Jatketaan vielä ämjiijiin pohdintoja ihan konkretian muodossa.
Yritän omissa ketjuhahmotelmissa luoda tasapainoisen joukkueen, enkä liigapörssimäisesti vain iske parhaita ykköseen, toiseksi parhaita kakkoseen jne. vaan ideana tosiaan olisi luoda joukkue siinä muodossa missä se mahdollisesti tulee olemaan. Helposti näissä kaavailuissa myös lasketaan nuorien pelaajien kehittyvän nopeammin, kuin he todellisuudessa kehittyvät, ja taas vastaavasti vanhempia pelaajia karsitaan vähän turhan tiukalla kammalla. Itse yritän ajattella nuorten pelaajien osalta realistisesti, ehkä hiukan pessimistisestikin. Ideana olisi myös luoda hyviä ja tasaisia viisikoita, joten jos mielestäsi joku pelaaja löytyy yllättävän alhaalta sommitelmissani, niin se johtuu vain roolituksista, ei mistään muusta. Hahmottelen nyt neljä täyttä kentällistä, vaikka World cupissa todennäköisimmin mennäänkin NHL-tyyliin 12+6.
Suomi World Cupissa 2016:
1. Kenttä
J.Jokinen-Barkov-Mi. Granlund(A)
Vatanen- Määttä
Hahmotelmissa luotan siihen, että Barkov ja Jokinen pelaavat molemmat vielä Floridassa. Monen mielestä Jokinen saatta löytyä yllättävänkin korkealta, mutta siihen on syynsä. Jussi Jokinen pystyy pelaamaan maalintekijän roolissa, pystyy pelaamaan jerelehtismäisesti ja kuten 2012 MM-kisat osoittivat, pystyy Jokinen myös pelaamaan maalinedustalla. Jussi Jokisen monipuolisuus antaa Granlundille ja Barkoville loistavan mahdollisuuden offensiivisesti, kun Jokinen pystyy monipuolisena pelaajana puolustamaan tunnollisesti, sekä olemaan samanaikaisesti uhka hyökkäyspäässä. Barkov ja Granlund sen sijaan ottavat vuosittain huikeita kehitysaskelia, joten en näe näille kahdelle veijarille muuta paikkaa, kuin Suomen kaksi ensimmäistä ketjua. Omissa hahmotelmissa molemmat nyt osuivat samaan ketjuun. Pakkiparia ei mielestäni tarvitse liioin perustella. Kaksi hyvin liikkuvaa puolustajaa, jotka tarjoavat hyvää tulitukea hyökkääjille.
2. Kenttä
Korpikoski-Filppula-Lehterä
Hietanen-Lepistö
Kakkosketjussa Filppula saa vierelleen Lehterän ja Korpikosken. Ketju on mielestäni äärimmäisen tasapainoinen, vaikka rehellisyyden nimissä on todettava, että mielestäni Korpikosken ei tulisi pelata näin korkealla, mutta Suomen laituritilanne nyt on mitä on. Korpikoskeen pätee oikeastaan samat sanat kuin Jussi Jokiseen. Monipuolinen laituri, jossa on hiukan enemmän kokoa ja jerelehtismäisyyttä, ja taasen vähemmän maalintekopotentiaalia. Puolustajien osalta näen Hietasen ja Lepistön paikat joukkueessa täysin selvänä. Molemmat ovat puolustajina parhaassa iässä ja en näe, että Suomen pakkitilanteessa olisi minkäänlaista varaa jättää kansainvälisesti tasonsa osoittaneita ja meritoituneita puolustajia joukkueen ulkopuolelle.
3. Kenttä
T.Ruutu-M.Koivu(C)-Haula
Ristolainen-Jaakola
Tällä kertaa Ruutu ja Koivu ajautuivat ikään kuin vahingossa samaan ketjuun. Alunperin pohdin pitkään Ruudun paikkaa ylipäätään joukkueessa, mutta edelleen Suomen laituritilanne... 3. ketjua voi hyvällä omallatunnolla kutsua kaksinkamppailuvoimaiseksi ketjuksi. Alunperin olin suunnitellut Haulaa nelosen laitaan, mutta vaikka vaihtoehtoja on, niin näen joukkueen näin parempana. Kapasen, Teräväisen, Salmisen, Markus Granlundin ja Aaltosen nimiä sovittelin myös kolmosen laitaan, mutta tällä hetkellä näkisin tulevaisuuden tälläisenä. Puolustuksessa Ristolainen saa pakkiparikseen Suomen vuoden 2016 johtavimpiin puolustaviiin puolustajiin lukeutuvan Jaakolan. Muistaakseni U-20 kisoissa Ristolainen pelasi yhdessä Vainosen kanssa, ja tämä siksi, että Ristolainen saisi myös käyttää taitojaan hyökkäyssuuntaan. Ristolainen saa offensiivisesti "vapaat kädet", kun vierellä seisoo Jaakolan kaltainen puolustava puolustaja. Hyökkäysketjusta löytyy myös kavereita joiden varaan voi laskea, jos/kun Ristolainen päättä tukea hyökkäyksiä. Tämän vuoksi pidän tästä kolmoskentällisestä paljon.
4. Kenttä
Komarov-Kontiola-Pihlström
Väänänen-Kukkonen(A)
Komarovia voisi sovitella ylemmäskin, mutta tällä kertaa Komarovin paikka on nimellinen nelosketju. Loistavat olympialaiset pelannut Pihlström on toisella laidalla, vaikka pieni kaukalo asettaakin pieniä kysymysmerkkejä Pihlströmin pelaamiseen. Jonkin aikaa arvoin Aaltosen ja Pihlströmin välillä, mutta tällä kertaa päädyin Pihlströmiin. Täytyy muistaa, että Pihlströmin näytöt pienestä kaukalosta ovat kuitenkin paljon paremmat, kuin Aaltosen vastaavat. Kontiola johtaa nelosta ja mielestäni sitä ei sen enempää tarvitse perustella. En näe, että vuonna 2016 Suomen sentteritilanne olisi niin paljon muuttunut, että Kontiola jäisi rannalle. Puolustuksessa Kukkonen ja Väänänen esiintyvät viimeisiä kertoja Suomen maajoukkueen takalinjoilla. Luotettavat sotaratsut eivät tule häikäisemään turnauksessa, mutta tulevat antamaan nelosketjulle, ja koko Suomen joukkueelle mukavan kivijalan, johon on mukava nojata.
Maalivahdit
Maalivahdit eivät mielestäni vaatine sen enempää perusteluja. Kaikki näistä kolmesta voivat taistella Vezinasta ja kuten kaikka varmasti hyvin tietävät, ei Suomi tule kaatumaan maalivahteihin.
Kuten huomata saattaa, niin NHL:n rajatapaukset olen jättänyt pois. Kasperi Kapasen, Petteri Lindbohmin ja kumppaneiden tasoa, kun on tosi vaikea arvioida. Puhumattakaan siitä, että millä tasolla kaverit pelaavat parin vuoden päästä. Kauden jälkeen ollaan näiden rajatapausten osalta sitten paljon viisampia.