Vitutusketju

[Ender00]

Olenko muuten väärässä jos sanon, että Nylon Beat on yksi suomenmaan paskimpia bändejä ikinä!

Olet. Nylon Beatin paluu kuuluu hienoja asioita ketjuun.

 

[douppi]

Perus maanantaivitutus? Tuskin tarvitsee perustella...

 

[Yuppi]

Kädet hakkaa... joutuu skarppaamaan ihan älyttömästi kaffetuntien aikana. Tarttis kysyä perjantai vapaaksi Pitsejä varten, mutten vielä millään kehtaisi kysyä. Mahaakin nipistää hiukan. Ja väsyttää.

 

[Finisher]

Siis voi jumalauta! Keksikää nyt joku konsti millä nämä rattijuopot saadaan pois liikenteestä ja nopeasti! http://www.iltalehti.fi/uutiset/200707216382408_uu.shtml
Ja kehtaavat aina jäädä vielä itse henkiin.

 

[Master Chief]

Nyt vituttaa toi Subin Matkakassa. Vilkaisin sinne ja tunnistin heti William Shatnerin hiuslisäkkeeen. Potti oli noussut 550 €:oon ja ajattelin kokeilla. Vitun helpot kysymykset, en tiedä kuinka mones olin mutta joku vitun Hannu pääsi yrittämään ensin ja tiesi perkele! Mun tuurilla olisin tietty päässyt yrittämään seuraavaksi.

 

[MarkusMaggot]

Huomenaamulla sitten lääkäriin jos olo on vielä sama. Ei kuulosta enää normaalilta. Ilmeisesti olet kuitenkin kotio selvinnyt hyvin ilman isoja ongelmia jos vaatteesi eivät edes olleet pahasti sotkeentuneet. Jos on niin kovassa humalassa ettei muista mitään niin luultavasti silloin on myös ollut jalat alta. Toki tunnen myös ihmisiä joille kirkas viina pistää muistin pätkimään mutta harvemmin ihan kokonaan.

Ps. Onko munuaisesi vielä tallella?:)

Juu munuaiset olivat ainakin edellisessä lääkärintarkastuksessa siellä missä pitivätkin olla. Kävin tänään työterveyden labrassa ja lääkärin juttusilla, jotain pieniä arveluita hän heitteli oireiden perusteella mutta toi virtsakoe sit paljastaa kuinka oikeaan toi veikkaus osui, eli onko kyse jostain vierasaineesta vaiko sitten jostain muusta tilapäisestä häiriöstä. Varmaan loppuviikosta saan sit tulokset, en tiedä tarkkaa kestoa kun labra-analyysit tehdään jossain ulkopuolisella taholla.

Ku mulla on se että mää juon tosi vähän mitään kirkkaita, ehkä yhden paukun illassa, monesti en sitäkään, enemmän olen olutihmisiä.

 

[Sir von Aulis]

Väsyttää ja vituttaa, keli on mahtava ja mä oon yllättäen töissä. Elämää tää vaan on, mut silti hieman jurppii.

Väsymyksen syytä nyt oo kovin vaikea arvata, kun ensin tekee pari viikkoa pelkkää yövuoroa ja nyt pitäis tämä ilta tapella töissä ja huomenna taas palata yötyöläisen arkeen. Widdu.

No, onneksi ite työ on just sitä mitä tykkään tehdä, sen suhteen ei oo valittamista. Jos ois jotain paperinpyörittelyä ja toimistossa olemista, saattaisin ampua itseäni jalkaan.

Ookoo, nyt laittamaan ruokaa asukkaille, jonka jälkeen autoajelulle heidän kanssaan. Siitä se vitutuskin hälvenee, kun niitä onnellisia ilmeitä pääsee näkemään.

 

[MusanMake]

Juu munuaiset olivat ainakin edellisessä lääkärintarkastuksessa siellä missä pitivätkin olla. Kävin tänään työterveyden labrassa ja lääkärin juttusilla, jotain pieniä arveluita hän heitteli oireiden perusteella mutta toi virtsakoe sit paljastaa kuinka oikeaan toi veikkaus osui, eli onko kyse jostain vierasaineesta vaiko sitten jostain muusta tilapäisestä häiriöstä. Varmaan loppuviikosta saan sit tulokset, en tiedä tarkkaa kestoa kun labra-analyysit tehdään jossain ulkopuolisella taholla.

Ku mulla on se että mää juon tosi vähän mitään kirkkaita, ehkä yhden paukun illassa, monesti en sitäkään, enemmän olen olutihmisiä.

Mikäli tesitulokset näyttävät negatiivista, niin onko sinussa miestä tulla toteamaan että olit vain ihan liikaa kännissä? Ei niin ettäkö sinun rehellisyyttäsi epäilisin, mutta on vaan alkanut vituttaa tämä varsinkin julkkispiireihin levinnyt paskapuhe-mania, että aina kun ollaan perskännissä paskat housussa Sedun vippi-junttiloissa, niin joku on mukamas laittanut jotain vítun silmätippoja ämmien siidereihin. Esim. eräskin tummahipiäinen turkulainen. Vittu mitä paskapuhetta... Perkeleen kokkelinokka.

 

[MarkusMaggot]

Mikäli tesitulokset näyttävät negatiivista, niin onko sinussa miestä tulla toteamaan että olit vain ihan liikaa kännissä?

On. Tai itse asiassa sitä voi kysyä multa henkilökohtaisesti, en koe olevani velvollinen levittelemään julkisesti tietoa omiin labratuloksiini liittyvistä asioista. Sen voin kertoa olinko liian kännissä vai jotain muuta.

 

[Cartman-Costanza Kramer]

Tämän hetkinen vitutusmomentum on huikea.

Töitä pitäisi löytää ja mahdollisimman nopeasti, nyt kun niitä on saanut etsiä viimeisen parin viikon ajan. Niitä saa etsiä, koska nyt olen sitten vihdoin "terve" mies, kahdeksan kuukauden sairasloman jälkeen. Alunperin piti koko vuosi mennä, mutta nyt selvittiin yhdellä leikkauksella ja työkyvyn pienellä pudotuksella. Edessä on tosin vielä kuukauden kuntoutusterapia, jonka aikana en enää huikeita sairaspäivärahoja saa, niiden saaminen loppuu ensi viikolla, jonka jälkeen pitäisi selvitä työttömyyspäivärahalla, siihen asti kunnes töitä löytyy. Töiden löytäminen nyt on melko vaikeaa, sillä polvi on sellaisessa kunnossa, etten vielä sitä saisi rasittaa, mutta samaan aikaan pitäisi pystyä elättämään itsensä. Eikä niitä spr rahojakaan jää hirveästi kaipaamaan, viimeisen kahdeksan kuukauden aikana on saanut luopua terveyden lisäksi monesta asiasta ja pitänyt tasaisesti myydä kaiken näköistä, että rahat riittäisivät. Tosin pudotus niistä työttömyyspäivärahaan on vielä rankempi ja siinä vaiheessa loppu sitten huumori lopullisesti. Rahat on loppu ja seuraavaan kolmeen viikkoon ei ole tulossa euroakaan, ennen kuin b-lausunto on käsitelty.

Sitten vituttaa vielä huominen, tässä on nyt sitten ilmeisesti viimeisen puolen vuoden aikana lopullisesti päässyt stressistä jonkilainen migreeni valloilleen ja huomenna pitäisi mennä aamulla pään magneettikuvaukseen, no luonnollisesti käy mielessä kanssa se, mitä jos sieltä löytyykin jotain jännittävämpää, sen sijaan että tällä hetkellä epäillyn aikaiset jännityspäänsärky ja migreeni pitäisivät paikkansa.

Vituttaa todella lujaa, kun tuntuu ettei oma elämä ole ihan täydellisesti omissa käsissä.

 

[Dactyl Spondee]

Kaverin puolesta, perkele!

Vituttaa niin maan saatanasti hyvän ystävän isän terveys, joka haukkasi paskaa pari päivää sitten aivoverenvuodon johdosta. Hengissä sentään vielä madellaan ja joka päivä elävien kirjoissa parantaa lopullista ennustetta. Näyttää kuitenkin siltä että parhaimmassakin tapauksessa gubbe on halvaantunut toiselta puolelta. On se saatana, että maailma potkii. Ukolla hyvä jos viiskymmentä lasissa ja näin sivustakatsojana helvetillinen jaakobinpaini, toivoisko äijän elpyvän vai olisiko jopa parempi että kuolisi pois vrt. ehkä vuosikymmeniäkin jatkuva kituminen. Jos vaikka halvaantuneenakin pystyisi kuitenkin saamaan elämästään iloa irti...

Ahdistaa saatanasti tämmöinen. Voin vain kauhunsekaisin miettein arvioida, mites sitten kun omalle Äireelle/Isulle napsahtaa. Ihme on jos ei kallo halkea ihan ketutuksen yliannostukseen.

 

[-BR-]

Vituttaa niin maan saatanasti hyvän ystävän isän terveys, joka haukkasi paskaa pari päivää sitten aivoverenvuodon johdosta.

Ahdistaa saatanasti tämmöinen. Voin vain kauhunsekaisin miettein arvioida, mites sitten kun omalle Äireelle/Isulle napsahtaa. Ihme on jos ei kallo halkea ihan ketutuksen yliannostukseen.

Toipuminen riippuu aika paljon potilaasta itsestään, vaikka kaikkeen ei toki voikaan vaikuttaa. Isäni sai v. 2001 62-vuotiaana ison aivoveritulpan ja halvaantui osittain toiselta puolelta. Kuntoutuksen avulla tämä halvaantuminen saatiin poistettua, mutta osittaiset puhevauriot jäivät. Isäni oli aluksi suhteellisen aktiivinen kuntoutuksensa suhteen ja teki ihan tyydyttävästi töitä oman paranemisensa eteen. Ei kylläkään niin paljon kuin olisi voinut ja mitä pidemmäksi aika kului, niin sitä laiskemmaksi mies kävi... Tämän vuoksi hän ei taida koskaan enää puhua ihan normaalisti, mutta se on toki pieni hinta siitä, miten olisi voinut pahimmassa tapauksessa käydä... Tai no näin minä koen. Enhän minä täysin tiedä mitä iskäni päässä liikkuu... Puhe on kyllä muuten ihan normaalia, mutta sanat tuppaavat unohtumaan ja ne korvautuvat ajoittain ihan hassuilla ja omituisillakin sanoilla. Esim. ostitko niitä huiveja kysyi isäni kerran tarkoittaen perunoita. Ihan hauskaahan se välillä on ja isäni itsekin nauraa näille lauseilleen. Näen kuitenkin, että masentunuthan se ukko on, ainakin ajoittain. Uskon, että jos hän olisi suostunut puhumaan sairaudestaan enemmän ja tekemään vielä vähän enemmän duunia paranemisensa eteen, niin hän olisi nyt lähes täysin terve. Lääkkeitähän taitanevat lähes kaikki kyseiset aivovammapotilaat joutua lopun elämänsä syömään, jotta homma ei uusiudu... Se on mielestäni kuitenkin todella pieni juttu se.

Eli tärkeintä on kuntoutus JOS vammasta selviää ne kriittiset ensimmäiset päivät/viikot. Oma motivaatio on paranemisprosessissa kaikkein tärkein sekä läheisten tuki! Läheiseni, minä mukaan lukien yritimme kyllä tukea isääni ja tsempata/piristää, mutta hän kun sellainen vanhan kansan mies, joka ei sairauksista juuri puhu ja pitää kaiken sisällään, niin ihan parhaimpaan lopputulokseen ei päästy... Mikään psykiatri tms. ei jälkikäteen olisi tullut kuuloonkaan! Alkuhoitoonhan kuluu myös tällainen apu. Mutta en valita. On tottakai sääli katsoa kuinka oma isä ei ole enää se sama isä kuin ennen, mutta minkäs teet. Tämä on elämää ja ei aina niin mukavaa. Kaikkein kamalinta oli kuitenkin ensimmäisenä iltana/yönä seistä sen sairaalavuoteen vieressä, kun ainoa mitä isäni sanoi oli joo ja ei tiennyt mikä on lopullinen diagnoosi ja selviääkö hän. Lisäksi isäni katsoi minua suoraan silmiin, otti kädestä ja viestitti, että pidä huolta perheestä... Vieläkin sykähdyttää se hetki. Siskoni muistavat hyvin tämän myös ja kokivat saman viestin meidän välillä...

Tsemppiä sinulle DS ja etenkin kaverillesi ja hänen lähipiirilleen! Aivovernvuoto on ymmärtääkseni hiukan vaikeampi kuin tulppa, mutta nuori ikä ei tässäkään tapauksessa ole pahitteeksi. Toipumisennuste on nuoremmilla potilailla parempi!

 

[moby]

Vituttaa niin maan saatanasti hyvän ystävän isän terveys, joka haukkasi paskaa pari päivää sitten aivoverenvuodon johdosta. Hengissä sentään vielä madellaan ja joka päivä elävien kirjoissa parantaa lopullista ennustetta. Näyttää kuitenkin siltä että parhaimmassakin tapauksessa gubbe on halvaantunut toiselta puolelta. On se saatana, että maailma potkii.

Yhden kaverin faija sai samanlaisen halvauksen yli kuusikymppisenä. Nyt se kävelee kepin kanssa ja jopa ilman ja puhe on ihan ok, joten ei hätää jos motivaatiota riittää vielä tässä maailmassa tallustella. Tämä sun kaverin faijahan on vielä nuori mies, joten tsemppiä sinne päin ja olkaa tukena mahd. paljon.

 

[käki]

Tsemppiä sinulle DS ja etenkin kaverillesi ja hänen lähipiirilleen! Aivovernvuoto on ymmärtääkseni hiukan vaikeampi kuin tulppa, mutta nuori ikä ei tässäkään tapauksessa ole pahitteeksi. Toipumisennuste on nuoremmilla potilailla parempi!

Oma isäni (vajaa 70 v) sai viime viikolla aivoverenvuodon. Vaikka kyse oli ilmeisen lievästä / pienestä vuodosta, pysyviä jälkiä jäänee melko varmasti. Oikean puolen motoriikka oli ihan munillaa pari ekaa päivää eikä puheesta saanut juurikaan selvää. Nyt oikea käsi näyttää toimivan jo jotenkuten, kävelyä en ole vielä nähnyt, mutta kuulemma pysyy pystyssä. Puheesta on jäänyt alun "4:n promilleen" sössötys pois ja enää sana / kolme lausetta unohtuu tai muuttuu vääräksi.
Vaikka toipuminen näyttää ihan hyvältä, ovat varmaan pipolätkä, golf ja tennis äijältä ohi.... Itse hän ei tuota ilmeisesti vielä ymmärrä ja vituttaa jo valmiiksi se pettymyksen määrä, kun asia kotiutumisen jälkeen selviää.

 

[TosiFani]

Lohdutukseksi...

Isä on 87 v. ja fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta sairastaa alzhaimerin tautia eli ei ole ollut tässä maailmassa moneen vuoteen. Itselle on erittäin raskasta käydä tapaamassa isää, joka on ollut erittäin tärkeä aina, sillä fyysinen isä on läsnä, mutta kun henkisesti isä on jo poistunut.

Alzhaimer on potilaalle armollinen, mutta omaisille erittäin raskas.

 

[Cartman-Costanza Kramer]

Taitaa olla bänditouhut tältä osin siinä. Vitun vitun vittu! Oltiin nimittäin aika hyvässä nosteessa. Mutta vielä kerran, vittu!

Kyllähän niitä kitaristeja löytyy? Osaan kyllä samaistua tilanteeseen, varsinkin tämä vuoden aika on ihan täyttä stressiä lätkän puolelta, kun ei varmaksi osaa sanoa ketkä jatkaa ja ketkä uudet pelaajat tulevat sitten lupauksien jälkeen.

Viikko sitten oli vielä saatanan kova ykkösketju, muttei tällä viikolla ole.
Viime syksynä oli pelaajia yli tarpeiden, mutta marraskuuhun menessä puolet porukasta oli lopettanut.

Mitä noihin sairauksiin tulee, olen ollut isoäitin huoltajana vuosia ja viimeisen vuoden mummon on ollut laitoshoidossa pitkälle edenneen Parkinsonin johdosta. Lääkityksen johdosta mummi näkee hyvin morbideja ja kauheita harhoja ja kuvittelee jatkuvasti omiaan. Kylässä käyminen on jäänyt, ei vain yksinkertaisesti enää kestä ja kun todellakin tuntuu siltä, että mummikaan ei enää todellisuudessa elä ja meikäläinen käy siellä joka yökylässä kummituksena, ei enää vain yksinkertaisesti jaksa. Itsekästä kyllä ja tiedän, mutta haluaisin pitää mummista mielyttävämpiä muistoja.

 

[TosiFani]

... Kylässä käyminen on jäänyt, ei vain yksinkertaisesti enää kestä ja kun todellakin tuntuu siltä, että mummikaan ei enää todellisuudessa elä ja meikäläinen käy siellä joka yökylässä kummituksena, ei enää vain yksinkertaisesti jaksa. Itsekästä kyllä ja tiedän, mutta haluaisin pitää mummista mielyttävämpiä muistoja.

Itsellä sama tilanne, ne rakkaat muistot isästä ovat tärkeämmät kuin yhteisön paine vierailulle.

 

[wilco]

Itsellä sama tilanne, ne rakkaat muistot isästä ovat tärkeämmät kuin yhteisön paine vierailulle.

Mihinkä ne hyvät muistot sitten muka katoaa, vaikka sinne sekaan tulisi muutama muisto sairauden murtamasta?

Että silleen...

 

[TosiFani]

Mihinkä ne hyvät muistot sitten muka katoaa, vaikka sinne sekaan tulisi muutama muisto sairauden murtamasta?

Että silleen...

Ei ne muistot mihinkään katoa, mutta kun katsoo miestä, joka näyttää isältä, mutta ei ole isä... Kysymys ei ole "muutamasta muistosta sairauden murtamasta", ainakaan minulla.

Aika rohkeasti otit kantaa, ilmeisesti sinulla on kokemusta läheisistä, jotka sairasta dementiaa tms.??

 

[TmiT]

Mjoo, voin kertoa, että wilco on nyt aika heikoilla jäillä lausahduksensa kera. Oma mummoni sairastui vaikeasti kuutisen vuotta sitten ja oli todella heikossa kunnossa poismenoonsa asti. Täytyy vain kiittää Suomen puolustusvoimia siitä, että järjesti minulle lain velvoittamaa aktiviteettiä juuri silloin, kun mummon tila oli pahimmillaan. Näin mummon viimeisen kerran 2 viikkoa ennen poisnukkumista, jolloin tila ei ollut mennyt vielä ihan mahdottomaksi. Pystyin juttelemaan ja nauramaan mummon kanssa, joten itselleni viimeisestä tapaamisesta jäi mukavat muistot. Vähän tämän jälkeen mummo vajosi tilaan, josta paluuta sitten ei enää ollut.

Että silleen vaan itelles.

 

[wilco]

Aika rohkeasti otit kantaa, ilmeisesti sinulla on kokemusta läheisistä, jotka sairasta dementiaa tms.??

Mjoo, voin kertoa, että wilco on nyt aika heikoilla jäillä lausahduksensa kera.

"Rohkeasti kantaa, heikoilla jäillä."

Voi vittu mitä kommentteja. Onneksi te olette maailman parhaita ihmisiä ja vain teillä on sukulaisia ja vain te olette pyhimyksiä. Te olette kyllä mahtavia ihmisiä, voi että kun ei voi olla kuten te. Miksi ihmeessä tänne saa muutkin kirjoitella, ettekä vain te. Olisi paljon parempi palsta.

Ihmiselle, joka on kuolemassa, sairasti dementiaa tai ei, on mukava nähdä tuttuja ihmisiä. Vaikka vain hetken sen muistaisi tai tuskin ihmistä itseään muistaisi. Siinä ei paljoa kysellä, jos sukulaisesta nyt vähän tuntuu pahalta. Se on paljon tärkeämpää tälle vanhukselle tms.

Että silleen...

 

[floikkari]

Elemafantit

Koko päivän on kuulostanut siltä, että tossa naapurissa teurastetaan jotain mammuttia. Mmmmmoooöööööömmmmmmm! Mmmmöyyymmmyyyyrrrmm!

Tietyömaahan se tuossa majailee. Kai ne jotain todellä tärkeätä siellä tekevät. Saisivat vähitellen laittaa pillit pussiin tältä päivältä.

 

[Jack Daniel's]

Helvetin IS veikkaajan tilaajapalvelu! Onkohan ne ihan vittuilumielessä laittaneet saman eukon toteamaan 10sec välein, että "tilaajapalvelussamme on edelleen ruuhkaa blaa...blaa...blaa..."? No, lehdenkin tason tuntien...

 

[scholl]

Mihinkä ne hyvät muistot sitten muka katoaa, vaikka sinne sekaan tulisi muutama muisto sairauden murtamasta?

Että silleen...

Ne unohtuvat. Itselläni kävi sillä tavalla etten oikein muista, miltä isoäitini edes näytti ennen halvautumista, vaikka paljon tuli nähtyä, käytyä heidän mökillään etc. Se on vain se viimeinen kaksi vuotta halvaantuneena sairaalan vaatteet päällä ja riutunut olemus, mikä on mielessä. Siis vaikka tuosta on yli kaksikymmentä vuotta aikaa niin ne aiemmat muistikuvat eivät ole sillä tavalla oikein palautuneet mieleen. Muistan missä olemme käyneet, mutten oikein muista, miltä hän näytti ennen sairastumista.

 

[-REDS-]

Selkäranka on Etolan kumiletkua. Toisaalta morkkis on vasta huomenna ja nyt edessä kylmää olutta, hold em:ia ja illalla ravit. Hmm... taidan siirtyä onnellisuusketjuun ;)