Syynä se, että asunnot joissa viihdyn ovat myyntihinnaltaan niin arvokkaita, ettei lainaa ole vain järkeä ottaa.
Itsehän parhaiten tiedät tai ainakin luulet tietäväsi mitä tarvitset. Minun mielestä kaivat omaa kuoppaasi asettamalla "tinkimättömän viihtymisen" rajan noin korkealle.
1300 eurolla kuussa hoitaisit kevyesti vaikka 200000 euron lainan ja vastikkeen. Jo viiden vuoden päästä 4% korkotasolla kämpästä olisi viidennes maksettu. Siinä vaiheessa olisit jo voinut mahdollisesti tulojen parantuessa kiihdyttää maksuaikataulua entisetään tai heittää vaikka lainan pelkille koroille ja mennä puoleksi vuodeksi panemaan Paraguayhin. Kymmenen vuoden päästä sinulla olisi varaa samoin kk-menoin päivittää siihen "300000" kämppään, jos enää silloin edes haikailisit mokomaa, mitä epäilen. Tärkeintä olisi se, että kerryttäisit omaisuutta tavalla tai toisella. Se on paras eläkevakuutus mitä voi itselleen ottaa.
JOS laitat tällä hetkellä kuukausittain 1900-1300=600 euroa tai enemmän säästöön, niin unohda edellinen kappale.
Itsekin ajattelin vielä joitain vuosia sitten samalla tavalla kuin Ruutiveijari. Asuin kalliissa vuokrakämpissä ja ihmettelin miten joku viitsii asua minun silmin katsottuna läävässä. Kolmannes nettopalkasta meni vuokraan ja loput hölmöön kulutukseen. Kun katselin omistuskämppiä, niin kuolasin uusien ok- ja paritalojen perään. Onneksi en ostanut. Nyt olen kääntänyt kelkan täysin, elikkäs herännyt siihen, että tästä asumismenojen kahleista on vapauduttava tavalla tai toisella.
Tarkoittaa sitä, että nykyistä tölliä maksellaan sellaista tahtia, että vapaita ollaan n. nelikymppisinä, vähän riippuen millaisilla summilla remontoidaan. Kyseessä vanha talo n. 50-60min. ajomatkan päästä kaupungista. Lainaa 130000e. Hyvä työkaveri osti juuri samoilla tuloilla 250000 euron paritalon puolikkaan 35-45min ajomatkan päästä. Talon puolikas on helvetin hieno. Kaikki on uutta, on viiden metrin ikkunaa, automaattikiuasta ja ilmastointia. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että tuo ei ole yli 100000 euron lisälainan arvoista, ei millään. Siinä vaiheessa kun minä voin tehdä maailmanympärysmatkoja, ostaa veneen tai maksella vielä siittämättömille lapsilleni vaihto-oppilasvuosia ja ajokortteja, niin työkaveri lyhentää edelleen jo siinä vaiheessa vanhaa paritalonpuolikastaan.
Näköjään vastailtikin jo tätä kirjoittaessa. Matkustelu tosiaan kannattaa aina ja muistoja ei rahalla mitata. Minusta kuitenkin yrität maalata "kaikki mulle heti nyt" -asennetta joksikin muuksi. Vähän nöyryyttä asuntoasioissa aiemmin mahdollistaa myöhemmällä iällä moninkertaisella budjetilla matkustelun ja vaikka irtisanoutumisen töistä pelkän matkustelun takia. Vaikka palkkatyöläinen tuskin koskaan rikastumaan pääsee, niin näen kyllä tietynlaisen taloudellisen riippumattomuuden koittavan sinä päivänä, kun olen velattomassa talossa. Sitten on teoriassa varaa kiertää vaikka koko F1-sirkus livenä, kalastella välissä Kanadan parhailla kalapaikoilla helikopterikyydeillä ja käydä vielä samana vuonna talvilomalla Antarktiksella.
Toki tasapaino ja tolkku pitää olla. Kyllä minäkin matkustelen paljon ja siitä pidän, mutta juuri siksi teenkin niin kuin teen. Haluan päästä toteuttamaan edellisen kappaleen vikaa lausetta.