Vituttaa ihmiset, joiden kanssa ei voi keskustella vakavasti. Läppä lentää, väittelyä saadaan aikaiseksi, mutta kun kertoo, että on huono päivä, asiat tuntuu kaatuvan päälle, ei jaksa hymyillä ja pitää yllä small talkia, niin hymy vaan levenee ja ongelmille vaan nauretaan.
Tiedän kyllä itsekin valittavani joskus turhasta, mutta yleensä pidän pienemmät ja vähän suuremmat vitutukset sisälläni ja olen hiljaa. Ihan vain ystävällisyydestä muita kohtaan, koska omasta kokemuksesta tiedän, ettei turhanpäiväistä marinaa jaksa kuunnella, en minä ainakaan. Mutta ei tulisi mieleen nauraa kenenkään murheille, ei vaikka en aina kaikkea ymmärräkään.
Tullut kyllä huomattua, että saan todella hitaasti uusia ystäviä. Kavereita on, mutta homma tyssää aina siihen, kun kaverin naamasta näkee, ettei ymmärrä sanaakaan mun tekstin sisällöstä. Ja silloin tämä savolainen sulkeutuu. Ja se vituttaa. Ja pelottaa.