Caps otti sen (pakko)voiton, ja sarja palaa Washingtoniin tilanteessa 2-2. Tähänkin otteluun Caps tuli todella kovalla temmolla ja sai siitä palkkioksi nopeasti 2-0 johdon. Nyt erona oli vain se, että Leafsin kavennuksen jälkeen kotijoukkue ei päässyt peliin läheskään samalla tavalla mukaan kuin Game 3:ssa. Sanoisin, että nyt Capsiltä nähtiin kaksi erää todella kovaa suorittamista: se oli kaksi erää selvästi parempi joukkue.
Jääkiekko on siitä vain julma peli, että kaksi erää hyvää kiekkoa ei merkkaa mitään, jos tekee tyhmiä virheitä. Toisen erän loppuun Eller ja Orpik ottivat aivan idioottimaiset kakkoset muutaman sekunnin sisään, ja Leafs sai lähes kahden minuutin 5vs3-ylivoiman kolmannen erän alkuun pelin ollessa vain 4-2 Capsille. Kummastakaan jäähystä ei voi juuri motkottaa - enemmänkin siitä, miksei kumpikaan saanut käytöskymppiä niiden päälle.
Aika selvää oli, että tuossa oli Leafsin etsikkoaika päästä peliin mukaan. Babcock ja co. olivat kopissa päättäneet kerätä erikoisvitjan pelaamaan yv:tä, ja jälkijäteen voi sanoa, ettei ollut hyvä ratkaisu rikkoa hyvin toimineita yv-viisikoita. Ihan yhtä huono 5vs3-ylivoima kuin Capsiltä Game 3:ssa. Caps pelasi fiksusti pienellä kolmiolla lähellä Holtbya, eikä vahingossakaan antanut sen läpi mennä poikittaissyöttöjä. Kyllähän sekä Gardinerille ja Nylanderille jäi tilaa viivakudeille, mutta Caps tilanne huomioiden enemmän kuin mieluusti antoi ne. Pelaajien kontolle tuo kuitenkin menee, koska tällä tasolla pitää pystyä luomaan enemmän vaarallisia paikkoja kahden miehen yv:llä.
Ei Toronton kiri kuitenkaan tuohon yv:hen kuollut. Ensin tuomarit ottavat Capsiltä 5-2 maalin pois taululta. Sanoisin, että meni oikein, mutta ei se kovin hyvältä näytä, kun tuomari on ensin satavarma maalivahdin estämisestä ja sen jälkeen katsoo minuuttitolkulla tilannetta videolta. Luonnollisesti Matthews tekee sitten maalin edestä kavennusmaalin, ja huikea loppu on luvassa. Ainoa ongelma, että about seuraavassa vaihdossa sitten Leafs (pahiten Brown ja Hyman) koomailee oikein kunnolla, ja Oshie tekee tilanteeksi 5-3. Aika absurdi tilanne kaiken kaikkiaan, mutta eipä juuri voittaa ansaitsisikaan, jos tekee tuollaisia virheitä. Tuon jälkeen Leafs pääsi vielä maalin päähän, mutta kelloon jäi liian vähän aikaa.
Ensimmäistä kertaa tässä sarjassa toinen oli selvästi parempi 2/3 ottelusta. Kuten nähtiin sekään ei riitä helppon voittoon, jos antaa vastustajalle siimaa ja kiekko pomppii vielä epäsuotuisasti. Tom Wilsonille kova peli, ja etenkin ensimmäinen erä oli huikea. Taas nähtiin, että alaketjujen panos on hemmetin iso näissä peleissä.
Muutenkaan Capsin pakisto ei ollut samanlaisissa vaikeuksissa Leafsin karvauksen kanssa kuin aikaisemmissa peleissä. Kolmannessa erässä tuo muuttui, kun Leafs otti enemmän riskiä ja pakit "pinchasivat" aggressiivisemmin. Kyllä se vähän niin on, että Leafsin on vain uskallettava ja jaksettava karvata aggressiivisesti. Voihan se johtaa Capsin yv-hyökkäyksiin, mutta passiivinen karvaaminen johtaa sitten vain pitkiin pyörityksiin Leafs-päädyssä, eikä sieltä uhata Capsiä.
Capsin ykkönen nosti myös tasoaan, kun voitto oli otettava. Father Time tuntuu vain tehneen tehtävänsä, sillä Ovechkin on 5vs5-pelissä se heikoin lenkki tuossa kokonaisuudessa. Onhan Oviella edelleen kiistattomia etuja, mutta kyllähän meno alkaa vaikuttaa samalta kuin Brett Hullilla absoluuttisten huippuvuosien jälkeen: viimeistely on edelleen eliittiä, mutta muiden on luotava ne paikat hänelle. Sen sijaan ei Ovechkin enää luo niitä paikkoja yksin lähes tyhjästä.