Ilmoitukset

Nimimerkin Hikiset kyynärit poikkeuksellisen heikkotasoinen viestittely ja jatkuva provosointi Teliaa käsittelevässä ketjussa on tuottanut hänelle kuukauden kirjoitustauon.

Sulje ilmoitus

Yöketju (klo 24:00–06:00)

Viestiketju osiossa 'Kierrätyskeskus' , aloittajana ehcszteiN, 30.04.2004 klo 00.24.

  1. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Odottelinkin sinulta vastausta, eikä sen taso pettänyt. Erittäin isot kiitokset hienosta viestistä. Jos, ja varmaan kun, tässä tulee lähdettyä Tampereelle opiskelemaan, niin ehkä siellä lykästäisi oikein olan takaa. Riippuu siitä, olenko silloinkin julkisilla paikoilla tuppisuu arkajalka vai kenties rohtusen rohkeampi tapaus. En yhtään epäile, että se ensirakastuminen tulee tuntumaan kuin liekkeihin leimahtavalta sydämeltä. Hetkinen, nyt mä sain idean seuraavan biisin nimeksi! Flaming Heart! Ai perhana, tuota mä aion käyttää, kävipä säkä että ajatus putkahti yhtäkkiä mieleen kirjoittaessa. Puhuitkin jo rakkaudesta siihen malliin, että mulla keltanokalla ei ole lisättävää. Allekirjoitan kaiken sanomasi.

    Lainaus:
    Ehdottomasti, tällaisia me nyt kaiketi olemme, vaan elämää on kummallakin vuosikymmeniä jäljellä, mikäli terveinä ja onnekkaina pysytään. Ja hetkinen, nyt mä sain jo idean koko biisin aiheellekin. Flaming Heart tulee kertomaan miehestä, jonka rakastettu kuolee auto-onnettomuudessa. Jes, nyt on ideakin tiedossa. Mutta niin siis, iloisena pysytään ja elämästä nautitaan, kun paikka on. Hyvin tämä päättyy meillä molemmilla.
     
  2. Smitty#41 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lahen Pelicans, Dallas Stars
    Pitihän se arvata. Nälkä tuli ennemmin kuin väsy. Itseasiassa just äsken alkoi ensimmäistä kertaa tänä yönä pikkasen väsyttämäänkin, mutta eikös juuri silloin se nälkäkin pirulainen kummittele vatsani pohjalle. Voi huoh.. Käynpäs sitten hakemassa leipää ja katsotaan jos se uni sieltä tulisi edes seuraavan tunnin sisään.
     
  3. Glove Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
    Jahas, kello on yli puolen yön. Siitä on siis kohta kaksi ja puoli tuntia kun yritin mennä nukkumaan. Ei tullut uni. Nyt alkaa jo tästä pädistäkin loppua akku, loppuisipa itseltäkin, että saisi nukuttua. Pitänee pyytää lääkäriltä jotain muuta lääkettä tähän. Nykyistä jos ottaa yhden niin yleensä nukun kohtalaisen hyvin, jos otan kaksi niin nukun tosi hyvin, mutta aamupäivä menee ihan sumussa. Kävin tuossa pari kuukautta sitten sairaalassa toimenpiteessä, nukuttivat noin tunniksi. Olisi kiva jos sais kotonakin unen yhtä helposti. Piikki suoneen ja muutama sekunti ja ollaan unten mailla.
     
  4. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Törmäsin YouTuben etusivullani Van Halenin biisiin, joka ollaan ladattu vasta puoli tuntia sitten. Nimi on Little Dreamer. Ja vuosi näyttäisi olevan videon kuvauksen perusteella 1978. Ässäthän voitti mestaruuden tuolloin, ja vanhempani olivat pieniä. Kekkonen oli pormestari ja Suomen väkiluku oli alle viiden miljoonan. Rauhallinen kappale, joka on kuin luotu soitettavaksi hiljaiselle yöajelulle. Täytyy ostaa hyvää tavaraa aikoinaan omaan autoon, niin pääsee yöaikaan kunnon tunnelmiin. Sitten jos tekee mieli meininkiä, niin AC/DC tai Mötley Crüe soimaan. Onkin kiehtovaa nähdä lähitulevaisuudessa, kuinka nopeasti tämä poika oppii ajamaan kaaraa.

    Tänään olisi luvassa pyörämatka Yyteriin. Mitäs sinne olikaan täältä matkaa... varmaan sellaiset 20 kilometriä. Sitten sieltä takaisin asunnolle, niin liikunnan kelpo määrä on tälle päivälle taattu. Aaah, auringonvalossa ja helteessä, punainen patapaita päällä sillan yli keskustaan, joenrantaa pitkin Karjarantaa, sieltä Yyteriin johtavalle suoralle ajotielle ja eikun menoksi. Matkan varrella on oleva kaunista peltoa, vihreää metsää, hietikoille suuntaavia autoilijoita ynnä kesän kirjoa ja taikaa. Kesäinen luonto saa minunkin sieluni syttymään. Linnut, kasvit, puut, kukat ja sää luovat upean yhdistelmän näiden kolmen kuukauden aikana. Yyterissä piipahdan rannalla kuikuilemassa meininkiä ja nousemaan nyppylän päälle, josta avautuu meri ja Pohjoismaiden suurin hiekkaranta silmien eteen. Se näky tulee tuomaan hymyn huulille.

    Onhan tämä mukavaa asustella yksin. Ei huolta siitä, että joku häiriintyisi pienestä melusta tai päällä olevista valoista. Minä olen tämän asunnon herra nyt, ja vain minä olen täällä hääräämässä. Tämä vapauden tunne on kerrassaan loistava. Alan hiljalleen kasvaa ulos kotoa... kaipaan yhä enemmän rauhaa, yksineloa ja omatoimista elämänviettoa. Nyt sitä on tarjolla. Äiti on matkoilla, joten saan asustella täällä ja tehdä mitä mieli tekeekään. Eilen oli ensimmäinen kerta koskaan, kun menin itse tekemään ruokaostokset kauppaan. Ei vitsi, jos joku ei meinaa uskoa kuulemaansa. Nyt ei ole puutetta ruisleivästä, meetvursista, juustosta, jugurtista ja pähkinöistä. Jääkaapista löytyy jo valmiiksi alkoholintonta saksalaisolutta, kahta eri limpparia ja yksittäinen siideri. Hanasta tulee vettä, joten näillä juotavilla pärjää mainiosti.

    Terassi on hämärä, valot tuikkivat katossa ja sängyllä on herkuttelun jäänteitä. Tässä pyöreällä pöydällä ei ole kuin kukkaruukku, savimalja, kaksi tyhjää pikkulautasta, vettä sisältävä olutpullo, läppäri ja minä, nimimerkki Punamusta. Tällä kertaa en taida tehdä uutta biisiä, runoilla tai edes rummutella jalkoja. Nyt vain ollaan, ja kuunnellaan tämän laulajan erinomaista ääntä, kuka kyseessä sitten onkaan. Ai niin, tämä Tigerin taskulaskinkin lojuu aivan läppärin vieressä. Sillä on hyvä näppäillä numeroita, jos tulee tarve laskea niinkin monimutkaisia laskuja kuin 325 000 jaettuna 27 637 tai 14 200 jaettuna 3 562. Telkkaria en avaa enää, koska sieltä ei kuitenkaan tule mitään, mikä minua kiinnostaisi. Luin tänään satunnaisesta, kännykän uutisvalikoimassa olleesta jutusta, että Yön Ritari tulisi illalla. Innostuin, mutta selatessani kanavia, vastaan tuli vain Yön Ritarin Paluu. Ei hitsi, ei minua kiinnosta väkivahva Bane vaan mielipuoli Jokeri. No, Madagaskarilla päästiin hyvin vauhtiin.

    Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun. Siksi tämä, että nykyisenä nettiaikana ihmiset eivät ole luultavasti kovin pitkien tekstien ystäviä kovin innokkaasti, joten hienoa, mikäli joku jaksaa kiinnostua. En mene nukkumaan, mutta toivotan joka tapauksessa teille kaikille mainiota yötä. Niillekin, joilla voi olla vaikeuksia unensaamisessa. Teille erityisesti hyvää yötä. On tämä elämä vaan mukavaa aina joskus.
     
    Kaatosade tykkää tästä.
  5. Evil Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ryan O’Reily (Oz), Ryan O’Reilly (Blues)
    Little Dreamer on Halenin parhaita biisejä, ja ensimmäinen albuminsa, jolta tuo on, on ylivoimaisesti bändin kovin. Vittumaisesti miksattu, tosin, kun kitara tulee toisesta kanavasta ja basso toisesta.
     
    Punamusta tykkää tästä.
  6. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Lainaus:
    Joo, tämä on erinomainen biisi. Suosikkivalikoima sen kuin karttuu karttumistaan.
     
  7. Kaatosade Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jukurit, Leijonat, Mikkelin Palloilijat
    Minä istuskelen tällä hetkellä hotellihuoneessa, hörpin kaakaota ja seurailen Jukolan viestiä. Noin muuten suunnistus ei kiinnosta yhtään, mutta isäni on tuolla juoksemassa niin sen takia tulee vähän puolikkaalla keskittymisellä seurattua.
     
  8. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Lainaus:
    Joo, teikäläinenhän oli Sunrise Avenuen keikalla. Taisi olla viihtyisät oltavat. Hyvä homma.
     
    Kaatosade tykkää tästä.
  9. Evil Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ryan O’Reily (Oz), Ryan O’Reilly (Blues)
    Lainaus:
    Olen lukenut jostain, että tuollainen bändi on olemassa. Kuulemma kovasti suosittukin. En ole kuullut yhtään biisiä niiltä kuitenkaan. Enkä varmaan kuuntelekaan. Tuskin innostuisin, en ole tämän vuosituhannen nuorisomusiikin ystävä. Hyvä että soittavat kumminkin, voisi noilla nuorilla miehillä olla huonompiakin harrastuksia.
     
  10. Kaatosade Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jukurit, Leijonat, Mikkelin Palloilijat
    Lainaus:
    Joo, siellähän minä. Alkuperäinen tarkoitus oli tosiaan tulla suoraan konsertin jälkeen kotiin, mutta tämä osoittautui lopulta mahdottomaksi kun viimeinen bussi Helsingistä kohti Mikkeliä lähti klo 21 (ja juna vielä aiemmin) ja itse konsertti loppui yhdentoista aikoihin. Tämän selvittyä aluinperin ajattelin, että jääkin sitten menemättä kun ei ihan hirveästi napannut maksaa junalippuja ja hotellihuonetta. Lopulta päätin kuitenkin, että on se kuitenkin maksamisen arvoista, koska haluan päästä näkemään lempibändini (niitä on useampia, mutta Sunrise Avenue yksi tärkeimpiä) edes kerran elämässäni, ja kyllä nyt kesätyöpalkasta voi vähän käyttää tällaiseenkin.

    Näin jälkeenpäin olen kyllä erittäin tyytyväinen, että lähdin. En halua edes kuvitella, miten paljon harmittaisi, jos en olisikaan päässyt. Siinä olisi jäänyt myös yksi uusi lempibändi (lämppärinä ollut Planet Case) löytymättä (kirjoitinkin tästä tuonne Kuuntelussa juuri nyt-ketjuun).
     
    Uimalakki, Czescku & Punamusta tykkäävät tästä.
  11. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Suklaasipsejä, suklaalevy ja YouTube. Antakaa mennä, lisätkää öistä nautintoani.
     
  12. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Kello on neljä. Väsyttää aivan kamalasti. Teen suoraan sanottuna hidasta kuolemaa. Voi sydänparkaa, aivoista nyt puhumattakaan. On pakko käydä makuulle, koska pian pää sammuu joka tapauksessa kuin saunalyhty.
     
  13. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Jahka vielä jonakin päivänä istahdan ensimmäistä kertaa auton rattiin kortti taskussa, on tehtävä matka jonnekin muulle paikkakunnalle. Pori alkaa olla jo hieman nähty. Olen pyöräillyt Isomäkeen monia kertoja, kiertänyt useimmat nurkat useasti ja eilisen myötä Yyterissäkin on käyty. Seuraavaksi saisi olla reissua muualle. Paikkakunnalla ei niin väliä, koska viihdyn kaikkialla Suomessa. Olen ollut Vaasassa, Raumalla, Turussa, Vantaalla, Helsingissä (tietysti), Kuopiossa, Hämeenlinnassa ja Tampereella, enkä ole kuin nauttinut jokaisesta reissusta. Korkkaamattomia kaupunkeja ovat ainakin Oulu, Joensuu, Kouvola, Lahti, Lappeenranta, Mikkeli, Jyväskylä ja Kokkola. On sitten tietysti monta pienempää paikkakuntaa, jossa on tultu käytyä.

    Ja kyseinen reissu, tai siis reissut, saisi sijoittua kesäaikaan. Marraskuussa ei huvittaisi mennä minnekään mahdollisia vieraspelimatkoja lukuun ottamatta. Eikä toisaalta keväälläkään. Olen niin kovasti kesäihminen, että rakastan tehdä matkoja lähinnä kesäisin. Ulkomaat eivät sinällään ole päässeet tähän mennessä kiinnostamaan, koska varsinkin yksin ei huvittaisi astella vieraalla maaperällä. Olen ulkomaanmatkailun suhteen aika ujo. Turvallista on pysytellä täällä koto-Suomessa.

    Nyt kun viikonloppu on ohi, ei minulla ole tekemistä hetkeen aikaan. Ei perhana. Jos jossakin kohtaa, niin tässä kohtaa sitä toivoisi, että olisi keikkailevassa yhtyeessä osallisena. Juuri nyt se olisi aivan mahtavaa, jos olisi joku porukka, jonka kanssa käydä rokkaamassa ympäri maata, ehkä ulkomaillakin. Olis muuten siistiä. Mutta hyvin tässä nytkin menee, tekisi vain mieli saada toimintaa tähän touhuun. En sittenkään taida osata pysyä paikoillani. Rumpuja kun pääsisi soittamaan... se nyt ei ole mahdollista, ja sekös harmittaa. Mutta pakko tässä on jotain tehdä. Nyt kun mummulaakaan ei enää ole, kesätekemiset ovat vähentyneet rajusti. Isä ei vielä pääse lomille hetkeen, joten perinteistä reissua Varsinais-Suomeenkaan ei ole vähään aikaan näköpiirissä.

    Eli mitäs pirua mä sitten teen? Kuuntelen musiikkia, joo... se on tosi kivaa, mutta siitä tulee sellainen tunne, että kunpa voisin itsekin soittaa sitä. Jääkiekkoa taas ei oikeasti vain jaksaisi nyt ajatella, siinä mielessä, että se johtuisi tekemisen puutteesta. Uimaan ei innosta lähteä yksin. En ole tottunut niin sanotusti hengaamaan kavereiden kanssa puhtaasti vapaa-ajalla. Meidän porukkamme yleisin kommunikointitapa on WhatsApp. En ole kovin kiinnostunut elokuvista tai sarjoista. Eikä jokaikistä tuntia oikein raaskisi käyttää pelkkään YouTubeen, Jatkoaikaan ja veden juomiseen.

    Taidanpa sittenkin innostua urakalla ajokortin ajamisesta. Tekisi mieli päästä kiertelemään paikkoja. Grillikioskilla voisi aina käydä illalla... mutta lähinnä vain, mikäli sää on korea. Kaupungilla minua ei kiinnosta hengata ollenkaan. Ei tässä jää oikein mitään jäljelle... mutta hei hetkinen, tottahan toki! Runoileminen ja lyriikka. Kyllähän noilla saa hieman paikattua tätä tyhjänä möllöttävää rahtia. Samoin kokeisiin voisi alkaa kohtapuoliin lukemaan, koska syksyn kirjoituksissa on skarpattava viime keväästä. Tosin juuri tällä haavaa lukeminen ei kiinnosta.

    No, eivät nämä ole kumminkaan suuria murheita. Sellaisiakin on olemassa, eikä onneksi juurikaan tässä päässä. Kaapissa olisi vielä poppareita, jääkaapissa olutta ja sängyllä suklaata. Mutta kun ei kiinnostaisi avata telkkaria... eikä mennä YouTubeen. Käytännössä ei ole muita paikkoja kuin tämä foorumi, jossa jaksan tällä hetkellä oleskella. Pysytään siis täällä. Ja onhan täällä kivaa olla, on se mukavaa miten voikin olla netissä yksi paikka, jonne tulee aina ilomielin.

    Aika pitkä sepitys, jatkan miettimisen kohteita seuraavassa...
     
  14. Smitty#41 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lahen Pelicans, Dallas Stars
    Mäkin olin ujo isoissa porukoissa vielä sun iässä @Punamusta . Väitän jopa että mun ujous ja sosiaalisen itsevarmuuden puute oli yksi ratkaiseva faktori siinä, miksi se potentiaalinen tyttö siellä ammattistarilla ei ollut kiinnostunut musta kuin "vaan kaverina". En oikein osannut vielä viisi vuotta sitten näyttää miehen elkeitä. Tai no mistä mä tiedän, ehkä mä en vain ollut hänen tyyppiään ja that's it.

    Mut siitä ujoudestakin voi kasvaa pois, kun pikkuhiljaa vuosi vuodelta rohkaistuu aina vaan enemmän tekemään asioita, jotka ennen pelotti. Kun altistaa itsensä uusille tilanteille, jotka etukäteen jännittää tai kenties jopa pelottaa mutta päätät silti mennä rohkeasti, se on kasvua.

    Mä en itse olisi vaikka just viisi vuotta sitten mitenkään pystynyt näkemään itseäni menossa rock-konserttiin ja vieläpä aivan yksin. Niin vaan rikoin taas omia rajojani ja menin viime kuussa suosikkibändini The Word Aliven konserttiin ja huikea tapahtuma olikin!

    Anyways, totta puhut veli, että kotikontujen maisemat alkaa olee aika lailla nähty. Olenkin miettinyt, että ideaalitilanne mulle olisi sellainen, että pääsisin ensi vuonna AMK:hon joka olisi vieläpä jossain muualla kuin pk-seudulla. Uudessa kaupungissa asuminen jo itsessään olisi minulle uutta ja jännittävää ja hyvällä tuurilla toisi raikkaan tuulahduksen myös tuolla ihmissuhderintamalla.

    Ajokortin hommaan jos hommaan siinä vaiheessa, kun en oikeesti enää pärjää ilman ja taskun pohjalla on toivottavasti vähän enemmän ylimääräistä.. Kyllähän tuo tietty helpottaisi elämää monella tapaa ja toisi sellaisen tietyn vapauden vetää vaikka satojen kilometrien road trippejä. Voiskin olla nastaa ajaa tyyliin Helsingistä vaikka Ouluun saakka kesällä. Kilsoja tossa tietysti kertyisi ja bensaa palaisi niin maan perkeleesti mutta kokemuksena tuo voisi olla aika siisti. Sitten yöpyisi vaikka pari-kolme yötä jossain paikallisessa hotelissa ja ihastelisi siellä parin päivän aikana vähän pohojoisen maisemia. Ehkä sitten joskus..

    Nyt voisi alkaa katsomaan Uruguay-Ecudoria. Hemmetti, Uruguay näköjään tehnyt jo maalin ja täällä mä vaan kirjottelen. Nyt se on heips!
     
    Viimeksi muokattu: 17.06.2019 klo 03.19
  15. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Jatketaan edellistä viestiä tässä toisessa.

    Nyt jos koskaan olisi saatava se oma rumpusetti. Jaa miksikö? No koska olen aivan lääpälläni siihen touhuun. Rummuttelen aina kun mahdollista tai on hyvä tilaisuus ynnä olo. Käsillä, sormilla, jaloilla, pääkin heikuu tahdissa, joskus vartalokin. Ilmarummuttelen ja eilenkin pyöräillessäni halki peltojen ja metsien kohti Yyteriä, rummuttelin sormilla ja käsillä biisin tahtiin aika ajoin. Tuntuu siltä, ettei siitä rytmin perässä pysymisestä pääse vain eroon. Soittaessakin eläydyn jo täysillä meininkiin. Rummut on yksi kohde, johon säästä(isi)n mielelläni rahaa. Suurempaa rakkautta ei meikäpojan nykyhetkestä löydy. Kohta on kulunut kaksi vuotta, kun kiinnostuin kyseisestä instrumentista, ja palo on vain kasvanut.

    Päätin muuten lajitella perjantaina huvin vuoksi koko viestihistoriani kuukausittain ja vuosittain. Olen ollut liittymisestä elokuuhun 2018 asti enemmän tai vähemmän epäsäännöllinen kommentoija, mutta viime syyskuusta lähtien olen tulittanut viestejä valtavalla tahdilla. Viime kuussa kirjoitin 31 päivään vaatimattomat 673 viestiä, mikä on 20 prosenttia koko yhteismäärästä. Tämän vuoden viestimäärä 1807 on hieman yli puolet koko saldosta. Joo, viime kesänä päätin, että syksystä lähtien aletaan ottamaan enemmän roolia. Ja niin ollaan tehtykin. Olen pyrkinyt olemaan todella aktiivinen kirjoittelija, olla varsin avoin itsestäni ja asioistani sekä kommentoida paljon myös muiden juttuja. Se on mukavaa, ja olen vain iloinen siitä, että rohkeutta riitti lähteä tälle linjalle. En häpeä kirjoittaa juuri mistään.

    Mutta eilen kävi mielessä ajatus, että olisin loppukuun poissa täältä. Sivusto vei esimerkiksi keväällä turhankin paljon aikaa, minkä sinällään tiedostin todella hyvin, muttei se jaksanut kumminkaan kiinnostaa tuon enempää. Josko olisi paikallaan olla hetken poissa täältä, niin kyseinen herkku maistuisi kaksi kertaa paremmalta. Mutta nyt kun miettii, se olisi todella hankalaa. Kun olet ollut pihkassa samaan sivustoon kahden vuoden ajan ja ollut täällä viimeisen 800 päivän aikana melkein joka vuorokausi, on helpommin sanottu kuin tehty, että sen lopettaisi tuosta vaan. Ei onnistu. Paha sanoa, viitsisikö edes yrittää. Toisaalta joskus kuukauden kuluttua olisi takuulla enemmän kerrottavaakin... mutta ei millään kykenisi ottamaan hatkoja.

    Miten ihmeessä väki pärjäsi joskus 80-luvulla ilman tätä kaikkea nykyistä teknologiaa? Kysyin tuota isältäkin jonkin aikaa sitten. Vastaus oli, että "hyvinhän me pärjättiin; ei voi ikävöidä sitä, mitä ei ole ollutkaan". Kun meikäläinen on elänyt ja kasvanut koko nuoruutensa puhelin taskussa ja läppäri pöydällä, en pysty kuvittelemaankaan elämää ilman niitä. Koko maailmaa ilman kyseisiä laitteita. Oma läppäri on luultavasti ollut vuodesta 2010 tai 2011 lähtien, älypuhelin taas 2014 lähtien. Ikinä en ole omistanut pöytäkonetta. Enkä oikein pelannutkaan mitään, lähinnä Minecraftia. Nykyinen älyluuri, kullankeltainen Huawei, on pian kolme vuotta vanha. Ei olisi tarkoitus ostaa uutta, ennen kuin tämä menee mäsäksi tai toimii niin kehnosti, ettei maksa nähdä vaivaa pitkittää yhteistyösopimusta. Tämä suojakuorikin alkaa olla jo melko risa.

    Musiikki, ei mulla oikein muutakaan pyöri mielessä. Prätkäajelu yöllä, kaupungin kirkkaat valot, lavashow, maskeeraukset ja/tai hauskat puvut, oma bändi, soittaminen faneille pitkin yötä, rahaa riittää ja yhdessä koetaan hyviä aikoja. Kaikkea tällaista sinkoilee pään sopukoissa, etenkin öisin. Musiikista pidän yleisesti ottaen paljon. Klassista arvostan suuresti, mutta en oikein kuuntele sitä. Poppi on joskus ihan hyvää, mutta lähinnä pidän Michael Jacksonista. Sitten muut lajikkeet ovat aika pimennossa. Räppi on ainoa, mistä en välitä ollenkaan. Ylivoimainen suosikkini on metalli ja rock. Suosikkialalajit ovat heavy, thrash, progressiivinen, glam ja muu kevyempi kasarisetti. Tykkään niin Dokkenista ja Europesta kuin Metallicasta ja Panterasta. Blackista en oikeastaan pidä yhtään. Ei se sytytä. Sitten speed ja power ovat ihan hyvää kamaa, Helloween oli teininä väliaikaisia suursuosikkeja. Ja grunge... ööh, joo ei. En ole juuri kuunnellutkaan, enkä aiokaan. Yksi lysti.

    Kotimainen musiikki... no ei se kyllä iske. Enemmistö suosikkibändeistä ovat Briteistä ja Yhdysvalloista. Suosikkiartisteja en edes omaa, kaikki kuuntelemani tuotanto on yhtyeiden tekemää. Niin raskaampi setti, totisemmat sanoitukset kuin silkka bailaamiseen sopiva glam toimivat kaikki.

    Taidan jatkaa taas uudessa viestissä...
     
  16. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Tänään SM-liiga julkaisee lopultakin seuraavan kauden otteluohjelmansa. On odotettukin. Luvassa on tarkka ohjelman syynääminen Ässien osalta ja sarjataulukkolaskurin kanssa pelleileminen, mikäli se vain avautuu jo käytettäväksi. Toivon että avautuisi, koska sitä olisi antoisaa säätää yöaikaan musiikin pauhatessa. Vaan sitten ei ole mitään tekemistä. Ei sitten mitään. Pitää kyllä aivan tosissaan säästää pääomaa rumpusettiin. Jos mä jotakin kaipaan, niin sellaista. Isän työkaverilta oli yksi lainassa koko viime vuoden, mutta talvella se haettiin pois. Eikä kaikkein vähiten siksi, että äiti muutti paritalosta kerrostaloon. Ymmärrän kyllä, täällä on halvempaa elää.

    No, onneksi elokuussa on synttärit ja heti perään kaverillakin. Siinähän sitä tekemistä tulee. Keilaamassa voisi muuten käväistä jokin päivä. Se on kuitenkin mukavaa viihdettä ja ajan tappamista. Mutta yksin se saattaisi olla vähän mälsää. Voisin kysyä muutamalta ystävältä, josko jaksaisivat tulla kaatelemaan keiloja tunniksi tai pariksi. Loppukesällä baarimaailma aukeaisi silmien eteen, mutta kuten todettua, olen aika ujo ihminen. En pitäisi kuitenkaan mahdottomana, jos nimimerkin @Smitty#41 tavoin kävisi niin, että persoona avautuisi vuosien kuluessa. Onneksi on ikää vasta hieman vajaa 18, koska aikaa on täten vaikka mille vaikka miten paljon. Tulevaisuus on toki suuri kysymysmerkki, niin oman elämän kuin koko ihmiskunnan kannalta.

    Perheessä ei olla koskaan juotu olutta, mutta mä pidän sen mausta. Enkä nyt puhu pelkästään tästä pöydällä seisovasta alkoholittomasta versiosta, vaan tavallisesta kaupan tavarastakin. Etenkin juuri jääkaapista otettuna se on aika nannaa. Otan kyllä tavaksi vetäistä saunaolusia aikuisena, ihan ehdottomasti. Ja varmaan grillatessakin. Grillistä tuli mieleen makkara, ja nyt alkoi suu kostua lihan ajattelemisesta. Jääkaapissa olisi meetvurstia, mutta muuta ei ole. Ruuanlaittoakin voisi opetella, jotta voisi syödä nakkikastiketta ja makaronilaatikkoa silloin, kun mieli tekee ja vatsa kurnii. Hernekeittokin on erinomaista sapuskaa.

    Muuta ei nyt pahemmin putkahda mieleen. Eli eiköhän tämä ollut sitten tässä.
     
  17. Smitty#41 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lahen Pelicans, Dallas Stars
    Lainaus:
    Viisaita sanoja isäukoltasi "ei voi ikävöidä sitä, mitä ei ollutkaan." Ei ihminen oikeastaan edes psykologisesti kykene ikävöimään jotain sellaista, mitä ei ole itse elänyt. Välillä kyllä tulee mietittyä, että on tämä teknlogiavallankumous vaan ottanut melko jättimäisiä harppauksia etenkin viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kaikki lähti jollain tapaa liikkeelle siitä, kun Steve Jobs lanseerasi vuonna 2007 maailman ensimmäisen iPhonen. Älypuhelinaikakausi sai joskus tuolloin alkunsa ja nykyisin mua melkein huolettaa, miten ihmiset on tuolla ulkonakin välillä aivan naamat kiinni luureissaan, eivätkä edes tajua vilkaista eteensä. Tänäänkin tuli nähtyä yksi tyttö jolla oli kuulokkeet korvilla ja katse kiinni puhelimessaan. Jouduin väistämään hänet pyörän kanssa ns. väärältä puolelta kun tämä ei yhtään katsonut, missä kävelee.

    Mullakin on nyt Huawei ja viime vuoden malli P20 Lite mutta olen alkanut harkitsemaan vaihtoa takaisin iPhoneen, kun Huawein yhtiön ympärillä on viime aikoina leijunut synkkiä pilviä ja heidän puhelimiensa tulevaisuus ei näytä juuri tällä hetkellä kovin lupaavalta, kun Google-tuki on esim. poistumassa kokonaan tulevista Huawei-malleista. Näin ainakin huhutaan tuolla maailmalla tällä hetkellä.

    Lainaus:
    Voi kuule.. kyllä se musiikkibisnes on usein etenkin alkuvaiheessa kaikkea muuta kuin rahaa ja gloriaa. Suurin osa bändeistä aloittaa tyyliin soittamisen autotallissa ja siinä saattaa kulua useampi vuosi, ennen kuin pystyvät elättämään itsensä muusikkoina. Jännittävältä ja kiinnostavalta tuo maailmaa kiertävän rokkarin villi elämä tietysti kuulostaa, mutta monella muusikolla se tie menestykseen on kivinen ja matkan varrelle saattaa mahtua mielenterveys- ja päihdeongelmiakin. Loppujen lopuksi tuo kiertuelämä ei sovi kovin monelle. Sen verran hektinen ja vauhdikas elämäntyyli se on. Ei siis ihme miksi monet musiikkimaailman isot nimet ovat poistuneet keskuudestamme aivan, aivan liian nuorena. "Live fast, die young" ja niin edespäin.

    Kotimainen, tai tarkemmin sanottuna suomeksi laulettu musiikkki ei oikein innosta minuakaan. Mutta kyllä multa löytyy silti englanniksi laulavia suomalaisia bändejä joista isosti diggaan, kuten Poets of the Fall, Sunrise Avenue, Apocalyptica...

    1. Jenkkibändit, 2. Aussibändit 3. Brittibändit. Siinä varmaan minun top 3. maanosittain. Tuota nykyajan hardcore-musaa kun sen monissa eri muodoissaan tulee isosti popitettua, niin niiden genrejen osalta aussibänditarjonta on oikeinkin mahtava. Northlane, In Hearts Wake, The Amity Affliction, Make Them Suffer, Feed Her To The Sharks... No jenkkien metalcore-valikoima on tietysti täysin omaa luokkaansa ja Amerikan mantereella on jopa ihan kyseiselle genrelle omistettuja festareita olemassa.

    Kyllä mä sitten ihan alternatiivista metallia/rokkia sekä nu metalliakin kuuntelen. Muse, Flyleaf ja Linkin Park esimerkiksi nousevat erittäin korkealle bändeissä, joiden musiikista olen inspiroitunut ja jotka ovat soineet jo yli vuosikymmenen ajan meikäläisen kuulokkeista. Arvostus 80-luvun rock/metalli-suuruuksia kuten Iron Maiden, Kiss, Guns N' Roses, AC/DC jne. jne. on tietysti iso, mutta kuitenkin aktiivisesti kuuntelemani musiikki koostuu silti enimmäkseen nykyajan "moderneista" metallibändeistä. Vanhin pystyssä ollut bändi, jota aktiivisesti soitatan, lienee juurikin nu metalin suunnannäyttäjä KoRn. Niin joo, toki myös vuotta "nuorempi" bändi Disturbed on aktiivikuuntelussa.

    Lisäksi tulee kuunneltua sillon tällön 90-luvun bilemusaa, eurodancea kuten esim. Scooteria sekä muita legendaarisia 90-luvun tanssihittejä. E-Typen "Angels Crying" esimerkiksi on aivan 5/5 kappale.

    Hmm.. Tykkään siis nopeatempoisesta musasta, jollaiseksi varmaan suurin osa mainitsemistani suosikkigenreistä mielletään. Lisäksi metallimakuni on selvästi enemmän moderni kuin klassinen. Mutta kuten sanottu, arvostan silti rock- sekä metallimaailman tienraivaajat erittäin korkealle ja vaikka en heidän tuotantoaan aktiivisesti kuuntelekaan, niin kyllä esim. joku AC/DC on aivan hemmetin kova bändi!
     
    Viimeksi muokattu: 17.06.2019 klo 02.18
    Punamusta tykkää tästä.
  18. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Minecraftia voisi mennä pelaamaan, mutta mitähän mä sielläkin tekisin... no nyt soi taas vaihteeksi Crüe. Ehkä mun pitäisi mennä nukkumaan.
     
  19. Smitty#41 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lahen Pelicans, Dallas Stars
    Lainaus:
    Mä en oo ikinä tajunnut Minecraftin viehätystä. Mikä siinä pelissä on niin jännää ja erikoista?

    PS. Kokeilin Minecraftia kertaalleen juuri tuon ammattistarttivuoden aikana kun meidät "pakotettiin" :D Ei oikein auennut, mistä tuossa pelissä kuuluisi innostua. Pikseliukkoja, pikselirakennuksia ja pikseliesineitä....
     
    Viimeksi muokattu: 17.06.2019 klo 02.46
  20. Smitty#41 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lahen Pelicans, Dallas Stars
    Lainaus:
    Mä varmaan vilkaisen nopeasti tuota Pelsun otteluohjelmaa ja tutustun sitten tarkemmalla silmällä siihen vasta lähempänä syksyä ja kauden alkua. Miksiköhän muuten Pelicans ei ole vieläkään julkistanut harjoitusotteluohjelmaansa vai meinataanko, että Pitsin ja CHL:n lisäksi ei pelata siinä välissä yhtään lämmittelymatsia? Osa liigaseuroista on kuitenkin julkaissut harkkapeliohjelmansa ja hyvän aikaa sitten..

    Keilaaminen on tosiaan hauskaa! Joskin olen aikas huono keilaaja :D Jep, nuoruus se on sun valttikortti! Tukka takana, elämä edessä kuten nuoret hevi-ihmiset tapaavat sanoa. Ylioppilaslakki, ajokortti ja matkustelu on tuon ikäselle ihan riittävän suuria tavoitteita. Rokkikukon elämää ehtii kyllä harjoittaa myöhemminkin, mikäli sattuu löytämään oikeisiin piireihin ;) Pitääpä koittaa muistaa onnitella sua syntymäpäivänäsi, kun sinäkin muistit minua omanani!

    Ja ah, kyllä maar. Kylmä olut, aurinko ja hyvä musa, onko parempaa komboa edes olemassakaan? Grilliruokaa tuli täällä syötyä viimeksi juuri tänään. Kyllähän juurikin grillaaminen ja terassilla istuminen ovat niitä kesän eksklusiivisia nautintoja. Pitää nyt nauttia tästä kun voi, kohta on kuiteski taas jo syksy ennen ku huomaakaan..

    Pitäsköhän mun säästää joskus omaan mikkiin, kun näistä musiikkiunelmista nyt alettiin puhumaan? Mulle laulaminen on yhtä suuri intohimo kuin sulle rummuttaminen. Olen itseasiassa opetellut karjumaankin.. tai no ainaki yrittäny kun kyseinen laulantatyyli kuuluu kuitenkin melko olennaisena osana tähän kuuntelemaani musaan. En sitten tiedä miten typerältä mun örinä kuulostaisi ulkopuolisen korvaan. Kenellekään kun en ole "rähissyt" vaan ihan itsekseni laulanut ja örissyt yksin kotona ja joskus metsässä tai yölenkillä.
     
  21. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    Lainaus:
    Siitä on kuutisen vuotta kulunut, kun katselin pikkuveljeni rakennustaitoja Minecraftissa. Rakentaminen ja mahdollisuus luoda mitä vain houkuttivat. Yksi rakennus, minkä pikkuveli oli tehnyt, näytti hienolta. Lopulta kyseinen peli ostettiin minullekin. Aluksi keskityin vain tekemään satunnaisia juttuja omissa ja yhteisissä kentissä, mutta viimeiset kolme vuotta olen viettänyt lähinnä pelaten yhtä serveriä, ja siellä erityisesti yhtä tiettyä peliä. Omia kenttiä en ole pelannut enää aikoihin, eikä niitä taida enää ollakaan. Ei niiden pelaaminen enää kiinnosta. Mutta vielä kunnon vastaus kysymykseen: pelissä oli omaan, kaikkea rakastavaan mieleeni kiehtovaa rakentaminen ja materiaalien laajuus. Sen vuoksi mä sen pelin halusin. Mutta nykyisin vietän vain aikaani yhdessä samassa serverissä. Olen sieltä saanut useita ulkomaalaisia ja kotimaisiakin juttukavereita. Parin kanssa olen luonut astetta syvällisemmätkin välit.

    Edit: korjaus
     
    Smitty#41 tykkää tästä.
  22. Smitty#41 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lahen Pelicans, Dallas Stars
    Jaahas. Pitäis vissiin taas tappaa tämä hillitön yönälkä ja käväistä tuolla keittiön puolella ennen kuin painun yöpuulle. On kyllä kiva nykyisin kirjoitella tänne yöketjuun aina niinä öinä kun kukun myöhään hereillä, kun täältä löytyy @Punamusta n muodossa muitakin musaihmisiä eikä tartte näin ollen ittekseen höpistä. Mutta jospa kävisin hakemassa ruisleipää ja sitten painuisin telkun ääreen ja katselen sitä kunnes nukahdan. TLC:ltä alkaa kohta Seksileikeistä ensiapuun -sarjan jakso. Kaikessa absurdiudessaan ja "ylidramaattisuudessaan" tuo on ollut jotenkin aina hauska sarja seurata. No mutta, nyt hakemaan sitä ruisleipää niin ei tartte taaskaan painua pehkuihin tyhjällä vatsalla.
     
  23. Punamusta Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Leijonat, SM-liiga ja NHL
    En keksi muutakaan sanottavaa, joten ilmaisen muutaman henkilökohtaisen ajatuksen joistakin NHL-seuroista.

    Vancouver Canucks: sininen ja vihreä toimii minusta yllättävänkin hyvin. Joukkueen nimenä on mukavasti "kanukit". Logona on miekkavalas, en vieläkään ymmärrä, mistä se on kotoisin. Canucksista tulee ensimmäisenä luonnollisesti mieleen Sedinin veljekset ja vuoden 2011 Roberto Luongo. Ilmeisesti erinomaisen sesongin kaudella 2010-11 pelannut joukkue hävisi todella karusti seiskapelissä kotonaan kamppailun mestaruudesta, ilman tehtyjä maaleja. Harmittaa vähän silloisen jengin puolesta.

    New York Rangers: hieno nimi ja hienot peliasut. Uniikki tapa myös ilmaista joukkueen nimi paidassa käyttämällä vaakakirjaimia. Nyt se tapa on käytössä myös ainakin TPS:llä. Edellisistä mestaruuksista on kulunut hyvä tovi, ja 2014 newyorkilaiset pääsivätkin lähelle maljaa, mutta Kings oli vahvempi. Lunqvist on ensimmäisenä mielessä seuran pelaajistosta.

    Dallas Stars: nykyinen hopeavihreä logo miellyttää minua enemmän kuin entinen vihreä, kultareunuksinen logo. Vihreä ja musta on komea yhdistelmä, ja nimikin on mukava, Dallasin tähdet. Seura on mielessä etenkin runsaasta suomalaisvalikoimastaan niin historiassa kuin tänä päivänäkin. Ässissä muutamia vuosia taaksepäin loistanut puolustaja Esa Lindell pelaa Dallasissa. Maalibiisi on Panteran tekemä, ja ainoa Stanley Cup on vuodelta 1999. Seura on jäädyttänyt Jere Lehtisen pelinumeron 11 (menihän tämä fakta oikein, menihän...).

    Montreal Canadiens: jääkiekon historian aloittaneen kaupungin suosittu ylpeys. Väreistä tulee aina mieleen HIFK. Upeat asut, kiva logo sekä pitkä historia täynnä kultaa, kunniaa, menestystä ja tähtipelaajia. Ylivoimaisesti eniten mestaruuksia koko liigan aikajanalla, 24. Viimeisimmästä on tosin aikaa jo 26 vuotta. Canadiens on viimeisin mestaruuden voittanut kanukkiseura. Jäi kuluneella kaudella niukasti ulos pudotuspeleistä. Joukkueessa pelaavat Lehkonen, Armia ja Kotkaniemi, viime kaudella myös Jokereihin siirtynyt Niemi. Halli on NHL:n suurin kapasiteetiltaan ja arvostan kaikessa komeudessaan koko historiaa huokuvaa kiekkoyhteisöä.

    Pittsburgh Penguins: Penguinsista tulee mieleen vuosien 2016 ja 2017 mestaruudet, nimekäs ja vahva hyökkäyskalusto, mustakeltainen terävä yhdistelmä ja fanien mollaaminen kunnianmetsästäjiksi muiden joukkueiden fanien toimesta. Viimeisimmän huomion pohjustan lukemiini YouTube-kommentteihin. Joukkue pelaa pudotuspeleissä vuodesta toiseen ja osaa voittaa heikommallakin pelillä. Vaarallinen joukkio ja tuo mieleen voittamisen kulttuurillaan kotimaisen kärppälauman.

    Edmonton Oilers: seuralla on Tapparan värit, mutta menestyksen osalta mieleen tulee Ilves: aikoinaan ovat tehneet tuhoisaa jälkeä jäillä, mutta pitkään aikaan moista ei ole tapahtunut kuin korkeintaan satunnaisesti. Gretzky ja Kurri ovat 80-luvulla pistäneet pakettiin kahdenkeskeisellä kemiallaan yhden jos toisenkin pakkiparin ja kentällisen, niin tasavahvoina kuin yli- ja alivoimalla. Nykyinen seura on lähinnä vitsi, eikä edes viitsi käyttää komeita sinisiä asujaan, vaan pelaa lähinnä oranssilla paidalla, josta huomautin aikoinaan myös yhdessä kommenttiosiossa YouTubessa, saaden lukuisia vastauksiakin.

    Yhtäkään suosikkia minulta ei löydy, vaan rakastan koko liigaa tasapuolisesti. Pientä ekstraonnea toivotan punapaitaisille ja kanadalaisille seuroille.
     
  24. pettter Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Mihinköhän aikaan oon simahtanut. Puoli kaksitoista heräsin ja nyt valvotaan aamuun. Ihan hyvä näin. Kait tässä selviää, vai pitääkö taas pari ekaa tuntia pakoilla jossain takahuoneessa. Sammumisen ajoitus on tekniikkalaji. No viikko sitten epäonnistuin.
     
  25. Smitty#41 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lahen Pelicans, Dallas Stars
    @Punamusta oikein meni Lehtisen suhteen. Mäkin oon ajan kanssa kasvanut tohon Dallasin nykyiseen logoon ja pidän siitä nykyisin enemmän kuin siitä alkuperäsestä. Canucksin finaalitappio 2011 oli tosiaan kirpaiseva. Sedinin kaksosille ja etenkin Luongolle sen pystin olisi kyllä suonut osuvan kohdalle. No ei voi mitään.

    Mitä tulee Pittsburghiin ja gloryhunttaajiin niin yhtä lailla noita Chicagonkin faneja on haukuttu internetissä kunnianmetsästäjiksi.

    Sitten vielä noista paidan vaakakirjaimista, Pelicansilla oli joskus kauan sitten tuollainen Rangers-tyylinen lauantaipaita. Etsinpä sulle vielä kuvan: https://www.jatkoaika.com/sites/def...ic/media/2007_01_13_kuva_Tuomas_Linna_013.jpg