Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Liiga-kierros: Pelicans mursi Ässien kotitaian, Ryan Laschia taklattiin päähänLue lisää »
-
Drew Bannisterille potkut St. Louis Bluesista – Bruinsista kenkää saanut Jim Montgomery tilalleLue lisää »
-
AHL:ään komennettu Kaapo Kähkönen ei tyrmää ajatusta Euroopassa pelaamisesta – hyvien tyyppien listalta löytyy huippuveskari ja suomalaisvalmentajaLue lisää »
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetHockey 24/7
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Hockey Fights and Fighters
Irtisanomisen peruste: Taloudelliset ja tuotannolliset perusteet.
Seuraavat 25vuotta juon kaljaa.
Seuraavat 25vuotta juon kaljaa.
Voi vitun maanantai. Tänään ilmeisesti kaikki menee päin persettä.
Ulkona liukastuin ja nyt oikean etusivuikkuna putosi rakoon. Mitähän vielä?
EDIT: Joo, kotiin jäi lappu mikä olisi ollut töissä ihan kohtuu tärkeä...
Vitun vittu.
Ulkona liukastuin ja nyt oikean etusivuikkuna putosi rakoon. Mitähän vielä?
EDIT: Joo, kotiin jäi lappu mikä olisi ollut töissä ihan kohtuu tärkeä...
Vitun vittu.
Viimeksi muokattu:
Väsyneet Kädet
Jäsen
Alkoholi, yökerho, grilli, sinappi, puku, rahan kulutus sekä näiden yhdistelmät ja niistä johtuvat lieveilmiöt, kuten puvusta 50%:n katoaminen sunnuntaiaamuun mennessä..
Monipuolisenhuono
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Newcastle United, Duane Allman, LP-levyt
Oma muija, taas. Vittu.
Ja nyt taas ei vituta lainkaan, päinvastoin. Onpas tuo nainen kyllä kaikenpuolin varsin ihana. Ihana on sana mitä en kyllä normaalisti käytä sillä, se on varsin hintahtava sana.
choose_life
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- -
Hiljaa, perkele!
Työpaikan tantat, perheenäitylit ja suurten ikäluokkien molempien sukupuolten paskanjauhajat: oletteko huomanneet, ettei avokonttorissa ole seiniä? Silloin jatkuva jaarittelu ja kaakatus puhelimessa ja/tai keskenänne saattaa häiritä aika vitusti niitä, jotka yrittävät keskittyä omiin töihinsä.
En kaipaa kalmistohiljaisuutta, mutta jotain rajaa. Saatana, itselleni ei tulisi mieleenkään puhua yli minuutin yksityispuhelua työpisteestä, tai selostaa kovaan ääneen seuraavan 3 kuukauden MAHDOLLISIA duunejani jokaista yksityiskohtaa myöten. Toisaalta harvemmin löytyykään pakonomaista tarvetta vakuutella, kuinka hirrrveen tärkee ja kiireinen mä siis olen.
Yksi oma isompi moka vituttaa myös, mutta koska sen kelaaminen ei hyödytä enää mitään, otan vain opikseni ja keskityn hommiin. Sikäli kun se on täällä mahdollista.
Työpaikan tantat, perheenäitylit ja suurten ikäluokkien molempien sukupuolten paskanjauhajat: oletteko huomanneet, ettei avokonttorissa ole seiniä? Silloin jatkuva jaarittelu ja kaakatus puhelimessa ja/tai keskenänne saattaa häiritä aika vitusti niitä, jotka yrittävät keskittyä omiin töihinsä.
En kaipaa kalmistohiljaisuutta, mutta jotain rajaa. Saatana, itselleni ei tulisi mieleenkään puhua yli minuutin yksityispuhelua työpisteestä, tai selostaa kovaan ääneen seuraavan 3 kuukauden MAHDOLLISIA duunejani jokaista yksityiskohtaa myöten. Toisaalta harvemmin löytyykään pakonomaista tarvetta vakuutella, kuinka hirrrveen tärkee ja kiireinen mä siis olen.
Yksi oma isompi moka vituttaa myös, mutta koska sen kelaaminen ei hyödytä enää mitään, otan vain opikseni ja keskityn hommiin. Sikäli kun se on täällä mahdollista.
No eikös tuollainenkin jossittelu aika turhaa ole? Olisin minäkin saavuttanut viime lauantaina kaikkien aikojen lottopotin (tai siis ollut kolmantena jakamassa sitä) jos olisin veikannut oikein. Jos jos ja jos.
Kuse muuntajaan pelle. Vittu saakai sitä ihmiset avautua jos läheltä liipannut pitkäveto voitto kusee ottelun viime sekunneilla tehtyyn maaliin.
Erästä selostajalegendaa mukaillen, kaikki peliajalla tehdyt maalit lasketaan lopputulokseen. Opettele veikkaamaan. Tai kestä osaamattomuutesi kuin mies.Kuse muuntajaan pelle. Vittu saakai sitä ihmiset avautua jos läheltä liipannut pitkäveto voitto kusee ottelun viime sekunneilla tehtyyn maaliin.
Juuh, vitutus iski. Hotellit oli varattu jo yms.
Muutta mutta, lähdetään muijan kanssa muuten vaan Helsinkiin, nähdään hyvää frendiä ja vedetään perseet. Eli eiköhän se tästä paremmaksi muutu.
Erästä selostajalegendaa mukaillen, kaikki peliajalla tehdyt maalit lasketaan lopputulokseen. Opettele veikkaamaan. Tai kestä osaamattomuutesi kuin mies.
Oletko nyt tosissaan? Eiköhän tuo saatana ole jokaiselle selvää, että kaikki peliajalla tehdyt maalit lasketaan lopputulokseen. Se voi silti vituttaa jos vähän iso kertoiminen lappu sattuu menemään väärin viime sekunttien maalilla. Jos se sinua ei vituta niin joitakin se vituttaa.
Kourujärven Ponnistus
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Mestaruuden jälkeinen krapula 2022-
Jännetupentulehdus ja viikon saikku, mutta vitut se mitään auttanut. Okei, myönnän, että tuli väännettyä duunia parina päivänä siinä samalla ja käsi otti lisähittiä, "eli oma vika, mitä sä valitat." Itkenpä silti.
Huomenna pitäis taas sykkiä, kun on noita työväen poissaoloja niin perkeleesti. Kohta on reuma käessä ja sitte vasta vituttaakin.
Helpotti.
Huomenna pitäis taas sykkiä, kun on noita työväen poissaoloja niin perkeleesti. Kohta on reuma käessä ja sitte vasta vituttaakin.
Helpotti.
king of the jungle
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Vituttaa ihmiset, jotka alkavat valittamaan heti, kun jokin suomalainen joukkue pärjää jossakin, kuten nyt salibandyssa.
Kun voitetaan, niin valitetaan siitä, että laji on niin pieni ja "kuka tahansa osaisi mennä kentälle kolopalloa lyömään takatolpalle" ja sitten, kun oltaisiin hävitty Ruotsille finaali, niin valitettaisiin siitä, kuinka ei pärjätä edes niin pienessä lajissa, kuin salibandy.
Itse ainakin otan ilolla vastaan kaiken menestyksen mitä Suomi saa on laji sitten vaikkapa ringette tai eukonkanto.
Kun voitetaan, niin valitetaan siitä, että laji on niin pieni ja "kuka tahansa osaisi mennä kentälle kolopalloa lyömään takatolpalle" ja sitten, kun oltaisiin hävitty Ruotsille finaali, niin valitettaisiin siitä, kuinka ei pärjätä edes niin pienessä lajissa, kuin salibandy.
Itse ainakin otan ilolla vastaan kaiken menestyksen mitä Suomi saa on laji sitten vaikkapa ringette tai eukonkanto.
Ei nyt varsinaisesti vituta, mutta ai saatana voi mieheen sattua!
Sitä tuli oltua 6viikkoa lomalla ulkomailla ja tavattua eräs mahtava persoona, jonka kanssa tuli siinä kuukauden verran pyörittyä, jaettua iloja ja suruja, mahtavia hetkiä jotka lämmittävät minua vielä pitkälle helmikuuhun ja esittelipä tyttö minut vanhemmillekkin. Lienee kaikille selvää, että vaikka kuukausi ei pitkäaika olekkaan, ehtii siinä silti toiseen tutustumaan ja jo kiintymään hyvinkin. Vittu kun ei viinakaan tässä auta, pahentaa vaan oloa. 23:n vuoteen en ole vielä tällaisia tuntoja tuntenut ja nyt kyseinen ihminen on 10 000 kilometrin päässä Helsingistä. Tyttö opiskelee ja itselläni edellisestä reissusta johtuen on seuraavan kerran varaa matkustaa niin kauas aikasintaan puolenvuoden päästä. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kiikkustuolissa sitten muistelen tyttöä ja pohdin mitä mahtoi hän elämässään tehdä. Joka aamu kun herään ja siellä paikallinen päivä on ehtinyt loppua, menen sähköpostiin ja hymyillen luen hänen minulle lähettämän viestin ja hyvän työpäivän toivotuksen, mutta samalla muistan, että se on vain sähköposti enkä voi millään lailla rakentaa ihmissuhdetta sähköpostin varaan.
Muutaman päivän olen tässä pohdiskellut josko tämä on sitä niin kutsuttua kohtaloa jo jokin korkeempi taho toivoisi minun pakkaavan elämäni täällä koti Suomessa pakettiin ja avaavani laukkuni toisenlaisessa ympäristössä toisella puolella maailmaa. Epätoivoisesti olen etsiskellyt internetistä töitä tytön lähettyviltä, jos jollain JA veljellä tai siskolla mahdollisesti olisi liiketoimintaa käynnissä tuolla Californian alueella niin mielellään ottaisiin YV:tä vastaan.
Ennenkaikkea harmittaa se kuinka matkalla pidin tapahtumia vain normaalina "lomaromanssina". Enkä osannut ottaa kaikesta kaikkea mahdollista irti. Enkä pedannut asioita siten, että meidän olisi helpompi nähdä jollakin muulla tavalla kuin matkustamalla maailman ääriin. Harmittaa kuinka en tehnyt hälle kasvotusten enemmän selväksi kuinka paljon hänestä tykkään. Harmittaa kuinka huonosti osasin tunteeni lukea.
Ennen matkaa pidin Amerikkalaisia erittäin sivistymättömänä porukkana jonka tulisi perehtyä yleissivistykseen paremmin. Lapsellisena kansana joka ei ymmärrä maailman menosta mitään. Kaikkien kokemuksien jälkeenkin olen edelleen samaamieltä, mutta kunpa saisin poimia erään heidän kansastaan ja viettää loppu ikäni hänen kanssaan.
Kerran muutamavuosi takaperin olin tanskanmaalla kuuntelemassa erästä suosikki yhtyettäni eli Metallicaa. Syystä tai toisesta ajauduin ns. "pääwoofferin" -eli kaijuttimen viereen juuri kun Lars Ulrich löi alku kompit kappaleelle nimeltä Sad but True. Tämän hetkiseen tunteeseen voin ainoastaan verrata tuota kokemusta elämässäni. Samanaikaisesti kaadun, tunnen kuinka sisäelimeni rutistuvat ja koen kuinka veri pakenee päästäni ja menetän pian tajuntani.
Perkele. Ja kaikkien näiden tuntojen jälkeenkin pitäisi lukea itsensä "suomalaiseksimieheksi". Kannattaisi varmasti katkaista yhteyden pito häneen, että palautuisin joskus vielä selväjärkisten kerhoon. Kaduttaa jo valmiiksi se, että tulen todennäköisesti seuraavan parinviikon aikana tekemään päätöksen joka tulee minua rasittamaan loppuelämäni ajan. Hän olisi ollut minulle täydellinen ja minä hänelle, mutta miksi tämän pitää olla näin saatanan kieroa.
Kiitos ja anteeksi vielä, että sain tämän tänne kirjoittaa. Jollakin sairaalla tavalla tämä n. tunti joka on tätä kirjoittaessa vierähtänyt on tuntunut terapeuttiselta ja tyhjentävältä.
Vittu!
Sitä tuli oltua 6viikkoa lomalla ulkomailla ja tavattua eräs mahtava persoona, jonka kanssa tuli siinä kuukauden verran pyörittyä, jaettua iloja ja suruja, mahtavia hetkiä jotka lämmittävät minua vielä pitkälle helmikuuhun ja esittelipä tyttö minut vanhemmillekkin. Lienee kaikille selvää, että vaikka kuukausi ei pitkäaika olekkaan, ehtii siinä silti toiseen tutustumaan ja jo kiintymään hyvinkin. Vittu kun ei viinakaan tässä auta, pahentaa vaan oloa. 23:n vuoteen en ole vielä tällaisia tuntoja tuntenut ja nyt kyseinen ihminen on 10 000 kilometrin päässä Helsingistä. Tyttö opiskelee ja itselläni edellisestä reissusta johtuen on seuraavan kerran varaa matkustaa niin kauas aikasintaan puolenvuoden päästä. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kiikkustuolissa sitten muistelen tyttöä ja pohdin mitä mahtoi hän elämässään tehdä. Joka aamu kun herään ja siellä paikallinen päivä on ehtinyt loppua, menen sähköpostiin ja hymyillen luen hänen minulle lähettämän viestin ja hyvän työpäivän toivotuksen, mutta samalla muistan, että se on vain sähköposti enkä voi millään lailla rakentaa ihmissuhdetta sähköpostin varaan.
Muutaman päivän olen tässä pohdiskellut josko tämä on sitä niin kutsuttua kohtaloa jo jokin korkeempi taho toivoisi minun pakkaavan elämäni täällä koti Suomessa pakettiin ja avaavani laukkuni toisenlaisessa ympäristössä toisella puolella maailmaa. Epätoivoisesti olen etsiskellyt internetistä töitä tytön lähettyviltä, jos jollain JA veljellä tai siskolla mahdollisesti olisi liiketoimintaa käynnissä tuolla Californian alueella niin mielellään ottaisiin YV:tä vastaan.
Ennenkaikkea harmittaa se kuinka matkalla pidin tapahtumia vain normaalina "lomaromanssina". Enkä osannut ottaa kaikesta kaikkea mahdollista irti. Enkä pedannut asioita siten, että meidän olisi helpompi nähdä jollakin muulla tavalla kuin matkustamalla maailman ääriin. Harmittaa kuinka en tehnyt hälle kasvotusten enemmän selväksi kuinka paljon hänestä tykkään. Harmittaa kuinka huonosti osasin tunteeni lukea.
Ennen matkaa pidin Amerikkalaisia erittäin sivistymättömänä porukkana jonka tulisi perehtyä yleissivistykseen paremmin. Lapsellisena kansana joka ei ymmärrä maailman menosta mitään. Kaikkien kokemuksien jälkeenkin olen edelleen samaamieltä, mutta kunpa saisin poimia erään heidän kansastaan ja viettää loppu ikäni hänen kanssaan.
Kerran muutamavuosi takaperin olin tanskanmaalla kuuntelemassa erästä suosikki yhtyettäni eli Metallicaa. Syystä tai toisesta ajauduin ns. "pääwoofferin" -eli kaijuttimen viereen juuri kun Lars Ulrich löi alku kompit kappaleelle nimeltä Sad but True. Tämän hetkiseen tunteeseen voin ainoastaan verrata tuota kokemusta elämässäni. Samanaikaisesti kaadun, tunnen kuinka sisäelimeni rutistuvat ja koen kuinka veri pakenee päästäni ja menetän pian tajuntani.
Perkele. Ja kaikkien näiden tuntojen jälkeenkin pitäisi lukea itsensä "suomalaiseksimieheksi". Kannattaisi varmasti katkaista yhteyden pito häneen, että palautuisin joskus vielä selväjärkisten kerhoon. Kaduttaa jo valmiiksi se, että tulen todennäköisesti seuraavan parinviikon aikana tekemään päätöksen joka tulee minua rasittamaan loppuelämäni ajan. Hän olisi ollut minulle täydellinen ja minä hänelle, mutta miksi tämän pitää olla näin saatanan kieroa.
Kiitos ja anteeksi vielä, että sain tämän tänne kirjoittaa. Jollakin sairaalla tavalla tämä n. tunti joka on tätä kirjoittaessa vierähtänyt on tuntunut terapeuttiselta ja tyhjentävältä.
Vittu!
Viimeksi muokattu:
Vittu perkele. Jäi kyllä rosvosektoriin meitsin osalta, kun unenlahjoja tälle yölle jaettiin. Ei tule mitään, pari tuntia pyörittyäni sängyssä, päätin siirtää meisselin otsalta sivuun ja nousta ylös lukemaan jatkoaikaa. Tossahan toi toisaalta otsalla nököttää kohti kattoa, roikkuvat kassit estää vain näkemästä monitoria kunnolla.
On se saatana, kun piti huomenna (tänään) tehdäkin jotain, mutta nukahdin tietenkin klo 6.00 ja herään joskus iltapäivällä armottomaan otsassa majailevan pippelin jöpötykseen.
IFK voitti onneksi, muuta plussaa ei kai voi tälle päivälle antaa.
On se saatana, kun piti huomenna (tänään) tehdäkin jotain, mutta nukahdin tietenkin klo 6.00 ja herään joskus iltapäivällä armottomaan otsassa majailevan pippelin jöpötykseen.
IFK voitti onneksi, muuta plussaa ei kai voi tälle päivälle antaa.
Ramchester
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Vituttaa ihmiset, jotka alkavat valittamaan heti, kun jokin suomalainen joukkue pärjää jossakin, kuten nyt salibandyssa.
Kun voitetaan, niin valitetaan siitä, että laji on niin pieni ja "kuka tahansa osaisi mennä kentälle kolopalloa lyömään takatolpalle" ja sitten, kun oltaisiin hävitty Ruotsille finaali, niin valitettaisiin siitä, kuinka ei pärjätä edes niin pienessä lajissa, kuin salibandy.
Jee, itseltä mennyt ohi mutta voin kuvitella, miten kaikki muut ovat olleet juuri näiden kisojen aikana täysin rapakunnossa ja varsinkin Ruotsin jokkueesta on puuttunut lähes kaikki huippupelaajat. Tämän lisäksi Suomen pitäisikin voittaa salibandin maailmanmestaruus joka vuosi, koska sitä harrastetaan niin harvassa maassa.
Noh, onneksi näille itkijöille on kehitetty pesäpallo. Siinä ollaan maailman parhaita maailmanloppuun saakka, vittu.
Jääkaappipakastin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Hammer of the Gods. NHLssä suomalaiset.
Vituttaa tällä hetkelle edessä oleva auton kojelaudan valojen korjaus.
On tuo odottanut jo jonkin aikaa ja mukavaahan ratustusta tuo olisi jos olisi lämmin tai edes tilava talli missä tuon tekee.
Mutta kun ei ole, niin pitäisi pihassa, kylmässä ja pimeässä alkaa purkamaan melkein koko lauta irti että saa nopeusmittarin vaijerin irti.
Hyviä puolia, eipä tuo nopeusmittarikaan toimi eli saa jokatapauksessa katsoa samalla onko vaijeri lähtenyt moottorirempan aikana taulun takaa irti.
Ja samalla voisi vaikka vääntää ratin taas suoraan.
Heh, olis ollut hyvä polliisille selittää jos/kun olisin ajanut ylinopeutta että "en tiedä paljonko ajoin, ei mittarivalot toimi. Tosin eipä tuo nopeusmittarikaan toimi..."
Onneksi sentään jälkiasennus kierroslukumittarista ja korvallakin kuuleen ~80km/h nopeuden, taajamassa on vähän hankalampaa.
On tuo odottanut jo jonkin aikaa ja mukavaahan ratustusta tuo olisi jos olisi lämmin tai edes tilava talli missä tuon tekee.
Mutta kun ei ole, niin pitäisi pihassa, kylmässä ja pimeässä alkaa purkamaan melkein koko lauta irti että saa nopeusmittarin vaijerin irti.
Hyviä puolia, eipä tuo nopeusmittarikaan toimi eli saa jokatapauksessa katsoa samalla onko vaijeri lähtenyt moottorirempan aikana taulun takaa irti.
Ja samalla voisi vaikka vääntää ratin taas suoraan.
Heh, olis ollut hyvä polliisille selittää jos/kun olisin ajanut ylinopeutta että "en tiedä paljonko ajoin, ei mittarivalot toimi. Tosin eipä tuo nopeusmittarikaan toimi..."
Onneksi sentään jälkiasennus kierroslukumittarista ja korvallakin kuuleen ~80km/h nopeuden, taajamassa on vähän hankalampaa.
Mitään isoa vitutusta ei nyt ole, ihme ja kumma, mutta tyhjän paperin (näytön) kammo pikkuisen kyrsii. Pitäisi muutaman päivän sisällä kirjoittaa sellainen 5-10 sivun juttu, esseetyyppinen, sosiaalipolitiikan aihealueelta. Otsikko on selvillä, faktat haettu, päässäkin juttua muokattu ja omat mielipiteet kristallinkirkkaina ja graniitinlujina valmiina. Ei puutu kuin se muutama ensimmäinen kappale. Aloitus määrää jutun suunnan, antaa tarvittavan lähtöpotkun. Nyt vaan ei ole tarpeeksi nasevaa alkua tipahtanut... Nimenomaan tipahtanut, koska tietyt asiat vain tulevat; ne tavallaan "annetaan ylhäältä".
Voi kun olisi pidemmät hiukset edes. Ne voisi kammata af Grann -tyyliseksi tötteröksi. Juhanhan ottaa hiuslaitteellaan vastaan kosmisia viestejä ja viisautta tähtien takaa, jos sitten minäkin pystyisin moiseen.
Voi kun olisi pidemmät hiukset edes. Ne voisi kammata af Grann -tyyliseksi tötteröksi. Juhanhan ottaa hiuslaitteellaan vastaan kosmisia viestejä ja viisautta tähtien takaa, jos sitten minäkin pystyisin moiseen.
Vituttaa tämä työharjoittelu. Olen ollut täällä viimeiset viisi viikkoa ja nyt on (onneksi) menossa viimeinen työviikko. Ei tässä mitään, mutta kai ne olisivat voineet jotain tekemistä keksiä...
Noooh, perjantain jälkeen 1,5kk loma tiedossa!
Noooh, perjantain jälkeen 1,5kk loma tiedossa!
Juu itsekkin joskus olen suorittanut työharjoitteluita muutamia viikkoja, jossa en tehnyt juurikaan mitään. Yhdessä paikassa istuin monesti melkein koko päivän kahvihuoneessa räpläilen kännykkään ja kuunnelleen erittäin paskaa radiokanavaa. Aika hajottavaa.Vituttaa tämä työharjoittelu. Olen ollut täällä viimeiset viisi viikkoa ja nyt on (onneksi) menossa viimeinen työviikko. Ei tässä mitään, mutta kai ne olisivat voineet jotain tekemistä keksiä...
Noooh, perjantain jälkeen 1,5kk loma tiedossa!
Välillä nykyisessä työpaikassa kanssa tekemisen puute välillä vähäinen, mutta onneksi pääsee edes internettiin.
Aloitus määrää jutun suunnan, antaa tarvittavan lähtöpotkun. Nyt vaan ei ole tarpeeksi nasevaa alkua tipahtanut... Nimenomaan tipahtanut, koska tietyt asiat vain tulevat; ne tavallaan "annetaan ylhäältä".
.
No pyöräytä siihen alkuun johdanto, jossa kerrot miten aiot kyseistä aihetta käsitellä. Siitähän tuo lähtee sitten (toivottavasti) liikkeelle.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Liiga-kierros: Pelicans mursi Ässien kotitaian, Ryan Laschia taklattiin päähänLue lisää »
-
Drew Bannisterille potkut St. Louis Bluesista – Bruinsista kenkää saanut Jim Montgomery tilalleLue lisää »
-
AHL:ään komennettu Kaapo Kähkönen ei tyrmää ajatusta Euroopassa pelaamisesta – hyvien tyyppien listalta löytyy huippuveskari ja suomalaisvalmentajaLue lisää »
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »