Hyvä "ystäväni" jätti minut eilen kutsumatta kotiinsa, koska eksäni oli sinne tulossa. Kuulemma halusi olla kahdestaan kaverinsa kanssa (he siis ovat ystäviä keskenään), eikä halunnut minua sinne. Kuulemma jos muitakin olisi tullut, olisin minäkin ollut tervetullut. Ok, joten kuten sulatin tämän, vaikka pahalta tuntuikin nähdä eksäni ajavan minun ohitseni.
Myöhemmin illalla juttelin omien kavereideni kanssa, kuulin että he olivatkin lähdössä iltaa viettämään tämän "ystäväni" luo. Myöhemmin lähtivät kaikki yhdessä baariin. Ja minua ei missään vaiheessa kutsuttu.
Kovin on mukava asenne tällä (naispuoleisella) "ystävälläni". Ilmeisesti ei halunnut minua sinne riippakiveksi rentoa iltaa pilaamaan. Sattui vaan samassa unohtamaan, että se olin minä, joka nousi keskellä yötä, milloin kahdelta, milloin neljältä, kuuntelemaan hänen huoliaan tuntikausiksi, kun oli eroamassa poikaystävästään (=minun kaveristani). Enkä tainnut koskaan valittaa, että "hei, sä pilaat mun yöunet". Tässä se lojaalius nyt palkitaan?
Ikäänkuin vitutuksen multihuipentumana yksi näistä baarissa olleista kavereistani kertoi eksälläni olleen jotain vipinää jonkun alikessun kanssa. Tuntuu päässeen minusta nopeasti yli. Itse olen vielä täysin palasina, pelkkä varjo entisestä. Mukavaa.
Tällä hetkellä vituttaa aivan saatanasti kaikki. Tekisi mieleni katkoa välit jok'ikiseen joka on yhteyksissä eksääni, aloittaen tästä ns. ystävästäni. Pesuveden mukana kaikki vaan, ei vittu kiinnosta enää.