Westerlund tuhoaa suomalaisen jääkiekon - pohdintaa P.Sihvosen väittämästä

[ahal]

Fakta3: -Pelissä on aina mukana myös vastustaja. Suomalaiset (katsojat) kuvittelevat Suomen yksin ratkovan voiton tai tappion kieltäytyen huomioimasta vastustajien huikeita yksilösuorituksia. Nash eilen. Ruotsi silloin, kun se tunki omissa kisoissamme takaa ohi. Kummassakin tapauksessa vastustajalla oli jäällä NHL:n kermaa. Kavereita, jotka pelaavat isommissa rooleissa kuin Peltoset ja Lehtiset. Suomi ilman Selännettä, OJ:ta ja Saku Koivua on lähtökohtaisesti esimerkiksi Venäjää ja Kanadaa huonompi joukkue.

Materiaaliin nähden Suomi pelasi hienot kisat, mistä kiitos kokonaisvastuun kantavalle valmennuksellemme. Mutta vähän järkeä mukaan Westerlundin yksinomaiseen syyttelyyn tappiosta. Ruotsi-ottelu hävittiin Lehtosen mokaan, Westerlundin pelisysteemi toi meille siinäkin matsissa enemmän paikkoja kuin Ruotsille. Eilisen ottelun kolme ratkaisevinta pelaajaa olivat Söderholm, Lehtonen ja Nash. Kanadan valmennus pelasi paremmalla kädellä, mutta Westerlund pärjäsi ns. pokerinaamallaan helvetin pitkälle. Vasta siinä vaiheessa, kun kortit piti oikeasti katsoa, paljastui että Erkalla oli jätkähai Murrayn värisuoraa vastaan.

Täyttä asiaa, johon on helppo yhtyä. Kaikkea en viitsi lainata, mutta allekirjoitan auliisti. Suomi joutuu hyvin usein antamaan tasoitusta jo kisoihin lähtiessään, kun ei saa parasta miehistöään mukaan (mm. Teemu, Saku, OJ, Teppo, Lydman, Salo...). Sitä se kuitenkin tarvitsisi näiden isojen, finaalipelien voittamiseksi. Esim. Kanadalla on aivan eri tavalla ukkoja, joista valita. Eikä Suomella ollut yhtään Rick Nashin tapaista kaveria joukossaan. Saravon syleilyssä joku pienempi heppu olisi kellistynyt varmasti rankkarin arvoisesti, jonka Lehtonen olisi suurella todennäköisyydellä hoitanut. Toisin kuin venäläiset, kanadalaiset eivät kaatuilleet kovin helpolla.

Paremmalleen Suomi hävisi, ei paljoa mutta riittävästi. Tällä porukalla silti upea suoritus. Ja ilahduttavaa, että nuoret nostivat rooliaan koko ajan. Suomi-kiekko saa jatkossakin nauttia hyvistä kansainvälisistä peleistä, kun laatikossa pörräävät esim. Ruutu, Koivu, Kontiola, Bergenheim, Pihlström, Jokiset, Koistinen, Pitkänen, Filppula(t)... Veskareistakaan ei tule lähiaikoina pulaa.

En täysin ymmärrä Erkan ja kumppaneiden valintoja ja peluutusta Moskovassa, ja esim. Pihlströmille olisin antanut näyttöpaikan, mutta takana saattoi olla "satsauksesta tulevaisuuteen, jotta Antille jäisi sopivasti nälkää..." Vaikea sanoa näin kotisohvalta. Välillä homma toimi, välillä ei, mutta tulos oli hyvä.

Erkka ei ole tuhonnut mitään Suomi-kiekossa. Aivan naurettava väite alkujaankin. Osoittaa paremminkin kirjoittajan vainoharhaista suhtautumista asiaan kuin asiantuntemusta. Maajoukkueella on ollut 1950-luvulta alkaen lukuisia valmentajia, enkä muista että kenenkään olisi sanottu aiemmin tuhonneen Suomi-kiekkoa, tuli tulosta tai ei. Eteenpäin on menty, välillä hyppäyksin, valillä hiipien, joskus taka-askeliakin ottaen. Mutta kehitys on ollut näkyvää, kun vertaa esim. Saksaan, jonka kanssa rimpuiltiin tasaisesti mm. 1960- ja 1970-luvuilla. Viimeiset 15 vuotta on surfattu ensimmäisellä isolla aallolla suurten maiden kanssa. Suurelta osin juuri Erkan (tutkimustyön) ansiosta.

Suurkiitokset Westerlundille mittavasta työstä suomalaisen jääkiekon eteen! Ja työrauhaa seuraajille... Puukot tuppeen.

 

[JHag]

Mikä lie Södelle tullut koko turnausta ajatellenkin? Helvetin huonoa pelaamista puolustajana ja pelin avaajana. Noilla otteilla ei pitäisi olla jatkossa maajoukkuepaikkaa lähelläkään. Ts. kaveri ei osaa puolustaa, ei ottaa syöttöjä, ei antaa niitä. Pelasiko loukkaantuneena vai mitä ihmettä on tapahtunut?

Ainakin allekirjoittaneen mielenkiinto nähdä Söde joskus taas HIFK-paidassa laski nollan alapuolelle. Loukkaantuminen ei ole selitys, en usko. Itseluottamus kaverilla oli ainakin täysin kateissa, sillä ei se noin paska ollut kiekon kanssa SM-liigassa. Kotimaan liigassa Söde oli jopa riittävän fyysinenkin. Mockbassa hän oli Bergin ohella Suomen kiltein pakki. Suomi tuli pelaamaan jääkiekon MM-kisoja SM-liigapakistolla ja kuten joku hyvin sanoikin, jalkeilla ei ollut edes SM-liigan kotimainen allstars -alakerta. Boumedienne, Kankaanperä, Helenius, Jere hitaanakin...no, spekulaatiotahan tämä on, mutta Ara ei koskaan pelännyt ottaa ladonovenkokoisia pakkeja, joilta ei välttämättä muuta odotettukaan kuin oman maalinedustan puhtaanapitoa.

 

[Isaksson]

Loukkaantuminen ei ole selitys, en usko. Itseluottamus kaverilla oli ainakin täysin kateissa, sillä ei se noin paska ollut kiekon kanssa SM-liigassa.

Söderholmille kävi muutama paha pelinlukuvirhe, joista yksi johti maaliin (siis ensin jäähyyn ja sitten maaliin). Sellaista sattuu, ei tuossa sen kummempaa. Ei Söderholm kovin huonoja kisoja pelannut +/- saldo jengin parhaita ennen finaalia. Pari mokaa ja vilttiin, näin se menee MM-finaalissa ei sen ihmeempää.

 

[Wäinö#16]

Alussa Söderholm oli hieman jäässä, mutta pääsi minusta ihan hyvin peliin mukaan turnauksen edetessä. Venäjää vastaan pelasi erittäin hyvän pelin kuten koko joukkue. Finaalissa ei vauhti ja voima enää riittänyt, samoin kävi Saravolla.

Yllätysvalinta oli ainakin itselleni jo alkujaankin, mutta ei tuota esitystä tarvitse kuitenkaan hävetä.

 

[JHag]

Söderholmille kävi muutama paha pelinlukuvirhe, joista yksi johti maaliin (siis ensin jäähyyn ja sitten maaliin). Sellaista sattuu, ei tuossa sen kummempaa. Ei Söderholm kovin huonoja kisoja pelannut +/- saldo jengin parhaita ennen finaalia. Pari mokaa ja vilttiin, näin se menee MM-finaalissa ei sen ihmeempää.

Sanon samat kuin Lehtosesta; helvetin pahaan paikkaan sattui huono päivä. Jos + / - tilasto on ok, otan takaisin osan kritiikistäni. Eilen Söde oli niin huono, että olisiko jopa itse pyytänyt vaihtoa ulos. Matsin jälkeen miestä ei kuulemma nähty pitkään aikaan missään, sen verran riepoi. Väitän silti, että Sveitsi on vienyt tietyn fyysisen terän Söderholmin pelaamisesta. Hän, kuten liki kaikki muutkin Suomen pakit, oli liian pehmeä. Sokea kana Mertaranta löysi jyvän todetessaan Jarkko Ruudun tuoneen pakistoon kaksinkamppailuvoimaa. Tämä oli totta.

Westerlundiin liittyen minulla on aina ollut sellainen näkemys, että pakkien peluuttaminen ei ole hänen vahvimpia alueitaan. Siinä missä Ara ja Summanen olivat pakkien suhteen todella tarkkoja roolituksen ja kätisyyden suhteen, Erkka harrastaa alakerrassa yleismiesjantusia. Aran ja Summasen aikaan pakit tekivät paljon maaleja ja varsinkin yv:ssä pelattiin runsaasti heidän kauttaan. Nyt oli pikkuisen paha pelata ensinnäkin siksi, että ei ollut kuin leftin pakkeja joukkueessa. Tällaista pakistoa ei olisi Ara ainakaan koonnut. Nyt Kukkonen ja Saravo (!) saivat luvan tukea hyökkäyksiä ja kummallakaan ei ole riittävästi käsiä siihen hommaan. Kukkosella on loistava pelisilmä ja siksi hän sai paljon tekopaikkoja varsinkin alkusarjassa ollen varmasti itsekin ihmeissään tilanteesta. Hienot kisat Kukkoselta kaikkiaan, mutta ei hän mikään kiekollinen nero ole, miksi peluuttaa häntä niin?

Ketjujen kokoajana Erkka on liki ilmiömäinen veitsenterävän analysointikykynsä vuoksi. Summanen täydensi häntä koko kentällistä koskevassa ajattelussa. Erkkahan uskaltaa tehdä ketjumuutoksiakin, mikä on harvinainen piirre suomalaisessa valmentajassa. Väitän, että Viuhkolasta ja Pyörälästä saatiin molemmista enemmän irti kierrättämällä, jopa filtittämällä.

 

[Ioota Rhoo]

Sanon samat kuin Lehtosesta; helvetin pahaan paikkaan sattui huono päivä. Jos + / - tilasto on ok, otan takaisin osan kritiikistäni. Eilen Söde oli niin huono, että olisiko jopa itse pyytänyt vaihtoa ulos. Matsin jälkeen miestä ei kuulemma nähty pitkään aikaan missään, sen verran riepoi. Väitän silti, että Sveitsi on vienyt tietyn fyysisen terän Söderholmin pelaamisesta. Hän, kuten liki kaikki muutkin Suomen pakit, oli liian pehmeä. Sokea kana Mertaranta löysi jyvän todetessaan Jarkko Ruudun tuoneen pakistoon kaksinkamppailuvoimaa. Tämä oli totta.

Söderholmista samaa mieltä ja olen jo sen täällä sanonutkin. Venäjä-ottelu oli miehen paras, laskin jopa kolme taklausta ja varmaan kiekollista pelaamista, mutta Kanada-ottelu oli vuorostaan heikon ja ansaitusti Ruutu korvasi Söderholmin puolustuksessa. Sveitsiä syytän minäkin.

Tämä siirto voidaan mielestäni lukea Westerlundin tunnustuksena pieleen menneistä puolustus valinnoista, ei ainoastaan pelaajien vain myös niin kuin JHag sanoo peluutuksen osalta.

Omituista hapuilua oli havaittavissa koko turnauksen ajan koko Suomen joukkueen johdolta, mutta Hopea todistaa Westerlundin rakentavan suomalaista jääkiekkoa ei tuhoavan sitä.

 

[Panzerfaust]

Suomi tuli pelaamaan jääkiekon MM-kisoja SM-liigapakistolla ja kuten joku hyvin sanoikin, jalkeilla ei ollut edes SM-liigan kotimainen allstars -alakerta. Boumedienne, Kankaanperä, Helenius, Jere hitaanakin...no, spekulaatiotahan tämä on, mutta Ara ei koskaan pelännyt ottaa ladonovenkokoisia pakkeja,

Lisäksi Erkka taisi kuunnella aika paljon Dufvaa ja Virtaa pakkivalinnoissaan ja peluutuksissaan, jotka ovat molemmat neppailumiehiä. Eipä tämä Suomen pakkitarjonta Euroopassa kyllä päätä huimaakaan, mutta ehkä näillä kevyillä yleismiehillä varauduttiin nollatoleranssiin tai jotain. Kanadan miehistö näytti jälleen, että fyysisyys on muutakin kuin taklauksia, mitä eivät juuri edes harrastaneet. Kun on vartta, lihaa ja taistelutahtoa, niin fyysisempi tulee kulmasta kiekon kanssa ja häntä on vaikea pysäyttää muuten kuin selvästi kiinni roikkumalla tai koukkimalla/kamppaamalla. Tietysti nyt korostui tasoero myös pelinluvussa ja kiekonkäsittelyssä, kun ero matskujen välillä oli mitä oli.

 

[Kiekoton]

Westerlundiin liittyen minulla on aina ollut sellainen näkemys, että pakkien peluuttaminen ei ole hänen vahvimpia alueitaan. Siinä missä Ara ja Summanen olivat pakkien suhteen todella tarkkoja roolituksen ja kätisyyden suhteen, Erkka harrastaa alakerrassa yleismiesjantusia.

Olisiko tässä sitten takana liiallista pakkivastuun delegointia apuvalmentajalle. Näin sitten kokonaisuus ei ehkä ole aivan yhtä hyvin hallinnassa.

 

[SergeiK]

Panzerfaustilla oli mielenkiintoinen pointti kirjoituksessaan. Eurooppalainen versio nollatoleranssikiekosta isoine kaukaloineen tehnyt juurikin kiekosta sellaista, missä "kevyet yleismiehet" pärjäävät, koska kontaktin ottamiseen on paljon vähemmän tilaa.

Näin ilmeisesti ei ole NHL:ssä.

 

[JHag]

Olisiko tässä sitten takana liiallista pakkivastuun delegointia apuvalmentajalle. Näin sitten kokonaisuus ei ehkä ole aivan yhtä hyvin hallinnassa.

Olen juuri tätä mieltä, Panzerfaust viittasi asiaan myöskin. Dufvahan perusti Jukurien nousun käyttämällä pelkästään pygmejä sekä ala- että yläkerrassa. Tommi Kovanen saattaisi olla liian fyysinen hänelle. Virta on turkulaisen käsilaukkuperinteen jatkaja. Käsittääkseni tämä ryhmä on syntynyt Jursi-Jortikka -akselilla. Sen sijaan Jukka Koivu on äijälätkämiehiä ja molemmat poikansa pelaavat miehekkäästi, joten eipä kaadeta kaikkea shittiä Turkuun. Jortikan turkulaisuus on mielestäni jo suurin mahdollinen rangaistus.

Nollatoleranssin odottaminen perustuu täydelliseen kokemattomuuteen kv. ympyröistä, edes Virta ei voi olla niin uuno. Dufva ilmeisesti on. Kanada on tärkeä maa kansainvälisen jääkiekon uskottavuuden kannalta ja jos kisoja ruvetaan puhaltamaan hippakiekko -pohjalta, Kanada lakkaa käymästä niissä. Nollatoleranssia harrastetaan mitäänsanomattomissa alkusarjan matseissa, mutta kaikissa muistamissani MM-kisoissa on saanut pelata ratkaisupeleissä kovaa. Ottamalla pakistoon yleismiesjantusia on pakiston roolittaminenkin vaikeaa. Pakkipari Karalahti - Timonen tai Lydman - Nummelin on aika paljon helpompi hahmottaa kuin Söderholm - Berg. Lehtosella ei näissä huonommissa matseissa mennyt putkeen myöskään yhteispeli pakiston kanssa. Ja siitä lankeaa osasyy veskarien järjettömälle kierrättämiselle. Saattaa olla, että Lehtonen olisi ottanut Nashin läpiajon ilman Saravon roikkumista. Oli miten oli, mv ja pakki huippuunsa hiotussa systeemissä olisivat ratkaisseet kyseisen tilanteen toisella tavalla. Vähintään se pitäisi tietää selkäytimellä kumpi (yrittää) pelata mailan pois. Jos Karalahti olisi ollut Nashissa kiinni, Lehtoselle olisi riittänyt passiivinen peittäminen, pakki olisi pelannut kiekon ja mailan pois ja itsensä toki jäähylle samantien. Sama olisi tapahtunut, jos Saravo ja Lehtonen olisivat osanneet pelata yhteen ja sehän olisi tapahtunut, jos Lehtonen olisi liidannut tai Suomen valmennusjohto olisi hinkannut noin pienen (fyysisesti ja lukumäärältään) pakkikaluston ja mv:n yhteispeliä hieman enemmän.

 

[Lisäalueen mies]

Luettuani Sihvosen kirjoituksen heräsi kysymyksiä. Ensimmäisenä aloin miettimään sitä, että onko kirjoituksessa totuuden siementäkään? Tuhoaako Westerlund todellakin nyt jotain Suomalaisessa jääkiekossa ja vielä tahallaan?
Itsellä jäi kisoista sellainen olo, että Westerlund joutui myöntämään materiaalin rajallisuuden, hän ei saanut joukkuetta pelaamaan haluamallaan tavalla ja yritti pelastaa mitä pelastettavissa oli. Vaikutti näiden kaikkien kokoonpanokokeilujen aikana, että hän oli jopa hieman hukassa itsekkin siitä, miten saataisiin joukkue pelaamaan parhaalla mahdollisella tavalla käytettävissä olevalla materiaalilla. Luulisin Erkan miettivän valintojaan kisoihin ja siinä tulleita mahdollisia virheitä.
Oliko tuo edellä mainittu jotenkin tahallista Suomalaisen jääkiekon tuhoamista? En oikein usko siihen, ainakin minulla on jäänyt Erkasta kuva kiekkomiehenä joka haluaa kehittää lajia, varsinkin taktiselta kannalta katsottuna. Jotenkin tuntuu, että pelaajien psyykkaus ei ole oikein hänen parhaita puoliaan, jos näin todellakin on, niin se on iso puute valmentajalla.
Seuraavien valmentajien työn vaikeuttaminen? Olisiko Erkka susi lammasten vaatteissa, niin katkeroitunut näistä "Peleistä" kulisseissa, että lähtisi koston linjalle? Vaikea uskoa, jos näin on niin ei voi kun sääliä miestä. Jos Sihvonen tarkoittaa pelkästään pelitapaa Moskovassa seuraavien valmentajien työn hankaloittamisena, niin hän aliarvio kyllä pelaajien henkisen tason todella pahasti. Tuo MM-projekti on kuitenkin niin lyhyt, että ei sinä aikana kenenkään sieluun ja ajatusmaailmaan jätetä pysyviä traumoja niin, että pelaajan kyky omaksua erilaisia pelitapoja uusien valmentajien alaisuudessa tuhoutuisi.
Mitä oli sitten Sihvosen kirjoituksen takana, kirjoituksen joka kaatoi melkoisen syytösryöpyn Erkan niskaan kesken MM-kisojen. Provo keskustelun aikaan saamiseksi? Jos niin helvetin huono provo, suorastaan luokaton. Oliko Sihvonen ihan omine tarkoitusperineen asialla vai toimiko hän jonkin "Klikin" äänitorvena? Mielenkiintoinen kysymys, ei vain meikäläisen tiedoilla ole mahdollista tuohon vastata.
Itseäni on alkanut hirvittää nämä jutut tuolla taustalla, mitä kaikkea siellä oikein puuhastellaan ja jos Erkkaa kohtaan on ollut todellakin jokin "Klikki", niin kuinka iso se on ja ketä siihen kuuluu? Onko siellä esim. henkilöitä SM-liigan valmentajien joukosta tai muita suoraan SM-liigajoukkueiden toiminnassa mukana olevia?
Sen tiedän kokemuksesta että, valmentaja, olipa se sitten vaikka juniorijoukkueesa, saa yleensä jonkinlaisen opposition vastaansa, aina on ihmisiä eri intresseillä jotka tietävät asiat paremmin, mutta yleensä ne on kuitenkin aika harmittomia. Nyt näyttää kuitenkin maajoukkuehommissa olevan jotain vähän suurempaa häikkää kulisseissa ja ne asiat kyllä pitäisi saada käsiteltyä niin, että ei ainakaan tulevat valmentajat joudu niiden keskelle.

 

[SergeiK]

Vaikutti näiden kaikkien kokoonpanokokeilujen aikana, että hän oli jopa hieman hukassa itsekkin siitä, miten saataisiin joukkue pelaamaan parhaalla mahdollisella tavalla käytettävissä olevalla materiaalilla

Minun mielestäni on hirmuinen tragedia, jos jotkut ihmiset oikeasti ovat sitä mieltä, että kokoonpanomuutoksia tekevä valmentaja jotenkin "myöntää olleensa" väärässä.

Kovin ne ammattikokitkin tuntuvat keittöjansa maistelevan - vaikka eikös pro-miesten pitäisi tietää se oikea timjamin määrä ihan maistamatta?

Se, että Westerlundilla riitti finaalissa munaa penkittää Söderholm ja laittaa hänen tilalleen laitahyökkääjä pelaamaan pakkina kertoo minusta vain rohkeudesta ja reagointikyvystä.

 

["Jalkakynä"]

Eli jääkiekon ongelma on, että se on liian suosittua?

Rantanen ja Sihvonen voivat siinä tapauksessa mustata naamansa ja käydä kommandona polttamassa joka yö pari jäähallia ympäri Suomea. Pikkuhiljaa yhä lämpenevien talvien kanssa jääkiekon harrastusmahdollisuudet vähenevät, suosio hiipuu ja laji ajautuu takasin siihen ihannetilaan, että sitä seuraa yhtä monta ihmistä Suomessa kuin nykyään australialaista jalkapalloa. Mutta ne molemmat olisivat ihan tosi deeppejä laji-ihmisiä.

Hyvä strategia. Ja eikun pelikirjaa toteuttamaan...

Tarkoitus oli vain kärjistää, että Sm-liiga ei kiinnosta ketään ja harva tiesi kuka on Ville Koistinen. Muualla maailmassa seurajoukkue on numero yksi ja maajoukkue siellä jossain kakkosena. Suomessa kaikki on aivan toisin maajoukkue on kaikille lähellä sydäntä, mutta kotimainen kiekkoilu ei näitä "leijonafaneja" kiinnosta.
Jos muuta näistä kisoista ei jäänyt käteen niin yksi asia on varma puukätisten saravoiden, bergien ja söderholmien aika taitaa ollla ohitse. Eläköön kiekolliset puolustajat.

Ja mitenkä tämä liittyy Sihvoseen, hän on korostanut helppojen ja lyhyide peliä edistävien syöttöjen merkitystä. Tästä seikasta annan hänelle sulan hattuun.

 

[repe_joke]

Muualla maailmassa seurajoukkue on numero yksi ja maajoukkue siellä jossain kakkosena.

Johtuisikohan tämä siitä, että harvalla maalla on samanlaista historiaa kuin Suomella? Sotien jälkeenhän Suomea juostiin maailmankartalle, josko se sama on nyt siirtynyt kiekkokaukaloon?

 

[Lisäalueen mies]

Minun mielestäni on hirmuinen tragedia, jos jotkut ihmiset oikeasti ovat sitä mieltä, että kokoonpanomuutoksia tekevä valmentaja jotenkin "myöntää olleensa" väärässä.

Onkohan tuo niin hirveä tragedia. Voi olla että, olen Erkan kohdalla väärässä, se oli vain minun mielipide joka tuli kisoja seuratessa. Sekin vaihtoehto, että homma oli koko ajan ihan hanskassa, on täysin mahdollista.
Itsellä on jonkinlainen valmentajatausta ja minä kyllä olen joutunut myöntämään olleeni väärässä niissä hommissa montakin kertaa, alkaen liian vaikeista harjoitteista tai yrittämällä ajaa sisään pelitapaa johon joukkueen sen hetkinen taitotaso vain ei ole riittänyt.

 

[P.Sihvonen]

Ettei koko totuus vääristyisi....

Tässä ketjussa on ollut paljon hyvää maajoukkueasiaa. Mutta haluan silti - suhteellisuudentajun säilyttämiseksi - liittää tuohon alle tässä eräänä puheenkohteena olleen tekstini positiivisia osia Erkka Westerlundista koskien juuri Moskovan kisoja. Eräät nimimerkit ovat selvästi halunneet tehdä minusta mustavalkoisen Erkka Westerlundin vihaajan. Siihen nähden on erikoista, että kaiken tiukan kritiikin keskellä kirjoitan myös näin 9.5.2007 ilmestyneessä Urheilulehdessä:

"Stalin ja intuitiivinen taidevalmentaminen

Erkka Westerlund on luotsannut Leijonia Moskovassa stalinmaisen diktaattorin ottein. Ja tällä kertaa tämä tarkoittaa myös paljon hyvää. Westerlund nojaa Torinon ja Latvian hienoihin saavutuksiinsa ja vähät välittää Leijoniin kohdistuvasta keskustelusta niin joukkueen ulkopuolella kuin sen sisälläkään. Westerlund on vaihdellut sekä kokoonpanoa että viilannut pelitapaa juuri niin kuin häntä ja hänen johtoryhmäänsä on huvittanut. Se on tehty, mikä on nähty kulloinkin järkevimmäksi siirroksi.
Ero Itävallan 2005 katastrofi-kevään epävarmaan päävalmentaja Westerlundiin on huikea. Aivan kuin Westerlund haluaisi tehdä viimeisestä turnauksestaan ikimuistoisen intuitiivisen taidevalmentamisen metodilla.
Westerlundille on annettava tunnustus tästä uudesta rohkeasta valmennusotteesta riippumatta siitä, miten Leijonille käy torstain puolivälieräottelussa USA:ta vastaan. Yksittäisen ottelun voi aina voittaa tai hävitä, mutta nyt Westerlund on muuttanut sikäli Leijonien trendiä aiemmista kahdesta turnauksesta, että Suomen käyrä on kisojen mittaan nouseva. Torinossa ja Latviassa pelikirjan sulaminen loppua kohti johti peräti olympia- ja MM-kultatien menetyksiin. Vielä Torinon turnauksen keskivaiheilla Leijonat oli Ruotsia edellä, mutta finaaliin mennessä voimasuhteet olivat muuttuneet rajusti."

-sihvonen-

 

[Wäinö#16]

Tässä ketjussa on ollut paljon hyvää maajoukkueasiaa. Mutta haluan silti - suhteellisuudentajun säilyttämiseksi - liittää tuohon alle tässä eräänä puheenkohteena olleen tekstini positiivisia osia Erkka Westerlundista koskien juuri Moskovan kisoja. Eräät nimimerkit ovat selvästi halunneet tehdä minusta mustavalkoisen Erkka Westerlundin vihaajan.

Tuo olikin mainoisti kirjoitettu, mutta ihmetyksen aiheena onkin ollut, että onko Erkka tosiaan aiemminkaan tarvinnut moista mustamaalausta? Ja se, että väkisin tulee mieleen että sen taustalla on jotkut muut hämärät tarkoitusperät. Mistään tasapuolisesta "antaa pelin näyttää" ja "koko kuvan" analyysista on turha puhua kun kyseessä on Erkka Westerlund ja Petteri Sihvonen.

 

[Tarinankertoja]

Johtuisikohan tämä siitä, että harvalla maalla on samanlaista historiaa kuin Suomella? Sotien jälkeenhän Suomea juostiin maailmankartalle, josko se sama on nyt siirtynyt kiekkokaukaloon?

’

OT, faktat kohdalleen...

sotien jälkeen?

Suomi juostiin maailman kartalle Tukholman kisoissa vuonna 1912. Tuolloin olimme siis osa Venäjään keisarikuntaa, mutta tulimme olympialaisiin oman lipun ja kyltin alla. Rohkea veto, ja noissa kisoissa Hannes Kolehmainen juoksi suomen maailman kartalle. Hannes voitti kolme kultaa ja yhden hopean sekä rikkoi kisoissa myös 3000 metrin ja 5000 metrin maailmanennätykset. Jälkimmäisellä matkalla hän alitti ensimmäisenä ihmisenä 15 minuuttia.. Ensimäistä kertaa kansakunta nimeltä suomi tuli tunnetuksi suomen tai tsaarin venäjän ulkopuolella

 

[mr purnu]

Tuon otsikon voi kääntää myös: Petteri Sihvonen tuhoaa suomalaisen urheilujournalismin kommunismimaisella tavalla kommentoida asioita=Minun tapani tehdä on se ainoa oikea.

Eiköhän kaikki lajia läheltä seuraavat ole tunteneet piston sydämmessään ja antavat koko maajoukkueen urheilulliselle johdolle synninpäästön syksystä 2004 tähän päivään.

Sihvoselle ei mitään synninpäästöä.

 

[Stigu]

Torinossa ja Latviassa pelikirjan sulaminen loppua kohti johti peräti olympia- ja MM-kultatien menetyksiin. Vielä Torinon turnauksen keskivaiheilla Leijonat oli Ruotsia edellä, mutta finaaliin mennessä voimasuhteet olivat muuttuneet rajusti."

Menee nyt ehkä hieman ohi aiheen, mutta näetkö Petteri jääkiekon pelkästään kahden joukkueen pelikirjojen välisenä mittelönä? Etkö hyväksy ajatusta, että kahden tasavahvan (ja suunnilleen saman pelikirjan omaavan) joukkueen kohdatessa myös yksilöt ja henkinen kantti - halu ja kyky voittaa- ratkaisevat?

Ja jos pelkästään pelikirjalla on merkitystä, miten esim. Torinon turnauksessa Suomen pelikirja "suli" vajaan viikon aikana? Miten pelikirja voi sulaa?

Epätietoinen

 

[Lisäalueen mies]

"Stalin ja intuitiivinen taidevalmentaminen

Erkka Westerlund on luotsannut Leijonia Moskovassa stalinmaisen diktaattorin ottein. Ja tällä kertaa tämä tarkoittaa myös paljon hyvää. Westerlund nojaa Torinon ja Latvian hienoihin saavutuksiinsa ja vähät välittää Leijoniin kohdistuvasta keskustelusta niin joukkueen ulkopuolella kuin sen sisälläkään. Westerlund on vaihdellut sekä kokoonpanoa että viilannut pelitapaa juuri niin kuin häntä ja hänen johtoryhmäänsä on huvittanut. Se on tehty, mikä on nähty kulloinkin järkevimmäksi siirroksi.
Ero Itävallan 2005 katastrofi-kevään epävarmaan päävalmentaja Westerlundiin on huikea. Aivan kuin Westerlund haluaisi tehdä viimeisestä turnauksestaan ikimuistoisen intuitiivisen taidevalmentamisen metodilla.
Westerlundille on annettava tunnustus tästä uudesta rohkeasta valmennusotteesta riippumatta siitä, miten Leijonille käy torstain puolivälieräottelussa USA:ta vastaan. Yksittäisen ottelun voi aina voittaa tai hävitä, mutta nyt Westerlund on muuttanut sikäli Leijonien trendiä aiemmista kahdesta turnauksesta, että Suomen käyrä on kisojen mittaan nouseva. Torinossa ja Latviassa pelikirjan sulaminen loppua kohti johti peräti olympia- ja MM-kultatien menetyksiin. Vielä Torinon turnauksen keskivaiheilla Leijonat oli Ruotsia edellä, mutta finaaliin mennessä voimasuhteet olivat muuttuneet rajusti."
-sihvonen-

Tapahtuiko Westerlundille suuri valaistus 4.5 UL:ssä olleen jutun jälkeen, senhän mukaan Suomi Westerlundin ohjauksessa oli valumassa 2005 Itävällan kisojen tasolle ja nyt ero 2005 Westerlundiin on huikea? Olihan niitä ketju- ja pelaajakokeiluja siinä välillä mutta tapahtuiko Westerlundin tekemisissä jotakin muuta radikaalia tuossa vajaan viikon aikana kun Sihvosen jutuissa on noinkin huomattava ero? Muuttuiko Westerlund tosiaan viikossa Suomalaisen jääkiekon tuhoajasta rohkean valmennusotteen mieheksi?

 

["Jalkakynä"]

Ja jos pelkästään pelikirjalla on merkitystä, miten esim. Torinon turnauksessa Suomen pelikirja "suli" vajaan viikon aikana? Miten pelikirja voi sulaa?

Epätietoinen

Pelikirja ei sula vaan siihen ei luoteta kuin vuoreen. Otetaan esimerkiksi Moskovan välierä Kanada-Ruotsi. Ruotsi pelasi samalla tavalla kuin koko kisojen ajan, vaikka oli tappiolla; sentterin kautta keskeltä, lyhyitä syöttöjä ja jatkuva sekä vahva kontrolli kiekkoon.

Toisaalta tämä oli myös Ruotsin voitto, vaikkakin se jäi kisoissa neljänneksi. Ruotsi ajoi udet miehet sisään pelitapaan ja tulevaisuudessa heidän avullaan Ruotsi on valmis toistamaan vuoden 2006 tapahtumat.

Suomi puolestaan palasi näissä kisoissa takaisin 90-luvun kolmeen peruspilariin; voittavaan maalivahtipeliin, tiukkaan puolustukseen ja erikoistilanne pelaamiseen. Valitettavasti vuoden 2006 aikana opittu tapa voittaa hyökkäämällä unohdettiin. Edes paljon parjattua Sm-liigaa ei voiteta puolustamalla, mitenkä siis voi voittaa MM-kisoissa?

 

[Rocket]

Enemmän tai vähemmän edellisiin keskuteluihin viitaten;mielestäni suomalaisessa jääkiekkoilussa mentiin näissä kisoissa kuitenkin selvästi eteenpäin. Tämä tulos osoitti sen, että suomalaisessa jääkiekkoilussa on huikea potentiaali olemassa, kunhan palaset loksahtavat kohdilleen.

Seuraavassa muutamia maallikon hajatelmia liittyen menneisiin MM-kisoihin ja ylipäätään suomalaiseen jääkiekkoiluun.

"+" merkkisiä asioita

- Usko pelitapaan ja taktiikkaan toimi kohtuullisen hyvin lähes koko turnauksen ajan. Vahvuuksien kautta pelaaminen.
- Ruutu-Koivu-Viuhkola-Koistinen-Kontiola-Pyörälä-Lehtonen. Uusia nuoria pelaajia saatiin ajettua kansainvälisellä senioritasolla sisään, osa erilaisissa rooleissa kuin aiemmilla kisakerroilla. Sehän on "Kuin rahaa laittaisi pankkiin". Nämähän oli kuitenkin "vain" MM-kisat.
- Mielestäni avojään kiekollinen peli oli kuitenkin mennyt eteenpäin
- maalivahtipeli
- puolustuspelin kurinalaisuus
- joukkueen yhtenäisyys. Joukkuehenki vaikutti olevan loistava.

"-" merkkisiä asioita

- joitain systemaattisia av-virheitä ei saatu korjattua. Malkin, Nash, Kovaltshuk:n poikittaissyöttö Gontsharille alkusarjassa.
- johtoasemassa pelaaminen. Henkinen valmennus. Viimeisen askelman nouseminen. Tulee mieleen väkisinkin mieleen, ollaanko liian tyytyväisiä jo loppuottelupaikasta? Purkaantuuko henkinen lataus liian aikaisin? Onko maalinteossa samansuuntaisia ongelmia? Ollaan tyytyväisiä kun päästään "yrittämään". Lisäksi joillain pelaajilla tasonsa säilyttäminen tärkeimmässä pelissä epäonnistui...
- henkilökohtainen taitotaso: perusasiat (luistelu, syöttäminen, laukominen)/kiekollinen pelikäsitys/hyökkäyspelaamisen luovuus. Näkyikö näiden puute yv:ssä?
- yv ei sittenkään toimut silloin kuin olisi pitänyt
-peluuttaminen, taktinen reagointi (tosin mielestäni parani turnauksen edetessä aika paljon)
- jäähyt
- "käännetään lantin parempi puoli esiin" (suhtautuminen mainoskatkoihin jne, jne..mietittäisiin ennemminkin mitkä ovat mahdollisuudet)

Kyllä Erkka on mielestäni suuri kiekkomies. Kaikkien pitäisi kuunnella mitä hänellä on sanottavana, varsinkin liitto-, seura- ja juniorivalmennustasolla.

Minun mielestäni jääkiekkoon ja muihin pallopeleihin pätevät seuraavat totuudet ja toivoisinkin, että valmennuksessa otettaisiin nämä asiat huomioon enemmissä määrin harjoittelua suunniteltaessa:

- Hyökkääminen on keskimäärin vaikeampaa kuin puolustaminen

ja

- Pitkässä juoksussa taito voittaa puolustuksen, voiman ja puolustusvoiman

 

[JHag]

Suomi puolestaan palasi näissä kisoissa takaisin 90-luvun kolmeen peruspilariin; voittavaan maalivahtipeliin, tiukkaan puolustukseen ja erikoistilanne pelaamiseen. Valitettavasti vuoden 2006 aikana opittu tapa voittaa hyökkäämällä unohdettiin. Edes paljon parjattua Sm-liigaa ei voiteta puolustamalla, mitenkä siis voi voittaa MM-kisoissa?

Pieni offtopic -kommentti: jokainen edellämainituista asioista on olennainen osa myös vuonna 2007 menestyvän jääkiekkojoukkueen kivijalkaa. On joukkueella millainen pelikirja hyvänsä, on menestyvä joukkue koottu voittavaan maalivahtipeliin, tasokkaaseen puolustukseen ja hyvään erikoistilannepelaamiseen nojaten. Neljäs asia, joka listastasi puuttui, on hyvät sentterit. Kääntäen totean, että minkäänlainen pelikirja ei pelasta joukkuetta, jonka veskari vuotaa, jonka pakisto on kiekollisilta taidoiltaan nolla, jonka erikoistilannepelaaminen on täyttä skeidaa; aina soi omissa av:lla ja yv:llä ei luoda edes paikkoja. Kokonaisuuden kun täydentävät vielä pelisilmättömät ja laiskat sentterit, voi valmentajana olla vaikka Summanen ja kaksi hänen klooniaan, ei auta.

Sergei K käytti ansiokasta kokkivertausta. Mielestäni pelikirja on maustamiseen ja hienosäätöön liittyvä asia, joka onnistuu vain siinä tapauksessa, että ko. aterian perusraaka-aineet ovat tasokkaita. Remun sanoin; paskasta ei saa kermaleivosta. Ei myöskään Latviasta jääkiekon maailmanmestaria, ei vaikka kuka toisi pelikirjansa aitioon.

 

[nufc]

Tässä ketjussa on ollut paljon hyvää maajoukkueasiaa. Mutta haluan silti - suhteellisuudentajun säilyttämiseksi - liittää tuohon alle tässä eräänä puheenkohteena olleen tekstini positiivisia osia Erkka Westerlundista koskien juuri Moskovan kisoja. Eräät nimimerkit ovat selvästi halunneet tehdä minusta mustavalkoisen Erkka Westerlundin vihaajan. Siihen nähden on erikoista, että kaiken tiukan kritiikin keskellä kirjoitan myös näin 9.5.2007 ilmestyneessä Urheilulehdessä:

"Stalin ja intuitiivinen taidevalmentaminen

Erkka Westerlund on luotsannut Leijonia Moskovassa stalinmaisen diktaattorin ottein. Ja tällä kertaa tämä tarkoittaa myös paljon hyvää. Westerlund nojaa Torinon ja Latvian hienoihin saavutuksiinsa ja vähät välittää Leijoniin kohdistuvasta keskustelusta niin joukkueen ulkopuolella kuin sen sisälläkään. Westerlund on vaihdellut sekä kokoonpanoa että viilannut pelitapaa juuri niin kuin häntä ja hänen johtoryhmäänsä on huvittanut. Se on tehty, mikä on nähty kulloinkin järkevimmäksi siirroksi.
Ero Itävallan 2005 katastrofi-kevään epävarmaan päävalmentaja Westerlundiin on huikea. Aivan kuin Westerlund haluaisi tehdä viimeisestä turnauksestaan ikimuistoisen intuitiivisen taidevalmentamisen metodilla.
Westerlundille on annettava tunnustus tästä uudesta rohkeasta valmennusotteesta riippumatta siitä, miten Leijonille käy torstain puolivälieräottelussa USA:ta vastaan. Yksittäisen ottelun voi aina voittaa tai hävitä, mutta nyt Westerlund on muuttanut sikäli Leijonien trendiä aiemmista kahdesta turnauksesta, että Suomen käyrä on kisojen mittaan nouseva. Torinossa ja Latviassa pelikirjan sulaminen loppua kohti johti peräti olympia- ja MM-kultatien menetyksiin. Vielä Torinon turnauksen keskivaiheilla Leijonat oli Ruotsia edellä, mutta finaaliin mennessä voimasuhteet olivat muuttuneet rajusti."

-sihvonen-

Tästä tekstistä paistaa pieni pelko siitä että Suomi sittenkin menee yllättävän pitkälle Moskovassa Westerlundin systeemeillä.

Valmennuksesta en kovinkaan paljon tiedä mutta käsittääkseni valmentajan toimenkuvaan kuuluu vaihdella kokoonpanoa ja viilata pelitapaa parhaaksi mahdolliseksi ja uskoa omaan tekemiseen välittämättä siitä minkälaisia neuvoja joukkueen ulkopuolelta tulee ja samalla kantaa myös vastuun tekemisistään.

Jos Suomen pelikirja suli Torinossa ja Latviassa niin suliko Venäjän pelikirja Moskovassa,kysyn vaa?