Vittumaisin herätys minkä olet kokenut?

[polvipetteri]

Männä sunnuntaina aamulla klo 3:56 (puhelimen kellosta katsottu aika) vaimo herättää sähkökatkon vuoksi ja kysyy, kuinka kauan uudet hälyttimet toimivat akuilla. Olen aina kesken kaiken herätessäni "skarppina", joten hetki meni miettiessä. Siinä sitten kävin pyörimässä ja katsomassa, että tietyt asiat ovat ok ja palasin sänkyyn. Vilkaisin vielä samaisen puhelimen kelloa ja se näytti aikaa 3:01. Täytyy myöntää, että mielessä kävivät X-Filesin aikahyppyjaksot ja ties mitkä ennen kuin muistin, että automaattinen talviaikaan siirtyminenhän se oli kelloa säädellyt.

 

[Salama15]

En nyt osaa sanoa mikä olisi ollut absoluuttisesti wittumaisin herätys, mutta poimikaa noista:

Ikää oli jotain 16 v. ja la-aamuna heräsin Minttusuklaa-kännin jäljiltä (tämän kankkusen kokeneet tietävät mistä puhun) siihen kun 5 v. pikkusysteri kaatoi jääkylmää vettä paljaalle selälle => "isi käski herättää"...

Kalajoen hiekkarannalta viltin päältä Juhannuspäivänä n. klo 11 => lämpöä suorassa auringonpaisteessa n.25C ja mulla päällä edellisen illan jäljiltä buutsit, musta nahkatakki ylös asti kiinni ja farkut... hiukan janotti!

Ja tietty se intin eka aamu, peltiroskis ovesta sisään kauheen huudon saattelemana hiukan säikäytti.

 

[Hermez]

Vittumaisin herätys on iki-ihanalta inttiajalta.

Oltiin Vuosangassa ampumaleirillä ja elettiin kevättä 2002, taisi olla huhtikuuta.

Edellisenä iltana meillä kävi teltta-arvonnoissa paska säkä ja saatiin ryhmällemme sellainen kipinöiden reijittämä pj-teltta.
Kas kummaa heti ensimmäisenä yönä yllätti vesisade, telttaan tiputti vettä tasaisen tappavaan tahtiin, ilmasto teltassa oli sellainen
ihanan kostea ja lämmin, mutta vielä hirveämpi aamulla, mihin meikäläiset sitten heräsi.

Kipinämikko oli sattunut nukahtamaan siinä neljän jälkeen aamusta ja itse herään siihen, kun jostain päin telttaa alkoi kuulua armotonta
manaamista ja samalla tunnen ankaran kosteuden ja kylmyyden.
Joku siinä yritti vielä epätoivosesti lyödä kaminaan tulta, mutta masentava kommentti kuulu samantien, että "ei sitä enää kannata sytyttää.. meidän pitääkin tästä lähtiä melkein samantien aamupuurolle..", kello tais olla jotain 5.45 ja kello 6 oli lähtö. Siinä vaiheessa melkein teki mieli itkua tirauttaa.
Noh, siinä ei enää mikään muu auttanu ku yrittää katella repusta jotain kuivaa vaatetta, mutta kun sellasia ei tahtonu olla, niin aamupuurolla nähtiin todella vittuuntunutta porukkaa, märissä kamppeissa, kylmyydestä kankeina ja tietysti raikkaassa ulkoilmassa.
Tilannetta ei lohduttanu yhtään sekään seikka, että koko päivä tultaisiin viettämään ulkona.

Hengissä sieltä sitten kuitenkin selvittiin ja nykyään sitä tapausta muistelee naureskellen, mutta sillon ei hirveästi hymyä irronnu.

 

[Valkohuulikyy]

Pahoja on monia, pahimmat ovat darrassa/kännissä ja tietenkin ihanasta paikasta nimeltä intti. Mainitaan nyt yksi pahimmista tässä.

1. Olin 2005 Vekaralla tiedustelijana intissä ja oli muistaakseni e-kauden toinen leiri. Vettä tuli kuin esterin perseestä ja poikien kanssa manailtiin, että miten ihmeessä käy tällainen tuuri kuin koko edellisviikon porottanut aurinko. No siinä sitten vedettiin siirtymisiä paikasta a paikkaan b oikeastaan 2 vuorokautta putkeen. Siinä sitten pääsin vihdoinkin nukkumaan ja kaverit kertoivat, että väh. 2-3h saadaan nukkua.

No, kuinka ollakkaan herätys tuleekin 30min päästä ja pilkkopimeään metsään niin nopeasti kuin pääsee. Vitutti ihan uskomattoman paljon rynnätä vesisateeseen, kompastua kantoon , lyödä polvi johonkin perhanan kovaan ja siinä samassa rytäkässä rynkyn takatähtäin suoraan huuleen(joka muuten tapahtui intissä todella monta kertaa, kun yritti jollain avohakkuualueella kävellä pilkkopimeällä). Sillon kyllä olin lähinnä enemmäkin raivona kuin vitutti.

Intissä muuten tuli kiroiltua ääneen ihmeellisen paljon. Jengi raivos yksinään välillä keskellä metsää.

Menee offtopic, mutta pakko mainita hauska tarina myöhemmältä inttiajalta. Oli koulutushaarakoe menossa ja kaverin kanssa tuli etsiä rasteja ympäri Valkealaa ja aikaa oli 48h muistaakseni. Oltiin jo lähestymässä viimeisiä rasteja, kun tsekattiin kartasta, että edessä on vähintään muutama vesistönylitys ja suota muutenkin ihan hemmetisti. No, päätettiin vetästä tirsat puunjuuressa, mutta siinä tulikin sitten nukuttua 11h. Oli hauska fiilis seuraavana päivänä, kun moni oli lähtenyt yrittämään sitä yhtä rastia ja muistaakseni kukaan sinne ei ollut päässyt. Porukka läpimärkänä, väsyneenä ja itse 11h tirsat takana ja suhteellisen virkeä olo.

Ei tullut sillä kertaa koulutushaaramerkkiä, mutta se ei ainakaan itseäni niin hirveästi haitannut.

 

[Mac^]

Itellä alkaa armeija vasta parin kuukauden päästä, joten ne kokemukset puuttuvat, mutta eiköhän niitäkin vielä kerry. Sen verran niitä muillekin on tullut. ;)

Pari vittumaista aamua on kyllä koettu muutenkin.

Toinen niistä oli, kun olin taas putsaillut korvaa pumpulipuikolla, ja sen seurauksena korva aivan tukkoon, kun vähän liian syvälle olin tökkinyt, ja sattui niin perkeleesti. Yksi aamu sitten heräsin vain muutaman tunnin yöunen jälkeen, enkä sitten enää sen kivun takia saanut unta. Oli muuten aika helvetin loistava fiilis, kun se korva alkoi siitä taas aukeilemaan.

Toinen oli sitten taas Ruisrockissa. Kesän ensimmäiset kunnon helteet sattuivatkin sinne. Taisi olla aamuisin lähelle 30 astetta mittarissa. Olihan se kiva heräillä hirveessä darrassa teltassa, jossa oli vielä paljon kuumempi kuin ulkona. Mitään vettä tai mehua tms. ei ollut ihan lähellä eikä toisaalta olisi jaksanut liikkua milliäkään. Pakko se oli silti lähteä hakemaan vettä parinkymmenen metrin päästä, kun niin kurkkua kuivasi.

Täytyy muuten sanoa, että jokin hyvä puoli tuossa talvien lämpenemisessä on. Eipähän tule varmaan niin kylmät paikat intissä kuin monilla aiempina vuosina intin käyneillä. Ainakin näin voisi olettaa...

 

[Deus Ex]

Täytyy muuten sanoa, että jokin hyvä puoli tuossa talvien lämpenemisessä on. Eipähän tule varmaan niin kylmät paikat intissä kuin monilla aiempina vuosina intin käyneillä. Ainakin näin voisi olettaa...

Kyllä pakkanen ja lumihanki aina viisiasteisen vesisateen voittaa. Mikään ei ole vittumaisempaa kuin viettää viikko tai pari pimeässä veden ja rännän sekaisessa metsässä.

 

[sekolust]

Tää on kyllä melkein hienoin herätys mitä voi olla.. Itsellänikin on melkein samanlainen kokemus.. Heräsin ihan ilman herätyskelloa ja jostain syystä vain nousin sängystä

Joo, nämä ovat pirun hämäriä. Kesällä tuli herättyä uudehkoon duuniin kerran vähän tuohon tyyliin: terävällä vatsalihasliikkeellä pystyyn, ensimmäiseksi mieleen "voi vittu mä oon myöhäs" ja kunnon kledjujen luokse. Tässä vaiheessa tuli käytyä läpi jo kaikki mahdolliset kirosanat. Kaikki kamat päällä sitten kännykkä kouraan ja tarkistamaan monelta lähtisi seuraava bussi. Yllätys yllätys, herätykseen aikaa vielä pari tuntia...

 

[pernaveikko]

Yllätys yllätys, herätykseen aikaa vielä pari tuntia...

Monet maanantaiherätykset ovat ikäviä, jos on raskas viikonloppu takana niin kuin usein on.

Pahimmat ovat näitä, kun sunnuntai on mennyt mukavassa seurassa pubissa myöhään tasoittavia nautiskellen (tai eihän ne enää loppujen lopuksi niitä ole) ja sitten herätyskello pamahtaa soimaan. Siinä herää ja ihmettelee miten on vahingossa laittanut herätyskellon soimaan, tänäänhän on onneksi sunnuntai, sen verran kauhea olokin.

Äkkiä sen tajuaa, että eilinenhän lipsahti ja nyt muuten onkin maanantai. Nykyiset työajat ovat onneksi sen verran vapaat, että paikalle voi oikeasti saapua suunnilleen milloin haluaa, käytännössä jos vaikka ennen puoltapäivää.

Aina ei niin ole ollut.

 

[king of the jungle]

Reilu vuosi sitten tuli nähtyä mielettömän eroottista unta yhdestä tutusta muijasta, joka on suoraan sanoen käsittämätön kissa. Totta ihmeessä silloinen tyttöystävä sattui juuri herättämään kesken unen ja vaati aamuseksiä.
Sitä voi kutsua vittumaisimmaksi herätykseksi ikinä.

Onneksi nyt on juttua tämän uneni henkilön kanssa, niin ehkä ei tarvitse tyytyä pelkkiin märkiin uniin hänestä.

 

[Blue J]

Ei lähellekään vittumaisinta miten on tullut heräiltyä, mutta kyllä se silti risoo kun löytää takkinsa vieraan kämpän lattialta ja kissa on vieraanvaraisesti kussut päälle. Ei siinä mitään, aamuhan ei ollut kovin kylmä. Mutta kun ei edes ollut naisen kämppä. Vaan likaisen miehen.

 

[Cemetery Gates]

Kyllähän tää on varsinaista herätysjuhlaa ollut tämä IFK-fanius. Eli kaipa se ensiherätys on tapahtunut parikymmentä vuotta sitten, sen jälkeen onkin ollut melkoista painajaista (parin vuoden poikkeusta lukuunottamatta). Miten ihmeessä kaltaiseni pakana onkin voinut kokea niinkin vahvan heräämisen IFK-uskontoon, ihmetellä täytyy.

 

[TheT]

Tapahtui muutama yö sitten. Olin juuri ennen nukkumaanmenoani katsonut viking Loton oikean rivin, jonka oikean rivin ensimmäinen numero oli 19. Kattelin siinä sitten, että lukuja 2 ja 3 käyttämällä koko rivin olisi voinut muodostaa kertomalla ja laskemalla mainittuja lukuja yhteen (19 (+2), 21 (+3), 24 (+2 x 3), 32 (+ 2 x 3 +2), 40 (+2) , 42).

Tuosta jäi sitten varmaankin jotain alitajuntaan pyörimään ja seuraavana yönä sain lotossa 7 oikein ja vakiossa 13 oikein. Muistan nipistäneeni itseäni unessa ja tarkistaneeni laput noin sataan kertaan. Lähdin kaupungille ja tarkistutin laput jollain lähimmällä ärrällä. Myyjäkin siinä totesi, että "on iso voitto juu" ja kysyin sitten missä on lähin paikka josta voin lunastaa voiton. Joku tyyppi myyjäosastolta piirsi mulle hemmetin ison kartan ja katoin ettei ole pitkä matka.

Tein sitten lähtöä ja ihmettelin minne mun vakiolappu katosi, mutta aattelin sitten "Mitä väliä, sain 2 miljoonaa lotosta". Muistan soitelleeni unessa kavereillekin retostelumielessä. Alkoi sitten kuitenkin se vakiolappu kaivertamaan ja tunkeuduin siitä kioskin luukusta sisään ja kattelin missä se kuponki on.... ja sitten herätyskello soi ja alkaa vituttamaan rankasti. Uni tuntui vielä hemmetin todelliselta kaikkien niiden nipistysten jälkeen.

 

[Uleåborgir]

Luin kaikki ketjun viestit ja totesin, että pari-kolme viikkoa sitten tuhraamani viesti ei ole sen arvoinen, että sillä saataisiin osallistua "Vittumaisin herätys minkä olet kokenut" -ketjuun; viestissäni oli vain ensimmäinen aamuni intissä. Joten poistin sen.

Ketjua lukiessani aktivoitui aivohermostossani moni synapsi, ja ilmiö vei minut oikeasti vittumaisiin herätyksiin.

Heinäkuu 1997. Naispuolinen abiturienttikaverini järjesti minulle 19-vuotisjuhlat. Ei muuta kuin känni päälle. Viru Valgeeta, olutta, siideriä, viskiä... Ei todellakaan migreenipäälle...

Ja kun olin täyttänyt tuon 19 vuotta, minulla oli oikeus päästä ns. "numerobaariin" eli Special 45:een. Tottahan käytin tuon option ja olin himassa seuraavana aamuna puoli viideltä.

Herään aamulla kello 08.00 siihen, kun äitini herättelee minua ja sanoo

- Uleåborgir, nyt pitää lähteä kirkkoon

Minä siihen ihan pöpperössä ja karmeassa migreenissä:

- En minä nyt pysty, ja "jatkoin" uniani. Kun väki oli lähtenyt juoksin vessaan ja tavaraa tuli yht'aikaa ylä- ja alapäästä. Istuin pöntöllä, oksensin ämpäriin ja päästin uhkatäynnä olevan rakkoni sisällön pyttyyn. Heti sen jälkeen tuli rypälepommimainen kakkonen.

Seuraava herätys tuli kello 10.15.

- U-borgir, nyt herätys, vieraat tulee.

Silloin nousin urheasti ylös. Kävin kättelemässä maidonvalkoisena/rasvattoman maidonharmaana mummot ja papat, tädit ja sedät, enot ja kummit. Olihan pikkusiskoni rippipäivä. Kykenin olemaan pystyssä n. puoli tuntia. Sitten meninkin lapsuudenkotoni piharakennuksessa sijaitsevaan varastoon nukkumaan...

Noh, siellä kävi joka iikka toteamassa Uleåborgirin surkean tilan. Hävetti aivan helvetisti. Makasin patjalla ja vieressä oli yrjöämpäri. Ja se ei suinkaan ollut tyhjä.

Siitä on aikaa jo yli 11 vuotta, mutta kadun edelleen sitä valintaa lähteä 45:een, kun oma pikkusisko pääsi ripille seuraavana päivänä. Normiäijä olisi ehkä käynyt laatalla ja jatkanut särmänoloisesti seurustelua, mutta migreenipäälle sellainen ei ole aina mahdollista.

 

[Hiisi_van_Holten]

No tulee yksi erityinen mieleen (intin ekan aamun lisäksi).

Torstai 25.5.2005 Aamulla kelloradioni alkaa pauhaamaan siinä puoliseitsemän aikaa aamusta ja ensimmäisenä radiosta alkaa uutiset. Ensimmäisenä erittäin kuivalla äänellä puhunut uutistoimittaja luettelee jotain aamun uusia uutisia, mutta toisena tai kolmantena uutisena toimittaja lausuu seuraavat sanat: "Sami Hyypiä juhlii par aikaa Istanbulissa jalkapallon Champions Leaguen voittoa! Liverpool voitti AC Milanin rangaistuspotkuille venyneessä ottelussa!".

Oli kuin tajuntani olisi räjähtänyt : Mitä Vittua! Katselin illalla peliä ja ajattelin, että no huomenna on aikainen herätys niin mennään puoliajalla nukkumaan kun Milan johtaa jo 3-0, eikä Poolilla ole enää mitään saumaa. Ja mitä vielä, missasin ehkäpä kaikkien aikojen huikeimman loppukirin ja yhden dramaattisimmista jalkapallo otteluista maailman historiassa. Ja olin vielä varmaan ensimmäistä kertaa sitten Litin finaalivuosien todella toisen finalistin puolella (Poolin siis) ihan tosissani.

No ryntäsin vielä tokkurassa isäni puheille, joka oli vielä jäänyt vielä katsomaan ottelua ja kysyin, että miksi et tullut herättämään tai edes kysymään katsomaan matsia, niin vastaukseksi sain, että ei se viittinyt jos se Pool ois hävinny kuitenkin. No eipä ois ees kiinnostanu ja kuten mummot tapaavat sanoa: Kyllä näitä pelejä tulee!

 

[Roger Moore]

Muistelin että täällä on tällainen ketju, tulipahan tänään taas hauska kokemus. No ei ehkä ihan vittumaisin herätys, mutta klassinen päiväunilta herääminen. Hauskinta tässä oli se että olin oikeasti unessa ehkä maksimissaan muutaman minuutin.

Menin töiden jälkeen hetkeksi ottamaan pienen levon, tarkoitus ei ollut varsinaisesti edes mitenkään nukahtaa tai torkahtaa, kunhan vaan hetken levyttää samalla kun puhelin latautuu. Vilkaisen kelloa ehkä joskus 15.50, katson että parikymmentä minuuttia menee kun puhelin on täydessä latingissa. Ajattelin että lepuutan hetken silmiä. Onnistun tässä sitten oikeasti nukahtamaan, jos nyt en ihan kunnolla niin kuitenkin sillä tavalla että tietoisuus taisi karata ihan johonkin muualle. Olen unessa, kohta puhelin piippaa kun tulee viesti, olen ihan että MITÄ TÄH MISSÄ JOO PITÄÄ HERÄTÄ TÖIHIN EI PERKELE KELLO ON TUON VERRAN... Sitten katson että se on tosiaan 15.54. Ei tässä ihan vielä kiire töihin ollutkaan.

Nuo on kyllä hauskoja kokemuksia kun olet jonkun kymmenkunta sekuntia ihan toisella planeetalla tuon heräämisen jälkeen, siinä käy läpi kaikki mahdolliset että ei saatana miten mä nyt tänne asti nukuin. Sitten tajuaa että olin tässä ihan hetken ja edelleen ihan samaa päivää eletään.

 

[444]

Heräsin tuossa taannoin siihen, että vauvalla oli nälkä. Omatoimisena tyyppinä sitten suuntasi hanaa kohti. Ei vissiin puoliunessa erottanut minua äidistään, joten oli minun nännissäni kiinni. Ja kun ei isä ymmärtänyt tarjota pienokaiselleen maitoa, niin iski kiukuissaan hampaansa kiinni. Siihen tunteeseen on raikasta herätä siinä viiden aikaan aamulla.
Ei toki vittumaisin herätys, mutta hyvin tehokas sellainen.

Vuorotyöaikoinani herätys saattoi monesti olla klo 4 aamulla. Pari kertaa kävi niin, että heräsin pienoisessa paniikissa, että olen missannut herätyksen; äkkiä työvaatteet päälle ja kohti ulko-ovea. Ovella vielä tarkistus, että paljonko olen jo myöhässä, ja kun kello näytti vähän yli puolenyön, niin on kiva kömpiä takaisin sänkyyn ja yrittää vielä liftata takaisin höyhensaarille. Tuolloin menin monesti vasta klo 23 maissa nukkumaan, joten jos ja kun uni ei enää tullut, niin melko rapsakka työpäivä oli tiedossa.

 

[Via Dolorosa]

Kyllä se oli armeijan harmaissa vuonna 2013 jossain Niinisalon metsissä, kun taistelutoveri rupesi kolmelta yöllä huutamaan aivan helvetisti.

Kauheessa paniikissa unenpöpperössä kaivoin ärkoota vierestäni ja olin valmiina lähtemään tappamaan venäläisiä, pelkissä maihareissa ja M05 housut jalassa.

Siinä sitten selvisi, että huudon syy oli se että Ässät oli voittanut mestaruuden ja kaveri joka oli Pata kannattaja, oli kipinässä tarkastanut tuloksen, kun sai kännykkänsä pelittämään.

Menin vetelee röökiä sen jälkeen ja kirosin mielessäni, että piti tämäkin päivä kokea ja mihin kohtaan, kun oli voinut saatana nukkua edes sen pienen ajan.

 

[Hippi Hiiri]

Olin yhdessä duunissa johtoryhmän kirjurina. Heräsin kerran vähän huonosti nukutun yön jälkeisenä työpäivänä johtoryhmän kokouksessa.

Onneksi kyseessä oli japsipulju ja niitäkin sankareita paikalla. Siellähän kulttuuriin kuuluu, että kokouksissa torkkuminen on jopa toivottavaa, koska se osoittaa sinun raataneen itsesi niin uuvuksiin, ettet pysy hereilläkään. Yksi Japanin vahvistus harrasti tuota varsin aktiivisesti. Heräili nokkaunilta aina sujuvasti pitämään omat puheenvuoronsa.

 

[CuJo#31]

Patterissa herätyyyyyyys!

 

[Kauko Viisas]

Herätyksiä ja "herätyksiä".

Nuorna vapaana miehenä minulla oli sutinaa varatun naisen kanssa. Vierailin kerran jopa hänen kotonaan (rivari). Havaitsin olohuoneen katossa repaleisen reiän ja kyselin mistä moinen. "Isäntä hermostui (en muista selitettyä syytä) ja posautti haulikolla".

Se suhde päättyi siihen herätykseen.

Saa moralisoida.

 

[Moto]

Tästä on jo hyvä tovi, mutta pystyn kiitos Alice Cooperin ajoittamaan tapahtuman marraskuulle 2007. Alicella ei ole asian kanssa muuta tekemistä kuin se, että minulta jäi Nordiksen keikka väliin vatsataudin takia.

Herään yöllä "märkään pieruun" ja totean että parempi käydä vessassa ja laittaa taas kerran kalsarit vaihtoon. Alkaa kuitenkin puhtaat kalsarit käydä vähiin ja nukun enää korkeintaan pari tuntia ja juurihan minä ähelsin itseni tyhjäksi, niin kai loppuyön voi nukkua kommandona. Eihän siinä mitään voi käydä. Parin tunnin päästä herään, jotain märkää tuntuu ja katson peiton alle... sanotaan nyt että peitto, lakanat ja petauspatja viettivät ison osan alkaneesta päivästä pesukoneessa pyörimässä.

 

[Huerzo]

Salora 32" nevö forget. Vuosi jotain 2008 ja heräsin television ääniin. Mietin siinä unihekat silmissä talvisen aamuyön tunteita, että miten sain ylipäätään nukahdettua, jos jätin television päälle välkkymään?

Seuraavaksi nenään tuli lievä palaneen käry. 1+1 ja unihiekat karisivat saman tien. Housut jalkaan, ulko-ovi auki, avain taskuun ja television johto irti. Rohjake syliin ja juoksujalkaa pihalle televisio sylissä. Nakkasin sen hankeen ja palasin takaisin sisälle.

Vasta myöhemmin ihmettelin miten kevyesti televisio lähti tositilanteessa liikkeelle, vaikka hauikset ovat mallia makarooni. Paskemmalla tuurilla telkku olisi voinut syttyä töissä ollessa - nyt selvittiin yksien yöunien menetyksellä.

 

[godspeed]

Kaikki vaatteet oksennuksessa vieraasta kämpästä matkalla kohti sukulaistuttavan 50-vuotispäiville. Oli rapea olo mennä.

 

[aquanqua]

Joskus teininä viikonlopun kännäillyt päättyivät osaltani lauantai- tai sunnuntaipäivänä ”nukahtamisella” porottavaan aurinkoon Hietsussa. Montaa tuntia en nukkunut, mutta muistan, että herätessä tuntui todella hirveältä.

 

[Nelfor]

Joku inttiherätyksistä varmaan on se vittumaisin, mutta ei yksikään kasarmilla tapahtunut, vaan telttaherätykset olivat niitä pahimpia. Siellä saatettiin olla viidettä yötä putkeen teltassa, joka yö saanut nukkua sen 3-5h ja touhuttu päivät hulluna, eli väsymys alkaa olla ihan käsittämätöntä tasoa. Sitten seuraavana yönä pääsee nukkumaan, nukkuu 20min ja tulee joku kiva yllätysherätys, että pitää pakata kamat ja lähteä pikana liikkeelle.

Tällaisia vastaavia tulee mieleen joku 3 kertaa, toki ei täysin identtisiä.