Niin vain tuo alkuviikon yövuororytmi jäi päälle, ja taas ei väsytä yhtään. Iltavuoroon menen, eli klo 14 vasta työt alkavat, joten ei sen puoleen stressaa tuo unensaanti. Tulee sitten kun on tullakseen. Se miinus tässä tietysti on, että näin iltavuoroina menee koko päivä kokonaan "ohi", jos niin voi sanoa. Heräilen siinä 12 aikoihin, jonka jälkeen aamutoimia ja eväiden tekoa, ja kello onkin yhtäkkiä jo 13.00. Työmatkaan kuluu se puolisen tuntia, joten 13.15 ollaan jo matkalla, ja töistä päästään vasta 22. Siinähän se päivä sitten menikin, tapaamatta yhtään tuttua työkavereiden lisäksi.
Jos saisin itse päättää, niin tekisin varmaan joka toinen viikko yövuoroa ja joka toinen viikko 10-18 vuoroa. Nukkua saisi pitkään, mutta töistä pääsisi edes ihan mukavaan aikaan pois.
Kaiken lisäksi tämä nykyinen työ on ruvennut vituttamaan entistä enemmän, enemmän ja vähemmän aktiivisesti nyt pari vuotta oltu talon palkkalistoilla. Meininki on muuttunut 2 vuodessa järkyttävästi ja totta kai huonompaan suuntaan. Jospa sitä joskus lähtisi opiskelemaan vielä...
E: Ehkä eniten tuolla vituttaa nykyisin se, kun minkäänlaista vuorokiertoa ei ole. Sieltä saattaa tulla seuraavassa 4 viikon listassa esimerkiksi kaksi viikkoa aamuja putkeen, tai jotain sekalaista paskaa. Mitään menoja ei uskalla neljää viikkoa pidemmälle suunnitella, koska mitään hajua siitä, mikä vuoro mulla on 21.9 ei ole. Parhaimmillaan mulla on ollut samalle viikolle piirrettynä 4 eri vuoroa, kun menin su-ma yöksi (22), olin ma-ti yön (22), keskiviikkona iltavuoro (14), torstaina päivävuoro (8) ja perjantaina aamuvuoro (6). Koita siinä saatana totutella unirytmiä, kun käytännössä joka päivä pitää miettiä jo sitä seuraavaa nukkumista. Työntekijän jaksamisen ajattelemista parhaimmillaan.
Ja joo, minä tuohon työhön olen hakenut. Ja joo, olen kiitollinen, että töitä edes on. Ja joo, tunkekaa ne muut itsestäänselvyydet vaikka perseeseenne, kitisen siitä jos niin haluan.