Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Liikaa tuli syötyä, ei viitsi mennä nukkumaan kun on maha liian täynnä. Ei sen puoleen, että menisin varmaan muutenkaan.
Aloitin jokin aika sitten lukemaan suomenkielisiä Hämähäkkimies-lehtiä alusta alkaen uudestaan eli numerosta 1/1980. Minullahan on toki kaikki suomeksi ilmestyneet numerot. Mitäs tuo nyt tekee... kutakuinkin 419 numeroa tähän mennessä jos laskee kolme tilaajalahjalehteä mukaan. Albumeita en laske, onhan kaapissa nekin suurimmaksi osaksi.
Ehkei perin hyödyllistä puuhaa, mutta kutakuinkin harmitonta. Lueskelen Hämiksiä televisiota katsellessani, kevyet sarjakuvat mahdollistavat MM-pelienkin seurannan siinä samalla. Toistaiseksi olen vuoden 1988 numeroiden alussa.
Sattumoisin erään nykyisen kollegani (sivutyöstä/harrastuksesta, ei päätyöstä) lähettämä piirustus oli eräässä vuoden 1987 numerossa. Voisin tuosta hänelle mainita jos olisin hänen kanssaan missään väleissä tai tekemisissä, mutta en ole. Pidän häntä oikeastaan itserakkaana, ylimielisenä mulkkuna ja yli-ikäisenä hipsterinä, joten mielenkiintoista, että mokoma on joskus ollut muutakin kuin ironista nuorekkuutta kiihkeästi tavoitteleva keski-ikäinen helsinkiläismies.
Saa nähdä, jaksanko lukea Hämistä vuotta 1996 pidemmälle, silloin alkoivat epämääräiset kloonisotkutarinat ja 1980-luku oli muutenkin paljon parempi vuosikymmen. Piru vie, suurin osa nyt teattereissa pyörineistä supersankarielokuvista on ottanut suorat ideansa ja juonensa 1980-luvun tarinoista. Uuden Hämähäkkimies-elokuvan yksi pääjuoni oli suoraan vuoden 1985 lehden Elektro-tarinasta Times Squarea myöten, ja Ryhmä-X:n uusin elokuva pohjautui sekin vuonna 1985 Suomessa julkaistuun tarinaan.
Vuosi 1985 oli muutenkin kenties paras suomalainen sarjakuvavuosi, silloin tuli vielä 12 satasivuista numeroa mustavalkoista Conania, monet suoraan Robert E. Howardin tarinoihin pohjautuvina.
Aloitin jokin aika sitten lukemaan suomenkielisiä Hämähäkkimies-lehtiä alusta alkaen uudestaan eli numerosta 1/1980. Minullahan on toki kaikki suomeksi ilmestyneet numerot. Mitäs tuo nyt tekee... kutakuinkin 419 numeroa tähän mennessä jos laskee kolme tilaajalahjalehteä mukaan. Albumeita en laske, onhan kaapissa nekin suurimmaksi osaksi.
Ehkei perin hyödyllistä puuhaa, mutta kutakuinkin harmitonta. Lueskelen Hämiksiä televisiota katsellessani, kevyet sarjakuvat mahdollistavat MM-pelienkin seurannan siinä samalla. Toistaiseksi olen vuoden 1988 numeroiden alussa.
Sattumoisin erään nykyisen kollegani (sivutyöstä/harrastuksesta, ei päätyöstä) lähettämä piirustus oli eräässä vuoden 1987 numerossa. Voisin tuosta hänelle mainita jos olisin hänen kanssaan missään väleissä tai tekemisissä, mutta en ole. Pidän häntä oikeastaan itserakkaana, ylimielisenä mulkkuna ja yli-ikäisenä hipsterinä, joten mielenkiintoista, että mokoma on joskus ollut muutakin kuin ironista nuorekkuutta kiihkeästi tavoitteleva keski-ikäinen helsinkiläismies.
Saa nähdä, jaksanko lukea Hämistä vuotta 1996 pidemmälle, silloin alkoivat epämääräiset kloonisotkutarinat ja 1980-luku oli muutenkin paljon parempi vuosikymmen. Piru vie, suurin osa nyt teattereissa pyörineistä supersankarielokuvista on ottanut suorat ideansa ja juonensa 1980-luvun tarinoista. Uuden Hämähäkkimies-elokuvan yksi pääjuoni oli suoraan vuoden 1985 lehden Elektro-tarinasta Times Squarea myöten, ja Ryhmä-X:n uusin elokuva pohjautui sekin vuonna 1985 Suomessa julkaistuun tarinaan.
Vuosi 1985 oli muutenkin kenties paras suomalainen sarjakuvavuosi, silloin tuli vielä 12 satasivuista numeroa mustavalkoista Conania, monet suoraan Robert E. Howardin tarinoihin pohjautuvina.