En ole koskaan ollut kuuluisa tasaisesta saati rauhallisesta luonteestani, mutta pikku hiljaa pahimmat särmät ovat alkaneet hioutua pois. Viime tiistaina meni kuitenkin kuppi niin nurin kuin nyt kuppi ylipäätään voi mennä, eikä se ihan suorassa ole vieläkään.
Kuppi oli jo valmiiksi kallellaan syystä, jonka kaikki varmasti tietävät, kun talsittiin hallilta pubin kautta kotiin räntäsateessa. Kotona kaikki maailman vitutus yhdistyi yhdeksi suureksi räjähdykseksi, joka purkautui huutoon ja todella miehekkääseen kiroiluun, kun tajusin, että Lennu perkele oli kussut meidän vuosi sitten ostetulle sohvalle - eikä tietenkään edes sille, joka maksoi muutaman satasen, vaan totta kai sille, joka maksoi 1 500. Teki mieli raivota kissallekin, vaan myöhäistähän se siinä vaiheessa oli.
Kyllähän sen periaatteessa tiesi, että 1,5 kuukauden ikäisenä ulkoa löydetty kissa ei välttämättä ikinä opi 100-prosenttisen sisäsiistiksi ja että IFK:n kausikortin ostaminen on suunnilleen typerintä, mitä ihminen voi elämässään tehdä, mutta vitutti silti. Ja vituttaa vieläkin.
Ai niin, ja tiistaina oli pikkujoulujen jäljiltä vielä krapulakin, vaikken ollut juonutkaan mitään tolkuttomia määriä.