Yöketju (klo 24:00–06:00)

  • 474 263
  • 5 184

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Nyt kirjoittamaan sitten tänne ketjuun. Kello oli jotain 23.48 kun aloin tätä viestiä kirjoittamaan ja eiköhän viestin valmiiksi tullessa kello ole jo yli 00.00. Miksi sitten olen yhä valveilla? No tämä perjantai oli minulle näemmä toden totta pitkäperjantai, sillä valvoin näemmä myöhään. Harvemminhan olen valvonut aina 24 saakka vaan olen mennyt nukkumaan jo siinä vähintään iltaysiltä mutta nyt oli poikkeus.

Valvoin aina kello 24 asti ja vähän ylikin. Katselin koko illan urheilua ja sen vuoksi valvoin näin myöhään. Välissä kyllä kävin 20 minuutin verran saunassa mutta muuten katselin koko illan urheilua. Minulla on tunnin saunavuoro mutta en malttanut edes sitä kokonaan käyttää vaan saunoin vain tuon 20 minuutin ajan. Sieltä tuli saunomisenkin aikana Kauhajoen Karhubasketin ensimmäinen korisliigan pudotuspeliottelu niin oli kiirus tuota peliä katselemaan.

Illan aikana tuli ainakin korisliigan pudotuspeliotteluita, Suomen pikkuleijonien peli Valko-Venäjää vastaan ja Norwichin jalkapallo-ottelu. Nämä nyt esimerkkeinä mainiten mitä kaikkea sieltä urheilun saralta tänään tulikaan. Ja taisi sieltä tulla myös paljon muuta.

Liigan pronssipeliä en katsellut kun tuli suurimmaksi osaksi päällekkäin tuon Karhubasketin korismatsin kanssa. Annoin siskoni katsella tunnuksillani tuon pronssipelin.

Kohta tässä pitäisi sitten maate mennä. Hieman taas huolen aiheena nuo hampaani, nimittäin särkyä niissä jälleen. En tiedä pitäisikö ottaa jossain välissä yhteyttä hammaslääkäriin jo nyt vai odottaa toukokuun loppua jolloin on hammaslääkäri. Tuolloin suustani taidetaan poistaa kaksi hammasta, ne ovat kaiketi ne hampaat jotka nyt vähän väliä särkevät. Nukkumaan mennessä etenkin tuo särky alkaa tuntumaan pahalta, kun ei ole mitään muuta tekemistä siinä vaan kaikki keskittyminen on lähinnä sitten siinä säryssä niin sen vuoksi tuntuu sitten särky ekstra-pahalta.

Mutta nukkumaan tässä pitäisi kaiketi mennä. Jaksaa sitten taas huomennakin taapertaa. Huomenna on ohjelmassa ensin täällä kuntoutuskeskuksessa grillikauden avajaiset ja sitten katsellaan porukalla ensimmäinen finaaliottelu.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
@Punamusta Kiitos Punamustalle komeasta runosta. Se oli upea ja fiilistä entisestään nostattava. Täytyy katsoa jos itsekin tässä vielä innostautuisin runon rustaamaan finaaleista ennen kuin ne finaalit sitten alkavat.

Valvon yhä täällä sillä tuo hammassärky ei ole helpottanut ja sen vuoksi en ole unta vielä saanut. Kai se on pakko mennä jossain vaiheessa päivystävälle lääkärille vaikken sitä kovin mielelläni teekään. Mutta vituttaa tämä melko jatkuva särkykin.

Toivon sitä ainakin että täällä Hämeenlinnan seudulla ymmärrettäisiin näiden finaalipelien hienous ja harvinaisuus Kerhon osalta että tänne tulisi oikein lätkähuumaa ja finaaleista osattaisiin täysin rinnoin nautiskella. Nyt ei ole aika kainostelun ja ujostelun vaan päinvastoin.

Siitä eilen tekemästäni perunasalaatista on tullut muuten tuolla jääkaapissa todella hyvää. Se kun on siellä saanut maustua lisää niin maku alkaa nyt todellakin olemaan kohdillaan.

Saa nähdä saako sitä unta vai siirrynkö vajaan tunnin päästä katselemaan NHL-kiekkoilua.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Ai vitsi! Huomenna tosiaan alkaa ne kevään peleistä kiimaisimmat eli SM-finaalit! Huominen päivä tuleekin olemaan tapahtumarikas, sillä alkupäivä vierähtää isäni kanssa taloyhtiön asukkaiden ikkunoita pestessä. Tällainen pienimuotoinen "bisnes", jonka vuosi sitten jo aloitimme. Tuon jälkeen työ palkitsee raatajansa ja käymme hakemassa pizzat kotiin ja sitten onkin ensimmäisen liigafinaalin aika! Illalla ajattelin vihdoin hommata itselleni tiketit The Word Aliven Suomen keikalle, johon on muuten enää tasan kuukausi aikaa. Keikkakuume kasvaa odottaessa! Ja johan tässä on odoteltukin jostain helmikuulta asti :D Vielä kun sääkin on mitä mainioin, niin pakko tästä pääsiäisviikonlopusta on nauttia satasella :)
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En muista, että olisin moneen vuoteen oksentanut. Jotain kuumeilua yleensä sen kerran vuoteen, mutta tänään päivällä iski ensin karmea päänsärky ja kotiin päästyäni puhuin norjaa vessanpöntölle. Sen jälkeen vähäksi aikaa nukkumaan. Tässäpä se syy yövalvomiselle.

Ehkä se on hyvä nyt levätä ja sairastaa kun on pitkät vapaat, ettei tarvitse sitten ihan zombiena haahuilla ensi viikolla.


Musiikkia yöhön.
Nina Hagen New York New York
 

Rattlehead

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gundit
Illalla ajattelin vihdoin hommata itselleni tiketit The Word Aliven Suomen keikalle, johon on muuten enää tasan kuukausi aikaa. Keikkakuume kasvaa odottaessa!
Aika randomia, että joku muukin tällä palstalla tietää The Word Aliven. Ei tosiaan Suomessa mikään tunnettu, eikä itsellenikään mikään suurin suosikki, mutta tuli vastaan joskus kun kuuntelin enemmän djent-hommia. Parhaiten silloin silti iski Contortionist, Betraying The Martyrs ja Periphery.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Aika randomia, että joku muukin tällä palstalla tietää The Word Aliven. Ei tosiaan Suomessa mikään tunnettu, eikä itsellenikään mikään suurin suosikki, mutta tuli vastaan joskus kun kuuntelin enemmän djent-hommia. Parhaiten silloin silti iski Contortionist, Betraying The Martyrs ja Periphery.
Aloin tutustumaan metalcore "skeneen" viitisen vuotta sitten mutta alussa soitatin lähinnä näitä Suomessa kenties jonkin verran jo tunnetumpia yhtyeitä ja muutenkin ehkä vähän kevyempää kamaa tyyliin Dead By April ja Pierce The Veil. 2014 ja 2015 vuosien taitteessa kuvaan astui myös electronicore, deatchore sekä myös mainitsemasi djent. Suosikki djent-bändini on yhä Veil Of Maya, nyttemmin tosin on jäänyt tuo djent hieman vähemmälle kulutukselle ja olen suuntautunut enemmän melodiseen metalcoreen, jota The Word Alivekin käsittääkseni jollain tasolla edustaa. I Prevail, The Color Morale, Like Moths To Flames sekä Palisades on myös erittäin laadukasta kamaa mielestäni.

Ja joo ei tuo TWA täällä Suomessa ole mitenkään massiivista suosiota tietääkseni saavuttanut, mutta niin vain alkuvuodesta jossain Spotifyn listauksissa taisi Suomi olla sijalla 10 bändin kuuntelijoiden määrässä :D Ja tästä ikään kuin palkintona tulevat Nosturille ensi kuussa juhlistamaan bändin 10-vuotista taipaletta. Ah miten ihanaa.

Ja mähän en ensi kuuntelemalla edes tykästynyt heti TWA:n musaan mutta viime vuonna tuli daily mixissä vastaan heiltä biisi nimeltä To Struggle And Claw My Way. Diggasin lyriikoista ja päätin sukeltaa bändin muuhun tuotantoon. Siinähän kävi sitten niin että viime keväänä-kesänä en paljon muuta kuunnellutkaan ja TWA:n tuotanto tuli kliseisesti kulutettua loppuun. Olen hemmetin innoissani että lempibändini joka on viimesen vuoden aikana inspiroinut mua enemmän kuin mikään muu yksittäinen bändi tulee soittamaan mun kotikaupunkiin. This is what I've dreamed of.

Edit: Betraying The Martyrsia tullut myös jonkin verran kuunneltua. Peripherya vähemmän mutta nimi on kyllä mulle tuttu.
 
Viimeksi muokattu:

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Sisko on lähdössä tänään Ouluun asti peliä katselemaan lastensa kanssa. Mietti kuinka varsinkin siskon kohta 8-vuotias poika saa aikansa pitkällä bussimatkalla kulumaan.

Tässäkään kun ei muutakaan tekemistä ollut ja uni ei vieläkään tullut silmään niin keksin nyt sitten että minullahan on tuo Viaplaykin leffat+sarjat käytössäni ilmaiseksi. Sain lahjana kun ostin sen Chromecastin. Ehdotin sitten että voin siskon pojalle antaa täksi päiväksi nuo tunnukseni käyttöön kun näkeehän sieltä paljon myös lasten leffoja ja sarjoja. Tietenkin tuo vaatii sitten sen tason luurin millä noiden ohjelmien katselu onnistuu.

Taidan tässä alkaa katselemaan NHL-kiekkoilua kun se uni ei näemmä tule silmään. Voi, voi.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Loma.

Jaahas, The sarja lähestyy. Huominen vähän jännittää... Tai ei niin vähääkään. Toivottavasti tulisi rehti ja intensiivinen finaalimittelö. Ja miksi ei tulisi.

NHL-kiekko olisi ihan hyvää tekemistä, mutta kuten aiemmin totesin, ei ole jotenkin tuo sarja kiinnostanut tänä kautena lähes ollenkaan, enkä edes tiedä mistä tuo johtuu. Tässä on kyllä erittäin hyvässä asemassa, että Liigapelit oman jengin osalta vielä jatkuu, tuo kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Hienoa aikaa, josta ei voi olla kiittämättä tuota joukkuetta.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Äh! Kun sitä innostuu noin tunniksi riimittelemään, niin siinä samalla tuppaa unohtumaan että olut ei ole ravintoa ja että olen viimeksi syönyt jotain puoli kaheksan maissa. Pakko hakea nyt keittiöstä leipää ja toivoa että uni tarttuisi silmään pian. Huomenna joutuu kuitenkin semi-aikaisin heräämään.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
No tässä alla tämä minun runoviritelmäni edessä olevista finaaleista. Lupasin yrittää myös runoilua ja tässä kun en ole vieläkään unta saanut niin runon myös kirjoitin. Voi olla että väsymys hiukan näkyi runon kirjoittamisessa mutta tässä silti tämä:

Se on kultaa, se kiiltää

Hämeenlinnan seudulla eletään todellista lätkähuumaa,

alkaa finaalitaistelu Pojasta,

jäljellä kaksi parasta.

Joista kumpikaan ei anna periksi yhtäkään tuumaa.



Finaalipelit HPK:lta on harvinaisempaa herkkua,

nyt täytyisi täysillä elää ja nauttia,

ei saisi ujosteluun tai juroiluun sortua.

Finaalipelit on täyttä laatua.



Kullan kiilto silmissä molemmilla,

noilla hienoilla joukkueilla.

Hämeessä toivotaan että Pojan käsivarsilleen saa nostaa Otto Paajanen,

antaa mestaruuspytylle suudelman suloisen.


Hämeenlinnassa torijuhlat oli vuonna kakstuhattakuus,

silloin täyttyi HPK-väen unelma, tuli mestaruus.

Nytkö olisi aika voittaa toinen kulta, on siihen ainakin mahdollisuus,

joten Kerhon miehet ja fanit käykäähän taisteluun!


On tämä ollut tähän asti jo hieno kevät,

On Kerho kirjoittanut komeaa tarinaa,

mestaruuden tiellä on enää vain Kärpät,

oi, ihailkaa jääkiekkoilusta hullaantunutta Hämeenlinnaa!


Onko Kerhon mitalin väri tänä keväänä kultainen vai hopeinen,

siihen voimme vaikuttaa meistä HPK-faneista myös jokainen,

nyt jos koskaan on aika näyttää mitä HPK meille merkitsee,

Huutavan ja kannustavan kannattajan, sen Kerho tarvitsee ja ansaitsee.


Suomalaisen lätkän pitäisi olla finaaleissa parhaimmillaan,

silloin kuitenkin panokset on kovat ja Pojasta otellaan.

Joten finaalien mukana täysillä eletään. Oi, tästä suorastaan nautitaan!

Ja vain parhaat pääsevät torilla kauden jälkeen tapaamaan.


Onko se siis Kärpät vai HPK kumpi Pojan nappaa?

Sen kliseisesti vain aika näyttää,

mutta nyt on aika katsomotkin jäähalleissa ääriään myöten täyttää.

Nyt on aika taistella ja kannustaa!

Vain Paras lopulta kultaa voittaa.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Vielä ehtii yöketjuunkin kirjoittaa, kello ei ole vielä kuutta. Kyse ei ole aikaisesta heräämisestä vaan jälleen yhdestä unettomasta yöstä. Onneksi näin pääsiäismaanantain kunniaksi voi olla koko päivän vaikka poistumatta kotoa ja tapaamatta ketään ylimääräistä. Luultavasti yritän nukkua jossain välissä ja herään sitten muutaman tunnin päästä. Tällä hetkellä ihan liikaa stressiä erinäisistä asioista.

Jääkiekkoon liittyviä runoja ei valitettavasti ole tarjolla, tällä hetkellä koko laji kiinnostaa huomattavan vähän.

Sarjakausi on ohi, MM-joukkueen harjoituskokoonpanot eivät kiinnosta juurikaan ja näyttää siltä, että myöskään varsinainen MM-kokoonpano ei suuria tunteita herätä kun muut isommat maat (ja vähän pienemmätkin) haalivat NHL-apuja runsain mitoin mutta ns. leijonasydän sykkii varsin heikosti kotimaisten NHL-pelaajien rinnassa. Kaipa se sitten on parempi aloittaa puolen vuoden "kesäloma" helmi-huhtikuussa kuin pelata mahdollisuudesta voittaa kauden aikana edes jotain. Sitten voi latautuneena pelata taas yhden uuden runkosarjaan päättyvän floppikauden kuten esimerkiksi eräs Buffalon suomalaispelaaja.

Vika on myös systeemissä: kisat ovat todella myöhään toukokuussa, MM-kisasysteemi ylipitkine alkulohkoineen on puuduttava, Suomi pelaa nykyisin syystä tai toisesta aina jossain tuppukylässä eikä maan pääkaupungissa ja MM-kisoihin päästäkseen pelaajien pitää olla viikkotolkulla leirityksillä. Saisi antaa NHL-pelaajille kesälomaa kuukauden verran, pyytää sitten viikoksi esileirille pelaamaan yksi kenraaliharjoitus ja sen jälkeen pistää joukkuepeli kasaan alkulohkon Suomi vs. Etelä-Korea -matseissa.

Vaan mitäpä minä näitä tänne kirjoitan, kun voisin vaikka harkita Locken katsomista uudestaan. Erinomainen Stephen Knightin elokuva, jossa on pääosassa Tom Hardy. Se on Areenassa nähtävänä pääsiäisen kunniaksi. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, vain mies ja auto.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Minuutti aikaa, mutta huomasin tuolta menneisyydestä puhelimen herätyksestä. Kyllähän kaikki luurit herätyksen hälyttää, vaikka olisi äänettömällä noin muuten.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Kas, kello näytti vasta puoli kuutta aamulla kun heräsin. En edes muista koska olen viimeksi nukkunut pitkään vaikka se olisi ollut mahdollistakin. Jotenkin ei vain nyt uni maistu. Toki olen nukkunut pidempäänkin kuin nyt, aina sinne seitsemään asti mutta nyt sitten jokin pisti heräämään jo nyt ja pääsi kirjoittamaan tähänkin ketjuun.

Aamuvirkkuhan minusta on tullut. Aamuvirkku ja iltatorkku vai miten se menee. Minun piti kyllä herätä aamuyöllä kahden aikaan mutta jostain syystä älypuhelimeni herätys ei ollutkaan minua herättänyt. Piti herätä katselemaan NHL:n game sevenejä, mutta nukuin onneni ohi. No ehkä sitä katselee noita pelejä sitten jälkilähetyksinä?

Tämä nyt ei nukkumiseen liity, toivottavasti. Vai olinko niin fiiliksissä ettei nukkumisestakaan tullut mitään? Mutta niin kuin jo tonne toisaallekin kirjoitin, niin on tämä kannattajan elämä kuluttavaa. Joskus on niitä päiviä kun mikään ei tunnu menevän putkeen ja sitä on kuin maansa myynyt ja sitten joskus taas niitä päiviä kun on niin iloinen ja onnellinen.

Voittamisen ja häviöiden ero kun on niin suuri, voittaminen on parhaimpia tunteita mitä maa päällään kantaa ja sitten taas häviäminen niitä vittumaisimpia. Onneksi tosiaan näitä ilon hetkiä on HPK-leirissä tänä keväänä riittänyt.

Kovin kauaa tässä ei ole aikaa kirjoitella mitään kun kello on kohta kuusi. Tänään on taas musiikkiryhmäkin. Minulla vähän ongelmia siinä että on sitä paljon musiikkikappaleita olemassa mutta en oikein muista näiden kappaleiden nimiä koskaan.

Musiikkiryhmässä saisi toivoa kappaleita kuunneltavaksi ja sitten ne kuunnellaan mutta vähän tuota vikaa nyt ettei hyviä biisin nimiä muistu silloin mieleen kun pitäisi. Tai jos Spotifyssa kuulee jonkun hyvän biisin niin harvoin jaksaa katsoa että mikäs se tämä kappale olikaan nimeltään.

Kai minun täytyy tämä viesti nyt lähettää ketjuun. Tässä oli jonkin verran samaa asiaa kuin mitä olin kirjoittanut jo tuonne toiseen ketjuun, mutta tärkein pointti oli se että täällä oltiin jo hereillä ennen aamukuutta. Saa nähdä koitanko saada vielä unen päästä kiinni vai ryhdynkö katselemaan niitä game seveniä. En toisaalta ole ainakaan vielä spoilaantunut lopputuloksista.

Ja olihan tuo HPK:n voitto Kärpistä eilen tärkeä sarjan kannalta. Voitolla sarja tasoihin ja nyt se sarja ja taistelu mestaruudesta varmasti kunnolla alkoi. Tappio olisi päästänyt Kärpät jo pelottavan tuntuiselle karkumatkalle sarjalle ja sarja olisi voinut lässähtää ennen kuin edes alkoi kunnolla. Mutta hyvä näin että tuli HPK:lle voitto.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Nyt valvon. Herätyskelloni oli äsken eli kello 2.30 soimassa ja ryhdyin herättyäni katselemaan tätä Washingtonin ja Carolinan välistä game seveniä. Harvoin näitä NHL-pelejä on tullut katseltua sitten kuitenkaan ja etenkään herättyä keskellä yötä näiden takia ja valvottua.

Mutta nyt valvon ja katselen peliä. Ainakin sen ajan mitä jaksan katsella ennen kuin alkaa nukuttamaan taas liikaa. Ehkä katselupäätökseeni vaikutti se että toinen pelin joukkueista on myös melko vahvasti suomalaisedustettu.

Minun valvomisteni ja myöhään television katselemisten kanssa on vain käynyt usein köpelösti. Vanha kai ei enää jaksa vain yksinkertaisesti valvoa. Tai sitten kun vuorokausirytmistäni on tullut melko vahvasti sitten kuitenkin aamuvirkku, iltatorkku- rytminen niin sitä ei jaksa valvoa enää myöhään illalla ja varsinkaan yöllä.

Eilenkin olin innoissani katselemassa edes yhtä niistä kolmesta jalkapallopelistä mutta en tiedä kehtaako sitä edes kirjoittaa miten minun katselemisteni kanssa lopulta kävi. Nimittäin minua alkoi nukuttamaan niin vietävästi että päätin mennä nukkumaan jo siinä vähän yli kymmenen illalla. Ja pelejä ei oltu pelattu tähän mennessä kuin noin kymmenisen minuuttia, mutta minkäs teet. Ottaa päähän ettei sitä jaksa valvoa vaikka halua olisi.

Tänään tulee sitten illalla lisää urheilua. Tulee taas paljon urheilua päällekkäin, mutta tiedä sitten mitkä niistä urheilulähetyksistä aidosti kiinnostavat minua. Liigan kolmas finaalipeli ja Kauhajoen Karhubasketin peli alkavat 18.30, Suomen ja Ruotsin välinen jääkiekko-ottelu alkaa kaiketi kello 18.00 ja siihen mennessä kun nämä kolme urheilulähetystä alkavat niin ei ole vielä edes pikkuleijonien puolivälieräpeli loppunut. Vaan siinä pelissä on siihen aikaan käynnissä todennäköisesti ottelun ratkaisuhetket.

Ehkä tässä nyt eniten kirpaisee se että kun katselen HPK:n finaaliottelua niin en näe sitten suorana lähetyksenä Kauhajoen Karhubasketin puolivälieräpeliä koripalloilussa. Ja tuossa pelissä Kauhajoella on mahdollisuus jo sinetöidä välieräpaikkana.

Koripalloillua nyt ei kovin suurta suosiota ole Suomessa vaikka onhan lajin suosio kai kasvanut tässä viime vuosina, kiitos Susijengin ihan hyvien esitysten ja Lauri Markkasen. Mutta minä olen aina tykännyt seurata koripalloilua, myös suomalaista korista. Koris on ihan yleisöystävällinen, nopeatempoinen ja viihdyttävä laji jota on kiva seurata.

Ennen muinoin suosikkiseurani koriksessa oli legendaarinen ToPo mutta opiskeluvuosien aikana aloin seuraamaan enemmän ja vähemmän opiskelupaikkakuntani seuran Kauhajoen Karhubasketin edesottamuksia lajissa. Ja siitä tuli silloin suosikkiseurani lajissa. Karhubasket taisi pelata vain vielä opiskeluvuosieni aikana korista ykkösdivarissa, mutta hienosti ja suht nopeasti on joukkue noussut suomalaisen koripalloilun yhdeksi kärkijoukkueeksi viime vuosien aikana.

Kirjoittelinkin Kauhajoen Karhubasketin fanittamisesta jo eilen erikoisesti HPK:n pudotuspeli-ketjuun. Siellä kun yksi nimimerkki kirjoitti että hän aikoinaan yksinään fanitti Etelä-Pohjanmaalla HPK:ta. Minulla kun on nykyään lähes vastakohta tästä tilanteesta. Fanitan etelä-pohjanmaalaista seuraa melko yksinäni Hämeenlinnan seudulla.

Viime vuosina suomalaista koripalloilua ei ole vain ollut mahdollista juurikaan seurata kun pelilähetyksiä ei ole tullut muistaakseni ilmaiskanavilta. Eikä olisi tietenkään mahdollista seurata nytkään, vasta kolmannesta finaaliottelusta lähtien TV2 alkaa televisioimaan myös korismatseja. Nyt olen vain Elisa Sportin tilaaja sen ajan kun koriksessa pelataan pudotuspelejä niin näen korisligan pudotuspeliottelut.
Mutta nyt tuli jo sen verran pitkä teksti kai kirjoitettua että täytyy lopetella kirjoittaminen. Ja jatkan tämän Washingtonin ja Carolinan välisen pelin katselua.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
@Punamusta En jaksa nyt näin yöllä varsinkaan lainata viestistäsi kohtia mutta täytyypi jälleen kiittää sinua lämpimistä sanoistasi. Kiva kuulla mikäli minusta ja viesteistäni on jäänyt miellyttävä kuva.

En minäkään koita viesteilläni ja kirjoituksillani päteä ja yritä nyt varta vasten tehdä itsestäni hyvää kuvaa vaan kirjoitan siitä mistä tuntuu parhaimmalta kirjoittaa. Kirjoitan mieltä polttavista asioista. Se on sitten mukava kuulla mikäli viesteistäni on vielä tykättykin. Piristää paljon mieltä.

Se on totta, tai ainakin olen pannut itsekin merkille että minulla intoa riittää. Olen varsin usein aika innostunut monesta asiasta ja se on mielestäni ihan hyväkin vain. Innostuneisuudesta seuraa paljon iloa elämään yleensä. Ja innostomattomuushan olisi vastakohtaisesti melkein merkki masennuksesta.

Yksi hoitajakin justiin lauantaina kommentoi että innostuneisuuteni monen asian parissa on täällä pistetty merkille. Ja se on ihan piristävää ja hyvä juttu vain, kun miettii kuinka paljon täällä on muuten vähän sellaista (mikä nyt olisi sopiva sana ja mitäköhän mahtoi tuo hoitaja käyttää sanana...) sisäänpäinkäänteisyyttä ja jurottamista. Olen tuon hoitajan mukaan täysillä mukana aina joka asiassa, järjestämässäkin paljon erilaisia juttuja täällä.

No biljardin peluu on viime kuukausina jäänyt valitettavasti vähemmälle. Talvella ja alkukeväästä ollut työkokeilu, urheilun aktiivinen ja runsas seuraaminen on ainakin olleet syitä siihen miksi biljardin peluu on sitten hieman jäänyt. Kyllä biljardia tulee vielä pelattua välillä mutta ei aivan niin paljon kuin ennen, silloin vuosi sitten. Ainakin käyn biljardia pelaamassa sunnuntaisin olevassa biljardiryhmässä.

Minä olen melko paljon alkanut muuten nyt sitten miettimään sitä että mitä teen jos ja toivottavasti kun HPK voittaa kultaa. Se on tuntunut monena vuotena vain kaukaiselta haaveelta että vielä elinaikanani toinenkin kulta olisi mahdollista voittaa.

Silloin keväällä 2006 ensimmäisen kullan voittaessa se tuntui aivan kuin se olisi ollut jotain ainutlaatuista, kerran elämässä-hetkiä mutta eipä välttämättä sitten ollutkaan. Ja tuossa on kevään 2006 jälkeen ollut tosi vaikeitakin kausia, on nyt hienoa sitten että nyt on jälleen erinomainen mahdollisuus voittaa mestaruus.

Kaukaisesta haaveesta tuli totta tuolloin keväällä 2006 ja toivottavasti siitä tulee jälleen totta. Mutta vielä on melko pitkä matka mestaruuteen sittenkin. Sekin on valitettavasti vielä muistettava.

Mutta mitä teen jos HPK voittaa mestaruuden? Hieman ehkä jopa pelkään sitä hetkeä. Sekoanko hetkellisesti ainakin? Pitäisikö varmuuden vuoksi olla jokin auttava puhelinnumero taskussa. Toisaalta hyvä että asun nyt sitten kuntoutuskeskuksessa jossa on töissä mielenterveyshoitajia. Saan varmaan tarvittaessa apua heiltä.

Vähän luulen että jos HPK voittaa mestaruuden se tekee sen vielä kaiken lisäksi kotonaan. En nimittäin jaksa uskoa siihen että HPK vielä toista kertaa voittaisi Oulussa. Eli millainenkohan mahtaisi olla tunnelma RInkelinmäellä mikäli kultaa tulisi? Varmaan aivan mieletön. Toivottavasti Rinkelinmäen katto pysyy paikoillaan.

Mitä tekisin jos HPK voittaa mestaruuden? Toisaalta siihen olisi hyvä hieman jo varatua etukäteen mutta toisaalta spontaanisti ja suunnittelematta tuleva ilo on paras ilo. Jos lauantaina tulee kolmas voitto jo, niin silloin voi alkaa jo hieman venyttää sanojaan.

Toisaalta minä varmaan itkisin ainakin vähän jos HPK voittaisi kultaa. Ja tiedän yhden henkilön joka olisi kernaasti myös juhlimassa tuota mestaruutta mutta ei ole enää keskuudessamme. Eli tämä henkilö on veli-vainaani joka oli myös innokas HPK-kannattaja ja penkkiurheilija. Täytyy kai isälle huomenna muuten ehdottaa että kävisimme viemässä veljeni haudalle Kerhon voittaessa mestaruuden niin oranssiset kukat. Se voisi olla ihan hieno ele.

Ja sosiaalisen mediaan en varmaankaan osaisi kirjoittaa Kerhon voittaessa mestaruuden niin yhtikäs mitään. En sellaista sanaa keksisikään sillä hetkellä mikä parhaiten kuvailisi sitä asian tärkeyttä, hienoutta ja tunnelmaa. Varmaan alkaisi sanat olemaan jo jotain luokkaa aivan infernaalisen komea tunnelma ja tunnetila!

Eipä minulla varmaan tässä juuri muuta kummempaa. Menen koittamaan jatkaa yöuniani. Heräsin nimittäin taas kesken unieni ja sen vuoksi tässä hereillä nyt ollaankin. Toivottavasti uni tulee uudelleen silmään.
 

D.Santon

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga.
On tämä unettomuus yhtä helvettiä. Useampi kuukausi siitä, kun viimeksi saanut kunnolla nukuttua. Ihme mania päällä. Kierrokset käy, mutta vauhti ei nouse.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Taas heräsin kesken yöunieni. Nukun kyllä hyvin ja sikeästi silloin kun nukun mutta unet jäävät melko lyhyiksi. Nytkin heräsin jo kello neljältä aamulla. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun unet jäävät melko lyhyiksi, olen alkanut heräilemään aikaisin. Tosin tällä kertaa heräsin sitten jo tosi aikaisin. Ja nyt sitä sitten ollaan taas kirjoittamassa tähän ketjuun. No ehkäpä sitä saa vielä uudelleen unen päästä kiinni?

Niin siinä on sitten käymässä että melko hyvästä tilanteesta jo huolimatta HPK on sittenkin häviämässä finaalisarjaa Kärpille. Ja tämä pistää ilman muuta vituttamaan. Kärppien erinomainen puolustuspeli, Vehviläisen paremmuus Larmiin verrattuna, HPK:n melko monet virheet ja Kerhon tehottomuus ovat kääntämässä sarjaa Kärppien eduksi. Ja mestaruus onkin nyt oululaisille seuraavassa Hämeenlinnassa pelattavassa pelissä jo katkolla.

Vielä on ilman muuta mahdollista myös HPK:n mestaruus mutta se vaatisi kaksi voittoa. Sekä kotivoiton että voiton game seven-pelistä. Uskottavahan noiden voitojen tulemiseen on vaikka kyllähän nuo Kerhon virheet, tehottomuus, maalivahtipelin meneminen Kärppien eduksi hieman nakertavatkin uskoa.

Ja tämä pistää vituttamaan. Enkä tiedä onko vituttaminen oikea sana edes vai pitäisikö sanoa että tämä kaikki pistää mielen matalaksi ja surulliseksi. En uskalla edes kirjoittaa sitä kaikkea "ääneen" mitä ajatuksia Kärpät ja Kärppä-fanien juhlimiset tällä hetkellä minussa herättävät. Saisin vähintäänkin bannia palstalle. Mutta ottaahan se päähän kun löytyy ihmisiä jotka on tästä finaalisarjan tilanteesta iloissaan. Ja lähinnä ajatukseni olisi sellaista ehkä jopa lapsellistakin uhoamista.

Toisaalta ihan hyvä vain etten saanut sitä lippua torstain otteluun. Jos siellä nähdään pahimmassa tapauksessa Kärppä-juhlat niin en tiedä alkaisinko sitten jopa ääneen uhoamaan ja lataamaan tekstiä vai estäisikö onneksi ujouteni tämän silti. Etenkin isompien tappioiden käsittely on aina vaikeaa.

Vappuaattokin on sitten tänään. Tykkään kyllä vapusta juhlana, silloin saa juoda simaa ja syödä munkkeja ainakin ja koristeet ovat hienoja ja värikkäitä sekä ilmapallot ja serpentiinit ovat melko edullisiakin. Vappu on hauska juhla.

Ja yksi pitkäaikainen kaverini asuu nykyään Lapissa asti eikä olla nähty ties moneen vuoteen. Hän sitten kirjoitti eilen Facebookissa että on tulossa torstaina peliin ja että olisi kiva nähdä. No minullahan ei sitä lippua sinne peliin ole mutta kirjoitin että jos ei ole vain pikaisesti peliin tulossa niin voidaan nähdä hallin ulkopuolellakin joko ennen tai jälkeen pelin. Joko täällä asunnollani, jossain kahvilassa tai ainakin hyvällä ilmalla ihan hallin ulkopihallakin. Mukavaa että kavereita löytyy.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
@Musta Nuoli kiitos tuosta leffasta, en ole sitä ennen nähnyt. Täytyy laittaa tänään pyörimään.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Tämä yö nyt ollaan vaan ja juhlitaan! Ei mennä nukkumaan!

Siinä taitaa olla tämän yön konsepti. Tuskin tässä vähään aikaan nukkumaan mennään. Nyt juhlitaan kunnolla, kun on juhlan aika ja paikka! Alkoholittomat juhlat edelleen mutta niin kuin olen jo sanonutkin, niin kun on aidosti iloinen ja onnellinen niin kyllä ne juhlat tuntuvat hyvältä holittomanakin.

Tässä ei ole oikein sanoja siihen millä tätä olotilaa kuvailisi. Mahtavaa, loistavaa, upeaa! HPK on Suomen mestari vuosimallia 2019! Musiikki raikaa (toki kuuntelen yöllä kuullokkeilla niin ei naapurit häiriinny. Tosin taitavat olla nekin näinä päivinä anteeksi antavaa sorttia.), alkoholitonta kuoharia juon, kohta syön niitä eilen ostamiani leivoksia ja nautin! Leivokset on oikein ostettu paikallisesta leipomosta, Cafe Laurellista jos on jollekin tuttu konsepti. Ettei pitäisi olla ihan mitä tahansa leipomuksia vaan priimatuotteita.

Torijuhlat olivat hienot! Viitisen tuntia olin torilla ja nopeasti meni aika siellä. Hieno tunnelma. Ja HPK:n joukkue oli tunnin torilla. Hieno fiilis ja huomenna jatkuu!

Mitä tässä nyt muuta sanoisi? Aivan mahtavaa että tällaista tapahtuu! ;) Tämä yö tosiaan ollaan vaan ja juhlitaan, ei mennä nukkumaan!

Ja jonnekin tekisi mieli päästä mestaruussaunaan heti pikimiten, mutta ei taida olla saunomismahdollisuutta missään? Vai missäköhän voisi päästä saunaan sunnuntaina Hämeenlinnan seudulla? Isäkään ei vastannut vielä mitään siihen kun kysyin että lämpiääkö mestaruussauna edes ensi viikolla...

Ja sanoinko jo, että on tämä pojat, on tämä pojat, mahtavaa! Niin paljon on katkeraa kalkkia joutunut monien vuosien varrella nuolemaan Leijonat- ja HPK-fanina mutta nyt ei joutunut. Kiekkojumala ei sittenkään ollut oululainen vaan nyt se taisi olla aito hämäläinen.

HPK:n joukkue oli sitkeä kuin tilliliha!
 

redpecka

Jäsen
Olin tässä kirjoittamassa jotakin, mutta pitää keskittyä joskus paremmin. Palaan myöhemmin ketjuun joskus ehkä. Olisi jotain positiivista sanomaa sydämelläni vaikka kornilta kuulostaakin. Mutta kun täällä on paljon vilpittömiä loistoheppuja ja tämä Jatkoaika on itselleni myös ainoa tämmönen foorumi johon kirjoitelen, yllärinä varmaan sen takia kun tästä meidän pohjoisnapalaisten kansaalislajista ollaan kaikki vähän kiinnostuneita syystä tai toisesta.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Tarkoituksella valvoin näinkin myöhään ja juhlat täällä sen kuin vain jatkuivat. Jotenkin haikeaakin mennä nukkumaan kun huomenna sitten pitäisi palata taas arkeen kiinni, mutta jos tekeekin tosiaan niin että panostaa alkupäivän niihin pakollisiin juttuihin ja loppupäivän taas fiilistelee. Voihan sitä juhlia vaikka kuinka pitkään, niin pitkään kun juhlituttaa. Mutta pakko tehdä välissä muutakin ettei koko elämä karkaa ihan lapasesta.

Kaikkea mahdollista ja mahdotontakin olen kirjoitellut tänne jo mestaruudesta. Siis jumalauta, mestaruudesta! Kyllä tämä varmaan ainakin vähän sekoitti mielenkin, mieletön juttuhan tämä on ollut niin minulle kuin muillekin uskollisille kannattajille ja seuralle itselleen. Hienoa että tällaista sain vielä uudelleenkin kokea, kevään 2006 jälkeen. Iltalehtikin totteli tänään nimeä Kultalehti, olisi varmaan sitä kyllä totellut Kärppienkin voittaessa mestaruuden.

Kerrassaan mieletön keväthän tämä on ollut. Kaikki ne oheisjutut on ollut ikimuistoisia mitä tässä samallakin on tapahtunut kun HPK on kirjoittanut hienoa tarinaa kaukalossa. Minun kohdallani ennen näkemättömät panostukset fanivarustukseen, kisakatsomon pyörittäminen täällä kuntoutuskeskuksessa ja sen somistaminen finaalikatsomoksi asiaan kuuluvin koristein. Kerhon tunnusbiisien soitattaminen kevään aikana kyllästymiseen asti. Kyllä, niihinkin voi kyllästyä kun niitä tarpeeksi usein soittelee.

Ja sitten se tarina minkä HPK kirjoitti siellä itse kaukalossa. Loistava oranssinen kevät ollut. Ja minä olen elänyt siinä mukana täysillä ja sydän on välillä ollut todella koetuksella. Jännittävä, hieno kevät ollut ja lopussa seisoi todella kaunis kiitos. Kyllä nyt riittäisi muisteltavaa taas vanhana kiikkustuoliin jos sinne asti elän.

Ainakin 25 vuotta tässä on tuota Kerhoa tosiaan vähintään kannatettu, joku voisi sanoa ehkä jopa fanitettu. Äidin maidosta se HPK:n kannustaminen minuun jo tarttui, ja siitä asti olen varmaan seurannut jääkiekkoa kun olen jotain siitä lajista ymmärtänyt eli ihan pienestä naperosta lähtien. En nyt vieläkään mielestäni kuitenkaan kovin vanha ole. Paljon on tullut koettua lätkän parissa ja varsinkin sitten valitettavasti niitä tappioita, kakkaa ja pahojakin takaiskuja on tullut koettua vuosien varrella ja katkeran kalkin maku on tullut tutuksi.

Kyllä ajattelin kun jatkoajalle mennään Kärppiäkin vastaan että niinköhän tässä taas joutuu maistamaan sitä katkeraa kalkkia niin kuin Tshekkiä vastaan silloin joskus 2000-luvun molemmin puolin 1999 ja 2001. Mutta ei jouduttu, vaan HPK ratkaisi jatkoajalla mestaruuden itselleen. Maistuu nämä isommat voitot vaan entistä paremmalta kun on saanut maistaa niin monet kerrat sitä tappion karvasta makua.

Mutta nyt vähitellen yöpuulle jos vaan malttaa mennä. Tässä käy kuitenkin vieläkin kierroksilla ja se nukkuminenkin yhä voi olla hankalaa kun tekisi mieli vain soitattaa asiaan kuuluvaa juhlamusiikkia ja kelata sitä Markus Nenosen jatkoaikamaalia sekä juhlakuvaa jäältä, pukukopista ja torilta. Mutta ehtii sitä varmaan sitten taas huomennakin, ainakin illalla.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Nyt kun oon taas ns. "lomilla", niin unirytmit menny taas tähän että eletään ja valvotaan NHL:n aikataulujen mukaan. Nytkin ois voinut mennä vaan aikasin nukkumaan je herätä viideltä katsomaan Sharksien ja Avalanchen pelejä, mutta näillä tämänhetkisillä rytmeillä tuo oli mahdoton toive.. Eli pakko se on kai taas vaan valvoa ainakin tuonne Bruinsin ja Jacketsin peliin asti. Kiekkoromantikkona tietysti toivon, että tuokin sarja saisi game sevenin. Siskoni Bruins-fanina tietysti päinvastoin toivoo, että B's löisi tänään sarjan poikki.

Elämäni ekaan livekeikkaan ois sitten enää alle 12 vuorokautta aikaa. Tässä kun päivät ja viikot vierivät. niin on tuo tapahtuma alkanut ehkä vähän jännittämään, suurimmilta osin toki positiivisessa mielessä, silleen odottavan jännitystä. Myös sekin kieltämättä pikkasen jänskättää, että kun menen tuonne mitä todennäköisimmin yksinään ensikertalaisena, niin osaanko olla siellä heti ihan rennosti ja löydänkö sieltä esim. juttuseuraa illan mittaan. Mulla kun on tää paha tapa luoda päässäni skenaarioita tilanteista etukäteen ja luoda näin itelleni turhaa ylimääräistä jännitettä.

No samalla tavalla mua se elämän eka baari-ilta silloin aikanaan jännitti etukäteen ja kas kummaa mulla oli ihan hiton hauskaa ja tuli jopa jutusteltua uusille ihmisille. Harvemmin tämä uusien kokemuksien etsiminen negatiiviseksi on ennenkään kääntynyt joten eiköhän tuokin ilta tule olemaan varsin ikimuistoinen ja kuka tietää vaikka löytäsin sieltä itselleni samanhenkisiä kavereita. Mitä mä oikeestaan jännitän, kun kaikki uusiin tilanteisiin rohkeasti hakeutuminen mitä todennäköisimmin vain kehittää mun sosiaalista itsevarmuutta eli on mulle vain hyväksi?

Noh, tällaisia yöajatuksia tänään muiden unettomien sielujen luettavaksi. Jos sitä vaikka yrittäisi vielä kehitellä jotain riimejä tuonne notepadiin änäriä odotellessa.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Myöhäiset mestaruusonnittelut vielä täältäkin kaikille HPK-kannattajille ja heidän puolellaan olleille. Itselläni on tässä jo muutaman päivän mennyt melko huonosti, mutta tuo HPK:n voitto kyllä piristi edes vähän.

Tosiaan, mulla meni hetken aikaa ihan hyvin, mutta viime torstain jälkeen melkein kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen. Silloin tuli tieto, että mä en saa opiskelupaikkaa, eli välivuosi edessä. Jo asia itsessään harmitti ja suorastaan vitutti. Sittemmin alkoi myös pelottaa. En ole tässä ketjussa hirveämmin asiasta avautunut (olen kyllä sivulauseessa maininnut), että olen viime vuosien aikana kärsinyt erinäisistä mielenterveysongelmista. Tilanne on jo paljon parempi kuin mitä se huonoimmillaan oli, mutta täysin kunnossa mä en kumminkaan ole. Tässä pelottaakin nyt se, että miten vuosi ilman mitään järkevää tekemistä vaikuttaa mun mielenterveyteen. Olen melko varma, että ei ainakaan mitenkään positiivisesti. Ja ennen kuin ensimmäinen tulee kommentoimaan, että "mene töihin, siinä sitä järkevää tekemistä", niin olen kyllä hakenut töitä, mutta en vain ole saanut niitä ainakaan vielä.

Tämän välivuoden takia olen viime päivinä myös stressannut tulevaisuutta hyvin paljon. Toki ihan aiheellisestikin, kuten juurikin tuota opiskelupaikan ja töiden saamattomuutta, mutta myös sellaisia asioita, mitä mun ei todellakaan pitäisi stressata, ei nyt eikä ehkä koskaan myöhemminkään. Kenties tämän stressaamisen myötä olen myös nukkunut muutamina viime öinä tosi huonosti, ja silloinkin kun olen saanut nukuttua, niin se on tapahtunut lyhyissä pätkissä. Pätkittäisen unen ansiosta olen jatkuvasti todella väsynyt (nytkin) enkä saa aikaiseksi oikein mitään järkevää, aina en edes tänne kirjoittamista. Öisinkin olen ollut useasti hereillä ja tännekin olen halunnut kirjoittaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.

Tuttu fiilis. Toki itsellä sama tilanne oli jo niinkin kauan aikaa kuin kuusi vuotta sitten, mutta muistan elävästi sen kuinka raskaasti otin ilman opiskelupaikkaa jäämisen. Hain tuolloin merkonomin opintoihin ja laitoin siis aivan kaikkeni likoon, että pisteeni riittäisivät opiskelupaikkaan. Kun sain käsiini kirjeen, josta kävi ilmi että olin karsiutunut muistaakseni parin kolmen pisteen turvin, se hajotti ja sai miettimään mitä oikein tein väärin?

Onnekkaiden sattumusten (ja työkkärin avustuksen) ansiosta sain kuitenkin vielä samana vuonna paikan 20-vuotiaana media-alan ammattistarttiryhmästä, oikeastaan kaksi vuotta yli-ikäisenä vrt. minkä ikäisiä nuoria sinne yleensä otetaan. Koin tuon yllättäväksi onnenpotkuksi ja vaikka media-ala ei ollut alun perin alkuunkaan mielessäni, niin vuosi tutustumista ko. alaan sai minut innostumaan siitä. Yritinkin keväällä 2014 ensisijaisesti hakea linjalle joka kantoi muistikuvieni mukaan nimeä "games and animation" eli olisin päässyt suunnittelemaan pelejä, mikä ajatuksena kiinnosti mua viitisen vuotta sitten tosi paljon.

No kuinkas ollakaan, päädyin lopulta aivan toiselle linjalle joka oli lisäksi erittäin "muijapainotteinen" linja. Olin siis lähes ainoa jätkä koko ryhmässä, johon ehdin jo toisaalta tottua edeltävänä vuonna ammattistartissa, jossa oli lisäkseni vain kaksi poikaa.

Seuraavana vuonna eli 2015 sitten alkoi tapahtumaan henkilökohtaisella tasolla aika raskasta shittiä. Mummoni kuoli alkuvuodesta, joten talvi oli mulle sikälikin emotionaalisesti raskasta aikaa. Tyttö, johon olin edellisenä vuonna ammattistartilla ihastunut ja avautunut liiankin syvästi, alkoi sittemmin seurustelemaan toisen jätkän kanssa ja samalla kun olin innoissani uusista opinnoistani, niin valehtelin jatkuvasti itselleni, että tämä muija ei olisi rikkonut mua sisältä ja piilotinkin pirstoutuneen sieluni pitkään aika hyvin.

Sitten keväällä 2015 vain pari kuukautta mummoni kuoleman jälkeen minulla alkoi taas kehittymään tunteita yhteen naiseen. Myönnän jälkikäteen, että nuo tunteet saattoivat olla jossain määrin pinnallisia. Kuitenkaan, en kauan ehtinyt tunteita häneen kehitellä, ennen kuin luin hänen facebook-seinältään, että hän aloitti seurustelemaan toisen naisen kanssa. Tiedostin kyllä, että kyseessä on bi ja olin myös aiemmin nähnyt heidät yhteisissä kuvissa mutta silti, pahin pelkoni hänen suhteen kävi toteen ja koin siis jo kolmannen emotionaalisen järkytyksen alle vuoden sisään.

Tuli kesä ja mulla taisi olla liikaa aikaa piehtaroida oman pääni sisällä ja kauniisti sanottuna sekosin aivan totaalisesti kesä-heinäkuun aikana ja yhtäkkiä ihan hyvin alkaneet media-assistentin opintoni olivatkin vaakalaudalla. Palasin kuitenkin elokuussa kouluun, vaikka mieleni oli yhä täysin shokissa kaikesta tapahtuneesta. Syksyn mittaan kuitenkin huomasin, että pääkoppa ei ole enää opinnoissa mukana vaadittavalla tasolla ja kävin kysymässä opolta, olisiko mahdollista pitää pieni breikki opintojen suhteen ja jatkaa sitten, kun mieleni on taas vakaampi.

Sovimme näin ja kävin myös kokeilemassa vaihtoehtoista oppimisympäristöä sekä myöhemmin jonkun viikon pituisen "amis tutusumiskurssin" (en muista tarkkaa nimeä tälle) jonka aikana siis kävimme tutustumassa eri amiksiin ja kartoitimme yhdessä tulevia alavalintoja muiden ryhmäläisten kanssa. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan lopulta johtanut yhtään mihinkään ja totesin, että minun on pakko keskeyttää opinnot ja erota koulusta. Samaan aikaan minulle kehittyi terveydellisiä ongelmia joiden takia jouduin alkaa ramppaamaan terkkarilla joka toinen päivä, mikä sekin olin henkisesti rasittavaa vaikka opintoni olivatkin tässä kohtaa jo jäädytetty.

2016 keväällä hain uudelleen media-alan opintoihin sekä myös kaupan alan opintoihin, joihin olin viimeksi hakenut silloin 2013. Ja kas kummaa, tällä kertaa pääsin kouluun johon pisteeni eivät olleet riittäneet kolme vuotta aikaisemmin ja terveysongelmanikin hellittivät juuri sopivasti keskikesästä.

Reilu vuosi sitten koitin selvästikin liian aikaisin aloittaa uudelleen lääkkeettömän elämän ja olinkin ajamassa kevään mittaan itseni burnouttiin sekä polttamassa siltoja vanhempieni kanssa, kunnes lopulta itsekin ymmärsin, että mun olisi syytä palata takaisin vanhaan lääkitykseen mikäli en halua taas joutua keskeyttämään opintojani ahdistuksen yms. takia. Tämän jälkeen elämä lähti taas rullaamaan ja opiskelut sujumaan ja nyt vuotta myöhemmin olen tutkintopapereita vaille valmis merkonomi.

Mitä haluan tällä tarinallani kertoa, niin olen itsekin ollut todella synkässä paikassa ja toivonut jopa kuolevani silloin kun mieleni oli lähes sietämättömän sekava ja täynnä hulluja ajatuksia. 2016 saatu opiskelupaikka oli valonpilke synkän tunnelin päässä ja etenkin opintojen alkuvaiheessa psyykelääketykseni oli tärkeässä roolissa, että mieleni sai aikaa palautua kokemastani shokista ja pystyin näin rauhassa keskittyä täysillä opintoihini.

Joten älä säkään luovuta @Kaatosade . Negatiivisesti päättynyt kouluhaku tuntuu toki aina aluksi pahalta iskulta vyön alle ja se on täysin ymmärrettävää. Elämä kuitenkin jatkuu ja aina tulee uusia yhteishakuja. Niitä odotellessa toivotan sulle onnea työnhakuun sekä uusia positiivisia tuulia kaiken sen negatiivisuuden ja epävarmuuden tilalle. Ja muista että vitutus ynnä muut negatiiviset tunteet ovat vain väliaikaisia. Aurinko paistaa sinnekin vielä!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Huhhuh. Tulipahan taas raapusteltua tekstiä ja melkein unohdin, että Dallasin ja St. Louisin game seven on alkamaisillaan! Pitänee siirtyä tv:n ääreen. @Punamusta lle kans toivottelen hedelmällisiä runosuonia tällekin yölle. Itelläkin oli tänään yks runoaihe mielessä mutta enhän mä oo muistanu edes syödä tänään kunnolla, niin ihmekös toi että sekin vähän unohtui. Yön jatkoja! Mä alan kattoon lätkää.
 

holynordic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Україна
Hurricanesin peli alkaa kolmelta. Mietin tässä, kannattaako edes yrittää nukkua ennen sitä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös