Viime aikojen vitutuksen aihe on sama kuin usein ennenkin. Ohessa aiheesta toisaalle kirjoittamani pakinantapainen.
Kolmosketjun jätkät
Kuulostaako tutulta: "Vastustajan maalivahti oli kentän paras pelaaja." "Suomella oli laadukkaita maalipaikkoja, mutta sisään ei vaan saatu." "Tehottomuus vaivasi tällä kertaa."
Joka ikisessä arvoturnauksessa sama laulu, aina. Suomi ei saa kiekkoa maaliin. Jääkiekko on maalintekopeli, mutta meillä on joka kerta neljä kolmosketjua yrittämässä. Ei meillä ole oikeita maalintekijöitä. Elinaikanani Suomen maajoukkuepaitaa on kantanut tasan kaksi miestä, joita voi kutsua oikeiksi maalintekijöiksi; kaksi sellaista kaveria jotka osaavat toimittaa kiekon maaliin kovissakin otteluissa. Kaksi luontaista viimeistelijää. Jari Kurri ja Teemu Selänne.
Työmyyriä meillä on aina ollut, näitä pihlströmejä. Luistin liikkuu ja maisema vaihtuu, mutta kädet ovat puuta. Sitten on jannelahtia, jotka mätkivät limppua rysään SM-liigassa, mutta kansainvälisiin otteluihin näistä jätkistä ei ole. Mikä mättää? Harjoitellaanko enää maalintekoa? Jos joku junnu haluaa ampua kiekkoa maaliin, laittaako valmentaja sen luistelemaan kenttää ympäri, koska "peruskunto on kaiken a ja o"?
Sitten vielä kehdataan sanoa, että kun meillä ei ole oikein yksilötaitoa, niin on pelattava omilla vahvuuksilla, joukkueena. Miksei sitä yksilötaitoa ole? Onko suomalaisilla jotenkin lähtökohtaisesti huonommat kädet ja aivot kuin vaikkapa tsekeillä ja venäläisillä? Miksei yksilötaitoa harjoitella? Joukkueet kyllä voittavat, mutta yksilöt ratkaisevat.
Eivät nämä tulokset ole mikään ihme, kun ongelma on ihan helvetin syvällä. Ihan sama, kuin jos keihäänheittäjä harjoittelisi vain vauhdinottoa mutta ei itse heittämistä. Sanottaisiin, että on meillä ihan kova keihäsmaajoukkue kun ne ottaa vauhtia hyvin ja pakka pysyy kasassa... Jumalauta, kuka opettaisi suomalaiset jääkiekkoilijat tekemään maaleja? Vaikka olisi sata maalipaikkaa, niin mitä vitun väliä sillä on jos ei osata laittaa kiekkoa reppuun?!?!
Näissä kisoissa nähdään jälleen, että neljällä kolmosketjulla ei pärjää. Ei, vaikka ne olisivat miten hyviä kolmosketjuja. Tsekillä on Michalekia, Pavelecia, Jagria ja Eliasta. Venäjällä Kovalchukia ja niin edelleen. Kanadalla on aina puolen tusinaa jätkää, jotka osaavat laittaa kiekon rysään. Meillä on kolmosketjun jätkiä. Mikko Koivu ja Tuomo Ruutukin ovat, kaikella kunnioituksella, kolmosketjun jätkiä. Kapaset, Immoset sun muut - kolmosketjun jätkiä. Komarovin Leksa on sentään hyvä nelosketjun jätkä ja sinällään piristävä poikkeus.
Te pikkukakarat, jotka tätä ette lue: ampukaa. Laukokaa. Gretzky veti monta sataa kutia autotallin seinään pentuna joka ikinen päivä. Siis joka päivä, kesät talvet. Hänestä tuli maailman paras. Tehkää oikeasti muutakin kuin sitä mitä valmentaja käskee. Valmentaja ei ole aina oikeassa. Valmentaja on saanut jostain ylhäältä käskyn muokata joukkueellisen kolmosketjun jätkiä. Älkää alistuko siihen! Tehkää maaleja, paljon maaleja. Sitä Suomen lätkä tarvitsee. Kolmosketjun jätkiä meillä on jo seuraavan tuhannen vuoden tarpeiksi.