Lähes viikottain tulee pohdittua, mistä ihmeestä ainainen sunnuntaiahdistus kumpuaa. Joskus ennen henkilökohtaisesti se johtui pitkälti siitä, että silloin rupesi miettimään jo seuraavan viikon kuvioita, jotka omalta osaltaan masensivat ja veivät lomafiiliksen pois.
Nykyään ei ole kuitenkaan pariin-kolmeen vuoteen ollut sellaista tilannetta, että säännöllisesti pitäisi koulun tai töiden vuoksi ruveta sen kummemmin miettimään tulevan viikon tapahtumia. Siitä huolimatta sunnuntaiahdistus on jäänyt vakiotilaksi, joka iskee joka vitun viikko.
Kai se johtuu vaan siitä, että silloin ei ole mitään suunniteltua ohjelmaa. Ansaittu lepopäivä treenistä, eikä mitään velvoitteita. Televisiokaan ei tarjoa mitään katselemisen arvoista kuin korkeintaan vasta illalla. Tylsistyyhän siinä pakostakin jossain vaiheessa päivää. Huvittavaa sinänsä, että maanantai taitaa henkilökohtaisesti olla lähes poikkeuksetta viikon kiireellisin päivä koulun osalta, mutta silti pidän maanantaista. Sunnuntaina tuntuu vain niin kovin toivottomalta.
Ahh. Helpottihan se. Pakko avautua tästä iänikuisesta vaivasta, joka iskee seitsemän päivän välein tasaisesti ja varmasti. Muita kohtalotovereita?
