Omat kokemukset tuolta päijäthämäläisistä metsistä ja kyllä niitä aika paljon silloin oli. Onneksi enää ei tule juostua toukokuusta syyskuuhun sortseissa paljasjaloin pitkin metsiä.Itse asiassa nuo ovat ensimmäiset, jotka olen itseltäni löytänyt, vaikka luonnossa olen koko pienen ikäni liikkunut, ja punkeista olen myös ollut tietoinen. Kanta-Hämeessä meni lapsuus ja nuoruus ja vielä armeija. Pirkanmaalla sitten toinen puolisko tähänastisesta elämästä. Tähän asti en niitä ole itsestäni löytänyt jostain syystä, vaikka olen noista ollutkin tietoinen.
Joskus tuosta tuli äidin kanssa puhuttua. Hän asui oman lapsuutensa Päijät-Hämeessä oman lapsuudenkotikuntani naapurikunnassa, ja hän sitä sanoi, että kun hän oli lapsi, punkkeja oli paljon, mutta sitten ne olisivat vähentyneet. Ja hän oli tyytyväinen siitä, että niitä ei ollut silloin kun olimme lapsia. Tai sitten ne ovat iskeneet salaa, mutta eivät ole jääneet kiinni.
Nykyään olen mennyt alasti kumpparit jalassa.