On jotenkin hauskaa, että World Cupin pelien tasoa haukuttaessa esitetään vertailua Sotshin peleihin, yleensä vielä sillä näkökulmalla, että Sothsin olympiakiekkoa oli paljon miellyttävämpää katsella. Oma muistikuva Sothsin peleistä on, että pelien heikosta tasosta valitettiin jatkuvasti, alkusarjassa suurin osa kovista maista pelasi lepsusti koska ei ollut putoamisvaaraa, eikä Ruotsi ainakaan esittänyt mitään erikoista välierässä eikä finaalissa.
Oma mielikuva World Cupista oli, että pelien taso ailahteli. Esiotteluissa oli joitain kovatasoisia kohtaamisia, esim. Kanada-USA. Suomelta oli yksi tasokas peli (hävittiin Ruotsille 0-2), Venäjä pelasi hyvin flegmaattisesti, Ruotsin peli ei vakuuttanut missään vaiheessa ja Yhdysvallat floppasi täysin. Pohjois-Amerikka ja Eurooppa olivat erikoisesti positiivimmat yllätykset – ehkä juuri siksi, etten odottanut näiltä muovijoukkueilta mitään. Tsekiltä myös ok turnaus odotuksiin nähden; 3 pistettä, vaikka ennakoitiin turnauksen heikoimmaksi joukkueeksi. Kanada oli odotetun kova, ja voitti osan peleistä jopa puolivaloilla. Tästä suurimpana esimerkkinä jäi mieleen ensimmäinen finaalipeli, joka oli varsin aneemista katseltavaa. Toinen finaalipeli nosti kuitenkin pelillisesti tasoaan ja oli huikea jännitysnäytelmä.
