Kylläpä mua väsyttää. Pepsi on juotu ja farkut ovat yhä sängyllä. Valvominen on taas alkanut olemaan houkuttelevaa. Nyt on käynnissä viimeinen lomapäivä kesällä 2019. Nyt se on koittanut. Loma oli täynnä iloa, naurua, kokemuksia, valvomista ja musiikkia. Kavereiden kanssa UEFA Champions Leaguen finaalin katsominen. Reissu samojen kavereiden kanssa Tampereelle kesäkuun alussa futisottelua Suomi-Bosnia varten. Kaksi käyntiä Helsingissä. Viikon ajan asuminen yksin äidin asunnolla kesäkuun puolivälissä. Musiikintäytteinen pyöräretki Yyteriin kesäkuun 16. päivä, kestoa kolmisen tuntia ja yhteispituus 50 kilometriä. Kuukauden mittainen tauko Jatkoajasta.
Hyvin keskeinen osa lomaa on ollut musiikki. Olen kuunnellut hemmetin paljon materiaalia ja kirjoittanut runoja sekä varsinaisia biisejäkin. Pyöräily on ollut myös isossa roolissa. Monena päivänä on tullut kuljettua pyörän selässä niin keskustassa, Isomäessä, kotikonnuilla kuin Yyterissäkin. Heinäkuun lopulla löysin sattumalta metsäaukion muutaman kilometrin päässä keskustasta, jossa kävin viikon verran lähes päivittäin. Täällä Jatkoajassa on tullut kirjoiteltua usein kaikenlaista sekalaista ja kävinpä myös isoisän kanssa katsomassa lasten ynnä nuorten yleisurheilukisoja kesällä, kun veljeni harrastaa juoksua.
Kavereiden kanssa on vietetty aikaa, Jazzeillakin tuli käytyä ja olen saanut uusia suosikkeja musiikissa: Toton ja Michael Jacksonin. Äidinkin kanssa on tullut oltua, paahdettu Yyterissä nahkaa ja ylipäätään kylvetty lämmössä ja auringossa. Elokuun alkua ovat täydentäneet Pitsiturnaus ja kirjoituksiin lukemisen aloittaminen.
Täynnä tunteiden vuoristorataa, tekemistä sekä kirjoittamista ollut kesäloma on saapunut päätepysäkilleen. Joudun taas odottamaan pitkään, ennen kuin voin maata auringossa T-paita päällä, ilman koulua. Harmittaa jo valmiiksi kesän lähestyvä loppuminen, mutta asian kanssa on vain elettävä. Puolen vuoden kesä olisi minulle unelma. Realiteetti vaan on se, että Suomen kesä on lyhyt ja kulkee ohi nopeasti. Harmin paikka, mutta minkäs teet.
Nyt motivaatio koulua kohtaan on palannut ja lukion päätösvuosi saa alkutahtinsa huomenna. Nyt mennään eikä meinata. Kahden viikon kuluttua täytän 18, ja edessä on niin kirjoitukset, kannattajamatkoja kuin paljon lisää juttelua ja kirjoittamista mukavien ihmisten kanssa. Menen ilomielin takaisin luokkaan. Tänään teen vielä yhden pyörälenkin ennen kuin on aika keskittyä opiskeluun. Kesää on vielä jäljellä, kyllä, mutta...
Kiitän tässä kohtaa palstalaisia hauskasta ja antoisasta kesästä. Pian on aika taas aktivoitua myös kiekkopuolella. Koskee meitä kaikkia. Suomalaiset kiekkomiehet ja -naiset ovat kohta taas elementissään. Ja joukkueet pelivermeissään.