Taputetaan samaan tahtiin. Itse aloin myymään Espoossa kaksiota tammikuussa 2009, eli pahimpaan hetkeen varmaan 20-vuoteen.
- Pari viikkoa surffailua eri sivuilla ja keskustelupalstoilla, joissa pohdittu ääneen omatoimista myyntiä. Niistä suodatettuna kaikki tärkeä tieto.
- Ikeaan reilu satanen perustuunausta varten. Muistaakseni joku taulu, pari viherkasvia ruukkuineen, siistejä koristetyynyjä, joku koristeviltti, tunnelmallista saunakrääsää ja sen semmoista.
- Siivous, kaikki ylimääräinen pois, sitten uudestaan kaikki ylimääräinen pois.
- Sitten kaikki tarpeellinenkin piiloon ennen valokuvia. Keittiörätti, tiskiharja, koirankuppi, kaikki piiloon.
- Aurinkoisena päivänä kymmeniä ja kymmeniä kuvia eri rajauksilla joka paikasta, korkeudelta ja kulmasta.
- Oikotielle parhaat kuvat ja huolellisesti täytetty ilmoitus, jossa korostettu kämpän lisäksi kulkuyhteyksiä, rauhallisuutta ja luontoa. Myös pariin netin ilmaispalveluun samansisältöinen ilmoitus (Keltainen Pörssi, Nettiasunto..)
- Hesariin myös ilmoitus. Osa lukee pelkästään sitä, eikä tiedä Oikoteistä mitään.
- Isännöitsijältä kaikki oleelliset liput ja laput (isännöitsijäntodistus, tilinpäätös ja mitä niitä oli, en muista). Lapuista ja itse ilmoituksesta paljon paperikopioita. Skannasin myös kaikki koneelle. Näytössä löin kaikille paperi-ilmoituksen heti käteen ja kiinnostuneet saivat mukaansa tai meilillä sähköisesti muut paperit.
- Pidin kaksi näyttöä viikossa. Toinen ke-to alkuillasta ja toinen sunnuntaille sopivasti porrastaen muiden samalla alueella olevien näyttöjen kanssa.
Haastellisinta omalla kohdalla oli myyntiaika, jolloin joka päivä puhuttiin ihan oikeasti lamasta. Oma kaksio oli lisäksi "liian hyvä". Kämppä oli kaikkia muita seudun kaksioita huomattavasti isompi, ylimmässä kerroksessa talon lounaiskulmassa ja vielä muita isommalla parvekkeella. Tuo näkyi luonnollisesti hinnassa. Neliöhinta oli kuitenkin alhaisin. Mulla oli simppeliin taulukkoon tulostettuna joka sunnuntain alueen kaksioiden pyyntihintojen neliöhinnat ja siinä oli boldattuna kyseinen luukku halvimpana. Kun useat päivittelivät ääneen hintaa, niin oli helppoa ystävällisesti esittää lappua ja todeta, että tämähän on alueen halvin kaksio.
Näytöillä kävi monenlaista hiihtäjää. Löin kaikille paperi-ilmoituksen tassuun ja sanoin, että sopii kierrellä ihan rauhassa ja vastaan mielellään kaikkiin kysymyksiin. Moni kysyi, että miksi myyn itse, johon sanoin, että näin voin myydä halvemmalla ja silti jään voitolle välittäjään verrattuna. Kerroin myös, että kauppa tehdään ostajan pankissa, jossa viime kädessä varmistetaan, että kaikki menee oikein. Jotkut tulivat katsomaan niin helvetin ylimielisellä asenteella, että oli vaikea pidättäytyä avovittuilusta. Kaksi tarjousta hylkäsin ilman mahdollisuutta korottaa tarjousta. Meinasi jo alkaa kaduttamaan, kun myynti venyi pariin kuukauteen. Päivien pidentyessä väkeä alkoi kuitenkin lappaamaan selvästi enemmän ja löytyi sieltä lopulta se ostajakin.
Jälkikäteen nopeasti fundeerattuna kaduttaa vähän kun tuli ostettua kuumimpaan aikaan 2007, myytyä kylmimpänä hetkenä 2009 ja hävittyä muutama tonni (168000e -> 160000e). Vaihdoin kuitenkin samalla kylmällä hetkellä ok-taloon landella. Siinä oli pyynti 149000e, josta pulitettiin 135000e. Uskottelen itselleni, että voitolla ollaan ainakin sitä kautta, että parempaan aikaan myydessä myös tämä tönö olisi ollut suhteessa kalliimpi ja viivan alle olisi vielä jäänyt isompi laina ja sen korot.
edit. Heh, nopeasti näemmä oma mieli muuttunut asuntoasioiden suhteen. Multa löytyy tästä ketjusta 2008-lopulta viesti, jossa mietin vakavasti kalliimpaan vaihtamista :) Tuolloin käytiin katsomassa jotain yli 200000e:n paritalonpuolikkaita jossain vitun Veikkolassa. Se olisi tarkoittanut ainakin 25v lainaa, kallista vastiketta ja paskaa elämää. Nyt on 13v laina, jota lyhennetään vielä ylirauhallisesti 800e/kk, eli kiihdytellään vielä, kunhan saadaan pari muuta menoa maksettua. Ei paljoa paina rahahuolet, vaikka napsahtaisi työttömyyttä kohdalle. Jos mukuloida suodaan, niin ei tarvitse miettiä, laitetaanko Sami-Olavi päiväkotiin vuoden ikäisenä tai kummalla on varaa olla kotona. Kyllä iso totuus on siinä, että tavallisella pulliaisella tie raha-asioihin liittyvään onnellisuuteen käy pienten menojen kautta.