Itse olin yläasteaikana sivustaseuraaja, enkä koskaan kertonut kenellekään. Se oli tosiaan siinä mielessä vankilakulttuuria - mistään ei vasikoitu.
Kyllä ne sivustaseuraajat puhuvat, kun vie oppilaan rauhalliseen tilaan ja juttelee kahden kesken. Ongelmana on löytää nämä tyypit. Olen jututtanut kiusaamistapauksissa useita poikia yksitellen ja kaikki ovat kertoneet osallisuutensa kiusaamistapauksissa. Olen toki jokaiselle luvannut, etten kerro kiusaajalle heidän nimiään. Jos sivustaseuraajia tai asiasta tietäneitä on kymmenen ja tarinat likipitäen yhtäpitäviä, on kiusaajakin yleensä tunnustanut tekonsa kiltisti. Onpa siinä kyyneleitäkin nähty, kun on asioita menty pyytämään anteeksi. Pääsääntöisesti kiusaaminen on loppunut, eikä kaunaa kanneta siitäkään, että joskus joutuu suostuttelemaan oppilaita melko voimakkaastikin (kiusaajia siis). Asioista puhutaan oikeilla nimillä. Lyön aina kättä päälle kiusaajienkin kanssa asioiden selvittyä ja välit open ja oppilaan välillä hoidetaan kuntoon heti.
On varmasti opettajia, jotka eivät jaksa/viitsi/halua puuttua, mutta todellakaan ei voi väittää, että opettajat katsovat sivusta. Prosessi on työläs, mutta tulokset ovat olleet hyviä.
Otsikon aiheeseen; kylmyys.