Tämän hetkinen vitutusmomentum on huikea.
Töitä pitäisi löytää ja mahdollisimman nopeasti, nyt kun niitä on saanut etsiä viimeisen parin viikon ajan. Niitä saa etsiä, koska nyt olen sitten vihdoin "terve" mies, kahdeksan kuukauden sairasloman jälkeen. Alunperin piti koko vuosi mennä, mutta nyt selvittiin yhdellä leikkauksella ja työkyvyn pienellä pudotuksella. Edessä on tosin vielä kuukauden kuntoutusterapia, jonka aikana en enää huikeita sairaspäivärahoja saa, niiden saaminen loppuu ensi viikolla, jonka jälkeen pitäisi selvitä työttömyyspäivärahalla, siihen asti kunnes töitä löytyy. Töiden löytäminen nyt on melko vaikeaa, sillä polvi on sellaisessa kunnossa, etten vielä sitä saisi rasittaa, mutta samaan aikaan pitäisi pystyä elättämään itsensä. Eikä niitä spr rahojakaan jää hirveästi kaipaamaan, viimeisen kahdeksan kuukauden aikana on saanut luopua terveyden lisäksi monesta asiasta ja pitänyt tasaisesti myydä kaiken näköistä, että rahat riittäisivät. Tosin pudotus niistä työttömyyspäivärahaan on vielä rankempi ja siinä vaiheessa loppu sitten huumori lopullisesti. Rahat on loppu ja seuraavaan kolmeen viikkoon ei ole tulossa euroakaan, ennen kuin b-lausunto on käsitelty.
Sitten vituttaa vielä huominen, tässä on nyt sitten ilmeisesti viimeisen puolen vuoden aikana lopullisesti päässyt stressistä jonkilainen migreeni valloilleen ja huomenna pitäisi mennä aamulla pään magneettikuvaukseen, no luonnollisesti käy mielessä kanssa se, mitä jos sieltä löytyykin jotain jännittävämpää, sen sijaan että tällä hetkellä epäillyn aikaiset jännityspäänsärky ja migreeni pitäisivät paikkansa.
Vituttaa todella lujaa, kun tuntuu ettei oma elämä ole ihan täydellisesti omissa käsissä.