Voisi olla pienoisen avautumisen paikka. Vituttaa tämä yksinäisyys. Oikeastaan sitä on ollut aina, mutta viimeisen kuukauden tämä on tuntunut kyllä täydeltä helvetiltä.
Tätä yksinäisen tunnetta on tullut paikkailtua ystävälläni alkoholilla. Ei siinä mitään, onhan se kiva välillä korkata muutama, mutta kun tätä ei osaa lopettaa sitten millään. Tämäkin viikonloppu piti olla ilman alkoholia, mutta kun ei sitten mennykkään suunnitelmat nappiin, niin mitäs muutakaan sitä tässä tekisi kuin vetäis muutaman naamaan. En kyllä juo edes aina itseäni humalaan, mutta aina sitä on pakko ainakin se pari korkata, että osaisi vähän ottaa rennosti eikä masentua suotta.
Toinen asia mikä myös hiemaan vituttaa ja mikäli ei vituta, niin ainakin harmittaa on se, että nämä minun uudet opiskelijatoverit puhuvat jo nyt ei-niin-mukavaan-sävyyn meikäläisestä. Ei sillä, että se minua kauheasti liikuttaisi, mutta yritä siinä innostua lähtemään kavereiden kanssa baariin tai jonnekkin, kun tietää että kuitenkin siellä joku yrittää nälviä.
Motivaatio työhön, elämään ja kaikkeen lopahtaa kyllä samantien, jos jossain tulee takkiin. Joskus tuntuu, että sitä voi masentua jopa yhdestä lauseesta.
Kiitos ja anteeksi.