Vituttaa kun erään projektin merkeissä pitää nyt kesä viettää kaupungissa josta en tunne kunnolla ketään, jotain hyvänpäiväntuttuja muttei sellaisia kenen kanssa mihinkään lähtisi. Kylläpä sattuikin että tämmöiseen mestaan joutui kun kavereita olisi ympäri Suomea melkein missä vain muissa isommissa kaupungeissa. Ja hommatkin missä oon täällä ovat sellaisia ettei niissä kehenkään tutustu. Voi olla että elokuun loppuun mennessä ihan pikkuisen korpeaa jos on tullut kolme kuukautta vietettyä "kahdeksan tuntia duunissa, kuustoista tuntia yksinään väliaikaisessa luukussa/kaupungilla palloilemassa"-vuorokausirytmillä ja sosiaalinen kontakti jää puhelimen ja netin varaan. Kun tämä vajaa pari viikkoakin alkaa jo vituttaa. Ja itse asiassa semmoiset yksittäiset vapaapäivät ovat vielä pahempia ettei ehdi lähteä muualle mutta ei ole edes sitä kahdeksaa tuntia jossa näkee sentään jonkun. Lätkä kyllä auttoi, mutta nyt kausi loppui, ja siksi tämä alkoi sitten ottaa kunnolla päähän.
Kun mitä helvettiä tällaiselle voi tehdäkään jos ei tee täällä mitään sellaista missä tutustuisi kehenkään? Random jampalle sanon kadulla että lähdetkö kaljalle? Homoksi luulee.
Nyt vain lasketaan päiviä loppukuuhun kun pääsen Stadiin käväisemään. Noitakin tilaisuuksia vain tulee kesän aikana kovin vähän.
Kun mitä helvettiä tällaiselle voi tehdäkään jos ei tee täällä mitään sellaista missä tutustuisi kehenkään? Random jampalle sanon kadulla että lähdetkö kaljalle? Homoksi luulee.
Nyt vain lasketaan päiviä loppukuuhun kun pääsen Stadiin käväisemään. Noitakin tilaisuuksia vain tulee kesän aikana kovin vähän.