Ursula piti oppilailleen ruotsin tuntia, kun luokkaan tuli tarkastaja, joka halusi jäädä seuraamaan tunnin kulkua. Ursula kirjoitti taululle lauseen ruotsiksi ja kysyi sitten luokalta, mitä se tarkoitti suomeksi. Kukaan ei viitannut. Hätäpäissään Ursula pudotti liidun, kumartui poimimaan sen lattialta ja toisti kysymyksensä.
"No, eikö kukaan muka osaa suomentaa lausetta?"
Hänen helpotuksekseen
Petteri viittasi. "Vau, mitkä pakarat!", hän sanoi. Ursula suuttui ja komensi Petterin ulos luokasta. Tarkastajan ohi kävellessään Petteri mulkaisi tätä ja jupisi näreissään:"Ei pitäisi kuiskata, jos ei kerran oikeasti tiedä!"