Heinolan Alko. Älkää menkö, se on vaarallinen paikka. Lisättynä DNA-kaupalla (myyjä oli oikein kivannäköinen) ja Vuolenkosken kesätorilla. Naapurimökki se vasta vaarallinen onkin. Nuoret, älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon. (@SMT ). Öitä - onhan tässä kolme tuntia aikaa. Se ei vajaalle viiskympp... siis keski-ikäi.. ei kun just hyvälle iälle, ole aamulla kivaa. Teini en enää ole.
He, jotka eivät asioista ymmärrä, voisivat luulla, että kyse on vain jääkiekosta. Heille vain hymyilen...
holynordic
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Oulun Kärpät
Huomenta!
Those with hearts of ever-frost will always know we never lost.
Siis hetkinen. Onko tässä jokin erityinen syy, miksi minä olen tässä? Ja hyvää huomenta vaan kaikille. Tuntuu oudolta kirjoittaa yöketjuun aamulla.
"Ja pahimpia on aamut
joiden päättymistä ei näy"
joiden päättymistä ei näy"
Ei. Olit hyvässä mielessä esimerkki, eli älä tee niinkuin minä. Tai tee, mutta sinun iässäsi. En enää tässä mun versiossa (no, sekin on sallittua, joskus harvoin). Varsinkaan kun pitää kestitä sukulaisia heti aamusta....
He, jotka eivät asioista ymmärrä, voisivat luulla, että kyse on vain jääkiekosta. Heille vain hymyilen...
Jaa jaa. Täällä jaellaan kyllä elämänohjeita silloin tällöin. Aina välillä viesti alkaa sanoilla: "Kuules poika" tai "sitten, kun pääset minun ikään" ihan, kuin jossain puhuttelussa :)
"Ja pahimpia on aamut
joiden päättymistä ei näy"
joiden päättymistä ei näy"
Seison korjattuna. Tekisin, jos pystyisin kykenemään. Tai tällä kertaa tein, vaikka tiesin mitä tästä tuleman pitää. Ensioireet on jo.
E. Myöhästyin sitten ketjun aiheesta . Hyvin alkaa...
He, jotka eivät asioista ymmärrä, voisivat luulla, että kyse on vain jääkiekosta. Heille vain hymyilen...
Kyllä jännä toi sun unihomma. Jos et saa unirytmiä kuntoon, niin vaarana on se, että kohta olet kuin Jack Nicholsson elokuvassa hohto.
Kaksinkertainen yhdyssana-pelin voittaja!
Joo no tämä nyt on yksi syy miksi olen puoleksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Eipä sitä ole kovin skarppina ole päivälläkään jos ei nuku yöllä. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan...
Fair play and respect
Seisoskelen Linnansillalla ja katselen pimeää, mutta valaistua Poria. Kirjurinluodosta kaikuu komeasti musiikkia. Kaupunki tyyliin jytisee sen ansiosta. Olen matkalla kotiin, lähes koko päivä kului kahden kaverin kanssa ollessa. Etelärannastakin kuuluu jotain musaa. Harvemmin täällä on näin vilkasta keskellä yötä. Mutta nyt onkin Jazzit käynnissä.
Matkaan tästä nyt kotia kohti ja voin mennä ihan minne vain, mutta musa ei lakkaa kuulumasta. Se tekee jollakin tapaa iloiseksi. Kaikki tuntuu niin elävältä.
On kivaa olla porilainen.
Matkaan tästä nyt kotia kohti ja voin mennä ihan minne vain, mutta musa ei lakkaa kuulumasta. Se tekee jollakin tapaa iloiseksi. Kaikki tuntuu niin elävältä.
On kivaa olla porilainen.
Joo et todellakaan ole ainoa. Mun ei tosin tarvi herätä aamulla töihin.
Fair play and respect
Kuunneltuani äsken Toton keikkaa terassilla istuen tulin yhä kummallisen varmaksi siitä, että tulen vielä tekemään musiikkia. Olen aivan hulluna siihen nykyisin. Äsken teki mieli soittaa keikalla. On jotenkin kummallinen olo. Musiikki alkaa nousemaan tärkeimmäksi asiaksi elämässä. Onneksi mulla on talvella musiikin kurssi lukiossa, nimittäin sille tulee olemaan vielä enemmän käyttöä kuin alun perin ajattelinkaan. Sydän liekehtii paraikaa kuin juhannuskokko.
Mä aloin tänään kirjoittamaan kirjaa. Lapsena olin kova lukemaan ja haaveilin kirjailijan ammatista (suurena idolina yllätys yllätys J. K. Rowling), mutta näin aikuisena sitä toki ymmärtää, että pitää olla joku ”oikea” ammatti myös. Koska aniharvassa on ne kirjailijat, jotka kirjoittamisella elättää itsensä ja se vaatii myös tuuria. Mutta mä nautin kirjoittamisesta ja saan aina monia ideoita niin yrittänyttä ei laiteta. Haaveena ois, että joku päivä mun tekele julkaistaan, mutta tiedostan toki että se ei kustantamolla läpi niin vain mene. Saati sitten, että ihmiset sitä lukis :D Vähintä mitä tästä saan on se, että kirjoitustaito kehittyy entisestään ja oon jo nyt huomannut kuinka haastavaa on kirjoittaa koherenttia ja lukijan mielenkiintoa ylläpitävää tekstiä. Niin ja oon oppinut, ettei perfektionismi ainakaan helpota tätä urakkaa ;)
Happiness can be found even in the darkest of times if one only remembers to turn on the light.
- Albus Dumbledore
- Albus Dumbledore
On vielä noin 20 minuuttia uuden viikon alkamiseen. Se on aina mukavaa, kun alkaa uusi viikko. Se tuntuu uudelta alulta. Kaikki on taas mahdollista seitsemän päivän ajan, ennen kuin vaihdetaan seuraavaan viikkoon. Säät jatkuvat kaiketi upeina, joten löytämälleni syrjäiselle aukiolle kelpaa pyöräillä kuluttamaan aikaa viikon jokaisena päivänä. Se olisi tarkoitus. Joskus voi tuntua tietysti siltä, ettei millään jaksaisi mennä minnekään, mutta josko tämä nyt kuitenkin onnistuisi.
Juuri äskettäin alkoi innostus Totoon. Terassille kuulunut konsertti Kirjurinluodosta laukaisi tarpeen päästä kuuntelemaan yhtyettä YouTuben kautta. Yksi syy radiossa olevien rokkikanavien vähäiseen kuunteluun on sekin, että yleensä niistä ei tule niitä biisejä, joita meikä kuuntelee usein. Judas Priest, Metallica, HIM ja Iron Maiden maistuvat toki aina, mutta enemmän mä kuuntelen erilaisia 80-luvun glam-yhtyeitä. Sitä paitsi, voin olla väärässäkin, Saxon ei saa mielestäni kovin paljon, jos ollenkaan soittoaikaa radiossa. Olisi todella virkistävää, jos Rockilla soitettaisiin joskus vähän Saxoniakin. On kuitenkin todella hyvä yhtye ja sopisi ihan radioonkin.
Viestittely täällä on ollut harvinaisen ahkeraa tauon jälkeen. Jotain tyyliin 170 viestiä muutamassa päivässä. Niistä on toki 30-40 tavu- ja yhdyssanaketjuihin laitettuja lyhyitä sanoja, mutta joka tapauksessa. Tuli oltua niin pitkä aika poissa, että kirittävää riittää. 17. kesäkuuta - 16. heinäkuuta kirjoittamatta jääneet viestit on saatava kuntoon. No ei nyt sentään, mutta todella mukavaa tänne on taas kirjoitella. Täällä palstalla aktiivisuuteni on muutenkin ollut rakettimaisessa kasvussa viime syksystä lähtien. Yöketjuun kirjoittamisen aloittaminen joskus helmi-maaliskuussa antoi myös ison sysäyksen kohti korkeampaa viestimäärää. Välillä olen hieman miettinyt, olenko turhankin tarkka kertomaan elämästäni täällä. Kuinka anonyyminä tulen säilymään tulevaisuudessa, ja niin pois päin. No sillä ei toki sinällään ole mitään väliä, mitä yksi nimimerkki, ei oikea nimi, kertoilee arjestaan, mutta pohdiskelevana persoonana on välillä käynyt mielessä. Viimeisin hetki oli juuri tismalleen äsken.
Ajattelin laittaa tänne kuvan itsestäni, otettu eilen vierailemallani aukiolla. Aloin kuitenkin empimään, että kannattaako kuitenkaan. Toki se olisi kivaa näyttää teille oikean elämän kasvoni, mutta pitäisikö ainakin tämä asia pitää toistaiseksi mysteerinä? Esim. @abianos on näyttänyt täällä kuvan itsestään, useammankin, jopa sairaalassa ollessaan, mutta meikä on meikä, ja nyt on vähän mietittävä. Yllätyin muuten, kun sen sai alareunaan lähetysvalmiiksi, koska aiemmat yritykset puhelimella olivat epäonnistuneet. Yritin jo huhtikuussa lähettää kuvan pyöräretkeltä, mutta se epäonnistui, koska "tiedosto oli liian suuri". Mutta ilmeisesti tämän koneella olevan saisi pistettyä liikkeelle.
No toisaalta, ihan sama. Tykkään olla avoin itsestäni ja kertoa kaikkia ei-syvällisiä juttuja, joskus vähän niitä syvällisiäkin. Jos te nyt näette lärvini ja se on täällä kaikkien nähtävillä, niin ihan sama. Ei kai mulle siitä mitään tapahdu. Ja saahan viestin aina poistettua, jos tulee myöhemmin toisiin aatoksiin. Tämän mä tajusin vasta äsken. No mutta, tässä on palstan aktiivinen porilaisnuori Punamusta, jolla on tasan kuukauden kuluttua 18-vuotissynttärit. Nauttikaa tai kammoksukaa, tehkää kuten sydämenne sanoo. Tai venatkaas, en ole varma jos tämä onnistuu... katsotaan. No onnistuihan se.
Juuri äskettäin alkoi innostus Totoon. Terassille kuulunut konsertti Kirjurinluodosta laukaisi tarpeen päästä kuuntelemaan yhtyettä YouTuben kautta. Yksi syy radiossa olevien rokkikanavien vähäiseen kuunteluun on sekin, että yleensä niistä ei tule niitä biisejä, joita meikä kuuntelee usein. Judas Priest, Metallica, HIM ja Iron Maiden maistuvat toki aina, mutta enemmän mä kuuntelen erilaisia 80-luvun glam-yhtyeitä. Sitä paitsi, voin olla väärässäkin, Saxon ei saa mielestäni kovin paljon, jos ollenkaan soittoaikaa radiossa. Olisi todella virkistävää, jos Rockilla soitettaisiin joskus vähän Saxoniakin. On kuitenkin todella hyvä yhtye ja sopisi ihan radioonkin.
Viestittely täällä on ollut harvinaisen ahkeraa tauon jälkeen. Jotain tyyliin 170 viestiä muutamassa päivässä. Niistä on toki 30-40 tavu- ja yhdyssanaketjuihin laitettuja lyhyitä sanoja, mutta joka tapauksessa. Tuli oltua niin pitkä aika poissa, että kirittävää riittää. 17. kesäkuuta - 16. heinäkuuta kirjoittamatta jääneet viestit on saatava kuntoon. No ei nyt sentään, mutta todella mukavaa tänne on taas kirjoitella. Täällä palstalla aktiivisuuteni on muutenkin ollut rakettimaisessa kasvussa viime syksystä lähtien. Yöketjuun kirjoittamisen aloittaminen joskus helmi-maaliskuussa antoi myös ison sysäyksen kohti korkeampaa viestimäärää. Välillä olen hieman miettinyt, olenko turhankin tarkka kertomaan elämästäni täällä. Kuinka anonyyminä tulen säilymään tulevaisuudessa, ja niin pois päin. No sillä ei toki sinällään ole mitään väliä, mitä yksi nimimerkki, ei oikea nimi, kertoilee arjestaan, mutta pohdiskelevana persoonana on välillä käynyt mielessä. Viimeisin hetki oli juuri tismalleen äsken.
Ajattelin laittaa tänne kuvan itsestäni, otettu eilen vierailemallani aukiolla. Aloin kuitenkin empimään, että kannattaako kuitenkaan. Toki se olisi kivaa näyttää teille oikean elämän kasvoni, mutta pitäisikö ainakin tämä asia pitää toistaiseksi mysteerinä? Esim. @abianos on näyttänyt täällä kuvan itsestään, useammankin, jopa sairaalassa ollessaan, mutta meikä on meikä, ja nyt on vähän mietittävä. Yllätyin muuten, kun sen sai alareunaan lähetysvalmiiksi, koska aiemmat yritykset puhelimella olivat epäonnistuneet. Yritin jo huhtikuussa lähettää kuvan pyöräretkeltä, mutta se epäonnistui, koska "tiedosto oli liian suuri". Mutta ilmeisesti tämän koneella olevan saisi pistettyä liikkeelle.
No toisaalta, ihan sama. Tykkään olla avoin itsestäni ja kertoa kaikkia ei-syvällisiä juttuja, joskus vähän niitä syvällisiäkin. Jos te nyt näette lärvini ja se on täällä kaikkien nähtävillä, niin ihan sama. Ei kai mulle siitä mitään tapahdu. Ja saahan viestin aina poistettua, jos tulee myöhemmin toisiin aatoksiin. Tämän mä tajusin vasta äsken. No mutta, tässä on palstan aktiivinen porilaisnuori Punamusta, jolla on tasan kuukauden kuluttua 18-vuotissynttärit. Nauttikaa tai kammoksukaa, tehkää kuten sydämenne sanoo. Tai venatkaas, en ole varma jos tämä onnistuu... katsotaan. No onnistuihan se.
Liitteet
Luin lähes @Punamusta ensimmäinen kappaleen. Maanantaina e ole mitään hyvää. Hyvää yötä.
He, jotka eivät asioista ymmärrä, voisivat luulla, että kyse on vain jääkiekosta. Heille vain hymyilen...
YouTubessa sai kulutettua kivasti aikaa muutaman videon katsomisen parissa. Voisi mennä itsekin nukkumaan, koska en keksi mitään erityistä, ja nyt ei tunnu tarpeeksi hyvältä runoilemista varten. Tosin Kissin biisiä ei keskeytetä herkästi, joten kuunnellaan ainakin se loppuun. Ja ehkä vielä vähän lisää.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Hartaat toiveet & Hukutetut haaveet
Pelasin pitkästä aikaa tänään melkein kahdeksan tuntia Pokemon Go:ta. Melkoinen olo tämän päivän päätteeksi.. Mäkkärissäkin tuli välissä käytyä. Oli pakko hakea astiakaappiin tämän vuoden versio mäkkärin kokislaseista kuten traditionani on ollut jo lähes vuosikymmenen ajan. Ranch Deluxe oli muuten yksi parhaita purilaisia joita olen ikinä mäkkärissä maistanut. Ehdoton suositus täältä kyseiselle hampparille! Nyt siemailen valkoviiniä ja rauhoitun pikkuhiljaa, kenties kuuntelen tovin musiikkia ja sitten painun pehkuihin.
I learnt how to breathe in the waves so I could learn to swim in your flames | You may not always succeed at first, poeTry anyway (☞ﾟヮﾟ)☞
Kiitos ehdotuksesta, koska olen tänään menossa Mäkkäriin herkuttelemaan. Eli Ranch Deluxe... jos moinen löytyy, niin kokeilen makua. Tuskinpa se kovin hirvittäväkään on.
ernestipotsi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Mäkkäri tai ylipäätään pikaruoka on jäänyt erittäin vähälle viimeisen vuoden aikana. Joskus kymmenisen vuotta sitten ajelin drive-inille varmaan se 4-5 kertaa viikossa. Osittain tähän toki varmasti vaikutti yöllinen valvominen erinäisistä syistä. Nykyään tulee yleensä mentyä aikaisin nukkumaan (puoliltaöin), koska arkisin painetaan normaalilla työssäkäyntirytmillä ja se viisi tuntia pitäisi saada unta palloon. Tänä yönä riittänee lyhyempikin, sillä otin illalla pienet päikkärit.
riisi serkku suudelma aurinkoinen
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy