Mr. Tasuri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Palloseura, Avalanche
Se vittumaisin herätys taitaa olla puolison yön kolmas kyynärpään isku kylkeen ja perään nalkutus miten paljon kuorsaan.
Mistä tulikin mieleeni, kun nuorna kollina kävin kylmiltään salilla tekemässä hirveän pohje- ja takareisitreenin. Olin nukkunut jossain sikiöasennossa vissiin, ja aamulla ylös noustessani jalat eivät oienneetkaan lattialle asti, joten samalla vauhdilla naama edellä seinään, kun käsillä tuuppasin sängyltä vauhtia. Sieltä sitten keräilin itseäni sängyn ja seinän välistä, ja jalat eivät edelleenkään oienneet paljon yli 90 asteen kulman. Silloinen tyttöystävä vain nauraa räkätti kippurassa eikä kyennyt auttamaan millään tavoin.Vähän vastaava joskus nuorena kun heräsin ja nousin reippaasti ylös heti, niin ainakin toisesta jalasta oli tunto pois ja kaaduin naamalleni samalla vauhdilla kun nousin sängystä.
Tämä on todella vittumaista. Olen kokenut vähän vastaavanlaista kahdesti. Tein 5-vuorotyötä, joten unirytmi oli mennyt ihan täysin sekaisin ja siinä samassa kai elimistö ja/tai aivot luultavasti jonkinlaiseen virhetilaan.Eräänä yönä kasarmilla sitten heräsin ihan suunnattomaan rintakipuun. Yritin sätkiä sängyssä ja huutaa tupakavereilta apua, mutta herätys oli ollut keholle niin äkkinäinen, että siinä minä makasin valveilla sängyssä tuskissani, mutta keho ei ollut ehtinyt mukaan. Herättyäni en kyennyt suutani tai mitään muutakaan kehonosaani liikuttamaan, joten avunhuudot jäivät tuskissani päähäni pyörimään enkä onnistunut päästämään pihahdustakaan. Heti tietysti hiipi mieleen ne sydänfilmeissä makoilut ja oma sairastelu kierre. Tämä tietysti johti ajatukseen lähestyvästä kuolemasta, jota vastaan yritin taistella kavereilta apua pyytämällä - mutta kun ei se keho vaan totellut jäivät "soittakaa veksiin" huuhdot kaikumaan vain tyhjään mieleeni. Hetken yritin pyristellä kuolemaa vastaan kunnes minä sitten hyväksyin kohtaloni. Se oli meno nyt ja oma maallinen taival päättyi tähän keuhkokuumeeseen.
Tämä muistu itsellekin mieleen, kun lähdin vuosia sitten kylmiltään kesähelteellä pelaamaan päiväksi puulaakipesistä. Ilta meni vielä saunoessa, eikä siinä mitään muuta tankkailtu kuin olutta. Aamuyöllä heräsin, kun molemmat jalkaterät osoittavat kohti kattoa ja pohkeet kivikovina. Se oli tuskaa se.1. Pohjekrampit, joskus herännyt keskellä yötä niin pahaan kramppiin pohkeen suunnalla että tekisi mieli huutaa. Aika tehokas herättäjä.