Todella laadukas, pienten marginaalien sarja. Viisi peliä kuudesta ratkaistiin jatkoerässä, ja oikeastaan jokainen peli pysyi sekä pelillisestä että numerollisesti tasaisena. Ainoastaan Game 4:ssa Caps oli kaksi erää selkeästi parempi, mutta Leafs teki siitä vielä pelin kolmannessa erässä. Kertaakaan ei tarvinnut iskeä tv:tä/streemiä kiinni kesken ottelun.
Olihan tuo lopulta suhteellisen kova suoritus Capsiltä ottaa kolme voittoa putkeen ja kääntää 1-2 takamatka otteluvoitoissa 4-2:ksi. 1-2-tilanteessa selkäranka olisi helposti voinut katketa, mutta Game 4:ssa nähtiin paras peli Capsilta. Ei Caps panikoitunut missään vaiheessa, vaikka Leafs tarjosi paljon ennakoitua kovemman vastuksen.
Jos jatkoa ajatellaan, niin ennen kaikkea pari Shattenkirk-Orpik on suuri kymysmerkki omassa päässä. Yksinkertaisesti liian verkkainen pari jalalla pudotuspelitempoon. Hyökkäyspäässä sitten ennen kaikkea Kuznetsovin ja Burakovskyn on laitettava paikoistaan kiekkoa maaliin paremmalla prosentilla. Ennen Game 6:sta saman olisi voinut sanoa Johanssonista, mutta hän löysi tehonsa sitten tärkeimmällä hetkellä. Maalivahtiin Caps tuskin kaatuu, mutta ongelma vain on, että yleensä vastustajallakin on pudotuspeleissä ainakin kuuma maalivahti - ja kuuma maalivahti on yleensä paras maalivahti. Ensi kierroksella Capsillä pitäisi kuitenkin olla etu tuolla osa-alueella.
Sanoin jo ennen sarjaa, että Leafsillä oli tässä sarjassa vain voitettavaa. Lähtökohta siis ihan toisenlainen kuin Capsillä tai yleensäkään Torontossa. Tulevaisuudessa "first round exitiä" ei palkita apploodeilla seisaaltaan ACC:ssä, vaan jatkoon pääsyä odotetaan. Nostaisin esiin kolme seikkaa, jotka tuon lisäksi tekivät sarjasta tasaisen:
1. Andersen oli maalilla todella hyvä ja antoi Leafsille mahdollisuuden haastaa Caps. Ei tanskalainen ole yhtä hyvä maalivahti kuin Holtby, mutta kuumana Andersen on jopa parempi maalivahti kuin Holtby. Nyt Andersen oli äärimmäisen kuuma. Pudotuspeleissä marginaalit ovat niin pienet, että heikko maalivahtipeli johtaa lähes automaattisesti häviöön, kun pelataan paras seitsemästä systeemillä.
2. Gardiner ja Rielly pelasivat huikean sarjan ja raahasivat Leafsin muuten heikkoa pakistoa perässään. Molemmat ovat juuri sellaisia kiekollisesti taitavia ja todella hyvin luistelevia puolustajia, joita ainakin itse perään kuulutan pudotuspeleissä.
3. Leafsin nuoret eivät turhia kumarrelleet pudotuspeleissä, vaan vastasivat haasteeseen. Oikeastaan vain Mitch Marner pelasi saamassaan roolissa heikommin kuin odotin. Parhaimmillaan tulokasketju Hyman-Matthews-Nylander oli huikea. Vaikka Hymania voi aiheestakin haukkua puukädeksi, niin hän on olennainen osatekijä siinä, että ketju saa pelin pyörimään vastustajan alueella. Kun Hyman heittää kiekon kulmaan ja painaa itse perään, voi olla aika varma, että hän voittaa kaksinkamppailun pakkia vastaan ja tulee kiekon kanssa ulos kulmasta. Sen jälkeen laatta annetaan joko Matthewsille tai Nylanderille, jotka luovat ne maalipaikat. Viimeksi Gary Robertsilta on nähty vastaavaa Leafs-nutussa.
Tiivistetysti Leafsin aika tulee vielä. Nyt sitten nähdään todennäköisesti viimeisen kerran Caps vs. Pens -sarja tilanteessa, jossa sarjan voittaja lienee ylivertainen suosikki ainakin menenään finaaleihin idästä. Varmaan NHL:n ja neutraalin kannalta se parempi lopputulos kuitenkin.