Pari kyseisistä ystävistäni juhli uuttavuotta samalla kaavalla kuuleman mukaan myös vuosi sitten, eikä heillä ollut ongelmia rakettien kanssa. Ovat vakuutelleet kaiken hoituvan helposti tälläkin kertaa, vaikka olen pariin otteeseen esittänyt pientä epävarmuutta suunnitelmaamme kohtaan, minä kun hieman epäröin ampua raketteja ystävieni kanssa. Miksikö? No he ovat joskus melko rohkeita ja lähes pelottavan itsevarmoja kuvioistaan, siinä missä minä edustan piireissämme epävarmaa ja harkitsevaa tyyliä.
Olen myös aina tavallaan pelännyt paukkujen ampumista, sillä siihen on aina liittynyt useita uhkaavia mielikuvia. Mitään ei ole koskaan sattunut, mutta pieni pelko on aina ollut läsnä.
No, luotan kyllä kaiken sujuvan mallikkaasti. Ystäväni ovat loppukädessä fiksuja heppuja, eivätkä mitään mänttejä.
Mitä tulee sitten kissoihin ja koiriin... ymmärrän heitä jotka pahastuvat pelkäävien lemmikkiensä puolesta, mutten osaa inhota omasta puolestani raketteja sen vuoksi. Vaikka niiden ampuminen on aina ollut pelonsekaisen jännittävää, niiden värikkäät ja äänekkäät kuviot ovat aina sykähdyttäneet sieluani. Pahoittelen jo ennakkoon, jos aiheutamme vilunväristyksiä joillekin eläimille. Tahdomme vain pitää hauskaa porukalla sekä juhlistaa uutta vuotta ja vuosikymmentä näyttävästi. Onneksi lemmikeille voi käsitykseni mukaan antaa rauhoittavia lääkkeitä, jolloin pauke ei häiritse niin paljon kuin saattaisi ilman. Muitakin rauhoittamiskeinoja saattoi olla, muttei tule mieleen äkkiseltään ajateltuna.
Pelkäävät eläimet ihan samalla tavalla täällä kuin muuallakin Suomessa ja maailmalla. Tietysti. Ei tämä Pori nyt niin ihmeellinen paikka ole, etteivät eläimet säikkyisi kovia ääniä.
Muistit myös ihan oikein: olen enemmän kissaihmisiä. Pidän kyllä koiristakin, mutta kissat ajavat silti edelle. Se ei tosin liity uudenvuodenkuvioihin, varsinkaan kun perheen koiraa ei varmuudella tule häiritsemään yksikään sähikäinen tai jättijysäys.