Kaiuni Alen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, kaikki menestyksekkäät jalkapallojoukkueet
Kuinkakohan monta tummaihoista Jatkoajan keskustelupalstalta löytyy? Entä maahanmuuttajia esim. Afrikasta tai Aasiasta?
Hyi! onko tässä havaittavissa häivähdys "rasistista" ajattelua...
...no ollakseni rehellinen, jostain syystä minuunkaan ei ole koskaan uponnut porno, jossa on tummia osallisena (enkä tarkoita tummilla mustalaisia). Näin oli nuorempanakin jolloin suhtautumiseni värillisiin oli suvaitsevaisempi ja humaanimpi, mitä se nyt ei ole. Etenkin hyvin voimakkaat afro-piirteet ovat välitön tunnelman latistaja, joku Halle Berry menettelisi, koska hänen piirteensä ovat kaikkiaan varsin eurooppalaiset ja iho kauniin vaaleansuklainen.
Mutta hyvän pornon sijaan lähden nyt nukkumaan ja koetan jaksaa herätä ylös noin viiden tunnin kuluttua ehtiäkseni sitten seitsemäksi töihin.
vlad.
Yksi elämäni tavoitteistani/unelmistani olisi käydä katsomassa Etelä-Afrikassa tai Meksikossa jääkiekkoa. Mielenkiintoista olisi nähdä täkäläisen kiekkoilun taso ja kulttuuri.
Miksiköhän joka ikisessä jalkapallo-ottelussa pelaajilla kramppaa jalat? Luulisi siihen rasitukseen tottuneen, kun monta vuotta on tuota jo pelannut. Harjoittelu on optimoitu jokaiselle pelaajalle sopivaksi, joten siitäkään ei pitäisi olla kiinni.
Poikkeuksellisen kova pelitahti, haastavat sääolosuhteet ja jatkoajalle venyneet ottelut aiheuttavat tätä ongelmaa.
Poikkeuksellisen kova pelitahti, haastavat sääolosuhteet ja jatkoajalle venyneet ottelut aiheuttavat tätä ongelmaa.
Jotain perkeleen jumputusta tulee jostain asuintalon kerroksesta. Joku soittaa paskaa musiikkia aivan liian kovaa keskellä yötä. Soittaisi edes jotain hyvää, mutta ainahan se on sama juttu: jos musiikin jumputus raikaa yöllä, niin se on aina jotain paskaa teknoa, rap-sontaa tai ties mitä dance-moskaa. Soittaisi edes Vivaldin neljä vuodenaikaa tai Deathin Leprosy-albumin, mutta ei..
Ai konemusiikki käsittää vain jotain hard-etuliitteen omaavaa kamaa? Jopas jotakin.
Jos se minusta olisi kiinni, niin en nousisi koskaan aikaisin aamulla.
Lainaus uusimmasta (7/2014) Tiede-lehden artikkelista, jossa on mielenkiintoinen - joskin lyhyt - artikkeli Maosta. Artikkelissa tarkastellaan lähinnä Maon toista, piilotettua, puolta hedonistisena ja narsistisena johtajana.
Jung Changin Mao (Mao – The Unknown Story, 2005) on ensimmäinen perusteellinen suomeksi julkaistu teos Kiinaa neljännesvuosisadan ajan hallinneen hirmuhallitsijan elämästä.
Jung Chang ja Jon Halliday olivat itsekin hämmästyneitä kuvasta, joka Maosta tutkimuksen edetessä syntyi. Mao näyttää Mao Zedongin läpimätänä, kyynisenä vallantavoittelijana, joka uhrasi tietoisesti kymmeniä miljoonia ihmisiä tavoitteensa saavuttaakseen. Esimerkiksi suuren harppauksen aikana vuosina 1958–61 38 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään samaan aikaan, kun Kiina maksoi asekauppojaan ruualla. Mao oli täysin tietoinen maaseutuväestön hädästä. Nälkään, teloituksiin ja orjatyöhön kuoli Jung Changin tutkimusten mukaan Maon valtakaudella 70 miljoonaa ihmistä.
Mao kertoo runsaasti uutta yksityisestä Maosta, muun muassa. sen että hän oli tunteeton ja kylmä myös perheelleen ja lapsilleen.
Ei Mao minusta tämän suhteen pitänyt mitenkään kynttiläänsä vakan alla vaan oli varsin avoimesti täysin sosiopaattinen, narsistinen ihmishirviö, jolle ihmiselämillä ei ollut minkäänlaista arvoa missään vaiheessa.
Jostain syystä tuli Maon hirmuteoista mieleeni ontuva aasinsilta kiinalaiseen joukkueurheiluun. Lieneekö Mao-mentaliteetin ja kommunismin peruja vai mikä mättää, kun Kiinasta ei ole tärkeimmissä joukkueurheilulajeissa oikein mihinkään?