Vittumaisin herätys minkä olet kokenut?

[#3]

Kannanpa itsekin korteni kekoon kertomalla oman vittumaisen herätyksen.
Olimme silloisen tyttöystäväni kanssa olleet hieman vihteellä ja olin nukuin (tai pikemmin olin jossain känni-horroksessa) sängyssä. Tässä kohtaa pitää mainita että sänky on alkovissa ja kirjahylly on näkö/valosuojana. Heräsin jumalattomaan ryminään. Puolet kirja hyllystä oli romahtanut. Kävi ilmi että tyttöystäväni oli noussut aamuyöllä ilmeisesti vessaan ja horjatanut ja ottanut kiinni hyllystä.
Krapula päivä meni sitten hyllyn uudelleen kasaamisessa ja tavaroiden paikalleen lattamisessa. Onneksi mitään ei sentään mennyt rikki ja onneksi ei romahtanut sänkyyn.

 

[Osmo Rapeli]

Kaikenlaisiin paikkoihin sitä on reissuillaan eksynyt, tosin darraa lukuunottamatta ei mihinkään erikoisen vittumaisiin paikkoihin, jokainen liian aikainen ja krapulainen herätys nyt on itsessään aina jo erityisen vittumainen.

Päihteiden nauttimisen jälkeen olen tosin aamulla herännyt ainakin auton takakontista, veneen alta, portaiden alta, porttikongista, eteisestä, keittiön lattialta, keittiön pöydältä, puuliiteristä, terminaalin vessasta, koulun inva-wc:stä kokeen aikana, heinäpellolta, huoneesta jonka viereisessä huoneessa on kamu paskonut normituolille, huoneesta jossa joku on laatannut välille ovi-tapetti-tapetti-matto-mankka-levykansio-reppu, jne. Auton takapenkki nyt on normaali festaripeti.

Nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Armeijasta muistaa jälkikäteen vain hyvät puolet.

 

[pikkukatti]

Ei nyt tule mieleen kuin matka Prahasta Bratislavaan junalla. Asemalla jo oksentelin ja en muista myöskään että kaverini osti puolestani lipun junaan. Junassa oli sellaiset "hytit". Mihin yhteen mahtui 6 ihmistä. Sellainen vallattiin käyttöömme ja molemmilla oli tuo 3 penkkirivin paikka, johon oli mukava oikaista itsensä. Aika pian siihen "nukahdin". Herään siihen kun pari koppalakkia tulee taskulamppuineen siihen osoittelemaan. Ilmeisesti lippuja kysymään. Sammun siihen kuitenkin välittömästi. En tiedä antoiko kaveri liput niille. Jonkun ajan päästä herään uudelleen. Joku nainen on tullut myös sinne, vastapäiseen penkistölle. Itselleni tulee kiire etsimään vessaa ja oksentamaan. Ja uudelleen nukkumaan. Kunnes taas on mentävä oksentamaan. Jossain vaiheessa tulee mieleen että missä helvetissä sitä ollaan. Aseman nimet ei sano mitään. Koitan herättää kaveria, joka loppujen lopuksi herää. Joka toteaa ettei vielä olla perillä. Toivon parasta ja nukahdan uudestaan. Jossain vaiheessa meiltä oli myös passit käyty kysymässä. Perillekin päästiin ja nukkumaan johonkin kämppään. Aamulla herättyä ei heti tajunnut edes missä maassa sitä on.

Eli ei mitään älyttömän pahoja herätyksiä. Kun ei tule yleensä itseään juotua niin huonoon kuntoon ettei mitään tajuaisi. Tuo reissu taisi olla suunnilleen pahin. No ei mikään ihme kun viina oli halpaa ja vodkaa tuli juotua yli 10 paukkua. Toinen vittumainen tapa herätä on painajaiset. Yleensä uudelleen nukahdettua alkaa uusi painajainen. Tämä kun tapahtuu useamman kerran yössä niin ei tee mieli enää nukkua. Usein näitä tulee vielä useana yönä peräkkäin.

No tuli vielä mieleen kun olin äitini luona yötä. Kissani oli myös mukana. Nukuin lattialla ja kissa oli ulkona. Saunan ikkuna oli auki joten kissa pääsi kulkemaan vapaasti. Aamulla sitten herättyäni vieressä oli kuollut hiiri. Luulin sitä ensin pikkuveljen leluksi. Kaveri sitten ihmetteli mitä vinkumista oli yöllä kuullut. Ilmeisesti katti raahannut elävän hiiren sisälle yöllä ja listinyt sen ja tuonut emännälleen aamupalaksi.

 

[hanu]

Kiitos hyvistä nauruista.

Oma vmäisin herätykseni on jostain vuodelta -75. Asuin vielä koti-kotona ja huoneeni ikkunalaudalla oli mummon peruja oleva juuri ja juuri vielä siihen ikkunalaudalle mahtuva pylväskaktus. Silloisella tyttöystävälläni, nykyisellä vaimollani, oli ja on edelleen kumallinen käsitys, että kaikki kasvit ovat vesikasveja. Hän oli kastellut kaktusta sen verran liikaa, että se päätti eräänä kuutamoisena aamuyönä klo 4:26 katketa ja kaatua siis suoraan päälleni sänkyyn. Peittona tietysti pelkkä ohut lakana.

Karjuntani oli kuulemma herättänyt yläkerran kuuron vanhanpiiankin. No, piikkien poisto-operaatio perseestäni päättyi sitten kuitenkin hieman mukavammissa merkeissä ynnä meidän molempien myöhästymiseen koulusta. Emme kertoneet myöhästymisen todellista syytä.

t. hanu

 

[Cactus]

Itse voisin kanssa tänne kirjoittaa.

Tämä on intistä ja sotaharjoituksesta Räyskälän viileässä metsässä.

Oli ensimmäinen tai toinen yö kyseisessä paikassa ja asemaa oli vaihdettu jo niin saatanaan moneen kertaan. Yöllä sitten pakkasen paukkuessa oli kipinät. Itse olin muistaakseni päässyt nukkumaan vähän ennen yhtä ja 2-3 oli mun kipinävro. Se meni ihan mallikkaasti, en nukahtanut eikä sissiteltta palanut. Pääsin nukkumaan siis kolmen jälkeen ja nukahdin puoli neljän maissa. 4-5 oli kipinässä eräs hyvin särmä ja fiksu Tkm (ikuinen alokas) N.N. No hän sitten alkoi hirveässä hädässä huutamaan puoli viiden aikaan että "HERÄTYS, HERÄTYS" (niin kovalla äänellä että siihen heräsi puoli leiriä), "uskoisin että kello on kuusi vaikka se näyttääkin vasta puoli viittä" (kuudelta herätys). Kaveri oli sekoittanut oman kipinävronsa täysin eikä kukaan voinut käsittää että miten se puolelta sitten alkoi huutamaan. Lisäksi herättyämme huomasimme ettei kyseinen Tkm ollut edes älynnyt heittää puita kamiinaan, joka oli nyt aivan kylmä ja teltta kuin lumimaja. Puolituntia siinä taisi mennä että teltta taas lämpeni ja päästiin tunniksi nukkumaan.

Silloin kyllä v-tutti aamulla herätä kylmissään ja vähillä unilla sotaa leikkimään. (Tästä on kaveri kuullut jälkeenpäin aika reippaasti)

-Cactus-

 

[Anselm Raato]

Tuoretta herätystä olisi tarjolla...

Viime keskiviikkona oltiin kaverin kanssa paikallisessa hieman ottamassa. ... Tai alotetaan alusta. Eli tulin töistä kotiin siinä kello 23.30. Suihkuun kaljan kanssa, vaatteita pukiessa ja ehostautuessa toinen kalja ja tuopillinen Mutteria. (viinaa ja appelsiinimehua) Suhteessa 40-60. Tähän meni aikaa noin 20min. Kirmattiin paikalliseen onnelaan ja onnentunneille. Kaljaa, jekkupatteria, villevallattomia ja caipiroscaa upposi hyvin. Illan kruunasi 4 tequilaa/10min. Grillin kautta kotiin nukkumaan. AAH! No mutta... Kello 8 joku saatanan valopää keksii ruveta poraamaan seinää naapurissa. Säikähdin ihan vitusti ja ensimmäinen ajatus syystä tai toisesta oli että talo romahtaa. Taulukin nimittäin tippui päälleni. Perskele sitä pörinää. Koisitisen kyläily vielä korosti niin mukavasti tuota jyrinää, ettei nukkumisesta tullu enää mitään. Suihkuun.... Vittu. Onnistuin säätämään termarin kuumalle kylmän sijaan ja onnistuin melkein polttamaan naamani.

 

[werty]

Kyllähän nuo aamuiset jalkakrampit ovat erittäin ikäviä herätyksiä. Ei osaa päättää missä asennossa jalkaa pitäisi, kun joka asenossa sattuu niin helvetisti.

 

[Rixa88]

No, ei tuu mieleen mitään erityistä yksittäistä vittumaista herätystä mieleen mutta... Ärsyttävää on herätä keskellä yötä varsinkin jos on juuri saanut unen päästä kiinni yritettyään kauan. Ihan painajaismainen pelkkä ajatus et on just saanu nukutuks ja sitte herää ja kestää semmoset puol tuntia ennen ku taas nukkuu. Mulle on nyt viimesen viikon aikana käyny näin varmaan 3-5 kertaa.

 

[WPK]

No näitähän on ollut ja valitettavasti tulee vielä lisää tapahtumaankin. Listataan nyt joitakin.

1) Kerran Lapissa vaeltelun yhteydessä päätettiin kavereiden kanssa pistää tunturilla teltat pystyyn puurajan yläpuolelle, että saisi jotain taukoa jo päiviä jatkuneeseen hillittömään hyttysinfernoon. Heräsin aamuyöstä siihen, että makasin kylmässä vesilammikossa. Sateisena yönä oli tuuli tempaissut suojamuovin pois teltan päältä ja sitten oli alkanut totaalinen vettyminen. Ei muuta kuin heti ylös ja märkänä ulos kylmään viimaan vähän "virittelemään"...

2) Polveni leikattiin Jorvissa ja nukutusaineen jäljiltä olin sen verran normaaliakin tokkuraisempi, että kun ekana yönä heräsin kovaan kusihätään, niin pomppasin ketterästi pois sängystä kohti WC:tä. Raaka todellisuus valkeni heti ekoilla askeleilla, mutta hätätapaus tuli hoidettua kaikesta huolimatta. Paluu vessasta takaisin punkalle oli ikimuistettavan tuskaisa.

3) Murkkuikäisenä heräsin taas kerran märän unen huipentumaan (mikä sinänsä ei ole v-mäinen herätys...) ja työnsin käden housuihini estääkseni koko lastin leviämisen alkkareihin. Samalla olin jo kiiruusti matkalla vessaan siistiytymistä varten. Siinä vaiheessa kun ryntäsin käsi etumuksissa aamiaispöydässä istuneiden sukulaisteni edestä, tajusin ensimmäistä kertaa, että nyt ei ollakaan kotiympyröissä. Hieman nolotti kömpiä hetken päästä takaisin vessasta samaisen keittiön ja seurueen läpi. Naureskelua kuului jonkin verran...

4) Äkkiherätys pohjekrampin kera on todella veretseisauttava elämys. Kroppa on täydessä jännityksessä eikä henki meinaa kulkea. Onneksi vaimo osaa jo antaa ensiavun, kun en kuitenkaan yninältäni pysty mitään h-hetkellä kertomaan. Ja valitettavasti tätä on tiedossa lisää tulevaisuudessakin.

5) Oma lukunsa olivat aikoinaan painajaiset, joista toisinaan heräsi aivan kusi sukassa. Kesti toisinaan kotvan aikaa ennenkuin uskalsi edes hengittää normaalisti.

 

[SamSpade]

Muistoja kultaisesta nuoruudesta

Muistin tätä ketjua lukiessani erää erittäin ahdistavan herätyksen.
Olin nuorena kölvinä leirillä jossain itä-suomessa. Ikää taisi olla jossain 9-11 välillä. Oli todella kuuma ja hautova ilma, niinkuin vain itä-suomessa voi olla kun on ukkosta ilmassa. No joka tapauksessa, olin päivällä väsynyt ja leirillä ei ollut juuri silloin mitään ohjelmaa. Menin makuupussiin nukkumaan ja laitoin vetskarin kiinni (älkää kysykö miksi menin kuumalla makuupussiin, kun en itsekään tiedä). Makuupussi oli mallia "aikuisten", joten tilaa oli.
Nukahdin ja heräsin jossain vaiheessa. Ensimmäinen ajatus, KUUMA, EI HAPPEA, jumissa jossain. Kauhea paniikki iski päälle. Riuhdoin, temmoin, potkin paniikissa varmaan minuutin verran. Sitten jalka sattui menemään ulos makuupussin pääntiestä ja helpotus valtasi mieleni. En tosiaan ollenkaan tajunnut missä olin tai mitä oli tapahtunut kun heräsin.
Olin pyörinyt unessa niin että olin kääntynyt 180 astetta ja pää oli pussin jalkatilassa.. Ihme ettei jäänyt mitään pysyviä traumoja/ahtaanpaikan kammoa ym.

 

[alwahla]

Viimeisten 11,5 vuoden aikana olen herännyt ainakin parikymmentä kertaa siihen, että kollini on yrjönnyt/paskannut/kussut sänkyyni siinä nukkuessani ja joka kerta tullut sen jälkeen tyytyväisenä kehräämään pään viereen.
Pentuna sillä oli tapana kusta kukkaruukkuihin, joista jouduin aina sen siirtämään pois. Usein kävi niin, että katti jatkoi kusemistaan huolimatta siitä, että oli sylissäni.
Narttukissani puolestaan on puolestaan about 50 kertaa oksentanut sängylleni viimeisten 9 vuoden aikana.

 

[Oleg]

Ei saatana. Tänään heräsin siihen kun putoan kaverin sohvalta perseelteen alas ja saman tien iski hirvittävä suonenveto pohkeeseen. Siinä sitten keräiltiin vähän aikaa ja ihmettelin että missä kaikki mun tavarat. Onnekseni huomasin, että nuuskat olivat jäänet ilmeisesti Hakametsän jäähalliin, housut rikki ja rahaa palanut aika hyvin. Oleg kiittää.

 

[Ruutiveijari]

Sijaintina Expressbus, vuoro Turku-Rauma. Vuosi 1996, Ruutiveijari siis 16-vuotias. Kyytiin Turusta, bussi tyhjä ja viileä, hiljalleen valtaansa ottava migreeni jää jonkin verran taustalle ja nukahdan bussin keskivaiheille.

Herääminen siihen, että bussi on täynnä Venäläisiä, kaikki kännissä ja Viking Linen kassit viereisillä penkeillä. Heti kun silmät avasin tajusin, että migreeni oli täydellä voimalla päällä. Näkö sumentaa, päätä särkee ja Venäläiset huutaa. Jokainen sana iskee muutaman aivosolun itsemurhaan ja oksennusrefleksi jää vain vaivoin taustalle. Sitten, Ukin kohdilla, otetaan esiin termospulloista hapankaalisopat ja haju vastaa nekrofiilisen juopon munakarvoja.

Tarina päättyy siihen, että löysin itseni keskeltä metsää nukkumasta jostain väliltä Turku-Rauma ja viimeisin muistikuva, että kuski kysyy jonkin pysäkin kohdalla "pitäiskö sulle soittaa ambulanssi?". Eivät näköjään soittaneet. Metsässä nukuin noin 7 tuntia ja keskellä yötä sitten kävelin kotiin noin 20 km.

 

[sampio]

Intissä yöpäivystyksiin herääminen oli rasittavaa puuhaa, ei mulla oikein muuta tule mieleen. Mulla on hyvät harrastukset ja terveelliset elämäntavat, joten nukun kuin pikkulapsi; herään tunnin välein ja itken.

 

[BitterX]

Niin, itse muistan kun eilisen päivän erään yhdistetyn ja hyvin kostean syntymäpäivän ja koulujen päättymisen vieton jälkeisen aamun, jolloin heräsin kello 6 erään toverin sängystä joltisestakin oksulammikosta.

Ko. mahanestettä ja muuta purjoa oli luonnollisesti myös ympäri vaatteita, hiuksia ja naamaa. Koska tilanne näytti jokseenkin vistolta, poistuin salamana paikalta, hyppäsin pyörän selkään ja poljin kuin riivattu kotiin (5...6km), jossa ehdin kuin ehdinkin siistiytyä ennen porukoiden heräämistä.

Illan osalta datanauhalla on lähinnä pelkkää kohinaa ja white noisea. Sen verran tapauksesta jäi kuitenkin mieleen, että Prinssieverstiä en ole tuon jälkeen juuri kurkkuuni, enkä kyllä muuallekaan, kaatanut.

Oppia siis ikä kaikki.

Täältä tähän

Melkein sama, mutta vaihdetaan koulujen loppuminen johonkin helmikuiseen aamuun, Prinssieversti Green Limeen ja toverin sänky toverin huoneen lattiaksi. Mainittakoon, että herätyksen suorittivat kaverin porukat (jotka onneksi olivat huomattavasti ystävällisempiä kuin omani). Ennen kotiin lähtemistä pesin kaverin maton, enkä ehtinyt himaan, ennen kuin oli liian myöhäistä. Jäin kiinni porukoille.

Ja mihinkään Green Limen tapaiseenkaan en enää ikinä koske, puhumattakaan hörppää.

 

[avatar]

Ja mihinkään Green Limen tapaiseenkaan en enää ikinä koske, puhumattakaan hörppää.

Green Limeähän ei ole myyty enää aikoihin ainakaan sillä nimellä mielestäni. (Korjatkaa toki jos puhun ihan läpiä päähäni.) Tämän tiedän siksi, että aikanaan joskus 16-vuotiaana oksensin 3-4 tuntia yhtä soittoa himan saunan lattialla saaviin samalla kun muu väki biletti. Harvoja ovat ne kerrat edes teiniaikoina kun tämä poika veti nk. täysin överit ja muisti on lähtenyt alkoholin toimesta minulta elämäni aikana ehkä noin 5-10 kertaa, mutta Green Lime teki kyllä tehtävänsä.

Samasta tökötistä samalla kerralla sai moni muukin nupin niin turvoksiin, että yksi jannu oksenti toisen jannun kenkään ja se toinen sitten ihmetteli kotimatkalla, että miks on toinen jalka ihan jäässä kun ulkona oli 20 astetta pakkasta. Oi niitä aikoja, kun eivät koskaan enää palaa. Tai no, onkohan tuo nyt kuitenkaan niin huono juttu.

OT-tavaraa, mutta kun kerta tuli nyt puheeksi. :)

 

[Aln]

Aika monet kirjottaa aamukrampit pohkeissa, noh, noita on itelläkin ollu, jopa niin pahoja pohkeissa ettei o kolmeen päivään pystyny käveleen.

Nykyään liikuntaa säännöllisesti ja magnesiumia naamariin, niin pysyy pois. Kannattaa kokeilla.

 

[V-man]

Green Limeähän ei ole myyty enää aikoihin ainakaan sillä nimellä mielestäni. (Korjatkaa toki jos puhun ihan läpiä päähäni.) Tämän tiedän siksi, että aikanaan joskus 16-vuotiaana oksensin 3-4 tuntia yhtä soittoa himan saunan lattialla saaviin samalla kun muu väki biletti. Harvoja ovat ne kerrat edes teiniaikoina kun tämä poika veti nk. täysin överit ja muisti on lähtenyt alkoholin toimesta minulta elämäni aikana ehkä noin 5-10 kertaa, mutta Green Lime teki kyllä tehtävänsä.

Samasta tökötistä samalla kerralla sai moni muukin nupin niin turvoksiin, että yksi jannu oksenti toisen jannun kenkään ja se toinen sitten ihmetteli kotimatkalla, että miks on toinen jalka ihan jäässä kun ulkona oli 20 astetta pakkasta. Oi niitä aikoja, kun eivät koskaan enää palaa. Tai no, onkohan tuo nyt kuitenkaan niin huono juttu.

OT-tavaraa, mutta kun kerta tuli nyt puheeksi. :)

Aah... Green Lime. Monetkohan överit tuosta on vedetty 90-luvun lopulla tässä maassa? Oma kokemukseni on vanhojentansseista jolloin nykäisin pullollisen GL:ää heti tanssien jälkeen mahalaukkuuni ja sitten se tuli sieltä kohta suun ja nenän kautta ulos enkä ehtinyt edes jatkoille ennenkuin sammuin. Offtopicia tuokin, mutta kyllä se tietenkin aika vittumaista oli herätä siitä jatkopippaloiden eteisen lattialta talvipakkasella kun ei ollut päässyt sisälle ja hissi oli tulossa taas ylös.

 

[Jack in the Box]

Nuorempana kävin monesti kylässä Ruotsin maalla tädin perheen tykönä kesälomilla. Noh, erään reissun aikana yksi suomen serkkuni oli mukana, noin 18v. naisenalku.

Meille tehtiin nukkumapaikka portaitten alle, missä tilaa oli ihan hyvin. Ensimmäisenä yönä nukuin aika pitkään, sillä olin väsynyt reissusta. Aamiaispöytään istahtaessani ruotsin serkkuni, myös 18.v naisenalku repeää aika huolella nauramaan. Minä siinä ihmettelen, että mikäs nyt on homman nimi. Alan jo huolestua, kun serkkuni katsoo minua ja ei voi lopettaa nauruaan, yrittäessään kertoa syytä nauramiselleen.

Sitten hän kuitenkin rauhoittuu hiukan ja saa sanottua naurunaiheen. Minä poika se olin kuulemma nukkunut komeasti salko pystyssä aamulla, kun muut olivat heräilleet ja kävelleet ohi. Lievä puna ilmestyi poskilleni. Silloin oli todella mukava vetää aamupalaa naamaan.

Ilmeisesti siis nuorena kloppina näin seksuaalisia unia serkustani. Eipä sillä, en minä sentään serkkuuni koskisi, mutta kyllähän kyseisellä serkullani aika terhakkaat nuoren naisen tissit oli. Tämä herätys on kyllä painunut mieleeni lähtemättömästi.

 

[Kilgore Trout]

Vittumaisin herätys itselläni on eräältä pitkältä työmatkalta joskus kauan kauan sitten. Thaiviskin (maotain jälkeen suunnilleen pahinta mitä olen maistanut...) sumentaman illan jälkeen olin päätynyt paikalliseen asumukseen yöksi. Joskus aamuyöstä heräsin pimeässä siihen että jotain isoa kävelee paljaalla selälläni - kuumassa ei kärsinyt nukkua paita päällä eikä siinä tilanteessa muutenkaan paljon vaatteita tarvittu.

Syvästä pökistä herätessäni minulla ei ollut hajuakaan missä olen - tuskin tiesin kenen poika olen. Mutta jotain läpsyttelee päälläni leveillä jaloilla. Huusin kauhusta ja inhosta ja herätin samalla koko asumuksen, varmaan parikymmentä henkeä. Kun tyttö sai paniikin keskellä valoja päälle niin selvisi tepastelijakin - ankka! Sydän löi kahtasataa ja ankka tunki rättiovista pihalle, varmaan säikähti yhtä pahasti kuin minäkin.

 

[Ezama]

Kesä -04. Kissavahtina viikon ajan vanhempien asunnossa. Lauantain aamu, vanhemmat palaa lomamatkalta iltapäivällä:

Herään ovikellon ja palohälyttimen sekasoittoon aamulla. Krapulasta ei ole vielä tietoakaan, kun kampean makuuhuoneen lattialta ylös. "Mitä ***tua! Täällähän palaa."

Koko huoneisto on lattiasta ylöspäin savun peitossa, koska Grandiosa on hiiltynyt uunissa 230 asteessa ainakin viisi tuntia. Kissa näyttää olevan "hieman" pelästynyt savusta ja hajusta, se on kussut eteisen matolle (olisi se kussut siihen muutenkin, sillä wc:n ovi on kiinni) ja yritää saada raikasta ilmaa parvekkeen oven luota.

Löydän ulko-oven hetken kuluttua ja samalla sitä avatessani muistan, että pitäisi lähteä ruisrockiin samantien, sillä kyyti odottaa pihassa.

Aikaa ei siis ole hukattavaksi. Vielä tumussa oleva pääni alkaa tuottamaan nokkelia ratkaisuja...parvekkeen ovi ja kaikki ikkunat auki (kyllä se savu siitä äkkiä häviää ja ei täällä nyt niin pahalta haise), kuivapestävä matto kylpyammeseen ja pesuainetta perään, palohälyttimestä patterit irti, kissa teljetään vessaan ruoan kanssa ettei se karkaa (eikä kuole nälkään). Kamat kasaan ja sillä selvä. Pizza tosin jäi uuniin, mutta onneksi muistin sentään ottaa uunin pois päältä.

Vasta sunnuntaina illalla pään selvetessä alkoi tosissaan miettimään mitä on tullut tehtyä. Sillä kertaa vanhemmilta ei tullut kiitosviestiä vastuuntuntoisesta asunnonhoitamisesta viikon ajan.

 

[pettter]

No itseasiassa, tää sama juttu on mua useana aamuna "vaivannut" oikeastaan jo lähes kuukauden ajan. Okei, mä tiedän että mä meen melko myöhään aina nukkumaan. Mutta siis kuitenkin oon illalla pistänyt herätyskellon soimaan aamuksi noin ennen puolta päivää, mutta olen siltikin herännyt noin kolmelta tai neljältä päivällä. Enkä lähellekkään aina oo edes muistanut että olen aamulla käynyt sammuttamassa herätyskellon ja mennyt jatkamaan unia. Ja vaikka tämän muistaisinkin, niin en ole kellon soidessa herännyt niin kunnolla, että olisin tajunnut nousta ylös, vaikkakin piiloittelen herätyskelloa pitkin huonetta, ja joskus on soimassa kaksikin kelloa. Joskus sitä herätessä vähän säikähtää kun katsoo kelloa. Oho, tulipa pitkä kirjoitus vailla mitään isompaa järkeä.

Noh.. Sellaiset herätykset on monesti olleet inhottavia, kun on kännissä sammunut kaupungille jonnekkin. Eniten niinä aamuina pelottaa se, että tuhannet ihmiset on nähnyt mut jossain rötköttävän, tai joku on varastanut multa jotain, tai tehnyt mulle jotain. Mutta kyllä musta nyt loppujenlopuksi kuitenkin vielä tuntuu siltä että mä oon peppuneitsyt. Okei, huono vitsi.

 

[Lone Wanderer]

No intissähän näitä on. Eka aamu tietenkin ja viime viikolla oli melko vittumainen, kun olin kuumessa VP:nä ja nukuin tuvassa, kun muut oli jossain harjotuksessa. Näin unta, että olin lomilla ja tein kaikkea, mikä on enemmän tai vähemmän mahdotonta intissä.

No heräsin sitten siihen, kun 11 paskalta haisevaa jätkää ryntää tupaan ja sönköttää menneestä helvetin mielenkiintoisesta Spol-harjotuksesta ihan innoissaan. Vittu, pitikö niiden herättää?

 

[Jack Daniel's]

Yksi vittumaisimmista sijoittuu viime kesälle, tarkalleen 7.7.2006. Olin samana päivänä kotiutunut intistä ja tottakai lähtenyt ehtoolla ottamaan hieman kuppia kavereiden kanssa vapauden kunniaksi.

No, koska olin nukkunut yön aikana sellaiset 2-3 tuntia yöpäivystysnakin vuoksi ja syönyt viimeisen kerran aamupäivällä Sotkussa, niin tottakai väsy iski nopeasti ja yllättäen kesken mitä mukavimpien baarijutusteluiden. Meinasin sammua jo sporaan Stadissa matkalla rautatieasemalle. Silloin onneksi mukaan lähtenyt kaveri herätti.
Hyppäsin Riihimäen junaan matkakohteenani Puistola, jossa vielä toistaiseksi budjaan. Suljin siinä sitten silmät ajatellen, että eiköhän tässä kuitenkin hereillä pysytä... Seuraava mielikuva on, kun herään junan pysähtyessä jollekin asemalle. Hyppään salamannopeasti ulos junasta vielä täysin tokkurassa. Pyörin siinä hetken täysin h.moilasena, kunnes tajuan vilkaista kylttiä: "Kerava". Jurripäissäni sitten kuitenkin tajusin, ettei n. kahden aikaan yöllä lähde junia enää takaisin, joten ei kun lähintä taksitolppaa metsästämään. Jonkin aikaa siinä meni, vaikka tolppa lähes aseman vieressä olikin. Ihan mukava taksimaksu siitä sitten tulikin, yli 30€ vaikka hyväsydäminen taksikuski sulki taksamittarin jo reilusti ennen Puistolaa... Ne oli kovia rahoja varusmiehen päivärahoilla toimeen tulleelle silloin... Toki tietoisuus kotiutumisesta hiukan lievensi vitutusta... Ja toki sekin, että jos olisin ajautunut Riihimäelle asti, niin tilanne olisi ollut vielä surkeampi.

 

[lade]

Mulle on käynyt ihan samalla tavalla parikin kertaa kuin nimimerkki poutalle (viesti ensimmäisellä sivulla): olen herännyt noin vain keskellä yötä, luullut että on aamu ja ruvennut pukemaan sun muuta. Pahin oli kerran pari vuotta sitten, kun ehdin mennä hitto sentään suihkuun asti. Isä tuli vain koputtelemaan kylpyhuoneen ovea ja kyseli, onko mulla jokin hätänä :-D. Korpesi silloin aivan armottomasti.