I gotta smile
Jääkiekko on kyllä oikeasti haudanvakava asia suomalaisille. Minun tapani isojen kisojen aikana on etupäässä seurata kisat kaukalossa ja katsella sen jälkeen, mitä on kirjoiteltu. Poislukien alkusarjan pakolliset Mertaranta-oksennukset. Sen pahoinvoinnin voittaa kisojen jatkuessa, paskaan tottuu. Onneksi Mertarannan selostukset, Sihvosen kirjoitukset tai Jatkoajan vastaavat eivät vaikuta paskaakaan siihen, miten Suomen peli kaukalossa kulkee, siellä ne hommat ratkotaan.
Tässä vaiheessa kirjoitusta julistan itseni jumalaksi ja otan ensin analyysin kohteeksi P.Sihvosen ja cobolin. Tunnen molemmat herrat. Näin uskallan sanoa. Arvostan kumpaakin kaveria. Pidän siitä, että mielipiteet sanotaan sellaisina kuin ne ovat ja reaaliajassa. Sihvonen ripustaa hirttoköyden kaulaansa joka kerta, kun hän lataisee UL:n artikkelinsa. Vaatii itse asiassa helvetin kovaa selkärankaa otsikoida juttunsa: "Mr.Fiasko", "Käärme nimeltä Risto Dufva", "Westerlund tuhoaa suomalaisen jääkiekon". Rankinta mitä ennen Sihvosta on saatu lukea, on "Ruotsi kiri takaa ohi, olipa jännittävä kiekkoilta" -tyyppinen otsikointi. Sihvonen on brändi. Niitä ei ole lätkässä liikaa, HIFK ja Pena ovat Sihvosen kanssa samalla viivalla. Luultavasti kumpikaan osapuoli ei myönnä tätä, mutta kova suoritus P:ltä ajaa itsensä kerralla raskaaseen sarjaan. Tami kuulostaa sketsihahmolta Sihvoseen verrattuna, ei voi mitään. Sihvosta ei ole pakko lukea tai kommentoida. Jos hän olisi jääkiekon Susan Kuronen, kukaan ei enää kiinnittäisi mitään huomiota häneen.
cobol on viileän analyysin mestari. Hän osaa purkaa asiat todennäköisyyksiksi ja matematiikaksi ällistyttävän helposti. Hän vaikuttaa räksyttävältä riidanhaastajalta, mutta tosiasiassa hän haluaa oikeasti keskustella ja käyttää provokaatiota usein keskustelun katalysaattorina. Tuskin kukaan muu kirjoittaja on saanut meikäläistä heittäytymään HIFK-keskusteluun niin lujaa kuin cobol hänen pudottaessaan minun kannaltani oikeassa paikassa kommentin tyyliin "HIFK on kaukana fyysisestä joukkueesta". Kun keskustelua syntyy, olemme useimmiten samaa mieltä cobolin kanssa isoista linjoista. Lähdin keskusteluun mukaan samalla helppoudella kuin hauki iskee heitettyyn täkyyn. Enkä mä ole vittu helppo nakki.
Vaikka kuinka yritän, en saa itseäni kiehumaan suomalaisen jääkiekkokeskustelun tiimoilta. Rakastan erimielisyyksiä ja ehkäpä juuri siksi rakastan jääkiekossa eniten sen kontaktipuolta. Diggaan kiekkotappeluista, kun kaksi alan miestä ottaa yhteen samalta viivalta. Diggaan myös kuittivihko-käytännöstä, Kautonen vs. Pesonen edeltävine tapahtumineen oli upea oppitunti lajikoodistosta. Olen hurrannut näissä kisoissa ääneen Bergenheimille, molemmille Ruuduille ja Mikko Koivulle joka vitun töötistä. En häpeä tunnustaa, että pidin Bergenheimin rujoa niittiä upeana taktisena oivalluksena ja uskon sen tulleen Westerlundilta. Vittu, saatiinpa yksi taitava ryssä ulos, ei tämä mikään ompeluseura ole, vai? Vaikka Alpo niin haluaisikin. Häpeän Alpo Suhosen selkärangattomuutta ja perusteetonta ylimielisyyttä. Kaverin, jonka näytöt ovat puhdas nolla, pitäisi olla esimerkiksi Westerlundiin nähden lähinnä hänen matkatavaroidensa kantaja. Ylimielisyys a´la Keke Rosberg on sen sijaan hienoa, hän on F1 -maailmanmestari.
Edellisellä kappaleella halusin sanoa, että jääkiekkokeskustelu ennen Sihvosta oli yhtä kivaa kuin siskon kanssa tanssiminen. Sihvosen nerokkuus toimittajana on se, että hän siirsi lajin koodiston kaukalosta näppäimistölle. Sen verran olen itsekin pelannut, että näin uskallan sanoa. Keksin itse aikoinaan Jatkoajassa termin ajokoirakiekko ja luultavimmin neppailukin on allekirjoittaneen sairaiden aivojen tuotos. Silloin olin vedossa. Sihvonen on tuonut kertarytinällä järisyttävän määrän uutta sanastoa lätkään; v-koodi, pelikirja, lätkäjätkä etc. Ihailen tätä ominaisuutta. cobol puolestaan uskaltaa avata suunsa ja haastaa Sihvosen. Ihmeellistä hyssyttelyä on tämän asian taivastelu. Uskon, että lätkäjätkä Sihvonen nauttii haasteista.
Erään pitkän linjan Ässä-fanin kanssa muistelimme kaiholla muinaisia HIFK-Ässät ja vice versa -matseja varsinkin lauantaisin. Tällöin joukkomylly, rujo vastustajan ärsyttäminen ja valtava tunnelataus kuuluivat asiaan automaattisesti. Vuonna 2007 Suhonen ja Jortikka, kaksi velttoa lesesäkkiä, pohdiskelevat kuuluisiko Jarkko Ruutu heidän joukkueeseensa. Uskomatonta paskaa, vittuako se ketään kiinnostaa, koska kumpikin tumpelo on miljoonan mailin päässä tilanteesta, missä he voisivat teoriassa valita pelaajia maajoukkueeseen? Aivan sama kuin kysyisi Frederikin mielipidettä Mozartista; miten on Reetu, olisitko itse kuljettanut melodiaa näin? HIFK-Ässistä päästään Sihvonen vs. coboliin, missä on kysymys samasta asiasta. Joku on tuonut tunnetason takaisin keskusteluun - mitä pahaa siinä on? Itse en silti enää lämpene verbaalisesti, olen tietoisesti koettanut katsella tapahtumia kaukalossa. Mutta hienoa nähdä, että täälläkin tapahtuu jotain.