Ristiriitaiset fiilikset tulee tästä lätkä- ja Granlund-hypestä. Hienoa, että laji kiinnostaa, mutta samaan aikaa ei mitään järkevää pysty juttelemaan aiheesta, kun suurin osa on kuitenkin aikalailla pihalla kokonaisuudesta. Mutta joo, onhan se tämänkaltainen yhteisöllisyys ihan jees juttu, kun harvoin sitä kuitenkin koetaan.
Paremmalta musta tuntuu kuitenkin joku kentän läpi-soolo, joka päättyy tiukkaan ranteeseen yläkulmaan tai vastaavasti kolme pelaajaa niskassa punnerrettu nousu maalille ja maalivahdin kahvitus siihen päälle. Granlundin maali oli kaikessa huikeudessaan niin viimeisen päälle mediamaali, että jotenkin ei jaksa sytyttää. Enemmän mua siinä viehättää junnun ennakkoluulottomuus ja itseluottamus kuin itse suorituksen hienous. Ja tietenkin se, että kyseessä oli tärkeä ottelun avausmaali.