävän rankka sunnuntaipäivä. Tein pitkästä, pitkästä aikaa sunnuntaivuoron joka oli erittäin vilkas. Ilmeisesti kansan syville riveille on nykyisin muutenkin kauhistus jos sattuu joku yksittäinen pyhäpäivä olemaan, jonka aikana eri paikat ja palvelut ovat kiinni, ja tämä täytyy välittömästi kompensoida seuraavana päivänä parveilemalla kaksin verroin. Taktisesti sitten nukuin työpäivän jälkeen torkut jotka venyivät kolmeen tuntiin, mistä johtuen olen Yöketjussa vaikka pitäisi herätä taas ma-aamuksi töihin eli ei niin kovinkaan monen tunnin päästä.

No, onneksi en sentään ole töissä missään tavaratalossa jossa tallataan pikkulapsia jalkoihin sen takia, että jotkut mulkut rynnivät kiimassa noutamaan jotain parin euron ilmaista karkkipussia. Tuollaisessa työpaikassa tulisi ennemmin tai myöhemmin mieleen ryhtyä harventamaan ihmispopulaatiota sen paskimmasta päästä eliminoimalla ne aikuiset ihmiset, joiden mielestä pienten lasten yli voi rynniä väkivalloin karkkipussin takia. Eivät tuollaiset ansaitse karkkipusseja vaan rajun potkun kivespusseille niin että suvunjatkokyky menee eikä moista itsekästä kusipääluonnetta saada enää jälkipolville.

 

[ms.qvist]

Pitkästä aikaa yöketjuun kirjoittelemassa...

...heräsin uniltani jo jokin tovi sitten, näin todella todentuntuisen painajaisen jossa riidan päätteeksi puukotin kahta miestä ja samassa yhteydessä pahoinpitelin joukon mukana useampaa muuta. Toinen puukottamistani miehistä ehti kuolla paikan päällä ennen poliisin saapumista ja toinen kiidätettiin vakavasti loukkaantuneena sairaalaan. Koko tilanne oli todella todentuntuinen, tunsin hyvin elävästi sen kuinka iskin toista miehistä puukolla ensin solisluun alapuolelta vinosti kohden rintaa ja sen jälkeen iskin toisen kerran rintaan ja kuinka mustanpunainen veri pulppusi käsilleni. Ja kuinka tämä mies kuoli siihen nurmikolle verta suusta sylkieä ja kakoen. Toista miehistä puukotin pariin otteeseen vatsan seudulle, iskut olivat voimakkaita ja repiviä - likimain tappavia. Tämän jälkeen löin nyrkillä useampaa muuta mistä, yksi heistä oli kehitysvammainen... Tilanne oli kaaottinen, väkivaltainen ja todella aidon tuntuinen, heräsin tunteeseen, että nyt joudun vankilaan vuosiksi - sen jälkeen tajuntaani iski välähdyksenomaisesti ajatus, että nyt tapoin ihmisiä. Uni ei enää tullut.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Pitkästä aikaa yöketjuun kirjoittelemassa...

...heräsin uniltani jo jokin tovi sitten, näin todella todentuntuisen painajaisen jossa riidan päätteeksi puukotin kahta miestä ja samassa yhteydessä pahoinpitelin joukon mukana useampaa muuta. Toinen puukottamistani miehistä ehti kuolla paikan päällä ennen poliisin saapumista ja toinen kiidätettiin vakavasti loukkaantuneena sairaalaan. Koko tilanne oli todella todentuntuinen, tunsin hyvin elävästi sen kuinka iskin toista miehistä puukolla ensin solisluun alapuolelta vinosti kohden rintaa ja sen jälkeen iskin toisen kerran rintaan ja kuinka mustanpunainen veri pulppusi käsilleni. Ja kuinka tämä mies kuoli siihen nurmikolle verta suusta sylkieä ja kakoen. Toista miehistä puukotin pariin otteeseen vatsan seudulle, iskut olivat voimakkaita ja repiviä - likimain tappavia. Tämän jälkeen löin nyrkillä useampaa muuta mistä, yksi heistä oli kehitysvammainen... Tilanne oli kaaottinen, väkivaltainen ja todella aidon tuntuinen, heräsin tunteeseen, että nyt joudun vankilaan vuosiksi - sen jälkeen tajuntaani iski välähdyksenomaisesti ajatus, että nyt tapoin ihmisiä. Uni ei enää tullut.

vlad.

Minä näin noin 3,5 vuotta sitten hieman vastaavanlaisen unen, jonka aiheuttaman ahdistuksen muistan vieläkin. Valitettavasti en ollut siinä tappajana tai puukottajana vaan tapettavana, ja nimen omaan puukolla. Kävelin inhorealistisessa unessa Turun puutorin kohdalla Aninkaistenkatua ylös, kun jostain tuli haiseva, likainen ja pelkoa herättävän aggressiivinen laitapuolen kulkija tai vastaava, joka äkkiarvaamatta ja ilman ennakkovaroitusta kävi mölisten päälle ja löi minua rintakehään useita kertoja leipäveitsellä. Hyökkääjä puhkoi rintakehääni ja keuhkojani ja kaoottisen, tuskaisan tilanteen jälkeen sitten sumeni kunnes heräsin henkeä haukkoen sängystäni tuskanhiessä.

Olin tuolloin toipumassa keuhkokuumeesta, mikä saattoi alitajuisesti myötävaikuttaa siihen, että myös unessa koin äkillistä tuskaa samalla alueella, mutta tunnelma oli niin väkivaltaisen kammottava, että tuo jäi pyörimään pitkiksi ajoiksi mieleen.

Jos elämä olisi elokuvaa, niin olisin kuollut oikeastikin sänkyyni unessa tapahtuneen murhani jälkeen, jonka jälkeen Nightmare On Elm Street -elokuvan lopputekstit olisivat alkaneet rullaamaan. Freddy Kruegerin hahmohan ja elokuvan tarina sai inspiraationsa kun Wes Craven luki artikkelia aasialaisopiskelijoista jotka olivat kuolleet unissaan pelkoon, tämä on kuulemma sikäläisessä kulttuurissa länsimaita yleisempää.

Mutta en ihmettele, jos painajaisuneen väkeä menehtyy. Jos on heikompi elimistö tai pumppu huonossa kunnossa, niin vastaavan unen aiheuttama adrenaliiniryöppy ja pelko/tuska saattaa hyvinkin aiheuttaa niin paljon fyysistä järkytystä ja rasitusta, että henkikin voisi lähteä. Sitten muistokirjoituksessa lukee "hän kuoli rauhallisesti nukkuessaan." Kuinka moni rauhallisesti nukkuessaan kuolee oikeasti rauhallisessa unessa ja kuinka moni vaihtaa hiippakuntaa kun viikatemies vierailee unessa leipäveitsen kanssa?

 

[godspeed]

Minä en ole mikään unitutkija, mutta tiedostan stressin eli kortisolihormonin ylituotannon vaikutuksen kehossani viimeistään kun alitajuntanikin siihen reagoi toistuvakuvioisin painajaisin. Enää näitä murhaunia, joissa siis itse olen tekijä, ei ole tullut paljoakaan nähtyä, ehkä olosuhteidenkin muututtua, mutta jonkinlaisista tietoisuuden käsittelemättömistä ongelmista tai niitä ongelmia tiedostamattomiin lokeroihin ajavista tilanteista on kuitenkin väistämättä kyse. Noita painajaisia näki tuossa taannoin parikin vuotta yhtäjaksoisesti - joskin välillä kuukausien välein - aina stressaantuneena sillä kaavalla, että tappamiani henkilöitä olin haudannut erinäisiin paikkoihin kerrostalojen leikkikentiltä kesämökin rantahietikkoon asti. Tapahtumapaikka vain muuttui ja nimenomaan sen perusteella missä asuin. Viimeisimmässä tämän vuoden puolella nähdyssä hautausunessa ruumis löytyi ja kun ruumissäkki puhkaistiin, niin haju oli kuvottava ja tiesin joutuvani vankilaan. Sitten heräsin ja tajusin, että roskapussi oli jäänyt lojumaan eteiseen, josta on riittävä etäisyys suoran hajun leijailemiseksi unenomaiseenkin tajuntaan asti. Varmasti muokkasi näkemystä.

Juju näissä tappo/hautausunissa on ylipäätään siinä, että unissa pelkäsi lähinnä sitä, että löytääkö ruumiita kukaan ja joutuuko tuomiolle. Tadaa, siinä silloin vain etsii ratkaisua ongelmaan, johon ei sitä välttämättä valveilla ollessa löydä. Tunnistamaton ruumis vain symboloi sitä ongelmaa. Tässä lieneekin kyse suoraan tietystä riittämättömyyteen liittyvästä seikasta tai siitä, että hautaa tunne-elämänsä rationaalisuuden taakse - lokeroi typeryyden kauaksi siitä mikä ei käytännössä tunnu toimivan. Ei löydä keinoa kanavoida ajatuksiaan, joten niistä tulee "kuolleita".

Ihmiset yleensä nauravat, kun heille kertoo mahdollisesta liiallisesta itsetietoisuudesta tai ongelmiensa ymmärtämisestä myös alitajunnan suhteen, mutta tämän asian suhteen olen kyllä osoittanut olevani oman aivotoimintani asiantuntija tietyiltä osin, kun yleensä ne liittyy käytännön elämään ihan konkreettisesti. Jos osaa selittää omat unensa, niin ymmärtää itseään. Jos ei muista uniaan, mitään henkisiä ongelmia tuskin on. Jos muistaa unensa, mutta osaa ne käsitellä, niin sitten voi palata takaisin robotiksi yhteiskuntaan.

En tosin ole sitten lapsuuden nähnyt unia, joissa olisin ollut väkivallanteon kohde. Niitä pitäisin lähinnä muualta tulevaa uhkaa ilmentävinä, mutta henkilössä itsessään epävarmuutta lietsovina skenaarioina. Ne olivat yleensä älyttömyyden mukanaan tuomia täysin fiktiivisiä pelkotiloja. Näin vanhempana jos näkisin unta, että joku käy kimppuun moottorisaha kädessään ja jopa onnistuisi lävistämään suolistoni, niin varmaan kyse olisi jonkinlaisesta valveunimaisesta tiedostamisen tilasta ja lopulta heräisi tietynlaiseen nautinnolliseen painajaismaiseen olotilaan, jossa vähän sydän tykyttää, mutta ajattelee että oli muuten aika saatanan villi uni. Lisää tällaisia kokemuksia siis.

 

[Musta Nuoli]

En tosin ole sitten lapsuuden nähnyt unia, joissa olisin ollut väkivallanteon kohde. Niitä pitäisin lähinnä muualta tulevaa uhkaa ilmentävinä, mutta henkilössä itsessään epävarmuutta lietsovina skenaarioina. Ne olivat yleensä älyttömyyden mukanaan tuomia täysin fiktiivisiä pelkotiloja.

Näin omakohtaisesti kyllä yhdistäisin tuon puukotusuneni ja rintakehäni raastamisen unessa siihen, että minulla oli tosiaan tuolloin keuhkokuume (ja sydänlihastulehduskin, kuten myöhemmin ilmeni), ja siinä ei alitajunnan tarvitse kauheasti töitä edes tehdä yhdistääkseen keuhkojen ja rintakehän kivut ja raastavasti rohisevan hengityksen siihen, että myös unessa koin vakavia vaurioita ja kipua samaan kohtaan. Eli unen pelko- ja tuskatila ei ollut suinkaan fiktiivinen. Veikkaisin muutenkin, että jos näkee vastaavia unia niin ne voivat olla heijastumia kehon tuntemuksista, myös sellaisista joita ei välttämättä tietoisesti havaitse tai käsittele.

 

[ms.qvist]

Näin omakohtaisesti kyllä yhdistäisin tuon puukotusuneni ja rintakehäni raastamisen unessa siihen, että minulla oli tosiaan tuolloin keuhkokuume (ja sydänlihastulehduskin, kuten myöhemmin ilmeni), ja siinä ei alitajunnan tarvitse kauheasti töitä edes tehdä yhdistääkseen keuhkojen ja rintakehän kivut ja raastavasti rohisevan hengityksen siihen, että myös unessa koin vakavia vaurioita ja kipua samaan kohtaan. Eli unen pelko- ja tuskatila ei ollut suinkaan fiktiivinen. Veikkaisin muutenkin, että jos näkee vastaavia unia niin ne voivat olla heijastumia kehon tuntemuksista, myös sellaisista joita ei välttämättä tietoisesti havaitse tai käsittele.

Minulla nämä väkivaltaiset unet liittyvät yleensä hyvin olennaisesti kehoni että mieleni voimakkaaseen stressitilaan ja tämä sitten purkautuu unissa aggressioina - toisinaan, tai hyvinkin usein, se unen aggressio juontaa suoraa juurensa päivän tai niiden päivien tapahtumiin (ei siis väkivaltaisiin tekoihin kuitenkaan) ja päivien myötä kertynyt ahdistus ja vaikkapa viha jotain asiaa kohtaan purkautuu sitten unissa voimakkaana aggressiona toisia, usein kuvitteellisia ihmisiä kohtaan mutta toisinaan myös todellisia oikeita ihmisiä kohtaan. Tuolloisessa maanantain väkivaltaisessa puukotusunessa mukana oli myös todellisia henkilöitä, mutta puukotetut ja pahoinpidellyt hnkilöt olivat "fiktiivisiä".

Tällä hetkellä näiden väkivaltaisten ja jopa hyvin brutaalien unien jäljet on johdettavissa työelämään - en ole laisinkaan tyytyväinen työhöni, tai oikeammin ilmapiiriin työpaikalla, jonka eräät "mätämunat" ovat totaalisesti pilanneet ja tämä tunne sitten lisää stressaantumista päivittäisessä elämässä ja aina silloin tällöin voimakas stressaantuneisuus purkautuu sitten unissa väkivaltana.

vlad.

 

[ms.qvist]

Reilun tunnin verran jo valveilla... (muutamien tuntien heikohkon nukkumisen jälkeen).

Vilunväristykset kulkevat pitkin kehoa, yskittää yhtämittaisesti, nenästä valuu räkää solkenaan ja kuumetta pukkaa oikein urakalla - ja siihen liittyen, iki-ihanat nivelkivut ovat alkaneet. Olettaisin, että se keuhkoputkentulehdus ei ehtinyt parantua kunnolla ennen töihin menoa ja nyt kärsin sitten seuraamuksista.

Tänään olisi työpäivä mutta se taitaa vaihtua lääkärillä asiointiin - meillä kun jokaisesta yksittäisestäkin flunssapoissaolosta vaaditaan se lääkärin todistus, joten kuormitetaan sitten työterveyshuoltoa tai jos sinne ei pääse niin akuuttia. Kiittävät varmaan minua suuresti!

vlad.

 

[ernestipotsi]

Kello on jo yli yhden ja Youtube ja muut videopalvelut pitävät hereillä. Itse asiassa nyt on niin häiriintynyttä materiaalia, etten nuku varmaan viikkoon. Jos luet tämän viestin ja katsot alle linkitetyt videot, niin et sinäkään.
(videot itsessään ovat varsin siveellisiä ja sinällään julkaisukelpoisia, mutta tausta niiden löytämiseksi tai niiden katsomiseen joutumiseksi on vähintäänkin kyseenalainen)

Japanilainen TV-sarja. Suihinottokilpailu. Linkki uutiseen.
http://www.voice.fi/ilmiot/hammenta...ailu-studioyleison-edessa-katso-video/8/55870

Japanilaista huumor....tai jotain. Mitä helvettiä?
https://www.youtube.com/watch?v=q5SZzFaAZyY

Ei onneksi ihan sitä miltä tämä alkuksi kuulostaa. Jokin kuitenkin sai minut katsomaan tämän. Linkki uutiseen.
http://www.stara.fi/2014/11/04/miehen-peraaukosta-vedettiin-ulos-ankerias/

Miehen päässä on toukka. Miten helvetissä mä tätä videota katsomaan ajauduin?
https://www.youtube.com/watch?v=d7Iw0-7EMUo


Hyvää yötä.

 

[Musta Nuoli]

"Jokin ihmisessä saa kaipaamaan kuolemaa."
(Jouni Hynynen/Kotiteollisuus: Jokin ihmisessä)

Oikeaan osui Hynynen. Se toki vaihtelee, kenen kuolemasta on kulloinkin kyse. Omasta vai muiden?

Toisinaan öisin kiteytyy se tosiasia, että kovin harva asia tuntuu enää miltään. Ehkä jonain päivänä mikään ei enää tunnu miltään eikä mitään elämän kiinnekohtia tai valopilkkuja enää ole. Lieneekö se sitten elävää kuolemaa, fyysisen olemassaolon jatkumista rutiinivaihteella ilman suurempaa väliä siitä, jatkuuko se ylipäätään. Toki kurjemmaksi asiat voivat aina muuttua ja yleensä muuttuvatkin, entropian laki pätee myös ihmiselämiin.

Edith Piaf lauloi, ettei kadu mitään. Kyllä minä vain kadun, mutta toisaalta en silti haluaisi joutua elämään aikaisempia vuosiani alusta asti uudestaan nykytietojeni ja -kokemuksieni turvin. Olisi kauhea ajatus joutua vaikkapa käymään peruskoulu ja aiemmat oppilaitokset uudestaan ja viettämään vuosia sellaisessa ympäristössä mihin lapset ja nuoret alistetaan. Luultavasti tuo Twilight Zone -mysteerikokemus päättyisi jonkinlaiseen henkirikokseen tai mielisairaalajan suljetulle osastolle passittamiseen, kun aikuisen aivot eivät kestäisi enää nuoruuden raadollista maailmaa.

 

[Skeleton Crew]

Kello 1.11...eikä nukuta pätkääkään. Joku voisi epäillä, että oppari aiheuttaa hieman stressiä...Tiedä tuosta...Vaan eipä se haittaa mikäli pysyy huomenna - tai siis tänään - hereillä duunissa. Pienelläkin trukilla voi saada jotain tuhottua, jos alkaa ajaessa nukuttamaan...

 

[Falling Star]

Toisinaan öisin kiteytyy se tosiasia, että kovin harva asia tuntuu enää miltään. Ehkä jonain päivänä mikään ei enää tunnu miltään eikä mitään elämän kiinnekohtia tai valopilkkuja enää ole. Lieneekö se sitten elävää kuolemaa, fyysisen olemassaolon jatkumista rutiinivaihteella ilman suurempaa väliä siitä, jatkuuko se ylipäätään. Toki kurjemmaksi asiat voivat aina muuttua ja yleensä muuttuvatkin, entropian laki pätee myös ihmiselämiin.

Edith Piaf lauloi, ettei kadu mitään. Kyllä minä vain kadun, mutta toisaalta en silti haluaisi joutua elämään aikaisempia vuosiani alusta asti uudestaan nykytietojeni ja -kokemuksieni turvin. Olisi kauhea ajatus joutua vaikkapa käymään peruskoulu ja aiemmat oppilaitokset uudestaan ja viettämään vuosia sellaisessa ympäristössä mihin lapset ja nuoret alistetaan. Luultavasti tuo Twilight Zone -mysteerikokemus päättyisi jonkinlaiseen henkirikokseen tai mielisairaalajan suljetulle osastolle passittamiseen, kun aikuisen aivot eivät kestäisi enää nuoruuden raadollista maailmaa.

Mulla ei tarvi olla edes yö, että tuohon samaan tunteettomuuteen alkaa havahtumaan. Hyvin, hyvin harva asia elämässä saa enää aikaan suurempia tunteita, oli sitten kyse positiivisista tai negatiivisista. Ennen kaikkea jälkimmäisten puuttuminen on jo todella huolestuttavaa, ennen sentään edes vitutus tuntui. Nyt päivät menevät tunteettomassa haahuilussa, eikä mikään tunnu miltään. Viikonloppuna oli ennen niin suuria tunteita, suuntaan tai toiseen, aiheuttanut pelireissu. Nyt ei sieltäkään tarttunut mitään tunnetta paluumatkalle, vaikka aiemmin olisi saattanut syke hakata lähemmäs kahtasataa moisella lopputuloksella.

Olen tässä ihan miettimällä miettinyt, miten saisi jotain sellaista elämään, joka herättäisi jotain tuntemuksia. Edes jotain, negatiivisetkin lasketaan. Nyt on koukussa molempiin äärilaitoihin mahdollisesti päätyviä täkyjä pari kappaletta. Eiköhän tässä parin kuukauden päästä olla viisaampia, saatiinko sieltä jotain tunnetta aikaan. Jollei näistäkään tule mitään, ei varmaan mistään tule.

Vastoin Mustan Nuolen viimeistä kappaletta, mä en ainakaan myönnä katuvani mitään merkittävää. Ja kääntäen, voisin mielelläni elää aikaisemmat vuodet alusta, niin ei tarvitsisi vähän varttuneempana elää elämäänsä jälkiteininä. Liian kiltti ja turvallinen elämäntapa jätti paljon kokematta, jota nyt sitten on suuri tarve paikata. Osan kokemuksista on tainnut saada jälkikäteenkin, todennäköisesti jotain merkittävää tulee jäämään välistä. En tiedä, olisiko minun elämä ollut erilaista, jos olisin saanut kasvaa nykyisessä älylaitekulttuurissa. Luulen, että helpompaa se ainakin olisi ollut.

 

[RogerTaylor-38]

Pitkästä aikaa yöketjussa mukana. Jokainen ilta tässä viime aikoina yöksi on muuttunut.

Aloin tuossa pohtia, että onko kukaan palstatovereista kokenut elämänsä aikana "deja-vu"- tyyppisiä kokemuksia? Tämän vuoden alusta kesän loppuun tunsin hämmästyttävän usein näitä kokemuksia. Tai ainakin luulin tuntevani, voiko sitä nyt edes tieteellisesti todistaa kuka kokee mitäkin?

Wikipedia määrittelee deja-vun seuraavin sanoin:
"Déjà-vu eli entiselämys tarkoittaa hämmentävää ja vahvaa tuttuuden tunnetta jossakin tilanteessa. Henkilö tuntee varmasti kokeneensa nykyisen tilanteen jo aiemminkin, vaikka usein tietääkin sen mahdottomaksi."
Kuulostaa tutulta. Varsinkin tuo mahdottomuuden tunne. Esimerkiksi lomamatkalla ulkomailla eräs ravintolan tarjoilija näytti uskomattoman tutulta. Aivan kuin olisin nähnyt hänet useasti lapsuudessa, vaikka tiesin sen olevan mahdotonta. Tai ei tietenkään mahdotonta, mutta kun näitä mahdottomia esimerkkejä on vielä paljon enemmän, ja niin montaa sattumaa ei vaan ole voinut käydä.

Vähintään yhtä outoa oli kokea deja-vuita arkipäiväisissä tilanteissa. Niitä tuli nostaessa juustohöylää pöydältä, sitoessa kengän nauhoja ja kirjoittaessa tekstiä paperille. Näissä tilanteissahan tuttuuden tunnetta on, sillä sama tilanne on koettu tuhansia kertoja. Mutta tämä tunne oli täysin erilainen.

Deja-vut kestivät itselläni noin sekuntin ajan. Sinä aikana tuijotin tavaraa, ihmistä tai mitä vaan mikä sai minulle tämän deja-vun ikäänkuin päälle. Tunnetta on hyvin vaikea kuvailla, mutta se on erittäin sekava ja todentuntuisuus on hyvin vahvasti läsnä.

No sittemmin nämä tunteet ovat vähentyneet. Niitä on tullut paljon harvemmin. Katsoin kesän lopussa Lostin kaikki tuotantokaudet ja sarjassa henkilöiden kokemat deja-vut ovat hieman samankaltaisia omieni kanssa.

Voitte pitää hulluna, mutta en ole. Hyvää yötä.

 

[ms.qvist]

Minäkin pitkästä aikaa kirjoittelen ketjuun... tai ei tätä kirjoitteluksi voi sanoa, en pitä tällaista "lätinää" kummoisena puunaja, jolle kirjoittelun-tittelin suostuisin antamaan.

Muutaman tunnin nukuin, todella huonosti. Heräsin ahdistuneena ja voipuneena - ei tullut uni uudelleen ei ja hetken pyörimisen jälkeen päätin nousta jalkeilleni ja vartoa hetken.

Kuinka pitkäksi hetki mahtaakaan venyä - toivottavasti ei aamuun saakka!

vlad.

 

[ms.qvist]

Kömmin takaisin vuoteeseeni, tunninko siellä pyörin huomatakseni sen ettei uni tule millään...

Taloyhtiö on hiljainen, eipä juuri liikettä rappukäytävässä viiden jälkeen - ennen kuutta. Istuksin koneen äärellä - apaattisena - hörppien teetä ja nautiskellen juustovoileivästä.

Tulisipa jo aamu, päivän kirkkaus - vaikka taitaa olla edessä jälleen yksi harmaa sumuinen päivä, josta ei liiemmin iloa minulle koidu. Mutta, jotenkin mielekkäämpää olla valveilla päivällä kuin valvoa tuntikausia aamun hiljaisina tunteina.

vlad.