Tuttu peli. Ja korttipeleistä tulikin mieleeni että vituttaa tämä elämän raadollisuus. Meilläkin oli ennen kovat korttipeliringit ja pelattiin korttia paljon mutta tuo rinki on vähitellen menehtymisten takia kuivunut kasaan. Ensin lähti jo vuosia sitten mummo, sitten lähtikin perätysten äiti, veli ja eno. Kaikki olivat kovia kortin pelaajiakin.
Mutta tällaista tämä elämä on. Nyt on kortin pelaajista enää jäljellä siskoni ja minä. Pitäisi vähitellen saada uusia kortin pelaajia esimerkiksi siskon lapsista. Uuden sukupolven olisi aika alkaa ottamaan vastuuta tässä(-kin) asiassa.
Ikävöin aina välillä niitä aikoja kun pelattiin korttia paljon. Meidän suvun ehdoton ykköspeli oli sellainen myös tikkipeli kuin maraton. Onkohan tämä tuttu peli?
Korttia pelattiin kyllä paljon ja kirjoitin viimeiseen kirjeeseeni äidillekin että sekoittelehan kortteja jo, vielä me tavataan. Tai jotain sinnepäin. Pappi luki sitten kirjeen ääneen muistotilaisuudessa ja taidettiin tuo kirje laittaa myös arkkuun mukaan. Jos oikein muistan.
Mutta juu, korttipelit ovat hyvää ja rattoisaa ajan vietettä.
Toinen vitutusaihe on se että Telian lähetykset eivät täällä toimi tietokoneella katsottaessa. Pätkii hirveästi. Varmaan kyllä johtuu huonosta nettiyhteydestä mutta ei ole varaa tilata laajakaistaakaan kun parempaa nettiyhteyttä tarvitsisin oikeastaan vain Telian takia. Muuten pärjään hyvin tällä kännykänkin netillä.
Mutta vituttaahan tämä. Pitää kai katsella pelit kännykällä, sillä lähetykset eivät näyttäisi pätkivän.