Ikimuistoisin varmaan on kuitenkin Kampin autopommiin herääminen.
Kaveri nukkui pommiin!
Viime kesänä landella koin perus viikonloppukeikalla lauantai-aamuyönä sellaisen herätyksen, että voihan vittu sentään että oli hirveä tapa havahtua kaljapöhnäisestä umpiunesta. Mitään pahaa ei tapahtunut ja homma selvisi nopeasti hyvin päin, mutta ei meinannut sellaisen järkytysherätyksen jälkeen uni enää tulla loppuyöstä.
Säkkipimeässä olohuoneessa patjalta heräsin siihen, että avovaimoni kiljuu vieressä sen minkä kiduksistaan lähtee. Ei ehkä kuulosta kovin hurjalta, mutta voin kertoa että tuntuu epätodellisen karmivalta herätä tosiaan täysin pimeässä huoneessa umpiunesta siihen, että korvan vieressä kiljutaan sellaista vitun horrorshow-kirkumista, että vieläkin nousee siitä äänen muistelemisesta karvat pystyyn. Eihän sitä ensin tajunnut kuka helvetti siinä kiljuu ja mitä nyt ylipäätänsä tapahtuu, ja kun siinä sekunnin murto-osien kuluessa tajusi että oma kultsipultsihan siinä kiljuu, alkaa siinä sokeassa silmänräpäyksessä pyörimään aika villejä ajatuksia miksi moinen rääkyminen. Olin oikeasti varma, että nyt heiluu puukko ja kohta elämä päättyy, mutta mitään en nähnyt.
Oli sellainen kohtaus käynnissä, että jouduin oikeasti käymään käsiksi saadakseni muijani hiljaiseksi, piti ravistella päätä ja ruhoa ja antaa pientä osumaa, sitten vasta hiljalleen loppui psyko-äänet ja alkoi tajunta palaamaan.
"Ei mulla mitään hätää, näin unta että hämähäkki kävi kimppuun." Vittu just, hämähäkki! Toivottavasti ei ikinä enää hämiksiä näy unissa tai tosielämässä, en nimittäin takuulla äkkiä unohda sitä herätystä ja paniikkifiilistä, mikä iskee kun metsän keskellä pimeässä mökissä herää lähihistorian karmivimpaan kiljumiseen.
Toiseksi vittumaisin herätys on koettu moneen kertaan, se noudattelee peruskaavaa etenkin loppukeväästä ja kesällä. Duunipäivän jälkeen päiväunille, sängyn vieressä makkarin ikkuna on auki ja siitä aukosta arska paistaa helottaa sopivasti yläkehoon koko tehollansa. Vaatteet on päällä, kotiasun mukaisesti villasukat jalassa ja peittoakin on unissaan tullut kiskottua päälle, joten klo 16:23 kun heräilee muutenkin kuuppa aivan jumisa, on samanlainen hiki irti kuin peruslenkin jälkeen. Ainoa vaan, että olo on vähän vitusti vammaisempi kuin fiilistä virkistävän lenkin jäljiltä, tuollaisen hikiherätyksen jälkeen tekisi mieli vetää itsensä jojoon.
No yksi vielä, nimittäin AUKin ampumaleirillä syksyllä 2000. Oltiin ryhmän kanssa suoritettu kaikki rastit, ja odottelimme alkuillasta lähtien tuntikaupalla muita ryhmiä ja sitä, että matka jatkuisi päivän päätteeksi kohti leirintäaluetta.
Kolmisen tuntia olin häiriöttä vedellyt sikeitä kylmässä maassa makoillen kypärääni nojaillen, lämpöasteita ei ilmassakaan enää liiemmin ollut ja olo oli siitä tantereesta herätessäni kuin syväjäädytetyllä. Lisäksi herätys tapahtui perinteiseen, "Vittu Iker herää, nyt lähdetään!"-tyyliin, eli luonnollisesti kukaan ei viitsinyt tökkiä hereille vaikka 5 min aiemmin, jotta olisi ollut hieman aikaa keräillä itseään ja kamojaan siitä pimeästä maastosta. Jos on himassa päiväunien jälkimainingeissa kuuppa jumissa ja hiki virtaa, silloin oli nuppi täysin seis ja keho umpijäässä vielä pitkään.
