Yö kuluu rattoisasti matkalaukkuja pakatessa. Jes, huomenna vihdoin takaisin kotiin! Seitsemältä herätys ja kymmeneltä lähtee kone. En voi edes kuvitella, millainen sää Suomessa on/on ollut poissaollessani, tuntuu ihan mahdottomalta, että juhannuksena siellä on satanut lunta! Täällä kun on tottunut siihen, että joka päivä on +20, tosin sadepäiviäkin on mahtunut mukaan pari, kuten esimerkiksi tänään (eilen). Lentokoneeseen kuunneltavaksi tallenan juuri nyt Petteri Sihvosen radio-ohjelmasta jaksoja.
Missäs kaukaa olet ollut, kun pitää lentoakin vahvistaa Petteri Sihvosella? Kuulostaa aika radikaalilta lento-ohjelmalta.
Täällä on ollut käynnissä kevään syyssää, ja kaikkia on vituttanut. Helvetin kylmä, on ukkostanut, on satanut, on tuullut ja taivas on synkän pimeä kuin marraskuussa.
Mutta onneksi on MM-jalkapallo! Aivan loistava peli-ilta tänäänkin kaikin puolin. Dramatiikkaa, kiistanalaisia tilanteita, take away -italialaista kesken pelin, rankkaridraamaa ja MM-kisahistoriaa kun Kolumbian veskari Mondragon pääsi kentälle MM-historian vanhimpana pelaajana. Miksi turhaan poistua edes ovesta ulos kun voi katsella jalkapalloa?
Voi sitä tehdä toki muutakin. Lukaisin Lost-televisiosarjan käsikirjoittajan Bryan Vaughanin kirjoittaman ja nyt suomennetun sarjakuva-albumin Logan, joka nimensä mukaisesti kertoo Wolverinen seikkailuista, vaihteeksi Japanissa sekä menneisyydessä että nykyajassa. Ihan kelpo tarina, parempi kuin yleensä, ja sopivan kompakti alle 70 sivun kokonaisuus eikä ylettömän pitkäksi venytetty.
Ongelma vain on siinä, että Wolverinen parantumisvoimia on kasvatettu niin absurdille tasolle, että paraskaan käsikirjoittaja ei pysty tekemään Wolverinesta enää mielenkiintoista. Mies ei voi kuolla eikä häntä voi pysäyttää enää mitenkään, mikä syö parhaan terän tarinoista.
Vanhoina hyvinä aikoina eli Chris Claremontin aikoina 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun Wolverine kylläkin parani kovista vammoista, mutta siinä meni aikaa ja hahmo oli edelleen haavoittuvainen ja ns. tapettavissa joko vammojen yhteismäärään tai sitten vaikkapa siihen uhkaan, että joku olisi leikannut kurkun auki ja Logan olisi vuotanut kuiviin ennen kuin haava olisi umpeutunut.
Nykyään Wolverine kestää jumalauta ydinpomminkin. Niin, ja sen, että häneltä revitään sydän irti rinnasta ja pahis syö sen taistelun tuoksinassa. Mitäs tuosta, Logan vain ärisee ja murisee kunnes sydän kasvaa takaisin, sen jälkeen voi vetää pahikselta pään irti. Hiroshiman ydinpommikaan ei haitannut 1945. Se vain repi lihat luista ja täytti Wolverinen säteilyllä, mutta paskaako tuommoisesta lihashaavasta.
Aivan tolkutontahan tuommoinen on.
