Yöketju (klo 24:00–06:00)

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Tuossa kun luin ihmisten vastauksia siihen ottaisivatko vuokralle ihmisen jolla on merkintöjä luottotiedoissa tai muuta vastaavaa niin kyllähän se saa oman mieleni vielä enemmän iloiseksi ja kiitolliseksi että minä sain mahdollisuuden. Löysin vuokra-asunnon näinkin nopeasti ja kivuttomasti sekä yksityiseltä vuokranantajalta..

Minullakin velat ulosottoon ovat tulleet jo kuitenkin vuosina 2014-2015 eli eivät ihan tuoreita tapauksia ole ja kun ulosottoon on tullut velkaa ja luottotietoihin merkintöjä niin ei niitä ihan hetkessä hoideta kuntoonkaan. Ainakaan minun nykyisillä tuloillani.

Nyt onkin elämä ollut jo muutaman vuoden hyvin raiteillaan ja on se huomioituna hieno juttu että sain mahdollisuuden todistaa luotettavuuteni. Olen ollut jo yli kahden vuoden ajan juomatta alkoholia ja neljään vuoteen ei ole laskujen maksamisessakaan tai talouden kunnossa pidossa ilmennyt häikkää.

Ne onkin niitä menneisyyden haamuja mitkä siellä kolistelee mutta niin kuin jo sanoin, paha niitä on hetkessä kuitenkaan kuntoon hoitaa. Onkin hieno juttu että sain mahdollisuuden sillä olenhan minä tosiaan viime vuosina taas hoitanut talousasiat mallikkaasti.

Melko moni ihminen ei olisi ottanut vuokralaiseksi ihmistä jolla on luottotiedoissa merkintöjä mutta minulla taisi nyt käydä tuurikin kun löysin sen vuokranantajan joka ajatteli toisin.

Täällä tosiaan valvotaan nyt. Kaksi tuntia tuossa jo nukuinkin mutta yllättävän levottomasti. En tiedä alkoiko päätäni vaivaamaan tuo kun kerroin tuosta yhdestä asukkaasta täällä kuntoutuskeskuksessa. Hän kävi illalla jostain syystä tämän laitoksen keittiössä ja tuli sieltä pois jotain sisällään pitäneen muovikassin kanssa. Näytti sen verran epäilyttävältä että kerroin tapauksesta hoitajille. Yleensä tuonne keittiölle ei pitäisi ilta-aikaan olla kenelläkään asukkaalla asiaa.

Lavertelijoihin ei taideta usein kovin suopeasti kuitenkaan suhtautua ja pidänkin jokseenkin rohkeana kertoa tällaisista tapauksista eteenpäin. Kun ei voi täysin luottaa toiseen ja tiedä miten joku saattaa käyttäytyä jäädessään mahdollisesti kiinni. Tosin ihmettelen jos tämä yksi asukas ihan muiden nähden sieltä keittiöltä jotain vei, mutta kun on uusi asukas kyseessä niin voi olla jopa että luuli sen olevan täällä sallittua. Lainata vaikka jotain keittiöltä omin lupineen.

Mene ja tiedä. Mutta tosiaan aika levottomasti nukuin ne kaksi tuntia jotka äsken sain nukuttua. Minua ehkä vaivaa tuokin että jäin nyt malttamattomasti odottelemaan millaisen vastauksen Kela antaa vuokravakuushakemukseeni. Kävin eilen Kelassa ja työntekijä teki puolestani kyseisen hakemuksen. Nyt sitten odotellaan millaisen vastauksen saan. Tosin tuon vastauksen saaminen voi venyä aina syyskuuhun saakka.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Alan kehittämään itseäni rumpalina. Tällä viikolla voisin myös aloittaa uusien sanoituksien luomisen. Siinähän sitä riittää tekemistä melkeinpä jokaiselle päivälle. Mä tunnen yhä vahvemmin ja vahvemmin, kuinka haluan tehdä musiikkia. En vain kuunnella, vaan tehdä. Sisäinen muusikon alku puskee koko ajan pintaan. Kehitys on ollut suurta läpi vuoden eikä se osoita laantumisen merkkejä.
 

TrueThat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Rangers, Real Madrid
Iltaa palstatoverit,

Pitkästä aikaa tänne kirjoittelen (ei sillä että aiemminkaan olisin usein mitään rustannut :D). Pari viikkoa on nyt mennyt aivan uusissa kuvioissa, kun aloitin loppuharjoittelun viime viikon maanantaina. Samaan aikaan niin siistiä, mutta myös haikeaa, kun yliopistoelämä alkaa olla lopuillaan. Seuraavat 40+ vuotta painetaankin töitä, kun eihän me ikinä eläkkeelle päästä. Tää työ harjoittelussa on ollut jo nyt tosi opettavaista ja mielenkiintoista vaikka vasta käynnistellään koneita. Samaan aikaan kyllä myös väsyttävää ja pieniä uniongelmia ollut viime aikoina. Tuntuu kuitenkin, että oikean alan olen valinnut.

Jääkiekkokausikin lähenee, mutta vielä ei ole jaksanut sille paljon ajatuksia uhrata. Pelit tulee lähinnä Telian kautta katseltua pitkän välimatkan takia. Eiköhän se innostus taas nouse viimeistään kauden ollessa ihan ovella.

Nyt ei oikein ajatus kulje, muttei myöskään nukuta niin en viitsisi sänkyyn mennä pyörimään. Perjantai ja viikonloppu tulevat tarpeeseen.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Iltaa palstatoverit
Iltaa vaan. Siinä paha missä mainitaan: tulin juuri maininneeksi sinut tuolla yleisketjussa (en tosin tägännyt), ja nyt kirjoitit pitkästä aikaa. Hyvä että työharjoittelussa on ollut mielekästä ja valittu ala tuntuu oikealta. Ei joudu pähkäilemään sitä, että onko sitä kuitenkin valinnut hieman väärän polun vai ei. Kiekkokausi tuo aina kiinnostuksen pintaan jossakin kohtaa, viimeistään juuri kauden alkaessa kuten mainitsitkin.

Tulee rokattua hikisenä ja aamulla on samaa luvassa koulussa, mutta oikealla rumpusetillä. Täällä kotona ei ole soittimia. Pakko sammuttaa jano, onneksi vesipullo on täynnä.
 

TrueThat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Rangers, Real Madrid
Iltaa vaan. Siinä paha missä mainitaan: tulin juuri maininneeksi sinut tuolla yleisketjussa (en tosin tägännyt), ja nyt kirjoitit pitkästä aikaa. Hyvä että työharjoittelussa on ollut mielekästä ja valittu ala tuntuu oikealta. Ei joudu pähkäilemään sitä, että onko sitä kuitenkin valinnut hieman väärän polun vai ei. Kiekkokausi tuo aina kiinnostuksen pintaan jossakin kohtaa, viimeistään juuri kauden alkaessa kuten mainitsitkin.

Tulee rokattua hikisenä ja aamulla on samaa luvassa koulussa, mutta oikealla rumpusetillä. Täällä kotona ei ole soittimia. Pakko sammuttaa jano, onneksi vesipullo on täynnä.
Lueskelinkin pikaisesti ko. ketjua. Ei meitä naisia tosiaan montaa täällä taida olla, mutta ihmekös tuo, kun tuntuu, etten itsekään tunne oikein ketään naispuolista, joka seuraisi jääkiekkoa seurajoukkuetasolla kovinkaan intohimoisesti. Kuitenkin suurin osa tänne päätyvistä on keskimääräistä kiinnostuneempaa lätkäkansaa. Olen huomannut, että mainitessani seuraavani jääkiekkoa ihmiset olettavat sen tarkoittavan maajoukkuetta, eivätkä oikein ymmärrä tätä seurajoukkuekonseptia.

Tsempit sinulle lukion viimeiseen vuoteen. Se oli ainakin minusta se kaikkein helpoin vuosi lukiossa, kun kursseja oli vähän, eivätkä ne yo-kokeetkaan niin kauheita olleet.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Lueskelinkin pikaisesti ko. ketjua. Ei meitä naisia tosiaan montaa täällä taida olla, mutta ihmekös tuo, kun tuntuu, etten itsekään tunne oikein ketään naispuolista, joka seuraisi jääkiekkoa seurajoukkuetasolla kovinkaan intohimoisesti. Kuitenkin suurin osa tänne päätyvistä on keskimääräistä kiinnostuneempaa lätkäkansaa. Olen huomannut, että mainitessani seuraavani jääkiekkoa ihmiset olettavat sen tarkoittavan maajoukkuetta, eivätkä oikein ymmärrä tätä seurajoukkuekonseptia.

Tsempit sinulle lukion viimeiseen vuoteen. Se oli ainakin minusta se kaikkein helpoin vuosi lukiossa, kun kursseja oli vähän, eivätkä ne yo-kokeetkaan niin kauheita olleet.
Minulla on aina tapana kysyä uusilta tuttavuuksilta, että pidätkö jääkiekosta. Meillä oli lukion ykkösvuotena pari vuotta sitten tutustumispäivä metsässä olevalla leirintäalueella, ja yksi leikeistä oli nimeltään "Pikatreffit", jossa vaihdettiin paikkoja minuutin välein. Tarkoituksena oli tutustua toiseen mahdollisimman paljon erilaisilla kysymyksillä sen 60 sekunnin aikana. Kysyin varmaankin kaikilta hepuilta, että seuraatko jääkiekkoa. Kukaan ei vastannut myönteisesti, paitsi yksi jätkä, joka sanoi katsovansa maajoukkueen pelit. Hetkinen, yksi tyttö taisi vastata myös samalla tavalla. Jääkiekko on vakiokysymyksiäni.

Ja mikäli joskus tulisi tutustuttua elävässä elämässä toisiin faneihin, se olisi siistiä. Tai kerran olenkin tutustunut, samana syksynä kun aloitin lukion. Kolmosluokalta lähtien samalla luokalla ollut hyvä ystäväni siirtyi amikseen, joten minulle ei jäänyt ketään läheistä ihmistä. Ajattelin, että vietän mahdollisesti tulevat kolme vuotta yksin matalalla profiililla, ahkerasti opiskellen. Meni vain vähän aikaa, kunnes istuin uskonnon luokassa yhden jätkän viereen takapenkillä. En tuntenut häntä ollenkaan. Huomasin hänen selaavan läppärillään tietoja Ässistä ja SM-liigasta. Tajusin, että vieressäni istui samaa joukkuetta ja lajia kannattava tyyppi. Emmin muutaman minuutin, kunnes uskalsin vihdoinkin mainita jotakin Ässistä.

Se aloitti tutustumisen, joka muuttui pian ystävyydeksi. Nyt olemme tunteneet toisemme pari vuotta ja vietämme koulussa paljon aikaa keskustellen. Tämän jätkän kautta olen tutustunut hänen omaan kaveripiiriinsä, minkä ansiosta meikällä on puolen tusinaa ihmistä koulussa, joille mä voin mennä puhumaan ja moikkaamaan huoletta. Mahtavaa sakkia, ja ilman heitä lukioaikani olisi ollut 120 prosenttia vähemmän hauskaa. Kesäkuun alussa kävin tämän hepun sekä hänen kaverinsa kanssa autolla Tampereella. Menimme katsomaan futisottelua Suomi-Bosnia, minkä Huuhkajat vei Teemu Pukin maaleilla 2-0. Reissu oli ikimuistoinen, jo siksikin, että olin ensimmäistä kertaa toisessa kaupungissa ilman kumpaakaan vanhempaa tai ainuttakaan lähipiiriläistä.

Kannatti avata se suu. Ehkä kullanarvoisin ja rohkein hetkeni koskaan, yhtään missään. Tänään pidetään taas hyvää menoa yllä koulussa.

*****************************************************

Jääkiekkoa seuraavan tytön tapaaminen kuuluu haavelistaan. Olisin onneni kukkuloilla, jos moinen tuuri kävisi kohdalle. Siihen päälle vielä rakkaus rokkiin ja vaaleat hiukset, niin meikäpoika on myyty viimeistä takatukan kiekuraa myöten. Aina saa haaveilla... nyt valvon ja kuuntelen Van Halenia. Kiitoksia tsempeistä. Tämä vuosi on todellakin kevyin kaikista kolmesta, koska kursseja on vain 13, jaksoja kolme, koeviikkoja kolme ja kokeita itsessään vain muutama. Päivät ovat lyhyitä ja alkavat myöhään. Takaraivossa kutkuttaa jatkuvasti ajatus siitä, että olen koulun vanhinta sakkia ja pääsen sieltä pois puolen vuoden kuluttua. Rakastan sitä koulua, olen ollut siellä jo seiskaluokalta eli syksystä 2014 alkaen, mutta nyt aika alkaa olla täynnä. Aika liitää toisaalle. Mä chillailen tämän vuoden ja valmistaudun kirjoituksiin.

YO-kokeita mainostetaan kaikkien toimesta enemmänkin haasteena kuin mahdollisuutena. Se kieltämättä ahdistaa pikkuisen, muttei häiritsevästi. Meikäläisen on pakko luoda sellainen olotila, että kokeet eivät pelota ollenkaan. Tarvitaan psyykkausta. Miten se sitten hoituisi... kännit? Eeeei... musiikki? No mikä ettei. Äitikin antaa taatusti lisää henkistä helpotusta ennen kokeita. Katotaan miten syksyn kokeet sujuvat. Meikällä on 26. syyskuuta historia ja 27. päivä ruotsi. Ässillä alkaa sattumalta viikon pelitauko 21. syyskuuta, ja se päättyy sopivasti juuri perjantaina toisen kokeen päätyttyä. Pääsee ahdistavan arjen päätteeksi seuraamaan lätkää viikon tauon jälkeen koko viikonlopuksi. Lauantain 28. päivä matsi on vieläpä sopivasti kotiottelu. Kyllä maar, mä sanon.

******************************************************

Tulipa pitkä viesti. No ei mitään, mukavaa kun tulit kirjoittamaan ja hyvää viikonloppua. Pärjäile. IFK:n kannattaminen ei ole huono asia, kannustaisin sitä itsekin mikäli elämä olisi mennyt toisin, olen nimittäin syntynyt Helsingissä. Vink vink.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
On tämä elämä ja maailma näyttänyt tosiaan taas ihmeellisyytensä. En haluaisi jatkuvasti samoista asioista puhua ja käydä niitä läpi mutta toisaalta kirjoittamisella voi olla auttavaa, terapeuttistakin hyötyä. Se on kai samalla tunteiden käsittelyä.

Olen tässä viime tunnit koittanut ymmärtää itseäni, ajatuksiani ja tunteitani. Mutta pahuksen vaikea niitä on ymmärtää tällä hetkellä. No, toisaalta tarvitseeko niitä ymmärtääkään vai elää vain mukana?

Olen tuonne toiseen ketjuun jo kirjoittanut tästä tuttavapariskunnasta jonka mies menehtyi tässä hiljattain. En ollut moniin vuosiin ollut yhteydessä juurikaan heihin mutta kun tämä menehtyminen tuli tietooni niin heti tunsin piston sydämessäni ja kaiken läpikäyminen on ottanut yllättävänkin koville.

Ja kun puhutaan kuitenkin aidoista tunteista mitä tämä kaikki on saanut minussa aikaan niin on se osin jopa yllättänyt minut. Luulin aluksi että selviän tästä kaikesta juuri vain asian lähinnä rekisteröimällä tajuntaani mutta ei se olekaan sitten ollutkaan niin helppoa. Kovemmalle tämä on ehkä nyt ottanut kuin mitä oman setäni kuolema otti joulukuussa. Syy on ehkä siinä että tuli oltua kuitenkin tämän tuttavapariskunnan kanssa enemmän tekemisissä silloin joskus.

En sentään itkenyt ole vielä kertaakaan, mutta paljon olen muistellut menneitä viime päivinä ja tunteeni ovat olleet jokseenkin murheelliset. En tiedä tunnenko enemmän surua vai myötätuntoa. Tiedän kuitenkin mitä läheisen ihmisen menettäminenkin on. Olen senkin joutunut muutaman kerran itsekin kokemaan. Ja tunnen myötätuntoa tämän miehensä menettänyttä tuttavapariskunnan naista kohtaan.

Toisaalta, mikä oikeus minulla on nyt olla murheellinen kaikkien näiden vuosien jälkeen kun en ole pitänyt yhteyttä? Tunteita on välillä vaikea hallita, käsitellä ja kätkeä mutta ehkä juuri siten pitäisi nyt toimia?

Olenko paha vai hyvä ihminen, kun olen toiminut näin ja tunnen näin? Olenko outo?

No toisaalta, alkaa tässä olemaan myös sellaista fiilistä että on aika lopettaa näistä asioista puhuminen ja siirtyä taas menneiden muistelusta mielummin rakentamaan omaa tulevaisuutta. On aika mennä elämässä eteenpäin!
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Omat suurimmat fanittelut sattui lukioaikaan. Luokalle sattui neljä kaveria, jotka olivat innokkaita Kärppäfaneja. Minä sitten tempauduin siihen jollakin tapaa mukaan ja olin katsomassa kavereiden kanssa pelejä aina kun omilta reeneiltä ja peleiltä ehdin. En voi kyllä sanoa olleeni tosifani. Kunhan kuljin mukana. Muuten olen ollut aina lajin kanssa tekemisissä siitä lähtien kun sen kymmenvuotiaana aloitin. Pelihommat kun loppui aloin jo 18-vuotiaana valmentajaksi ja sitä hommaa on tullut tehtyä parikymmentä vuotta. Välillä ei aika riittänyt enää valmentamiseen, kun oli kaksi pientä lasta kotona, joten tuomaroin junnupelejä ja toimitsin ihan liigassa asti ja sain jopa yhden maaottelun uralleni. Parasta tuomarina/toimitsijana olemisessa on se, että voi harrastaa rakastamaansa lajia ja saa harrastuksesta vielä rahallisen korvauksen. Ja tuomarikortilla ilmaiseksi peleihin. Tätä etua voisin kyllä käyttää useammin. MM-kisat on tullut käytyä vuodesta 1997 aölaen aina kun ne on Suomessa olleet. On tuuletettu Jaffalassa U20 mestaruutta ja vaihdettu Suomihattu Kanadan jääkiekkoliiton 100 v juhlalippikseen. Jonka olen onnistunut hukkaamaan johonkin. Mutta joo, life is hockey and hockey is life.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Vihdoinkin kotona. Pyörämatka melko tuntemattomalta seudulta aina kotiin asti meni erinomaisesti. Van Halenin kanssa tunnelma ei jäänyt vaisuksi. Vuoden 1991 albumi "For Unlawful Carnal Knowledge" on täyttä timanttia. Vietin päivän kaverin kanssa ja kävin ekaa kertaa hänen tuoreessa asunnossaan. Pelattiin GTA:ta ja herkuteltiin sipseillä sekä oluella. Pääsin hyvään fiilikseen ohjatessani autoa pitkin teitä musiikin soidessa. Sen lomassa räjähti myös muutama rekka, menehtyi pari kansalaista ja lakosi jokunen tinanappi. Kivoja pelejä nuo Grand Theft Autot.
 

Smitty#41

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars
Tässä on nautittu viimeset pari tuntia Spotifyn tarjonnasta. Nyt olen siirtymässä perinteisesti tämän yön rikosdokkarisarjatarjontaan. Aloittelen Friiltä ja siirryn kolmen maissa Investigation Discoverylle mikäli silmät ovat vielä siinä kohtaa auki. No vielä ehtii kuuntelemaan Maidenin Number of the Beastin ennen kuin yön Murhaaja kotonani -jakso pyörähtää käyntiin.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Tässä on nautittu viimeset pari tuntia Spotifyn tarjonnasta. Nyt olen siirtymässä perinteisesti tämän yön rikosdokkarisarjatarjontaan. Aloittelen Friiltä ja siirryn kolmen maissa Investigation Discoverylle mikäli silmät ovat vielä siinä kohtaa auki. No vielä ehtii kuuntelemaan Maidenin Number of the Beastin ennen kuin yön Murhaaja kotonani -jakso pyörähtää käyntiin.
Sinäkin pidät siis Friin rikossarjoista? Heh, äitinikin pitää niistä.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Pian on aika mennä nukkumaan. Odottelen vaan vielä hetken aikaa. Vesipullo pitäisi täyttää, kun mokoma on täysin tyhjä. Nyt on viimeinenkin oppimateriaali ostettu ykkösjaksolle ja voin jatkaa koulua rauhallisissa tunnelmissa.

Ylihuomenna meikäläisellä on syntymäpäivä. Alan valmistautumaan siihen jo tänään: käyn ostamassa itselleni koulun jälkeen lahjan. Se liittyy ajatukseen, jonka sain jo aikaisemmin tänä vuonna: ideaan, jonka toteuttaminen houkutti ja joka sai lopullisen sinettinsä tässä lähiaikoina. Tämä lahja tulee kestämään läpi elämän, ainakin jonkusen vuoden.

On jännä juttu, että Guns N' Rosesilla ja Metallicalla yhdessä on suunnilleen yhtä paljon studioalbumeita kuin esimerkiksi Iron Maidenilla tai Judas Priestillä. Saxoninkin voinee napata tähän mukaan. Kaikki mainitut yhtyeet ovat kokeneet henkilöstövaihdoksia, joten onkin mielenkiintoista, että Iso-Britannian teräskolmikolta löytyy paljon enemmän materiaalia kuin Kalifornian kaksikolta. Tosin etenkin Gunnareilla laatu onkin sitten kovaa luokkaa, mikä korjaa puutteen albumien määrässä.

Ei tässä voi oikein esittää mitään lahjatoiveita, kun sellaisia ei vain ole. Ainoa halajamani asia on rumpusetti, mutta sille ei ole sijaa missään, joten sen voi skipata. Kunhan olisin henkisellä tasolla ehjä sekä tyytyväinen elämääni, se riittäisi. Lahjat kestävät oman aikansa, mutta pää ja ajatusmaailma pysyvät messissä kuolinvuoteelle asti. Tämän otan esille siksi, että minulla on ikävä tapa olla samaan aikaan supertarkka asioissa sekä omata käytöstä, joka pakottaa minut ajattelemaan jonkin olevan esimerkiksi huonosti, vaikkei niin oikeasti ole. Tämä haittaa muun muassa kirjoittamista. Toivoisin pääseväni tästä vielä eroon.

Voisi luoda jonkun oman lätkälämmittelysetin. Halleissahan soitetaan aina vauhdikasta musiikkia joukkueiden viettäessä alkulämmittelyitä. Jos Isomäen DJ tulee lukeneeksi kyseisen listan, sitä saa käyttää täysin vapaasti. Yksi nuori jätkä kiittäisi isosti.
 

Kaatosade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Leijonat, Mikkelin Palloilijat
Voisi luoda jonkun oman lätkälämmittelysetin. Halleissahan soitetaan aina vauhdikasta musiikkia joukkueiden viettäessä alkulämmittelyitä. Jos Isomäen DJ tulee lukeneeksi kyseisen listan, sitä saa käyttää täysin vapaasti. Yksi nuori jätkä kiittäisi isosti.
Tästä tuli mieleen, että aina ennen pelejä mulla on tapana kuunnella aina tietynlaisia biisejä. Lähinnä silloin siis, kun kävelen hallille. Sama homma myös hallilta poistuttaessa. Kotimatkalla kuunneltavat kappaleet valikoituvat sen mukaan, että miten juuri päättyneessä ottelussa on käynyt. Mielialaan sopivaa musiikkia aina sillä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen siis.

Vieraspelimatkoilla tuleekin sitten kuunneltua ihan kaikenlaista laidasta laitaan. Mulla on muutama soittolista mitä olen kyhännyt nimenomaan näitä enemmän tai vähemmän pitkiä bussimatkoja varten.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Tästä tuli mieleen, että aina ennen pelejä mulla on tapana kuunnella aina tietynlaisia biisejä. Lähinnä silloin siis, kun kävelen hallille. Sama homma myös hallilta poistuttaessa. Kotimatkalla kuunneltavat kappaleet valikoituvat sen mukaan, että miten juuri päättyneessä ottelussa on käynyt. Mielialaan sopivaa musiikkia aina sillä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen siis.

Vieraspelimatkoilla tuleekin sitten kuunneltua ihan kaikenlaista laidasta laitaan. Mulla on muutama soittolista mitä olen kyhännyt nimenomaan näitä enemmän tai vähemmän pitkiä bussimatkoja varten.
Samaa tuli harjoitettua tuossa loppukauden aikana, ja ens kaudella voisi jatkaa paremmalla tahdilla. Kun vierasreissulle tulee lähdettyä ainakin Tampereelle, Vaasaan, Mikkeliin ja Lappeenrantaan, mahdollisuudet kohottaa tai tasauttaa fiilistä musiikilla ovat valmiina käytettäväksi. Laidasta laitaan, sitäpä juuri.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Yhdeksältä olisi hyvä painua musiikin luokkaan, mutta suomentelu venytti hereilläolon ilmeisesti aina yli kahteen asti. En ole edes pessyt hampaita. Lisäksi yskittää ja kurkussa on limaa. Pääasia kuitenkin, että sain työn lopultakin valmiiksi. On mietittävä seuraavaa askelta lyriikoiden suhteen.

Kohta ollaan 18. Pitäisikö juhlia kavereidenkin kanssa vai ei... en taida, koska se sisältäisi kuitenkin ryyppäämistä, ja meikällä ei ole suunnitelmissa ryypätä. Yksi kirjoittamiseen liittyvä asia on tosin lyöty jo lukkoon. Päästä löytyy kyllä aivot ja mielikuvitusta, eli keksitään jotakin kivaa.

Hmm, ehkä suomentamisen voisi jättää hetkeksi sivuun ja keskittyä kirjoittamaan taas englanniksi. Onpa muuten tuttu tilanne, että tekisi mieli syödä juuri nyt, mutta aamulla ei ole varmaankaan enää nälkä, kun kävelee keittiöön. No, juusto ja meetvursti odottavat kiltisti aamuun asti, kunnes joutuvat mahaan.

Olikohan ruotsista joitakin läksyjä... taisi olla, mutta hällä väliä. Ei järjellä, ei taidolla, vaan tuurilla.

Kuuden tunnin yöunet edessä, ei vaan riitä. On koitettava pärjätä jotenkin.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Mieleni tekee kirjoittaa tänne Yöketjuun kun tässä kerta hereillä olen. Valvomiseni venyikin näemmä aina yön pikkutunneille asti. Saako tässä lainkaan tänä yönä unta, niin se jää nähtäväksi?

Eipä minulla oikein tiettyä asiaa ole mielessä mistä haluan kirjoittaa. Viime viikolla nyt painoi mielessä tuo tutun ihmisen menehtyminen ja siitä tuli paljon kirjoitettua. Silloin tosiaan alkoi ahdistamaan oikein kun samat negatiiviset ajatukset pyöri kehää päässäni päivästä toiseen, mutta nyt alkaa olo olemaan taas positiivisempi ja iloisempi. Ja päässäni on muitakin, positiivisempia ajatuksia.

Yleensä haen myös Facebookista kaveripiiristäni tukea ja apua ongelmiini mutta nyt en ole oikein viitsinyt pahemmin Facebookin puolella asioista huudella. Kun kaveripiiriini kuuluu ihmisiä joille tämä luonnollisesti on monta kertaa murheellisempi asia ja nämä menehtymiset ovat aina niin arkaluonteisia asioita. Ei tiedä oikein mitä niistä saa puhua ja mitä ei. Onneksi on ollut taas tämän kuntoutuskeskuksen hoitajat tukiverkostonani. Niille olen saanut omaa sydäntäni ja ajatuksiani purkaa.

Eilinen päivä eli tiistai oli ihan mukava päivä. Tiistaina oli joka tiistaiseen tapaan teemakahvila. Tällä kertaa jatkettiin sellaisia lauseita omilla ajatuksilla. Oli esimerkiksi sellainen lause jatkettavana kuin että parasta tässä päivässä oli...

No minulle tiistaissa parasta oli huomata se kun olen mielestäni kehittynyt pelaajana NHL19-pelissä. Minua auttoi kun vedin läpi yhden kauden heikommalla tasolla. Pääsin siinä varmaan paremmin peliin sisälle ja nyt huomasin kun tekoäly ei vienytkään minua enää kuin litran mittaa vaan pelit olivat tasaisempia.

Sitten eilen eli tiistaina tuli myös kirjoitettua kaksi blogitekstiä. Toisessa kirjoitin siitä kun en ole kuntoutumisjaksoni aikana ainakaan tuntenut itseäni kovin sairaaksi ainakaan mielenterveydelliseltä kantilta katsottuna. Ihmettelen aina välillä miksi minut ovat lääkärit tulkinneet olevan mielenterveydellisesti sairas ja itse en oikein mitään oireita ole havainnut. No, minulle on kyllä sanottu että välttämättä noita oireita ei itse havaitsekaan. Esimerkiksi just silloin kun sairastaa psykoosia niin kuin minä sairastan ja sairauden havaitsemiseen tarvitaan lääkäreitä.

No en minä lääkäreiden tulkintoja lähde epäilemäänkään vaan luotan lääkäreiden sanaan. Minua on aina vaan ihmetyttänyt se etten oikein niitä vuosia 2014-2015 lukuun ottamatta ole itse itseäni sairaaksi tuntenut. Mielelläni kirjoittaisinkin esimerkiksi siitä millaista on sairastaa psykoosia ja mielenterveyssairauksia mutta en oikein osaa kun en ole itse itsessäni tosiaan havainnut mitään oireita.

No paitsi viime viikolla oli melkein sitä ahdistusta. Tukihenkilöni sanoi täällä että se johtuu varmaan siitä kun on isojakin muutoksia näköpiirissä ja olen kiintynyt niin paljon tähän nykyiseen asuinpaikkaani. Mutta mielestäni tuo ei pidä paikkaansa vaan se huono olo johtui tuosta tutun ihmisen kohtalosta. Sitä kävin läpi ajatuksissani ja voin huonosti. Noihin muutoksiin taas suhtaudun aika positiivisesti. Odotan innolla sekä muuttoa että töiden alkua.

Toisen blogiviestini kirjoitin sitten elämäni ikävimmistä vastoinkäymisistä. Minunkin syntymäpäiväni tässä lähestyvät ja ajattelin kirjoittaa elämästäni stooria blogiini jonkin verran. Aloitin muistelemalla niitä mitä ei kai saisi edes muistella ja kaivella eli ikäviä menneitä tapahtumia.

Olenhan minäkin kokenut elämässäni montakin vastoinkäymistä mutta olen niistä aina jollain tavalla selvinnyt. Ja sieltä kai melko positiivinen asenteeni elämään kohtaan kumpuaakin, sitä kun on kokenut koviakin vastoinkäymisiä niin ei enää pienistä ongelmista ja vastoinkäymisistä hetkahda.

Ja toisaalta on oppinut luottamaan siihen että elämä kantaa ja aika parantaa haavat. Nyt olen jo tähän päivään mennessä selvinnyt hyvin äitini ja veljenikin menehtymisistä vaikka silloin joskus luuli ettei niistä selviä koskaan. Yksi parannuskeino päästä niistä yli oli kuitenkin aika. Aika on tehnyt tehtävänsä ja on oppinut elämään ikävän kanssa.

Niin tiedän nytkin, että vaikka nyt tekee jonkin verran kipeää tuon tutun menehtymisen vuoksi niin en siitä enää niin hätkähdä vaan luotan siihen taas että elämä kantaa ja aika parantaa. Sekä kun on muita läheisiä ja vielä tärkeämpiä ihmisiä olemassa niin sen tukiverkoston avulla jaksaa eteenpäin.

No tästä kirjoituksesta tuli tällainen aika syvällinen teksti näin keskellä yötä kirjoitettuna. Miellän nykyään että tänne Yöketjuun voi kirjoitella syitä siihen miksi valvoo ja kirjoittaa syvällisempiäkin pohdintoja. Yöllä ja illalla sitä ainakin minä alan pohtimaan asioita kun ei ole muita virikkeitä häiritsemässä. On yksin ajatustensa kanssa.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Viime viikolla nyt painoi mielessä tuo tutun ihmisen menehtyminen ja siitä tuli paljon kirjoitettua. Silloin tosiaan alkoi ahdistamaan oikein kun samat negatiiviset ajatukset pyöri kehää päässäni päivästä toiseen, mutta nyt alkaa olo olemaan taas positiivisempi ja iloisempi. Ja päässäni on muitakin, positiivisempia ajatuksia.
Kurjaa, että tuo kuolema aiheutti noinkin voimakasta mielenvirtaa. Joskus me mietimme paljon ja alkaa tuntumaan siltä, että se on ahdistavaa ja voisi lopettaa, muttei välttämättä voikaan. Meillä on kieltämättä monimutkaiset aivot ja monimutkainen tapa ajatella. Onneksemme asioista voi päästä yli ja niin olet päässyt nyt sinäkin. Elämä jatkuu ja sinulla rullaavat asiat hyvin. Ainakin varsin hyvin.

No minulle tiistaissa parasta oli huomata se kun olen mielestäni kehittynyt pelaajana NHL19-pelissä. Minua auttoi kun vedin läpi yhden kauden heikommalla tasolla. Pääsin siinä varmaan paremmin peliin sisälle ja nyt huomasin kun tekoäly ei vienytkään minua enää kuin litran mittaa vaan pelit olivat tasaisempia.

Sitten eilen eli tiistaina tuli myös kirjoitettua kaksi blogitekstiä. Toisessa kirjoitin siitä kun en ole kuntoutumisjaksoni aikana ainakaan tuntenut itseäni kovin sairaaksi ainakaan mielenterveydelliseltä kantilta katsottuna. Ihmettelen aina välillä miksi minut ovat lääkärit tulkinneet olevan mielenterveydellisesti sairas ja itse en oikein mitään oireita ole havainnut. No, minulle on kyllä sanottu että välttämättä noita oireita ei itse havaitsekaan. Esimerkiksi just silloin kun sairastaa psykoosia niin kuin minä sairastan ja sairauden havaitsemiseen tarvitaan lääkäreitä.

No en minä lääkäreiden tulkintoja lähde epäilemäänkään vaan luotan lääkäreiden sanaan. Minua on aina vaan ihmetyttänyt se etten oikein niitä vuosia 2014-2015 lukuun ottamatta ole itse itseäni sairaaksi tuntenut. Mielelläni kirjoittaisinkin esimerkiksi siitä millaista on sairastaa psykoosia ja mielenterveyssairauksia mutta en oikein osaa kun en ole itse itsessäni tosiaan havainnut mitään oireita.

No paitsi viime viikolla oli melkein sitä ahdistusta. Tukihenkilöni sanoi täällä että se johtuu varmaan siitä kun on isojakin muutoksia näköpiirissä ja olen kiintynyt niin paljon tähän nykyiseen asuinpaikkaani. Mutta mielestäni tuo ei pidä paikkaansa vaan se huono olo johtui tuosta tutun ihmisen kohtalosta. Sitä kävin läpi ajatuksissani ja voin huonosti. Noihin muutoksiin taas suhtaudun aika positiivisesti. Odotan innolla sekä muuttoa että töiden alkua.

Toisen blogiviestini kirjoitin sitten elämäni ikävimmistä vastoinkäymisistä. Minunkin syntymäpäiväni tässä lähestyvät ja ajattelin kirjoittaa elämästäni stooria blogiini jonkin verran. Aloitin muistelemalla niitä mitä ei kai saisi edes muistella ja kaivella eli ikäviä menneitä tapahtumia.
NHL osaa olla vähän veemäinen peli, ainakin minulle. Voi myös olla, etten vain yksinkertaisesti osaa pelata, vaikka haluaisinkin. Hyvä kun sinä pärjäät. Tason vaihtaminen on yksi hyvä keino koittaa kohentaa taitojaan, ja sinä olet tainnut onnistua siinä. Anna kun arvaan, pelaat lähinnä Pallokerholla. Heh, meikäläinen tykkää kokeilla eri NHL-joukkueita, usein punaisia, tietystä syystä.

Niin, sinä kirjoitat blogia. Komiaa. Minulle tämä Jatkoaika on tavallaan blogi, jonne kirjoittelen mielelläni. Alun perin oli tarkoitus keskustella jääkiekosta, mutta tänä vuonna olen laajentanut "toimialaani" Kierrätyskeskuksen kulmille. Kirjoittaminen on joillekin hyvä tapa ilmaista ajatuksiaan avoimesti ja selkeästi, esimerkiksi juuri sinulle.

Olet maininnut joitakin kertoja nuo vuosiluvut 2014-2015. Ne ovat yhä melko tuoreita vuosia, joten kehnommista ajoistasi ei ole kovinkaan paljon aikaa. Mitä sinä aikana oikeastaan tapahtui? Olen utelias ja mikäli haluat vastata, voit kertoa vaikka tiivistetysti, mitä tuolloin oikein tapahtui. Saat tietysti näpytellä pitkänkin tarinan, jos siltä tuntuu.

Ikäsi puolesta olet vielä hyvissä asetelmissa. 35 on kaukana minkäänlaisesta vanhuudesta, heh. Vuosia on edessä lukuisia ja sinulla on aikaa kokea vaikka parit uudet mestaruusjuhlat. Mahdollisesti Leijonien, ehkä HPK:nkin toimesta.

No tästä kirjoituksesta tuli tällainen aika syvällinen teksti näin keskellä yötä kirjoitettuna. Miellän nykyään että tänne Yöketjuun voi kirjoitella syitä siihen miksi valvoo ja kirjoittaa syvällisempiäkin pohdintoja. Yöllä ja illalla sitä ainakin minä alan pohtimaan asioita kun ei ole muita virikkeitä häiritsemässä. On yksin ajatustensa kanssa.
Allekirjoitan kaksi viimeistä virkettä. Ilta ja yö ovat sitä aikaa, kun on tilaisuus pohdiskella päiväsaikaa enemmän ja vapautuneemmin. Silloin voi myös puhjeta into kirjoittaa. Yöketju on erinomainen ketju tätä ajatellen. Osa meistä palstalaisista pitää ajatustensa jakamisesta pimeyden vallitessa, joten ketjulle löytyy oma paikkansa palstalta. Tänne voi jakaa niin tietoa viime aikojen elämäntilanteista, yllättävistä asioista, tunteista kuin unen puutteesta. Kirjoitan mielelläni laajempia tekstejä kuin pistän ilmoitusta jostakin aavistuksen kyrsivästä asiasta. Sinä teet kaiketikin samoin.

Väsymys alkaa nostaa päätään ja laskea varsinaista pollaa niin alas, että nukkumaanmeno lähestyy. Loput muumilimsat mahaan ja kääriydytään peittoon. Käyttääkö muuten joku muukin villasukkia jalassaan öisin vuodenajasta riippumatta? Meikällä on käytössä kolmet parit, kaikki mummin kutomia.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Kurjaa, että tuo kuolema aiheutti noinkin voimakasta mielenvirtaa. Joskus me mietimme paljon ja alkaa tuntumaan siltä, että se on ahdistavaa ja voisi lopettaa, muttei välttämättä voikaan. Meillä on kieltämättä monimutkaiset aivot ja monimutkainen tapa ajatella. Onneksemme asioista voi päästä yli ja niin olet päässyt nyt sinäkin. Elämä jatkuu ja sinulla rullaavat asiat hyvin. Ainakin varsin hyvin.
Juu, läheskään kaikki kuolemat eivät minua kosketa. Vaikka olenkin herkkä ihminen varmaan niin ihan kaikki kuolemat eivät minua suinkaan kosketa ja ymmärrän että kuolematkin kuuluu elämään. Minut on jopa yllättänyt se että tämä menehtymistapaus on minua sitten koskettanutkin näinkin paljon kaikkien näiden vuosien jälkeen kun ei olla yhteyttä pidetty. Tai välillä on toki pidetty jonkinlaista yhteyttä Facebookin välityksellä mutta livenä ei olla nähty vuosiin.

No toki tuolloin kun monen vuoden ajan ennen yhteyttä pidettiin niin välit olivat kyllä erittäinkin hyvät ja melko läheiset. Että siihen nähden tämä reaktio tähän kuolemaan ei yllätä. Tämä pariskunta vaikutti ennen vanhaan minun elämääni paljonkin positiivisella tavalla ja muistan tämän pariskunnan varmaan aina lämmöllä. Ja onneksi pariskunnan naisen voin vielä livenäkin nähdä.

Olen jonkin verran myös miettinyt onko suruni ja myötätuntoni nyt sitten feikkiä vai aitoa, mutta ihan aitoa se on koska kyllähän sen itse tietää milloin on aidolla tunteella mukana jossain. Sen vain tietää ja välillä on kyyneleitäkin tullut ja paha niitä on feikata.

Ja ei meillä mitään välirikkoa ollut käsittääkseni vaikka ei oltu vuosiin nähtykään. Ei oltu vain nähty. Paljon olin kyllä vuosien aikana itse ainakin miettinyt että olisi joskus vielä kiva nähdä. Voi olla surun takia jo liioitteluakin sanoa ja aika kultaa muistojakin toki, mutta ihan tuo pariskunta olisi käynyt ennen vanhaan varaisovanhemmistani. Kun omat isovanhemmat olivat jo aikapäiviä sitten menehtyneet. Eli ihan nuoresta pariskunnasta ei ollut siis kyse ja hyvä oikeastaan niin. Ehti tämä mieskin elämään melko pitkän elämän.

Monta työpaikkaa on minullakin ollut jo mutta tuota ravintolaakin mitä tuo nainen piti ennen vanhaa niin muistelee aina lämmöllä myös työpaikkana. Siinä oli vain jotain erityistä ja sain paljon kehuja sieltä.

Mutta tänään on taas ollut jo selkeästi hyvä päivä. Innostuinkin jo eri asioista ja paljon oli ajatukset jo muissa jutuissa kun tässä. Jossain vaiheessa sitä huomasi taas kelaavansa ja muistelevansa näitäkin asioita mutta sitten taas alkoi kelaamaan muita juttuja. Ja tuota pidän isona juttuna kun selkeästi alkoi innostumaan taas eri jutuista, on positiivista suhtautumista tulevaan.

NHL osaa olla vähän veemäinen peli, ainakin minulle. Voi myös olla, etten vain yksinkertaisesti osaa pelata, vaikka haluaisinkin. Hyvä kun sinä pärjäät. Tason vaihtaminen on yksi hyvä keino koittaa kohentaa taitojaan, ja sinä olet tainnut onnistua siinä. Anna kun arvaan, pelaat lähinnä Pallokerholla. Heh, meikäläinen tykkää kokeilla eri NHL-joukkueita, usein punaisia, tietystä syystä.
No siltä ainakin vaikutti että tuo nosti tasoani ja kehitti minua kun vedin yhden harjoittelukauden helpommalla tasolla. Voitin sillä helpommalla tasolla heti Stanley Cupin ja päätin sitten ainakin harjoituspeleissä kokeilla astetta vaikeampaa tasoa.

Yhä saldo kolmessa harkkamatsissa oli kolme peliä joista kaksi tappiota ja yksi voitto. Mutta tappiot eivät olleet enää niin selkeitä vaan maalin tappioita. Että siitä vedin johtopäätöksen että tasoni on parantunut. Mutta onhan tuo vaikea peli, ainakin minullekin tuntuu siltä. Ihmettelen aina niitä jotka sanovat ettei peli itsessään tarjoa mitään haastetta. No, ehkä niitä on oikein tosi hyviäkin pelaajia.

Ja Carolina Hurricanesilla minä itse asiassa tällä hetkellä pelaan. Seuratilassa.

Olet maininnut joitakin kertoja nuo vuosiluvut 2014-2015. Ne ovat yhä melko tuoreita vuosia, joten kehnommista ajoistasi ei ole kovinkaan paljon aikaa. Mitä sinä aikana oikeastaan tapahtui?
No nuo vuodet ovat sellaiset joita kadun niin en niitä hirveän mielelläni muistele ja en niistä nyt niin pitkästi osaa kertoakaan. Mutta mitä niiden vuosien aikana tapahtui niin ainakin liikaa alkoholin juomista. Paljon notkuin lähikapakoissa tuolloin ja join kalsarikännejä eli join ihan kunnolla kotona. Muistaakseni (jos muistan oikein) niin alkoholin annosmäärä per viikko oli jotain viidenkympin luokkaa eli ihan kunnolla meni alkoholia tuolloin noiden vuosien aikana.

Kävin kyllä A-klinikalla puhumassa ja hakemassa apua alkoholiongelmiini mutta ei se oikein auttanut. Vaan juominen jatkui kovalla tasolla. Sitten tein paljon velkaa noiden parin vuoden aikana. Otin paljon pikavippejä ja käytin silloin vielä käytössä olleen Visa-tilini loppuun. Velkaa tuli parissa vuodessa sellaiset kymppitonnin luokkaa. Pikavippejä esimerkiksi ei olisi kannattanut ottaa mutta jollainhan se juominen piti kustantaa.

Ehkä se juominenkaan ei olisi itsessään niin paljoa vielä maksanut mutta sitten tein ihan tyhmiä reissuja Hämeenlinnassakin. Otin huoneen jostain hämeenlinnalaisesta hotellista ja kävin keskustassa ryyppäämässä. Sitten kai alkoi lopulta päässä vippaan alkoholin liikakäytönkin seurauksena ja päädyin sairaalahoitoon.

Remusin myös liikaa kotonani. Vaikka yksin pääsääntöisesti olinkin niin huutelin kaikenlaista kotona, soitatin musiikkia liian kovaa. Sain varoituksia ja lopulta häädön. Ne oli minun villit vuodet. Heh. Niistä maksan vielä velkaa, mutta valoa kohti mennään taas ja se on hyvä.

Juu, tuossa jonkinlaista stooria noista vuosista 2014-2015. Syy kaikkeen tuohon? Sitä en välttämättä edes tiedä. Ehkä siellä taustalla näkyi oirehtelu läheisten menettämisistäkin.

Ja kyllä kirjoitan paljon niistä asioista mitkä on mielessä kirjoitushetkellä ja mitkä kyrsiikin. Mielestäni se myös kannattaa sillä täältä voi saada apua, tukea ja neuvoja sekä ymmärrystä. Ei tätä palstaa ja tämän vaikutusvoimaa kannata väheksyä. Fiksu palsta ja siksi kai olenkin viihtynyt täällä jo niinkin kauan, kohta jo 15 vuotta muistaakseni. Vaikea tätä palstaa ilman olisi elää. Tämänkin palstan ja kirjoitusoikeuksien menettäminen satuttaisi aikas paljon.

Ja minä en pidä villasukkia jalassani nukkuessakaan ainakaan. Äitini oli niitä kova kutomaan mutta minulle hän ei kutonut. Minä kun en tykkää villasukista.
 

TrueThat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Rangers, Real Madrid
I’m feeling so good! Viikonloppu taas, viikko hujahti vaihteeksi ohi ihan huomaamatta. Oli kyllä taas tapahtumarikas työviikko ja nautin tästä harjoittelusta täysillä. Aamuisin ei vituta herätä ja se kertoo paljon.

Tänään varattiin poikaystävän kanssa tammikuulle matka New Yorkiin. Olen niin fiiliksissä, että vihdoin pääsen käymään kaupungissa, jonne olen viimeiset kymmenen vuotta haaveillut matkustavani. Samalla käydään tsiigaamassa suosikki NHL-joukkueeni peli Madison Square Gardenilla. Ja näkeehän sitä Kaapo Kakon myös livenä, ainakin toivottavasti. Just nyt en malttaisi odottaa :)
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Jollain tavalla uni on kovin katkonaista tällä hetkellä. Sen ajan kun nukkuu niin uni on makeaa ja nukkuu sikeästi mutta unet jäävät lyhyiksi. Vaikea sitä on arvioida milloin tarkalleen nukahti, mutta taisi olla jossain kello 21-22 välillä ja tuossa 00 ajassa heräsin ensimmäisen kerran.

Viestini ovat viime aikoina olleet tähän suruun keskittyneitä ja melko pohdiskelevia. Näin ainakin sen mukaan millainen fiilis minulle on jäänyt viesteistäni. Välillä olen jopa miettinyt onko minulla levy jäänyt päälle? AJattelenko jo liian pakkomielteisesti tuota suruasiaa ja pitäisi jo lopettaa sen ajattelu ja kääntää uusi sivu elämässään?

Tietyt ajatukset vain seuraavat minua päivästä toiseen. Se on tietenkin hyvä asia että nämä ajatukset ovat tässä tällä viikolla kummasti jo vähentyneet ja enää mieliala ei ole aina ainakaan niin melankolinen. Ehkä odotan vielä ainakin tämän viikon loppuun ja katson miltä ajatukseni silloin "näyttävät"? Suru vie kyllä oman aikansa että tuskin tässä nyt vielä kannattaa huolestuakaan...

Sen olen kyllä ainakin päättänyt jo että en jaksa jäädä vellomaankaan siihen suruun, surkuttelemaan kovaa elämää ja hakemaan sääliä. En jaksaisi sellaistakaan vaan heti kun suru ei tunnu enää tulevan luonnostaan niin eteenpäin elämässä! Uskon siihen että se aika vielä tulee kun nämä ajatukset eivät ole päällimmäisinä mielessä. Se vain vie oman aikansa.

Mutta onhan tämä elämä välillä rankkaa. Keväällä olin onnesta soikeana ja kaikki suosikkijoukkueeni voittivat mestaruudet. Nyt taas on pieni kriisi menossa omassakin elämässä ja on taas kuolema koskettanut melko läheisesti. Niin vuoristoradassa menemistä tämä elämä, joskus on kovinkin aurinkoista ja joskus myrskyää. Mutta sellaista se elämä nyt vain on.

Se on viikonloppukin taas tosiaan. Minulla ei ole tänäkään viikonloppuna mitään erikoista ohjelmaa tiedossa. Perjantai-iltana olisi eräässä hämeenlinnalaisessa ravintolassa ollut Jonna Tervomaa esiintymässä eli ihan kohtuu hyvä esiintyjä ja sinne olisi mieli tehnyt mennä. Välillä jonnekin ulos tuulettumaankin, mutta kun ei ole oikein tuota ylimääräistä rahaa vielä tälläkään hetkelllä. Ja liput tuonne olisivat muistaakseni maksaneet jotain 16 euroa.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Onpa mukavaa kun on yö. Öisin voi nukkua, liikkua pimeässä, katsella tähtiä ja pohtia ajatuksiaan rauhassa. Ulkona ei ole liian kuumaa kesäisin eikä kaduilla ole liikennettä. Valvominen tekee valitettavasti hallaa ihmisen terveydelle, etenkin energiatasolle. Onnekseni koulu alkaa vasta keskipäivällä, joten aikaa on runsaasti.

Jääkiekkoa pelataan muutaman viikon kuluttua taas pitkän tauon jälkeen. Erinomaista, sanoisinko. HIFK voisi napata mestaruuden, mutta kannu kiertää Helsinkiä kaukaa. HPK on juhlinut omaansa hyvän tovin, seuraavaksi on jonkun toisen vuoro. Ilveksen kuiva putki on ensi keväänä samanmittainen kuin Ässillä kuusi vuotta sitten taistelumestaruuden tullessa, joten se ei tarkoita kuin yhtä asiaa: malja matkustaa vihreiden syliin. Jukurit tuskin voittaa, JYPillä ei natsaa, KalPan historia jatkuu ilman kirkkainta kimallusta, KooKoolla ei vaan riitä, Kärpät mokaa, Lukko sulaa (paska vitsi, mutta oli pakko), Pelicans tippuu alas viimeistään välierissä, SaiPa tekee voitavansa, Sport posottaa päin puhelinpylvästä, Tapparan terästä katoaa kiilto viime hetkillä ja TPS pyörii entistä kauempana finaaleista.

Entäs Ässät? Todennäköisyydet ovat pieniä... ihmisten usko vielä pienempi... mutta aina sitä voi toivoa. Unelmapari olisi HIFK-Ässät: kaksi punaista SM-liigan pirulaista vastakkain kultajahdissa. Tampereen paikallinen olisi myös kovaa kamaa. Yksi hyvin kiehtova pari olisi Pelicans-SaiPa: molemmilla on koossa vain yksi mitali ja ovat tämän vuosituhannen joukkueista koko liigahistorian mitalitaulukon pohjalla, ellei viime vuosien nousijoita lasketa mukaan. Voittajasta riippumatta kyseinen juhlija saisi ensimmäisen hetkensä parrasvalossa, ja se olisi hienoa se.

Parhaan joukkueen kuuluu voittaa pokaali. HPK löi pudotuspeleissä turkulaiset, katkaisi Tapparan pitkän finaaliputken ja iski maahan lyömättömänä pidetyn kärppäsikermän. Moisesta suorituksesta on mestaruutensa ansainnut. Ihmiset jossittelevat mielellään paljon: tämä oli loukkaantunut, tuo oli loukkaantunut, se missasi läpiajon ja hän sai turhan jäähyn... ihan sama. Vaikka vastassa olisi kusipäiden ja rottien pataljoona, ne on hoideltava yhdelläkin kädellä. Jos ei onnistu siinä, niin harmin paikka. Tuuria ei ansaita: se osuu kohdalle jos osuu. Jääkiekossa on tapahtunut lukematon määrä huolimattomuusvirheitä ja tuhannen taalan paikan mokia, mutta ne kuuluvat lajiin. Virheetön jääkiekko olisi niin tylsää, ettei sitä katsottaisi enää kenenkään toimesta.

Mokia saisi tapahtua enemmän: edes kerran kuukaudessa joku maalivahti saisi imaista kiekon vastustajan päädystä, niin kauteen saataisiin lisää säpinää. Maalinedustan myllytyksiä, spontaaneja nahinoita, karmeita kiekonmenetyksiä ja mitä huvittavimpia kämmejä. Kaiken kun kruunaa keväisen tulikuuman pudotuspelisarjan aikana tapahtuva valmentajan suorittama takinheitto kaukaloon, kausi on tarjonnut katsojille vaikka minkälaista viihdettä.

Tulee olemaan taas niitä matseja, kun Pelicans ja HPK pelaavat 60 minuuttia tehden yhteensä kolme maalia. Ottelussa jaetaan kolme kakkosta ja niistäkin kaksi viimeisten 10 minuutin aikana. Kukaan ei taklaa. Lisää säpinää tuollaisiin: maalivahdeille munaus mieheen heti avausvarttiin ja kovaa vääntöä erän loppuun. Toisessa erässä hiljennetään, kunnes kolmannessa tunteet alkavat kuumentua ja ottelu päättyy harhasyötön myötä syntyvään läpiajomaaliin. Lopputulos on 5-4. Tuossa olisi jo tuplasti enemmän viihdettä, mitä ihmiset haluavat arjesta poikkeavalta iltatapahtumalta.

Kas niin, silmät eivät pysy enää auki. Hyvää yötä kaikille ja makoisaa kauden odotusta.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Workin' workin' workin' day and night. Kyllä vain, Michael Jackson, sitähän minä teen. Keskustelupalstalle kirjoittelua ei voi kyllä oikeastaan kutsua minkäänlaiseksi työksi, mutta osuu tarpeeksi lähelle.

Toivottavasti aamulla olisi nälkä, että tulisin syöneeksi runsaan aamiaisen. Ei olisi pakko käydä koulussa aterioimassa, vaan voisi kuluttaa ruokavälkän musiikin luokassa. Päivitin eilen kirjanmerkeissä olevat Ässien junioreita koskevat linkit. Nyt pääsen näkemään A-, B-, B2-, C- ja C2-junnujen tuloksia. Huomenna joukkue pelaa IFK:ta vastaan, ja Satakunnan Kansan verkkolehti näyttää matsin ilmaiseksi koko maakunnan väestölle. Kelpaa hyvin.

Ääh, nyt on vasta keskiviikko. Olisipa perjantai, niin pääsisi viettämään viikonloppua. Tai vielä parempi: tulisivatpa YO-kirjoitukset jo, että pääsisi rauhoittumaan hetkeksi niiden tuoman paineen alta. Onneksi on jäljellä enää neljän viikon päivät syksyn kahteen kokeeseen.

Kauniita unia kaikille ja pärjäilkää. Hyvä että pian päästään laukomaan hauskuuksia otteluseurantaketjuihin. Toivon mukaan uudet joukkuekohtaiset seurantaketjut eivät veisi pois alkuperäistä Otteluketjufoorumin meininkiä. Paskaa tai ei, minusta se on oleellinen osa palstan kiekkokautta. Ei sovi antaa sen kuolla pois, tai edes taantua.
 

Kaatosade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Leijonat, Mikkelin Palloilijat
Tai vielä parempi: tulisivatpa YO-kirjoitukset jo, että pääsisi rauhoittumaan hetkeksi niiden tuoman paineen alta. Onneksi on jäljellä enää neljän viikon päivät syksyn kahteen kokeeseen.
En halua pilata iloa ja tässäkin saattaa olla kyse enemmän mun henkilökohtaisesta ongelmasta, mutta suosittelen ainakin jollain tasolla varautumaan siihen, että ei se paine ihan heti lopu. Ainakin itselläni sitä painetta kesti kokeiden jälkeen vielä tuloksien julkaisuun asti, eli marraskuun loppupuolelle asti. Ei ne paineet toki ihan yhtä suuret olleet kuin ennen koetta, mutta paineet kuitenkin.

Tavallaan ne paineet tuntui siinä odotteluajalla välillä jopa pahemmalta. Ennen koetta se paine kohdistui lähinnä siihen omaan toimintaan kokeeseen valmistautuessa ja siihen, että miten siitä lopulta suoriutuukaan. Kokeen jälkeen se olikin sitten sitä "Jos se nyt sitten menikin ihan vituiksi, niin mä en voi tehdä enää mitään"-tyyppistä ajattelua sen noin kaksi kuukautta, kun niitä tuloksia joutui odottelemaan.

Mutta kuten sanottua, en halua masentaa ketään ja tuo ajatusongelma oli pikemminkin henkilökohtainen eikä mitenkään yleisellä tasolla kaikkia koskeva. Toivottavasti sulla paineet ei kasva yhtä tukaliksi.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Tai vielä parempi: tulisivatpa YO-kirjoitukset jo, että pääsisi rauhoittumaan hetkeksi niiden tuoman paineen alta. Onneksi on jäljellä enää neljän viikon päivät syksyn kahteen kokeeseen.
Ei niistä kokeista kannata stressata. Jos et osaa jo valmiiksi kirjoittaa asioita selkeästi niin nyt on liian myöhäistä opetella. Jos et osaa kirjoittaa mitään aiheesta niin ei siitäkään kannata stressata. Ei osaa muutkaan. Kirjoituksien aikana kannattaa bilettää ja runkata. Välillä voi opiskella vähän jotain knoppitietoja. Muuten ei mitään väliä. Ellet osaa sitä nyt et osaa sitä kirjoituksissakaan.
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, jääkiekon SM-liiga
Tällä kertaa ei ole luvassa enempää valvomista kuin vähän päälle keskiyön. On mukavaa pitää punaista huivia päässä siten, että hiukset ovat kokonaan sen sisällä. Lienevät jo kuivuneet. Pitääkin käyttää tätä saunan/suihkun jälkeistä tapaa jatkossakin.

En halua pilata iloa ja tässäkin saattaa olla kyse enemmän mun henkilökohtaisesta ongelmasta, mutta suosittelen ainakin jollain tasolla varautumaan siihen, että ei se paine ihan heti lopu. Ainakin itselläni sitä painetta kesti kokeiden jälkeen vielä tuloksien julkaisuun asti, eli marraskuun loppupuolelle asti.
Ei niistä kokeista kannata stressata. Jos et osaa jo valmiiksi kirjoittaa asioita selkeästi niin nyt on liian myöhäistä opetella. Jos et osaa kirjoittaa mitään aiheesta niin ei siitäkään kannata stressata. Ei osaa muutkaan. Kirjoituksien aikana kannattaa bilettää ja runkata. Välillä voi opiskella vähän jotain knoppitietoja. Muuten ei mitään väliä. Ellet osaa sitä nyt et osaa sitä kirjoituksissakaan.
Mielenkiintoisia vastauksia. Mistäs tässä sitten tietää, mitä tehdä... älä välitä paineista, mutta niitä kuitenkin on. Älä turhia stressaa kokeista, vaikka ne ovat kuulemma tärkeääkin tärkeämpi juttu. Heh, no... teen mitä teen. Nyt kuuntelen Totoa enkä jaksa miettiä mitään ylimääräistä.

Kiitos @Kaatosade tiedosta, että syksyn kokeiden tulokset julkaistaan hieman ennen joulukuuta. Tietää mihin asti on odoteltava. En aio jännittää koko syksyä parin kokeen vuoksi, vaan vedän lungisti ja otan vastaan ne numerot, mitkä sitten ikinä saankaan. Ovat ne sitten luokkaa L, M tai A, niille ei mahda mitään.

Ja @Ollakseni... vaikka viestisi sotiikin useita muita kuulemiani ohjeita vastaan, sinulla on ihan menevä pointti: jos ei nyt osaa, niin ei sitä välttämättä osaa kuukaudenkaan päästä. Uskon silti, että kovalla pänttäämisellä menestyy ainakin vähän tehokkaammin kuin puhtaalla joutenololla. Ei sikäli että minä jaksaisin ainakaan nyt vielä päntätä kovaa... olen kuitenkin oppitunneilla aiempaa ahkerampi, ja mikä tahansa uudistus parempaan päin kelpaa tässä kohtaa.

En mä aio bilettää ja runkata, kun en ole bileihmisiä eikä löydy tyttöystävää. Varmaan soittelen rumpuja, katselen 70's Show'ta ja olen täällä foorumilla keskimäärin kerran minuutissa. Tällä etenee jo hyvällä voimalla eteenpäin. Modernia Tommy Leeta (Mötley Crüen rumpali) meikäläisestä ei saa, vaikka marinoisi viinassa ja naisissa.

Tai no, en mä varmaksi sano tuota. Mutta uskon todennäköisyyksiin.

Ässät pelaa tänään harjoitusmatsin, joten iltapäivälle on jotakin muutakin tekemistä kuin maata sängyllä ja tuijottaa kännykän ruutua. Tulisipa voitto, niin olisi edessä maistuva saunailta. Punainen on eeppisin väri kaikista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös Pohja