Uleåborgir
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Väkivaltaisten raiskaajasomalien ohella vituttavat ihan perisuomalaiset
Kuhnailijat
Varsinkin naiset ikähaarukassa 45+ suorittavat kuhnailua ja mikäs sen enempää voisi vituttaa muka kiireistä nuorehkoa miestä kuten minua, parahinta Uleåborgiria.
Kuhnailija saa otteisiinsa ripeyttä kun tulee aika ottaa paikkansa kassajonossa ohi yhtä maitopurkkia seteli kädessä riiputtavan Uleåborgirin.
Hän ymmärtää laittaa ostoksensa kassalle vasta kun edellinen on jo pakannut kamppeensa.
Hän kyselee paljonko mikin tuote maksaa myyjältä ja alkaa harkita pitäisiköhän se käydä vaihtamassa vielä huonompaan tuotteeseen.
Hän alkaa maksaa ostoksia vasta kun kassaneiti sanoo hinnan. Silloin hän kaivaa väskystään rahapörssin.
Arvokkain ilmein hän penkoo ensin tasarahaa, mutta katsoo sen turhaksi ja ottaa esiin setelin.
Kassaneiti kysyy onko teillä etukorttia.
Itsetietoisesti hän vastaa kyllä ja alkaa toimittaa korttia väskynsä syövereistä kassaneidille. Kello tikittää.
Kun hän on saanut maksettua, hän jää kassan eteen seisomaan ja survomaan kuitteja ja hiluja pörssilöiseensä.
Hän jää kankaisen kauppakassinsa kanssa seisomaan keskelle kaupan eteistä muka katsomaan ilmoituksia tai saattaa hiiviskellä pälyillen kulmainsa alta hedelmäpelin ääreen. Hän pudottaa tottunein liikkein kolikot rakoseen ja painaa nappeja tarpeettoman kovaa. Missä nämä ripeät liikkeet ovat silloin kun minä - MINÄ - olen hänen takanaan odottelemassa milloin mitäkin?
Kuhnailijat
Varsinkin naiset ikähaarukassa 45+ suorittavat kuhnailua ja mikäs sen enempää voisi vituttaa muka kiireistä nuorehkoa miestä kuten minua, parahinta Uleåborgiria.
Kuhnailija saa otteisiinsa ripeyttä kun tulee aika ottaa paikkansa kassajonossa ohi yhtä maitopurkkia seteli kädessä riiputtavan Uleåborgirin.
Hän ymmärtää laittaa ostoksensa kassalle vasta kun edellinen on jo pakannut kamppeensa.
Hän kyselee paljonko mikin tuote maksaa myyjältä ja alkaa harkita pitäisiköhän se käydä vaihtamassa vielä huonompaan tuotteeseen.
Hän alkaa maksaa ostoksia vasta kun kassaneiti sanoo hinnan. Silloin hän kaivaa väskystään rahapörssin.
Arvokkain ilmein hän penkoo ensin tasarahaa, mutta katsoo sen turhaksi ja ottaa esiin setelin.
Kassaneiti kysyy onko teillä etukorttia.
Itsetietoisesti hän vastaa kyllä ja alkaa toimittaa korttia väskynsä syövereistä kassaneidille. Kello tikittää.
Kun hän on saanut maksettua, hän jää kassan eteen seisomaan ja survomaan kuitteja ja hiluja pörssilöiseensä.
Hän jää kankaisen kauppakassinsa kanssa seisomaan keskelle kaupan eteistä muka katsomaan ilmoituksia tai saattaa hiiviskellä pälyillen kulmainsa alta hedelmäpelin ääreen. Hän pudottaa tottunein liikkein kolikot rakoseen ja painaa nappeja tarpeettoman kovaa. Missä nämä ripeät liikkeet ovat silloin kun minä - MINÄ - olen hänen takanaan odottelemassa milloin mitäkin?